270 likes | 726 Views
Mitä tiede on? Tieteen päämääristä ja tieteellisen menetelmän tunnusmerkeistä. Sami Pihlström Tampereen yliopisto & Jyväskylän yliopisto. Mitä tiede on?. ”Tiede”: (1) tiedeyhteisö (2) tiedeyhteisön harjoittama tutkimustoiminta (3) tutkimustoiminnan tulokset.
E N D
Mitä tiede on?Tieteen päämääristä ja tieteellisen menetelmän tunnusmerkeistä Sami Pihlström Tampereen yliopisto & Jyväskylän yliopisto
Mitä tiede on? • ”Tiede”: (1) tiedeyhteisö (2) tiedeyhteisön harjoittama tutkimustoiminta (3) tutkimustoiminnan tulokset. • ”Tiede on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa.” (Haaparanta & Niiniluoto 1986.) • mitä on uusi tieto? (mitä on tieto? – vrt. klassinen tiedon määritelmä) • mitä on järjestelmällisyys (systemaattisuus)? • mitä on järkiperäisyys (rationaalisuus)?
Miten tiedettä tutkitaan? • Tieteentutkimus (monitieteinen ala, sisältää tieteenfilosofian ja muita tiedettä tutkivia tieteitä) • Empiirisiä tiedettä tutkivia aloja: tieteen historia, tieteen sosiologia jne. – tieteen ja sen käytäntöjen kuvaaminen ja selittäminen. • Tieteenfilosofia: normatiivinen tehtävä – ei ainoastaan kerro, mitä tiede tosiasiassa on (tai on ollut), vaan esittää normeja ja kriteerejä sille, millaista tieteen pitäisi olla.
Tieteenfilosofia ja filosofian muut osa-alueet • Tieteenfilosofian ongelmien yhteyksiä muuhun filosofiaan (esim.): • metafysiikka: ovatko tieteen tutkimuskohteet olemassa? onko todellisuus mielestä, teorioista (jne.) riippumaton (tieteellinen realismi)? • kielifilosofia: miten tieteellinen kieli viittaa maailmaan? teorioiden totuus? • epistemologia: mitä on tieteellinen tieto? (tieteenfilosofia yleisen tietoteorian sovelluksena) • etiikka ja yhteiskuntafilosofia: onko tiede arvovapaata? millaisia eettisiä ongelmia tieteessä esiintyy? tiede ja yhteiskunta?
Yleinen ja erityinentieteenfilosofia • Yleisen tieteenfilosofian ongelmat ovat periaatteessa kaikille tieteille yhteisiä (ei esim. luonnon- vs. ihmistieteet -erottelua): totuus, päättely, selittäminen jne. • Eri tieteenaloilla nousee esiin erityisiä tieteenfilosofisia ongelmia, esim.: • matematiikan filosofia: matemaattisen totuuden luonne? • fysiikan filosofia: aika ja avaruus? kvanttiteorian tulkintaongelmat? • historian filosofia: menneisyyttä koskevien totuuksien luonne? historiallinen selittäminen? • kasvatustieteen filosofia: ...?
Tieteen tavoitteet/päämäärät • Mihin tieteellisellä tutkimustoiminnalla pyritään? • Kognitivismi (vrt. tieteellinen realismi): tiede etsii totuutta (uutta tietoa, aiemmin tuntemattomia maailmaa koskevia totuuksia). • Instrumentalismi (behavioralismi): tiedolla vain välinearvo; tiede etsii käytännöllisiä toimintasuosituksia ja ratkaisuja ongelmiin. • Maltillinen kognitivismi ja instrumentalismi sopivat yhteen, kun erotetaan perustutkimus ja soveltava tutkimus: totuuden etsintä & sovellukset.
Vrt. ”tiedon intressit”(Jürgen Habermas) • tekninen tiedonintressi (luonnontieteet) • hermeneuttinen tiedonintressi (ymmärtävät ihmistieteet) • emansipatorinen tiedonintressi (kriittinen yhteiskuntatiede) • Eikö puhdas, pelkästä ”totuuden rakastamisesta” motivoituva luonnontieteellinen tutkimus ole mahdollista?
Perus- ja soveltava tutkimus • Perustutkimus: tavoitteena tieto/totuus • ”lopputuotteena” teoriat eli todellisuutta koskevien (tosien/epätosien) väitelauseiden kokoelmat • Soveltava tutkimus: tavoitteena perustutkimuksen tuloksiin (tieteelliseen tietoon) perustuvat sovellukset ja ongelmanratkaisut • ”lopputuotteena” toimintaohjeet, tekniset normit (von Wright): ”jos halutaan saavuttaa X, on tehtävä Y” • Tuotekehitys: tavoitteena kaupallisesti (tms.) hyödynnettävät tuotteet ja keksinnöt
Pohdittavaksi... • Miten perus- ja soveltavan tutkimuksen välinen erottelu soveltuu esim. seuraavilla tieteenaloilla? • lääketiede • tietojenkäsittelytiede • maatalous- ja metsätieteet • kasvatustiede • valtio-oppi • historiantutkimus • sotatiede
Tiede ja tekniikka • Kreikan tekhne (taito) vs. episteme (tieto) • Mikä on tieteen ja tekniikan suhde? Onko tekniikka vain tieteen tulosten soveltamista käytännölliseen ongelmanratkaisuun, vai onko (nykypäivän) tiede olennaisesti riippuvaista tekniikasta? (Vrt. ”tekninen tiedonintressi” luonnontieteessä.) • Tekniikan filosofia (lähtökohtina mm. Heidegger, Dewey ym.) • Monitieteinen tieteentutkimus kiinnittää huomiota myös tieteen teknologiseen (yms. historiallis-sosiaaliseen) kontekstiin. Normatiivisuuden ongelma?
Tieteellinen metodi • Milloin tutkimus on tieteellistä? • Mitä ovat tieteellisen menetelmän (metodin) kriteerit? (Niiniluoto: ”tieteen tunnusmerkit”) • Miten vedetään raja tieteen ja epätieteen välillä? • Karl Popper (1934): demarkaatio-ongelma • looginen empirismi (Wienin piiri): tiede vs. metafysiikka –demarkaatio Huom! Epätiede vs. ei-tiede: on monia ei-tieteellisiä käytäntöjä, kuten taide tai urheilu, jotka eivät ole epätieteellisiä. Epätieteitä (pseudotieteitä) ovat esim. astrologia, grafologia, kreationismi, henkiparantaminen, antroposofinen kasvatustiede... (?)
Tieteellinen metodi (... jatkoa) • Onko oikeita/hyviä tieteellisiä metodeja yksi vai useampia? • metodologinen monismi: on yksi oikea tieteen metodi (vrt. looginen empirismi, ”unity of science movement”) • metodologinen pluralismi: on useita oikeita tieteellisiä metodeja (esim. luonnontieteiden ja ihmistieteiden metodologiset erot) • radikaali pluralismi: metodologinen anarkismi (Paul Feyerabend) – vrt. relativismi!
Tieteellinen metodi (... jatkoa) • Charles S. Peirce, ”The Fixation of Belief” (1877): 4 uskomusten muodostamisen tapaa • (1) itsepäisyyden metodi (”the method of tenacity”) • (2) auktoriteetin metodi (”the method of authority”) • (3) apriorinen/intuitiivinen metodi (”the method of what is agreeable to reason”) • (4) tieteellinen metodi (”the scientific method”)
Tieteellinen metodi (... jatkoa) • Tieteellisen metodin perinteisiä ”kulmakiviä” (Peircen ym. pohjalta): • objektiivisuus • julkisuus • kriittisyys • itseäänkorjaavuus • autonomisuus • edistyvyys Mutta kuka asettaa nämä kriteerit, mistä näkökulmasta, millä perusteilla?
Naturalismi ja relativismi • Naturalismi: ”ei ole ensimmäistä filosofiaa!” (W.V. Quine) • Kehäpäätelmän vaara? • Kuka asettaa tieteen normit: tiede itse (naturalismi) vs. tieteenfilosofia? • Tieteenfilosofian perinteinen normatiivinen tehtävä vs. naturalismi: tieteen normeja ei voi asettaa tieteen ulkopuolelta käsin.
Naturalismista relativismiin? • (1) Naturalismi. Ei ole ”ensimmäistä filosofiaa”, joka voisi tieteen käytäntöjen ulkopuolelta normatiivisesti määrittää, mitä tiede on tai mitä sen pitää olla. (Premissi.) • (2) Tiede itse määrittää omat kriteerinsä. Erityisesti demarkaatio-ongelma, kysymys tieteen ja epätieteen (tai metafysiikan) rajanvedosta, voidaan ratkaista vain tieteen sisällä; yleisenä filosofisena ongelmana, tieteen ulkopuolelta asetettuna, se on näennäisongelma. (Premissin 1 eksplikaatio.)
Naturalismista relativismiin(... jatkoa) • (3) Ei voida löytää tieteen historiallisesta kehitysvaiheesta riippumatonta, ahistoriallista kriteeriä sille, mikä on (hyvää, kelvollista) tiedettä ja mikä ei. (Edelleen premissien 1 ja 2 eksplikaatiota.) • (4) Tieteen historiassa on radikaalisti toisistaan poikkeavia kehitysvaiheita, joissa vallitsee erilaisia käsityksiä (hyvän, kelvollisen) tieteen kriteereistä ja tiede vs. epätiede -demarkaatiosta. (Historiallinen tosiasiaväite, premissi. Vrt. T.S. Kuhn: paradigmat, tieteelliset vallankumoukset.)
Naturalismista relativismiin(... jatkoa) • (5) Ergo: On hyväksyttävä relativismi. Tieteen (ja demarkaation) kriteerit ovat suhteellisia tieteen historialliseen kehitysvaiheeseen, (kuhnilaiseen) paradigmaan, näkökulmaan, perinteeseen, lokaaliseen tiedeyhteisöön, kulttuuriin, yhteiskuntaan tms. ”taustaan”, joka tekee tieteen harjoittamisen mahdolliseksi. • Näin relativismi näyttää seuraavan ”ensimmäisen filosofian” kieltoon kiteytyvästä naturalismista.
Relativismin muotoja • moraalirelativismi • kognitiivinen (tiedollinen) relativismi - käsitteellinen relativismi (vrt. ontologinen relativismi) - havaintorelativismi (vrt. havaintojen teoriapitoisuus) - totuusrelativismi (vrt. semanttinen relativismi) - päättelyrelativismi (vrt. relativismi rationaalisuuden kriteerien suhteen) • Esimerkki relativismiin johtavasta (radikaalista) tieteenfilosofisesta naturalismista: Arthur Fine, ”luonnollinen ontologinen asenne” (”the natural ontological attitude”, NOA). Normatiivisuus katoaa?
”Tiede etsii totuutta” ...? • Onko tiede totuuden etsintää? (normatiivinen vs. deskriptiivinen kysymys) Ja mitä totuus on? • Richard Rorty: tutkimusta ei pidä tulkita totuuden etsinnäksi! (totuus vs. oikeutus) • Edustaako Rortyn uuspragmatismi relativismia? (vai ”etnosentrismiä”?) Jälleen: normatiivisuuden katoaminen uhkaa, jos episteeminen oikeutus tai tiedollinen/tieteellinen rationaalisuus redusoidaan oikeutukseen lokaalin yhteisön/kulttuurin edessä. • Voiko Rortykaan välttää normatiivisten käsitteiden käyttöä? (Tuskin!) Vrt. radikaalin relativismin epäkoherenssi: onko relativismi vain relatiivisesti totta?
Hätiköityjä relativismisyytöksiä? • Monia keskeisiä 1900-luvun lopun (tieteen)filosofeja on syytetty relativismista: • W.V. Quine: ontologinen relatiivisuus? • Thomas Kuhn: paradigmat, yhteismitattomuus? • Paul Feyerabend: anarkismi (”anything goes”)? • Richard Rorty: radikaali uuspragmatismi, etnosentrismi? • Näiden ajattelijoiden tarkempi tarkastelu osoittaa, etteivät relativismisyytökset ole itsestäänselvästi oikeutettuja. Esim. Feyearbend hylkää relativismin, koske ”potentiaalisesti jokainen perinne on kaikki perinteet”.
Naturalismi ja relativismi (yhteenvetoa) • Relativismin ongelma on jatkuva haaste, jota ei tieteenfilosofiassa voida sivuuttaa mutta jolle ei myöskään pidä antautua. • Naturalismi on oikeassa hylätessään tieteen ulkopuolisen ”ensimmäisen filosofian” mutta on vaarassa johtaa normatiivisuuden katoamiseen ja relativismiin. • ”Keskitien” etsintä tarpeen: maltillinen naturalismi, joka ei hylkää tieteenfilosofian normatiivista tehtävää?
Pragmatismin näkökulma • Ehdotus ”keskitieksi”: pragmatismin perinteeseen pohjautuva tieteenfilosofia. • Pragmatistisen tieteenfilosofian klassikoita: • C.S. Peirce (vrt. tieteellinen metodi edellä) • William James (ei tosin tieteenfilosofiassa yhtä keskeinen kuin esim. uskonnon tutkijana) • John Dewey (naturalismi, eksperimentalismi) • G.H. Mead (pragmatismi ja yhteiskuntatieteet) • nykypragmatisteja: Richard Rorty, Hilary Putnam
Pragmatismin näkökulma(... jatkoa) • Pragmatismin etuna tieteenfilosofiassa mm.: • maltillinen naturalismi: tiede on osa luonnollista maailmaa siinä missä kaikki muukin, ei jyrkkää luonto vs. kulttuuri -eroa, normatiivisuus säilyy • antireduktionismi, pluralismi: ei jyrkkää ”tieteen ykseyden” ohjelmaa, näkökulmien ja maailmankuvien moninaisuus (vrt. Jamesin pluralistinen pragmatismi: tiede, moraali, uskonto, ...) • realismi vs. antirealismi -vastakkainasettelu ylitettävissä: pragmaattinen realismi • tieteen käytäntöjen ja niiden historiallis-sosiaalisten kontekstien ottaminen vakavasti
Pragmatismin näkökulma(... jatkoa) • Pragmatistisellakin tieteenfilosofialla on kuitenkin omat ongelmansa: • onko pragmatismin tapa ylittää realismin ja antirealismin vastakkainasettelu onnistunut – vai johtaako idealismiin, konstruktivismiin, relativismiin? • miten artikuloidaan inhimillisten käytäntöjen ”sisäisen” normatiivisuuden luonne tyydyttävällä tavalla? • Relativismin ja naturalismin problematiikan välttämiseen ei ole oikotietä. Pragmatistinenkin tieteenfilosofia joutuu jatkuvasti arvioimaan omia lähtökohtiaan ja edellytyksiään.