Merja Korhonen Itä-Suomen yliopisto

1. AIKUISEN ELÄMÄNKULKU Oppia ikä kaikki – aikuisenakin!Studia generalia -luento 30/03/2011 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Merja Korhonen Itä-Suomen yliopisto

2. Johdattelua • Elämänkulkupsykologia: holistinen lähestymistapa yksilön kehitykseen • Yksilön elämä nähdään erilaisten voimien vuorovaikutuksena: • biologiseen perimään, kypsymiseen, kokemuksiin, yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvät vaikutukset kytkeytyvät toisiinsa yksilön kehityksessä. • Kehityksen ja kykyjen mittaamisen sijaan ja/tai ohella huomio kiinnittyy siihen, millaiseksi yksilön elämä muodostuu.

3. Vapaita valintoja ja/vai valikointia? • Erityisesti nuoruudessa ja aikuisuudessa yksilö voi omilla valinnoillaan ja päätöksillään suunnata elämäänsä. • Toisaalta yhteiskunta reagoi aktiivisesti yksilöihin: karsii ja valikoi, asettaa normeja ja odotuksia sekä ihanteita ja esikuvia. • Yksilön kehityksen dynaamisuuden ja monitasoisuuden tavoittamiseksi tutkimuksessa pyritään ottamaan huomioon elämänkulkuun vaikuttavat ympäristöt ja yhteydet (Lerner 1998).

4. Kehitys, muutos, jatkuvuus Muutos- ja kehitystekijät(Baltes & Reese, 1987) • Normatiiviset, ikään liittyvät elämäntapahtumat • Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät tapahtumat • Odottamattomat (ennakoimattomat), ei normatiiviset elämäntapahtumat • Yksilön välitön toimintaympäristö • Yksilön persoonallisuus ja oma toiminta

5. Normatiiviset, säännönmukaiset, ikään liittyvät elämäntapahtumat • Iänmukainen kypsyminen ja biologiset muutokset • Sosiaaliset kehitystehtävät ja eri ikävai-heisiin liittyvät tapahtumat: esim. koulun aloittaminen ja lopettaminen, ammattiin valmistuminen, parisuhteen muodostaminen • Laajemminkin “sosiaalinen aikataulu”, ikä- ja roolisiirtymiin liittyvät odotukset ja normit

6. Normatiiviset, säännönmukaiset… • Biologinen ja sosiaalinen aikataulu kietoutuvat myös yhteen (esim. lapsen hankinta). • Sukupuolella ja sosiaaliluokalla on merkitystä elämänkulun muotoutumiseen ja yksilön odotusperspektiiviin • Ikä- ja siirtymävaiheet eivät ole staattisia, vaan ne rakentuvat sosiaalisesti ja niitä tuotetaan kulttuurisesti. • Ikävaiheiden selvärajaisuus on väljentynyt.

7. Normatiiviset, säännönmukaiset… • Ikävaiheista erityisesti nuoruuden on ajateltu kulttuurisesti vallanneen alaa muilta ikävaiheilta. • Etsintä- ja kokeilujakso on pidentynyt ennen pysyviä valintoja - jos sellaisia ylipäätään tehdään tai voidaan tehdä - rakkaudessa, työssä ja arvomaailmassa. • Aikuisuuteen siirtymisen tunnusmerkit eivät ole enää selväpiirteisiä.

8. Muotoutuva aikuisuus • Arnett on kuvannut ikävuosia 18-30 käsitteellä muotoutuva/sukeutuva (emergent) aikuisuus • Hän asettaa aikuisuuteen siirtymiselle kolme pääkriteeriä: 1) hyväksyy vastuun itsestään 2) tekee itsenäisiä päätöksiä 3) tulee taloudellisesti itsenäiseksi.

9. Mahdollisuustietoisuutta? Yksilöllistyneissä yhteiskunnissa vapaus valita on tärkeä periaate. Etenkin nuoruuteen liitetään vapauden idea. Vapaus mahdollistaa tarttumisen milloin tahansa mihin tahansa uuteen mahdollisuuteen (työtarjous, uusi ihmissuhde, opiskelu, ulkomaanmatka…). ”Sä voit tehdä niinkuitses kannalta päätökset, et tarvii ajatella muita.” (Ketokivi 2010) Menettääkö vastuullinen aikuinen mahdollisuutensa?

10. Normatiiviset, säännönmukaiset… • Ikävaiheiden “venyminen” ei liity vain nuoruuteen. • Eliniän pidentymisen myötä elämänkaaren loppupuolelle on tullut tarve kehitellä ja kuvata uusia elämävaiheita. • Kolmas ikä ja neljäs ikä. • “Vanhuus” ja ”vanhus” sanoihin liittyy taakkaa eikä niiden viattomuutta ole onnistuttu palauttamaan.

11. Normatiiviset, säännönmukaiset… • Yksilöllisyyttä korostava myöhäismoderni yhteiskunta on lisännyt ikätietoisuutta. • Ikäkausien rajojen häilyessä yksilöt voivat muovata itselleen sopivan elämänvaiheistuksen ja mallin. • Silti yhteiskunnallisesti tuotettu elämänkulku synnyttää normatiivisuutta ja luo odotuksia yksilöiden elämään ja mallittaa kunkin ikävaiheen keskeisiä elämänalueita. • Aikuisuuden keskeiset areenat: työ ja opiskelu, parisuhde ja perhe, harrastukset.

12. Yksilöllisen elämänsuunnittelun mahdollisuus ja välttämättömyys • Muunneltavuuden ja väistämättömyyden vastakkaisuudesta syntyy mahdollisuus ja tarve painottaa yksilöllistä biografiaa, reflektointia ja elämänhallintaa. • Voidaan puhua yksilöllisen elämänsuunnittelun pakottavuudesta, jolloin myös ohjauksen (counselling) ja itsereflektion tarve lisääntyy (Sugerman 2004). • Levinsonin(1978)vakaat vaiheet ja siirtymät.

13. Normatiiviset, säännönmukaiset… Ihmisten tavoitteet heijastelevat usein eri ikävaiheisiin liitettyjä kehityshaasteita. “Normaaliin käsikirjoitukseen” kuuluvia muutoshaasteita pidetään “luonnollisina” ja niihin sisältyy valmiita selitysmalleja ja koeteltuja toimintatapoja, jolloin myös ikätovereiden tukea on helposti saatavilla. Tuen merkitys aktualisoituu uudella tavalla, kun tapahtuu jotain ennakoimatonta tai odottamatonta.

14. 2. Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät tapahtumat • Nämä liittyvät sellaisiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja muutoksiin, jotka ovat tietyssä yhteiskunnassa ja kulttuurissa yleisiä tai merkittäviä ja jotka määrittelevät laajemmat puitteet yksilön kehitykselle. • Sodat, talouden ja yhteiskunnan kehitys (esim. lama, ks. Elder: Children of the Great Depression).

15. Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät… • Yhteiskunnan sukupuolijärjestelmän muutokset: ”kaksijakoisen kansalaisuuden” purkautuminen (esim. Rantalaiho 1994): jaettu vanhemmuus (Vuori 2001). • Työelämän muutokset: globalisoituvat, joustavat ja epävakaat työmarkkinat; siirtymä vakaista työurista määräaikaisiin työsuhteisiin. • Institutionaaliset muutokset: koulutusjärjestelmän (rinnakkaiskoulu vs. peruskoulu), parisuhteen ja avioliitto-instituution sekä perherakenteen muutokset.

16. Normatiiviset, historian kulkuun liittyvät… • Yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin kytkeytyvät kulttuuriset ja ideologiset muutokset, kuten • yksilöllistyminen • kasvatusasenteiden ja perhesuhteiden muutos • elinikäinen oppiminen • Vaikutukset eriytyvät sukupuolen ja sosiaaliluokan mukaan sekä yksilön toiminnan ja asioille/tapahtumille antamien merkitysten myötä.

17. Ulkoisten muutosten nopeus ja mielen hitaus Vaikka yhteiskunta muuttuu vauhdilla, vanhat ajattelutavat säilyttävät elinvoimaisuuttaan ja elävät - ja niitä uusinnetaan - uusien rinnalla. Esim. sosialisaatiomalli, jossa hoiva ja huolenpito ”kuuluvat” naisille ja matemaattistekninen työ miehille, on säilynyt segregaation valossa yllättävän vahvana. Ammatillisen segregaation jähmeys kuvastaa kulttuuristen muutosten hitautta ja monitasoisuutta. Sukupuolieron merkitykset ja niiden uusintamisen mekanismit piiloisia.

18. Odottamattomat, ei-normatiiviset elämäntapahtumat • Merkityksellisiä, mutta ennakoimattomia, yksilöllisiä tapahtumia ja kokemuksia esim. sairaudet, onnettomuudet, lottovoitto, avioero?, työttömyys, yllättävä työtarjous, läheisen sairaus tai kuolema... • Päällisin puolin tapahtumat ovat tuttuja ja tavallisia, vaikka todennäköisyyttä niiden tapahtumiseen omalla kohdalla voi pitää pienenä eikä niitä sisällytetä elämän ”käsikirjoitukseen”. • Painottuvat aikuisuuteen, mutta eivät ole ikäsidonnaisia, eikä niitä siten pysty juurikaan ennakoimaan tai ennustamaan.

19. Ennakoimattomat, ei-normatiiviset… • Psykologisten ja sosiaalisten resurssien (ylipäätään elämänhallinnan) tärkeys korostuu. • Ennakoimattomuudessaan yksilöllä on vähemmän selityksiä tapahtuneelle kuin ikäperustaisissa tapahtumissa ja syyselitykset keskittyvät tästä syystä enemmän minään. • Tähän perustuu mm. erilaisten vertaistukiryhmien suosio ja merkitys.

20. Ennakoimattomat, ei-normatiiviset… • Tapahtumien merkitys vaihtelee yksilön persoonallisuuden ja elämäntilanteen mukaan sekä henkilökohtaisen merkityksenannon kautta. • Aika ”tekee tehtävänsä” niin, että välittömästi kielteisenä koetulle tapahtumalle voidaan antaa myöhemmin myönteinen merkitys. • Vrt. merkitystä muuttavat hallintakeinot

21. Yksilöllinen merkityksenanto,esimerkkinä työttömyystilanne Metaforatehtävä: Elämäni työttömänä on ollut… ... kuin huonokuntoisen maratoonarin juoksu; matka tuntuu loputtomalta, kannustajat ovat hiljaa ja häpeissään. ... kuin harmaan pitkävartisen villasukan kutomista. ... kuin suuri seikkailu. ... kuin kiurun kevätlento. ... kuin uusi alku! itseni kehittämistä ja itsetunnon kohotusta.

22. 4. Konkreettinen yksilöllinen toimintaympäristö • Aikuisen näkökulmasta esim. puoliso, perhe ja lapset, opiskelu- tai työyhteisö, tärkeä harrastus, ystävät. • Levinsonilaisittainelämänrakenne, joka avaa tai sulkee yksilölle (uusia) mahdollisuuksia. • Ihmisten elämät linkittyvät toisiinsa > jollekin yksilölle tapahtuvat asiat ”koskettavat” myös toisia. • Erillisyys vs. relationaalisuus

23. 5. Yksilön persoonallisuus ja oma toiminta • Yksilöllä on omaa elämänkulkua suuntaava vaikutus. • Toimijuus ilmenee yksilöllisinä motiiveina, henkilökohtaisina tavoitteina ja arvoina. • Ihmisen intentionallisuutta ja motivaatiota on kuvattu monilla termeillä: • henkilökohtaiset pyrkimykset (Emmons 1986) • henkilökohtaiset projektit (Little 1983) • elämäntehtävät (Cantorym:t 1987) • kehitykselliset tavoitteet (Heckhausen 1999).

24. Tavoitteen luomisen psykologinen tarkoitus • Elämänkulun aikana henkilökohtaiset tavoitteet muuttuvat. • Yksilö sovittaa yhteen yhtäältä omat kykynsä, tavoitteensa ja motivaationsa ja toisaalta ympäristössä avautuvat mahdollisuudet ja haasteet, jotka heijastuvat kehitystehtävinä ja ikäsidonnaisina normeina (Nurmi/Salmela-Aro) • Kehityksen ja oppiminen säätelyssä tärkeää, että yksilö investoi ja suuntaa motivationaalisia ja kognitiivisia tavoitteitaan ja resurssejaan optimaalisesti.

25. Kehityksen säätely • Ikääntyminen vähentää kehityksellisiä voittoja ja lisää menetyksiä ja tappioita. • Mutta yksilö voi myöhemmälläkin iällä optimoida ‘kehitystään’ • valitsemalla ikään sopivia tavoitteita • pyrkimällä pitämään yllä monipuolisia toimintavalmiuksia • kompensoimalla menetyksiä • tasapainoilemalla valitsemiensa tavoitteiden kanssa. • M&P Baltesinvalikoivan optimoinnin ja kompensaation elämäkaarimalli (SOC = selectiveoptimizationwithcompensation)

26. McAdamsin psykologinen yksilöllisyys • Persoonallisuus sisältää kolme tasoa (McAdams 1997): • Taipumukselliset piirteet (temperamentti ja persoonallisuuden piirteet) • Tyypilliset sopeutumistavat (motivaatio, henkilökohtaiset tavoitteet, arvot ja selviytymiskeinot) • Tarinallisuus (ilmentää yksilön identiteettiä ja sisältää menneen, nykyhetken ja tulevaisuuden) • Yhteiskuntien yksilöllistymiskehitys on vahvistanut oman elämänsuunnittelun merkitystä, jolloin myös identiteettityö korostuu.

27. Oman elämän ohjaaminen ja minän rakentuminenNurmi & Salmela-Aro 2002 Ikäsidonnainen Oman elämän Minän ympäristö ohjaaminen konstruointi Motiivit Kehitystehtävät Tavoitteet Identiteetti- Toiminta tarinat mahdollisuudet Suunnittelu- strategiat Arviointi, syypäätelmät

28. Elämähallinta: tasapainoilu kahdella rintamalla Yksilöllä on tarve vaikuttaa omilla teoillaan elämäänsä ja asettaa päämääriä. Ihminen käy jatkuvaa painia elämän ulkoisten tavoitteiden toteuttamisen ja sisäisten tavoitteiden (psyykkinen tasapainon) saavuttamiseksi Yksilö voi itse vaikuttaa omaan psyykkiseen hyvinvointiinsa, koherenssin kokemukseen ja turvallisuuden tunteisiin monin keinoin (Vuorinen 1991)

29. Itsemääräämispyrkimys ja tavat vaikuttaa Psyykkinen työ : sisäinen ponnistelu, jolla pyritään käsittelemään henkisen tasapainon uhkia, jossa välineinä myös tiedostamattomat puolustusmekanismit. Sosiaalinen toiminta : pyritään vaikuttamaan muihin ihmisiin ja tärkeisiin toimintaympäristöihin (sosiaaliset taidot toimivat coping-mekanismien tapaan) Suoraan omaan ruumiiseen ja sen tiloihin vaikuttaminen : esim. liikunnalla, elämäntavoilla, lääkkeillä tai päihteillä.

30. Selviytymis- ja hallintakeinot Yleisiä periaatteita: Muuntuvia, eivät pysyväisluonteisten piirteiden kaltaisia > ovat siis opittavissa! Tahdonalaisia ponnistuksia (ovat ainakin periaatteessa tietoisia, ja eroavat adaptiivisesta toiminnasta, esim. säikähdys varaa tilanteessa). Liittyvät pikemmin stressin käsittelyyn kuin sen hallintaan (kaikkia stressitekijöitä ei voi hallita tai poistaa). (Feldt & Mäkikangas 2009)

31. Konkreettinen toiminta konkreettisissa tilanteissa Ihmiset pyrkivät suojelemaan itseään psykologisesti arkipäivän haasteilta ja vaikeuksilta. Hallintana (coping) voidaan pitää mitä tahansa psykologista vastausta ulkoisiin potentiaalisiin stressitekijöihin, uhkiin ja jännitteisiin. Hallinnassa on kyse stressin estämisestä, välttämisestä ja säätelystä. Ihmisillä on yksilöllisiä tapoja kokea ja käsitellä tietoisuuden piiriin tulevia epämiellyttäviä tilanteita ja tunteita. (ks. tarkemmin Pearlin & Schooler, 1978)

32. Mitä teet, miten menettelet? Ongelmasuuntautuneissa keinoissaahdistavaa tai stressaavaa tilannetta pyritään muuttamaan omalla aktiivisella toiminnalla ja vaikuttamalla lähtötilanteeseen jo ennen kuin stressi saa vallan. Keinoina esim. aktiivi ongelmanratkaisu, neuvottelu , konfrontaatio (tiukka vastakkain asettuminen), pidättyminen harkitsemattomasta toiminnasta, vetäytyminen, luoviminen (taitava diplomatia), marttyyrius (uhrautuva esimerkkinä toimiminen), harkittu vs. alistunut periksi anto.

33. Mitä teet, miten menettelet? Rasitustilanteen merkitystä muuttavassa toiminnassaristiriitaisen ja stressaavan asian merkitystä säädellään stressin välttämiseksi. Keinoja ovat esim. positiivinen vertailu, palkintojen korvaaminen, valikoiva tarkkaavaisuus, positiivinen uudelleenarviointi, huumori ja rationalisointi Vähemmän tilannesidonnaisia kuin ongelma- ja emootiosuunnatut keinot. Niihin sisältyy ajatus, että vaikeisiin kokemuksiin ja olosuhteisiin voi liittyä myös myönteisiä tunteita ja merkityksiä .

34. Mitä teet, miten menettelet? Emootiosuunnattuja keinojakäytetään silloin, kun stressi on jo päällä ja pyrkimys on leivittää ahdistavaa tai stressaavaa oloa. Ne eivät siis ole ennaltaehkäiseviä keinoja vaan pyrkivät lievittämään ahdistavaa tai stressaavaa oloa. Keinoja ovat esimerkiksi tunteiden ilmaisu, passiivi kestäminen, keskittyminen muuhun, avuton vetäytyminen tai suoraan fysiikkaan vaikuttaminen.

35. Kahdenlaisia ongelmia Ratkaistavat ongelmatovat rajattuja ongelmia, erimielisyyksiä tai jännitteitä, joita käsittelemällä voidaan helpottaa arjen sujumista. Ratkeamattomat ongelmat ovat toistuvia, luonteeltaan pysyviä ja siksi niiden ratkaiseminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nämä ongelmatyypit on syytä erottaa toisistaan.

36. ”Kun kulkee elämän halki, sitä oppii, että ellei melo omaa kanoottiaan, ei liiku mihinkään.” Katharine Hepburn