1 / 33

Masennus ja muut mielialahäiriöt. Ahdistuneisuushäiriöt.

Masennus ja muut mielialahäiriöt. Ahdistuneisuushäiriöt. Peppi Sievers 7.11.2013 Johdatus psykiatriaan: Luento 2. . Luennot tässä osoitteessa! http://heikkisalomaa.fi/teoriajakson-aineistot/johdatus-psykiatriaan/. Yleistä mielialaoireista.

vaughn
Download Presentation

Masennus ja muut mielialahäiriöt. Ahdistuneisuushäiriöt.

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Masennus ja muut mielialahäiriöt. Ahdistuneisuushäiriöt. Peppi Sievers 7.11.2013 Johdatus psykiatriaan: Luento 2.

  2. Luennot tässä osoitteessa!http://heikkisalomaa.fi/teoriajakson-aineistot/johdatus-psykiatriaan/ Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  3. Yleistä mielialaoireista • Kaikilla ihmisillä on ajoittain mielialaoireita, jännitystä, ja ahdistusta ja myös erilaisia tarkastamisen rutiineja. Sairaudeksi tai häiriöksi ne muodostuvat, mikäli: • emme pysty selviytymään mielialamme tai oireidemme kanssa. Vaikutukset psyykkiseen tai sosiaaliseen toimintakykyymme ovat selvät. • mielialaoireilumme, ahdistuksemme tai jännityksemme on jollakin tavalla hallintamme ulkopuolella. Ja että nämä tilanteet kestävät ainakin kaksi viikkoa. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  4. Ilembulassa Tansaniassa oli AIDS-orpokoti. Täällä Iringan alueella aikuisväestöstä noin 25-30 % on HIV-positiivisia, pahimmilla alueilla kaikki kylän asukkaat Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  5. Masennus • Sari on nuori nainen, 20-vuotias historianopiskelija, joka harrastaa ratsastusta ja balettia. Hänen koulumenestyksensä on aina ollut erinomaista. Sari onkin viettänyt paljon aikaa koulun ja harrastuksiensa parissa. Harrastuksistaan johtuen, Sari on aina tarkkaillut ruokavaliotaan ja yrittänyt syödä terveellisesti. • Muutto opiskelupaikkakunnalle tuntui aluksi hienolta, mutta harrastukset jäivät ja yksin asuminen alkoi ahdistaa Saria. Luokan parhaisiin kuulunut tyttö olikin yhtäkkiä keskiverto opiskelija kovasta yrittämisestä huolimatta. Muutaman reputetun tentin ja ikävästi päättyneen romanssin jälkeen Sari tunsi itsetuntonsa romahtaneen. Häntä alkoi jännittää tentit ja sosiaaliset tilanteet. Ainoaksi lohduksi muodostui hyvä ruoka ja makeiset. Ahmimisen jälkeen nousi itseinho, jota vain oksentaminen tuntui helpottavan. (Poimittu masennusinfo.fi sivulta) Masentuneen ihmisen mieli, tarkkaavaisuus ja muisti kohdistuvat negatiivisiin asioihin. Piristämisyritykset tai ”niskasta itseänsä kiinni ottamisen” taktiikat eivät toimi siinä vaiheessa, kun depressio on kehittynyt. • Hoitoon hakeutuminen tai masentuneen kaverin hoidon piiriin ohjaaminen kannattaa aina! Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  6. Masennus, yleisyys • Psykiatrian professori Hasse Karlsson: ”Arviolta joka viides kärsii masennuksesta joskus, ja paraikaa sitä potee noin 250 000 suomalaista. Masennuslääkettä käytti kuitenkin vuonna 2010 jopa yli 433 000 suomalaista – moni tosin masennuksen sijaan myös esimerkiksi ahdistuksen tai kivun hoitoon. 15 vuodessa käyttö on kymmenkertaistunut, ja masennus vie sairauslomalle ja eläkkeelle kaksi kertaa entistä useammin.” • Kuitenkin arvellaan, että vain 40 % masennusta sairastavista saa asianmukaista hoitoa. • Kuka tahansa voi sairastua masennukseen. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  7. Mikä masennus oikein on? • Depressio on aivojen sairaus siinä mielessä, että hermosolujen välittäjä-aineiden jakautuminen ja toiminta on häiriytynyt. Elimistössä tapahtuu muutoksia myös muun muassa aivolisäke-lisämunuais-akselilla, joka vastaa kortisolin tuotannosta. Kortisoli on elimistön tärkein stressihormoni. • Miksi ihminen masentuu ei ole tiedossa. Kuitenkin > 2/3 vakavista masennustiloista alkaa yhden tai useamman merkittävän kielteisen elämänmuutoksen jälkeen. On tapahtunut menetys jollakin tasolla. Myös sinänsä myönteiset muutokset voivat masentaa, kuten esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus. Tai mieleisen opiskelupaikan saamisen jälkeinen masennus. • Masennuksessa ”koko ihmisen olemus” sairastuu. Näin se on biopsykososiaalinen häiriö, joka vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn: ruumiilliseen, kognitiiviseen, sosiaaliseen huomattavalla tavalla. Jopa muisti toimii eri tavalla. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  8. Oireet 1) Masentunut mieliala. Henkilö on suurimman osan aikaa alakuloinen. Usein etenkin nuoret ihmiset saavat tämän pitkälti peitettyä ”pysymällä liikkeessä.” Joskus on jopa vaikea erottaa, onko kyseessä hypomania. 2) Mielihyvän tunne on poissa tai selkeästi madaltunut. Asioista, jotka ennen tuottivat sitä: liikunta, harrastukset, sosiaaliset kontaktit. Usein etenkin seksuaalielämä hankaloituu melko varhain masennuksessa ja palautuu viimeiseksi. 3) Jatkuva uupumus, jota nukkuminen ei poista. Epätavallinen väsyvyys mistä tahansa aktiivisuudesta. 4) Itseluottamuksen tai itsearvostuksen menetys. Ääritilanteessa henkilö kokee itsensä täysin epäonnistuneeksi ja arvottomaksi. 5) Kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyydentunne. Omaa persoonaa ja omia tekemisiä arvostellaan armotta. Syyllisyys voi saada todella epärealistisia, jopa harhaisia mittasuhteita. Synti! 6) Toistuvat kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset ja suunnitelmatkin. Pessimistiset, toivottomat ajatukset ovat mielessä kaiken aikaa. On jopa itsemurhan yrityksiä tai itsensä muuta vahingoittamista: viiltelyä, juomista, välinpitämättömyyttä liikenteessä… 7) Päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne. Pienetkin arkiset päätökset voivat olla ylivoimaisia. ”Päässä tuntuu olevan pelkkää puuroa, ajatus ei kulje.” 8) Psykomotorinen hidastuneisuus tai kiihtyneisyys. Hidastuminen tarkoittaa äärimuodossaan katatonistastuporia. Mahdollista on myös psykomotorinen kiihtyneisyys; vaikeus olla paikallaan, ärtyneisyys, ”täpinä” 9) Unihäiriö. Nämä ovat hyvin tavallisia depressiossa. Vaikeus nukahtaa, aamuyön heräily… Joskus liikanukkumista. 10) Ruokahalun ja painon muutos. Yleensä ruokahalun menetys, mutta liikasyömiselläkin reagointi on mahdollinen. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  9. Oirekuva masennuksessa • Oireet vaihtelevat paljon yksilöittäin. Yhdellä ruumiilliset oireet ovat vallitsevia, toisella mielialaoireet ja kolmannella kognitiiviset. Päihdehäiriöt komplisoivat myös tilannetta, samoin erilaiset persoonallisuuden rakenteet. Myös ikä vaikuttaa paljon. Nuorten masennus voi näyttäytyä hyvinkin ”ulospäin suuntautuvana”. Esimerkiksi rippileirin hankalasti käyttäytyvä nuori voikin olla syvästi masentunut. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  10. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  11. Millaisia masennus-diagnooseja on? Depressio jaetaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. • lievässä toimintakykyä on vielä jäljellä, mutta tämä voi kehittyä vaikeammaksi ilman hoitoa. Keskivaikeassa masennuksessa (yleisin) tilanne vaihtelee paljon. Jotkut pystyvät toimimaan arjessa jollain lailla, jotkut eivät. Paljon asiaan vaikuttaa se, saako nukutuksi riittävästi vaiko ei. Vaikeassa masennuksessa toimintakyky on huono. Ja mikäli tähän liittyy psykoottisia oireita, hoito toteutetaan yleensä sairaalassa. Psykoottisessa depressiossa sairaalahoito on aina aiheen. Epätyypillinen masennus; melko tavallinen, erityisesti naisilla. Liikanukkumista, liikasyömistä ja herkkyyttä ihmissuhteissa. Synnytyksen jälkeinen masennus; 4 viikkoa synnytyksen jälkeen kehittyvä depressio. Lievä baby-blues on melko tavallinen. Vuodenaikaan liittyvä masennus. Kaamosmasennus näistä tavallisin. On myös kevääseen liittyviä oireistoja. Toistuvat masennukset. Joillakin henkilöillä masennus toistuu useita kertoja elämän aikana. ”Toistuvissa masennuksissa biologinen komponentti korostuu.” Eli enää ei välttämättä tarvita ulkoisia laukaisevia tekijöitä, vaan sairaus kulkee omaa rataansa. Siksi masennusvaiheiden hyvä hoito on tärkeää. Dystymia = pitkäaikainen masennus. Henkilöllä on yli kahden vuoden ajan jatkuvasti masennusoireita. Hänen toimintakykynsä säilyy kuitenkin melko hyvänä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  12. Unipolaari masennuksen hoito • Psykoterapiat, puhutaan 27.11 luennolla Mielialalääkkeet - 1960-luvulla ns. monoamiinihypoteesi: masennuksen keskeinen sairausmekanismi on monoamiineihin (erityisesti serotoniiniin, noradenaliiniin, osin myös dopamiiniin) liittyvä hermovälityksen vajaatoiminta. Lähes kaikki mielialalääkkeet perustuvat edelleen välittäjä-ainevaikutuksiin. Mutta vaikutusmekanismeista on aivan uusia ajatuksia = tehoa selitetään niiden aivojen muovautuvuutta edistävillä vaikutuksilla. Hermoverkkoteorian mukaan masennuslääkkeet mahdollistavat hermoyhteyksien uudelleenjärjestäytymisen, jota ympäristö ja hermoverkon sisäinen aktiivisuus ohjaavat. Mielialalääkkeitä käytetään useita kuukausia, remission jälkeen vielä 4-6 kk on suositeltavaa. Jos masennuskausi on ollut pitkä tai toistuva, niin lääkkeitä tulisi käyttää vuosia. Mielialalääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Hoitovaste alkaa viikkojen kuluessa. Haittavaikutuksia on, ja lääkkeitä lopetettaessa voi tulla myös fyysisiä oireita aivojen hakiessa uuden tasapainon. Serotoniiniin vaikuttavia lääkkeitä: fluoksetiini, sitalopraami, essitalopraami, paroksetiini, sertraliini… Serotoniiniin ja noradrenaliiniin vaikuttavat: venlafaksiini, mirtatsapiini, duloksetiini Vanhat trisykliset lääkkeet vaikuttavat myös moneen välittäjäaineeseen. Noradrenaliiniin ja dopamiiniin vaikuttaa bupropioni. Masennusta hoidetaan myös sähköhoidolla ja kaamosmasennusta kirkasvalohoidolla. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  13. Noin 15 pientä, 4 kk ikäisestä kolmevuotiaaksi. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  14. Pohdintatehtävä (Hymy Kankaanpään kirjasta ”Rakkauden kerjäläinen” 2002): Millaisia hengellisiä masennuksen sävyjä löydätte seuraavasta? • Hymy on intensiivisen psykoterapiansa alkaessa 50 v lukion uskonnon ja psykologian lehtori. Hänellä on vuosia kestänyt masennus ja itsetuhoisia ajatuksia. ”Taistelin ja taistelen yhä sairasta syyllisyydentuntoa vastaan. Kuulin jo lapsena sen, että omatunto on Jumalan ääni ihmisen sydämessä. Paljon ennen kuin olin oppinut lukemaan, enkä siis ollut voinut itse tutkia Raamattua, sisälläni kyllä puhui ääni, mutta ei Jumalan, vaan äitini Justiinan. Noiden kahden äänen toisistaan erottamisessa onkin ollut koko elämän kestävä työ, joka jatkuu yhä… Miksi tähän syyllisyyteen ei vaikuta synninpäästö? Miksi tämä ahdistus ei poistu? Niin perusteellisesti on Justiinan ääni sotkeentunut Jumalan ääneen minun päässäni, etteivät asiantuntijat, eivät psykologit sen paremmin kuin teologitkaan, ole toistaiseksi pystyneet sitä selvittämään.” (87-88) ”Jumalallani on ankarat kasvot. Uskonelämä on ollut lainomaista. Olen lapsesta asti pelännyt Jumalan tuomiota. Siitä on vaikea päästä eroon. Tässä terapiassa olen hyväksytty sellaisena kuin olen. Jumalani saa ehkä lopulta lempeät kasvot.” (95) • Psykoterapia on auttanut häntä muokkaamaan jumalakuvaansa: ”Ja niin huomaan olevani sisään rakentamassa itseeni terapeutin hoitavia ja luotettavia kasvoja, ja se laajentuu: Justiinan tuomion Jumala muuttuu vähitellen Jeesuksen Taivaalliseksi Isäksi, tuhlaajalapsen ja ristin ryövärinkin armahtajaksi.” (97) Kun psykoterapiassa on vallalla hyvä ja läheinen ilmapiiri, Hymy kokee: ”Yhtäkkiä minulle kirkastuu: ennen olen luullut, että Jumala ikään kuin kaiken aikaa kontrolloi elämääni ja että ahdistukseni johtuu huonosta omatunnosta. Taitaa pikemminkin olla niin, että olen käsittänyt väärin koko Jumalan…. Ahdistukseni ei varmaan ole Jumalan syytä, mietiskelen ääneen. Hän ei ole sadisti. En tosin voi koheltaa mitään niin, että se jäisi salaan hänen silmiltään. Kyllä hän kaiken näkee ja tutkiskelee. Jumala näkee ahdistuksen ja masennuksen, tuon lähes jokahetkisen, kroonisen, lohdutan itseäni.” (211) Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  15. Muutamia hengellisiä masennuksen sävyjä Jumalakuvaan liittyvät asiat, esimerkiksi: Jumalakuva on ankara. Koetaan, että Jumalan rakkaus on ehdollista. Yritetään hankkia armo ja rakkaus omien tekojen kautta. Tämä aiheuttaa ainaisen riittämättömyyden tunteen. Seurauksena voi olla myös pakko-oireinen käyttäytyminen. Jumalakuva on etäinen. ”Ei se Jumala välitä. Ainakaan minusta.” Koetaan, että Jumala rakkaus ei kohdistu itseen siten kuin toisiin. Jumalan rakkaus koetaan sellaisena, ettei siitä riitä kaikille. Vertailu ja kateus aiheuttaa katkeruutta. Hengelliseen yhteisöön liittyvät asiat, esimerkiksi: Synnin käsitys on hyvin ankara ja tekokeskeinen. Anteeksianto on ehdollista, ja synninpäästöä pyydetäänkin yksinomaan ihmisiltä. Tapahtuneet omien rajojen rikkomiset seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin alueella. Mielessä sekoittuu Jumala ja muut auktoriteetit… Ulkopuolisuuden tunne. ”En ole yhtä hyvä uskovainen kuin nuo muut.” Muita hengelliseen elämään liittyviä tekijöitä: Hengelliseen kasvuun liittyvät jumalakuvan ja ihmiskäsityksen muutokset. Vanhat tavat toimia ja uskoa eivät enää tuota samanlaista tyydytystä. Nykyajan vaade, että kaiken pitäisi tuntua voimakkaasti joltakin. Haetaan elämyksiä ja tuntemuksia. ”Tavallinen” ei riitä. Hengellisen yhteisöllisyyden puute. Suomalainen (tai laajemmin globaalin pohjoisen) hengellisyys on hyvin individualistista ja pirstaloitunutta. ”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa.” Yhdessä elämisen ja asioiden jakamisen foorumit puuttuvat. Jos hengelliset asiat ovat potilaan elämässä merkittäviä, tulisi hoidossa jäsentää ja tutkia myös niitä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  16. Kaksisuuntainen mielialahäiriö • Maanisten tai hypomaanisten ja depressiivisten jaksojen vaihtelu on luonteenomaista. Myös sekamuotoinen muoto on mahdollinen. • Rajuimmassa muodossa molemmat mielialan ääripäät ovat psykoottisia. • Depressiovaiheen oireet ovat samankaltaisia kuin unipolaari-masennuksessa. • Hypomaniassa henkilö on korostuneen ja suhteettoman hyväntuulinen, tämä eroaa hänen tavallisesta mielialastaan selkeästi. Tila on kestänyt ainakin 4 vuorokautta. Ulkoiset olosuhteet eivät vaikuta mielialaan. Toisaalta mieliala voi hypomaniassa olla hyvinkin ärtynyt, ja räjähtävä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  17. Hypomanian/manian oireita • Ylikorostunut itseluottamus tai suuruudentunne • Vähentynyt unen tarve • Lisääntynyt puheliaisuus tai tarve puhua taukoamatta • Ajatusten lento tai subjektiivinen tunne ajatuksenriennosta • Häiriöherkkyys ympäristön ärsykkeille. • Toimeliaisuuden lisääntyminen (sosiaalinen, seksuaalinen, työhön/opintoihin liittyvä). Manian kiihtyessä jäävät aloitetut projektit myös yhä enemmän kesken. Toimeliaisuus ”hajoaa.” • Riskialttiit toiminnot lisääntyvät: tuhlailu, seksi, sijoitukset… Muutos on selkeä ihmisen tavanomaiseen käytökseen verrattuna. Ja siten myös muiden huomioitavissa. Vaikutus toimintakykyyn syvenee, mitä syvemmälle mania kehittyy. Oireet eivät ole selitettävissä millään päihteellä/somaattisella syyllä. Maniassa oireiden kesto ainakin viikon. Mania aiheuttaa selkeitä pulmia toimintakykyyn ja vaatii usein sairaalahoitoa. Oireistossa voi olla mukana myös psykoottisia elementtejä: deluusioita ja hallusinaatioita. Maaninen psykoosi on aina sairaalahoitoa vaativa tila! Ja usein johtaakin tahdosta riippumattomaan hoitoon varsin nopeasti. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  18. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä • Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuu noin 1 % väestöstä. Sairastumisriski on molemmilla sukupuolilla sama. • Voimakas perinnöllinen tekijä taipumuksessa sairastua. • Tyypillinen alkamisikä 15(!)-35 vuotta. Ensimmäinen jakso puhkeaa yleensä jonkun kuormittavan elämänvaiheen jälkeen, seuraavissa jaksoissa ei välttämättä ole selkeitä laukaisevia tekijöitä. Yhden maniajakson jälkeinen todennäköisyys uuteen jaksoon on yli 90 %. • Itsemurhariski on 20-kertainen normaaliväestöön verrattuna, myös päihdeongelmat ovat yleisiä. Ongelmat kasaantuvat, ja sairaus vaikeutuu… • Mielialaa tasaava lääkitys on ehdottoman tärkeä! Sitä käytetään pitkään. Litium, valproaatti, karbamatsepiini ja monet muut epilepsialääkkeet. • Hoitoon liittyy usein myös psykoedukaatiota: miten häiriön kanssa eletään. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  19. Ahdistuneisuushäiriöt • Kovin yleisiä mielenterveyden pulmia. Yleisyyttä on vaikea arvioida, mutta jopa viidesosalla väestöstä jotain tämän kirjon ongelmia. Eli heillä ahdistuneisuus on pitkäkestoista ja/tai rajoittaa psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. • Ahdistuneisuuden tunne on sisäistä jännitystä; levottomuuden, kauhun tai paniikin tunnetta. Fyysiset oireet (= autonomisen hermoston yliaktiivisuus) ovat tavallisia. Samoin ahdistuksen ”herättäjän” välttämiskäyttäytymistä on usein liitännäisoireena. • Ahdistus on pelon sukulainen, mutta sillä ei ole niin selkeää ulkoista syytä. Usein ahdistunut henkilö pelkää ahdistustaan ja muitakin tunteitaan. Kaikenkaltainen hallinta: itsen, tilanteiden, toisten on ahdistuneen henkilön elämässä tärkeää. • Häpeä itsestä + omasta käyttäytymisestä ja nöyryytyksen pelko erilaisissa tilanteissa on tavallinen näissä häiriöissä. Usein pohjalla oleva masennus näyttäytyy myös ahdistuneisuusoireiden lisääntymisenä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  20. Kävimme leikkimässä lasten kanssa. Omassa sylissäni Gabriel-poika 4 kk. Melkein kaikilla lapsilla on jonkinasteinen kehitysviivästymä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  21. Ahdistuneisuushäiriöt Yleisiä ahdistusta voimistavia tekijöitä: • Krapula. • Kahvi, tee, Colajuomat ja etenkin energiajuomat. Siis kaikki missä on kofeiinia. • Tupakka. • Stressi. • Asenne: Elämä ja oma arvokkuuteni on VAKAVA asia. • Alituinen itsensä tarkkailu. • Märehtiminen. Yleisiä ahdistusta lieventäviä tekijöitä: • Liikunta. • Uni. • Säännöllinen rytmi. • Kyky rentoutua. Mukavien asioiden tekeminen. • Asenne: Voin mokata välillä! • Kyky jättää asioita taakseen. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  22. Paniikkihäiriö Paniikin tuntemuksia voi ajoittain olla kaikilla. Ph:ssa näitä tuntemuksia esiintyy voimakkaina, ja toistuvasti. Ph tulee usein kuin ”puun takaa.” Mutta usein on kyseessä tilanne, josta henkilö kokee olevan vaikea päästä ulos (luento, tentti, elokuvat, kokous, kaupan kassa, autolla ajaessa tai kyydissä istuessa) tai että muut huomaavat (erityisesti itselle merkittävät ihmiset), että kaikki ei ole kunnossa. Häpeän pelko on tärkeä elementti. Paniikkihäiriössä keskeistä on, että henkilö alkaa pelätä kohtausten toistuvan. Ja muuttaa käyttäytymistään tämän pelon vuoksi. Pahimmillaan henkilö eristäytyy kotiinsa eikä uskalla lähteä mihinkään kohtausten pelossa. Naisilla yleisyys noin kaksinkertainen miehiin nähden, Suomessa yli 30 v haastatellulla miehillä 1,4 ja naisilla 2,4 %. Perinnölliset tekijät vaikuttanevat häiriöalttiuteen. Monihäiriöisyys tavallista: masennus, päihdepulmat, persoonallisuustekijät. Alkaa yleensä 20-30 vuoden iässä. Alkamisen aikaan liittyy joku isompi elämänmuutos tai/ja kriisitilanne. Hoitona psykoterapeuttiset hoitomuodot, erityisesti kognitiivis-behavioraaliset terapiamuodot, joskin myös psykodynaamiset psykoterapiat tehoavat. Lääkehoitona serotoniiniin vaikuttavat mielialalääkkeet, muutkin mielialalääkkeet voivat käydä. Käyttöaika pidempi kuin masennuksessa, remissio + 8-12 kk, alussa voivat ahdistusoireet paradoksaalisesti jopa pahentua. ”Kohtauslääkkeinä” käytetään lisäksi bentsodiatsepiinejä ja beeta-salpaajia. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  23. Joskus ilahdutimme lapsia viemällä heitä kävelylle. Emme osanneet sitoa kantoliinaa kunnolla. Paikallinen asiantuntija tuli Piian avuksi. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  24. Sosiaalisten tilanteiden pelko • Melkein kaikki ihmiset jännittävät tietyissä tilanteissa. Etenkin jos paikalla olevat ihmiset ovat henkilölle merkittäviä (esimies, opettaja, ihastus, besser-wisser) ja/tai saattavat arvioida tai kritisoida. • Jos sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistuneisuus on toistuvaa, intensiivistä ja suhteettoman voimakasta, tai henkilö välttää altistavia tilanteita niin, että hänen toimintakykynsä kärsii, silloin kyseessä on häiriö. • STP voi olla melko sinnikäs häiriö, ellei sitä saa kuriin. Siihen liittyy myös monihäiriöisyyttä. Usein on niin, että STP on ensin ja sitten päälle kehittyy muita pulmia: masennus, ahdistuneisuuden laajeneminen, päihdeongelmat. • Monella tilanteisiin saattaa liittyä pelko, että käyttäytyy jollain lailla sopimattomasti. Henkilö saattaa pelätä oksentavansa, pyörtyvänsä, että vatsa murisee, pieraisevansa, kompastuvansa… Ja että sitten joutuu nöyryytetyksi. Näistä peloista kärsiessään ahdistus tietysti noidankehämäisesti voimistuu. • Jännitystä ja ahdistuneisuutta ei esiinny silloin, kun henkilö on tekemisissä luotettujen ihmisten kanssa. Tällaisen ”luotto-tutun” kanssa voi ylenmääräistä jännitystä myös työstää vähän kuin kotikonstein. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  25. Sosiaalisten tilanteiden pelko Alkaa teini-iässä. Mikäköhän on koulukiusaamisen osuus tämän häiriön synnyssä? Yleisyysluvut kovin vaihtelevia. Joidenkin prosenttien luokkaa. Enemmistö tästä häiriöstä kärsivistä on naisia. Kuitenkin suurempi osa hoitoon hakeutuvista on miehiä! Periytyvyys? Familiaalinen esiintyvyys korostuneelle ujoudelle ja sosiaaliselle fobialle on olemassa. Kaikilla ujoilla henkilöillä ei ole STP:tä, ja jotkut henkilöt, joilla on STP ovat muissa tilanteissa hyvinkin ei-ujoja. Hoito Hoitona psykoterapeuttiset hoitomuodot, erityisesti kognitiivis-behavioraaliset terapiamuodot, joskin myös psykodynaamiset psykoterapiat tehoavat. Lääkehoitona serotoniiniin vaikuttavat mielialalääkkeet, toki muutkin mielialalääkkeet voivat sopia. Käyttöaika pidempi kuin masennuksessa remissio + 8-12 kk, alussa voivat ahdistusoireet paradoksaalisesti jopa pahentua. ”Kohtauslääkkeinä” käytetään lisäksi bentsodiatsepiinejä ja beeta-salpaajia. Sosiaalisten tilanteiden pelko on häiriö, jota voi myös hoitaa itse altistamalla itseään rauhassa ja pienestä aloittaen erilaisiin tilanteisiin joissa oireistoa esiintyy. Voi aloitella niin, että pyytää turvallisen henkilön kuuntelijoiden joukkoon. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  26. Pakko-oireiset häiriöt = Obsessive-compulsivedisorders OCD • Keskeisimmät oireet ovat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. • Pakkoajatukset ovat toistuvasti mieleen tunkeutuvia, epämiellyttäviä ja vierailta tuntuvia ajatuksia, joita on vaikea poistaa mielestä niiden ahdistavuudesta huolimatta. • Pakkotoiminnot ovat toistuvia, rutinoituneita toimintaketjuja, joiden tehtävänä on vähentää pakkoajatuksiin liittyvää ahdistuneisuutta. • Psyykkinen monihäiriöisyys liittyy usein, erityisesti masennus. • Joissakin muissakin häiriöissä on OCD-oireita. Kuten esimerkiksi useat syömishäiriöt ja neurologiset Touretten syndrooma ja Aspergerin syndrooma. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  27. Pakko-oireiset häiriöt • Usein oireiston kehittymiseen on kulunut kauan, jo lapsuudessa voi olla oireita. Ne voivat välillä olla taka-alalle ja palata sitten. Lapsuudessa alkava OCD on tavallisempi miehillä. Lapsuudessa esiintyvään OCD:hen ei välttämättä liity lainkaan pakkoajatuksia, (tai sitten aikuiset eivät pääse niistä perille). • Esiintymistaajuus noin parin prosentin luokkaa. • Geneettisillä tekijöillä on merkitystä. Kaksostutkimuksissa konkordanssi jopa yli 80 %. • Vaikeassa muodossaan vaikuttaa paljon toimintakykyyn ja ihmissuhteisiin. Itsemurhayrityksiä on jopa 10% OCD:sta kärsivillä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  28. Pakko-oireiset häiriöt, oireet • Yleisin pakkoajatus on kontaminaationpelko. Likaantumisen ja tartunnan saamisen pelko. Kaikkea mahdollista likaa ja erilaisten sairauksien tarttumista voi pelätä. Myös raskauden pelko voi kuulua tähän. HIV:n pelko hyvinkin tavallinen. • Luonnollisesti tähän liittyy peseytymisen ja suojautumisen pakkotoiminta. Pahimmillaan käsiä pestään tuntikausia, ja erilaiset manooverit esimerkiksi kahvojen, katkaisimien sekä yleisessä vessassa käymisen kanssa. Välttämiskäytös myös yleistä, pahimmillaan eristäydytään kotiin. • Realistinen tieto esimerkiksi tartuntateistä ei auta tai auttaa vain hetkeksi! Pakko-oireinen ihminen tietää, että hänen oireensa ovat ainakin ylimitoitettuja, mutta hän ei kuitenkaan pysty niitä hallitsemaan. Ja kärsii niistä kovasti, pakkotoiminta tuo vain hetken helpotuksen. • Joskus henkilö saattaa hakeutua esimerkiksi HIV- tai raskaustesteihin useita kymmeniä kertoja, vaikka tartuntamahdollisuuksia ei ole ollut. • Pakonomainen epäily siitä, että oma huolimattomuus johtaa epätoivottuihin seurauksiin on tavallinen. Tästä seuraavat erilaiset tarkastamispakot. Kertatarkastus ei riitä, vaan vaaditaan monta… Liedet, jääkaappi, kaikki kodinkoneet, ulko-ovi, avaimet ovat tavallisia. Periaatteessa on hyvä tarkistaa nämä asiat kotoa lähtiessä, mutta OCD-oireistosta kärsivälle tämä vie valtavasti psyykkistä energiaa. • Sairauden pelko on myös tavallinen. Ahdistuneisuus tuntuu ruumiissa ja OCD henkilö tulkitsee tuntemukset ja aistimukset helposti merkeiksi vakavasta, mutta piilevästä sairaudesta. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  29. Pakko-oireiset häiriöt, hoito Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  30. Pakko-oireiset häiriöt, hoito • Kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta on selkeää hyötyä. Altistaminen ahdistusta tuottaville asioille pikkuhiljaa ja psykoterapeutin avulla. ”Ahdistus ei tapa, eikä mitään pahaa tapahdu kenellekkään, vaikka ajatukset näin vakuuttavat.” Eräänlainen maaginen ajattelu on keskeinen piirre OCD:ssä. • Myös mielialalääkkeet auttavat, erityisesti SSRI-lääkkeet. Käyttöaika on pitkä, jopa vuosikymmeniä. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  31. Hengellisen elämän OCD • Asiat, joissa luonnostaan on erilaisia rituaaleja, kuten uskonnon harjoitus (jumalanpalvelus, rukous, meditaatio, pyhien tekstien lukeminen, kilvoittelu), ovat hedelmällistä maaperää myös pakko-oireiden kehitykselle. Rajanveto ”terveen ja sairaan” välillä ei ole ollenkaan selvää. Esimerkiksi sielunhoidollisissa tilanteissa hedelmällisempää kuin tämän rajanvedon yritys onkin toisen henkilön käyttäytymisen ja sen perusteiden ymmärryksen lisääminen. • Usein henkilöt, joiden OCD ilmenee myös hengellisen elämän alueella ”rakastavat” erilaisia rituaaleja ja muotomenoja. Mikään ei saa poiketa tutusta ja turvallisesta. Rutiinit ovat tärkeitä, ja niistä poikkeaminen voi johtaa todelliseen paniikkiin. Erilaisuus menoissa ja rituaaleissa sekä maailmankuvassa koetaan uhkaavana. • Jumalakuva on usein kovin ankara, vaativa ja jäykkä. Jumalakuvan muutos voi olla mahdoton, koska siihen liittyviä tunteita ja mielen myllerrystä ei siedetä. • Eräänlainen suuruus-harha mielessä siitä, että omat ajatukset ja käyttäytyminen vaikuttaa moniin muihin. Jonkunlaista kaupankäyntiä Jumalan kanssa, ”jos rukoilen riittävästi niin sitä tai tätä ei tapahdu”. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  32. Hengellisen elämän OCD Piirteitä • Synninteon pakonomainen välttämisen yritys, oman ja toisten. Tämä on mielessä koko ajan, ja henkilö tarkkailee ympäristöään herkeämättä löytääkseen synnin. • Toistuva ja pakonomainen ripittäytyminen. Yritys tyhjentää koko syntinen astia. Synninpäästö kuitenkin ”auttaa” vain hetkeksi. Samoin ehtoollisen nauttiminen vakuuttaa vain hetkeksi syntien anteeksiannosta. Vertaa Lutherin kokemus ripistä; nuori Luther ripittäytyi ”liian perusteellisesti”. Ja sitten kohta ripittäytyi koska halusi korjata sitä mitä aiemmin sanoi… • Pakonomainen rukous. Tietty esirukouslista on käytävä monta kertaa päivässä läpi, tai muuten tapahtuu pahoja joko itselle tai muille. Sama voi koskea esimerkiksi tiettyä määrää Raamatun lukua tai… • Erilaisten merkkien etsintä, jos … niin… • Hallinnan tavoittelu koskee siten myös Jumalaa. Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

  33. Me ihmiset olemme paljon muutakin kuin diagnoosimme! Peppi Sievers: Johdatus psykiatriaan syksy 2013

More Related