1 / 34

Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen erityispiirteitä

Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen erityispiirteitä. Baltian maatalouden rakennemuutosten historia ja tulkinta Jouko Nikula Aleksanteri-instituutti Helsinki 21.4.2008. Baltian maiden maatalouden historia.

billie
Download Presentation

Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen erityispiirteitä

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen erityispiirteitä • Baltian maatalouden rakennemuutosten historia ja tulkinta • Jouko Nikula • Aleksanteri-instituutti • Helsinki 21.4.2008

  2. Baltian maiden maatalouden historia • Kaikissa maissa maatalous ennen 1900-lukua ns.kartanotaloutta eli saksalaisen tai puolalaisen aateliston hallitsemaa • 1918-1920- lukujen aikana Viron, Latvian ja Liettuan 1. itsenäistymisen kausi • Saksalaisaateliston ja kirkon maat kansallistettiin ja toteutettiin radikaali maareformi • Tuloksena pientuotantoon perustuva maatalous

  3. Maareformin tulos • Ennen reformia esim. Virossa 58 % maasta kartanoiden omistuksessa (keskikoko 2100 ha) ja loput jakautuivat pientilojen kesken (keskikoko 34 ha) • Kartanoiden maista pakkolunastettiin 97 % • Pakkolunastetuista maista 55 000 talonpoikaistilaa • Virossa korvauksia pakkolunastuksista, Latviassa ei, Liettuassa reformi lievin

  4. Maatalouden rakenne Virossa ennen neuvostokautta • Vuonna 1925 yhteensä 127 000 talonpoikaistilaa • Vuonna 1939 140 000, keskikoko 23 hehtaaria • Joka kolmas alle 10 ha ”puoliproletaarinen tila” • Suurtiloja 450 • Väestöstä 67 % sai toimeentulonsa maa-ja metsätaloudesta

  5. Bolshevikkien pyhä ja maallinen • Pyhä (Moderni)Maallinen (Traditionaalinen) • Tiede Uskonto • Edistys Takapajuisuus • Tuotantovoimien kehitys Köyhyys • Kaupunki Maaseutu • Proletariaatti Porvaristo • Puolue Tsaari • (Lähde: Kivinen 2002)

  6. Neuvostomoderni erilaisena modernina • Teollinen yhteiskunta modernin ilmentymänä • Kaupungistuminen • Neuvosto-taylorismi: teollinen tuotanto-organisaatio mallina kaikille aloille, myös maataloudelle • 5-vuotissuunnitelmat ilmensivät uskoa mahdollisuuteen suunnitella ja laskea kaikki • Maatalous-teolliset kompleksit pyrkimyksenä poistaa maaseudun ja kaupungin erot

  7. Ei-toivotut sosialismin seuraukset • Pula- ja tuhlatalous • Työkollektiivin pakotettu autonomia • Kollektiivitilojen ja palstojen symbioottinen suhde • Puoliurbaanien elämäntapojen ja ympäristöjen luominen

  8. Maatalouden kollektivisointi Virossa • Käynnistyi hitaasti vuonna 1947 ja vuoteen 1949 mennessä vain 8 % tiloista kollektivisoitu • Kollektivisointiaalto kevään 1949 aikana: • Huhtikuun alkuun mennessä kollektivisoitu 48% • Toukokuun lopulla jo 71 % kollektivisoitu • Vuoden 1950 alussa kollektivisoitu 92 % tiloista • Maatalouden asema parantui Hrustsevin kaudella (hintojen korotus, palkkatyöläisyyteen siirtyminen aiemmasta luontaistaloudesta, itsenäisyyden lisääminen, investoinnit, koneistaminen)‏ • Brezhnevin kaudella sovhoosien itsenäisen johtamisen kokeilu (1967 – 1975)‏ • Sovhoosien lisääminen ja kolhoosien vähentäminen yhdistämällä

  9. Maatalous 1950-1980 • Kollektiivitilojen keskikoko kasvoi nopeasti ja vuonna 1975 keskikoko oli 7174 hehtaaria (Raun 1989)‏ • Kolhoosien työntekijämäärä putosi kolmannekseen (1955: n. 150 000, 1976: 49 000), mutta sovhoosien työntekijämäärä liki nelinkertaistui 16 000:sta 60 000:een samana aikana • Yksityissektorin osuus puolittui ja oli 1970-luvun lopulla enää 4 % maatalousmaasta, mutta sen merkitys tuotannossa säilyi suurena. • Yksityissektori eli palstaviljelmät tuottivat liki 30 % perunoista ja munista ja liki 20 % maidosta 1980 • Maatalousväestön osuus putosi 53 %:iin vuoteen 1950 mennessä

  10. Baltian maat • Baltian maissa maatalouden reformi alkoi jo 1980-luvun lopulla Gorbatshovin taloudellisten reformien myötä • Sosialismin loppuvuosina perustettiin yksityisiä tiloja, jotka saivat edullisia lainoja ja hyötyivät ruplakauden edullisista hinnoista ja saivat kone-, yms. apua ulkomailta • Kaikissa kolmessa maassa maatalousreformin tavoitteena oli perheviljelmäjärjestelmän luominen • Lainsäädäntö samantapainen Virossa ja Latviassa, joissa mahdollisuus säilyttää teknologisia kokonaisuuksia ja kielto yhtiömuotoisten maatalousyritysten maanomistukselle –poistettiin myöhemmin

  11. Post-sosialistinen maatalousreformi Baltian maissa • Kaikissa maissa reformi pitkälti ideologisista lähtökohdista • Liettuassa reformilaeilla pyrittiin tuhoamaan suurtuotanto • Suurtilat jaettiin useiksi pienemmiksi yhtiöiksi • Yksityistettyjen maatalousyhtiöiden jäsenellä oli oikeus milloin tahansa erota yhtiöstä, jolloin hänelle oli korvattava hänen osuutensa, joko rahana tai tuotannollisena omaisuutena • tuhosi tehokkaasti yhtiöiden tuotannollisen perustan ja johti pitkällä tähtäimellä niiden hajoamiseen • Kaikissa maissa tavoitteena oli restituoida kansallistettu omaisuus entisille omistajilleen tai heidän perillisilleen

  12. Post-sosialistinen maatalousreformi Baltian maissa • Päämetodina kaikissa maissa oli niin sanottu kuponkiyksityistäminen, jolloin kaikki kolhoosin jäsenet olivat oikeutettuja saamaan yksityistämisvouchereita palveluvuosiensa perusteella • Virossa Säästö- ja lainahoito-osuuskunnat hallinnoivat yksityistämättä jäänyttä omaisuutta ja luotottivat yksityistämishankkeita – ei rahalla vaan yksityistämiskupongeilla • Missään Baltian maassa maaseutuyhteisöjen uusrikkaat eivät muodostuneet vapautetuista talonpojista, vaan kolhoosien eri osastojen johtajista ja asiantuntijoista • asemansa vuoksi heillä laajat sosiaaliset verkostot muihin johtajiin ja asiantuntijoihin muissa kolhooseissa sekä uuteen poliittiseen eliittiin

  13. Viron maatalouden murros • Seurauksena oli monen tyyppisten yritysmuotojen säilyminen rinnakkain – pientilat, kooperatiivit ja suurtilat • Säilytti myös teknologisia kokonaisuuksia, toisin kuin Liettuassa, jossa ne hajosivat täydellisesti • Reformi kesti Virossa vuoteen 1996 asti • Reformin aikana 361 kollektiivitilasta tuli: • 710 kooperatiivia • 600 osakasyritystä • 1411 osakeyhtiötä • 13 513 yksityistä maatilaa • Näiden ohella 171 kollektiivitilaa lopetettiin – pääosa lain perusteella ja loput tilan taloudellisen tilanteen tai muun tilaan liittyvän syyn perusteella.

  14. Maatalouden murros • Suurtilojen osuus tuotannosta laski 1990-luvun aikana noin 70 %:sta vajaaseen puoleen (46 %) • 1990-luvun aikana maatalouden tuottavuus nousi nopeasti ja työvoimamäärä laski • Samana aikana alkoi teknisesti kehittyneiden ja tuotannollisesti erikoistuneiden suurtilojen muodostuminen • Menestyksen yksi avain oli kyky hyödyntää neuvostoajan perintöä eli sopeuttaa suurtuotanto tehokkaasti markkinatalouteen

  15. Reformin tulokset • 1990-luvun puoliväliin tultaessa maataloustuotanto putosi to 58 % vuoden 1990 tasosta Virossa, 50 % Latviassa ja 54 % Liettuassa • Virossa maatalouden reformi oli suhteellisesti menestyksekkäin, sen tuloksena on säilynyt suurtuotanto ja syntynyt ryhmä suuria ja menestyviä tiloja • Latviassa tuloksena oli tehoton tuotantorakenne: vähän riittävän suuria ja kilpailukykyisiä tiloja ja pääsuuntana on ollut pientuotantorakenteen vahvistuminen • Liettuassa lopputulos oli kaikista huonoin: vähiten teknisesti kehittyneitä tiloja koko Baltian alueella ja suuri määrä hyvin alkeellisia palstatiloja.

  16. Maaseudun transition kehitysprosessit • Transitioprosessissa neljäntyyppisiä kehityskulkuja: • valtion ja yrityksen erkaantuminen (yksityistäminen, subventioiden lopettaminen, valtiontilausten lopettaminen) • yrityksen ja paikallisyhteisön erkaantuminen ( talouden ja hallinnon eriytyminen, sosiaalipoliittisten vastuiden siirtyminen yrityksiltä paikallishallinnolle)‏ • yrityksen sisällä sisäinen yhteisö (työkollektiivi perinteisine piirteineen) korvautuu muodollisemmilla ja markkinasidonnaisilla suhteilla. • entiset kollektiivitilat ja palstaviljelmät ovat tulleet riippumattomimmiksi toisistaan. Mahdollista perustaa uudentyyppisiä yksityistiloja jotka ovat lähinnä pientiloja, mutta suurempia kuin perinteiset palstaviljelmät.

  17. Transition tulkinnat • Kolme pääsuuntausta • Liberalismi (ja moraalitalousteoria)‏ • Insitutionalismi (ja polkuriippuvuus)‏ • Neo-marxilaiset tulkinnat

  18. Liberalismi modernisaatioteorian muotona • Valistuksen perillinen • rationalismi: järki ainoa yhteiskunnallisen kehityksen perusta • Tieteellinen kontrolli: mitattavuus, laskettavuus • Suunnittelu: kaikki inhimillinen elämä voidaan suunnitella ja muuttaa ohjelmiksi • Ohjaus: Hallinnointi ja edistys sääntöjen ja ohjeiden perusteella

  19. 1:Liberalismi • Edustajina mm. sellaiset instituutiot kuin IMF ja Maailman Pankki • Korostivat vahvoja omistusoikeuksia ja liberaalia talouspolitiikkaa transition onnistumisen ehtona. • Taustalla neo-populistinen pientuotantoteoria; maatalouden erityispiirteistä johtuen perheviljelmä kaikkein tehokkain tuotannon tapa • Kaikki pientuotantomuodot (kotitalouspalstat, perheviljelmät,pienyritykset,yms.) nähdään yhtenäisenä ja historiattomana ryhmänä • Pientuotantoa ja pientuottajia pidetään välttämättöminä toimivan talouden kannalta (ovat joustavia, innovatiivisia, kilpailukykyisiä) ja ehtona demokratian kehitykselle (ovat keskiluokan perusta ja demokraattisten arvojen puolustajia)‏

  20. Liberalismi • Suurtuotanto kaikissa muodoissaan ainoastaan väliaikainen ja perustaltaan epäonnistunut tuotantomuoto • Maaseudun transition vaikeuksien tai epäonnistumisien perussyyksi nähtiin kollektiivisten muotojen pysyvyys yksityistämisestä huolimatta – kollektiivitilojen johtajien ja työntekijöiden vastustus, perheviljelmäperinteiden puute tai neuvostomentaliteetti

  21. Liberalismin ei-aiotut seuraukset post-sosialistisella maaseudulla • Tuotannon romahdus • Köyhyys • Kasautuvat sosiaaliset ongelmat • Tuotannollisen perustan tuhoutuminen • Väestökato • Yhteisöjen hajoaminen

  22. 1.1: Moraalitalous • Liberalismin yksi variaatio on ns. moraalitalouden teoria • Sen mukaan reformit epäonnistuvat koska sekä sosialistinen että kapitalistinen talous on vieras talonpoikaisyhteisölle ja sen arvoille • Vastarinta perustuu oletetulle moraaliselle ristiriidalle talonpoikien elämysmaailman ja urbaanin rationaliteetin välillä • Tähän voi sanoa kommenttina että sosialististen kollektiivitilojen talonpojat eivät olleet talonpoikia vaan proletarisoituneita palkkatyöläisiä

  23. Moraalitalous • Vastarinta ei perustunut talonpoikaisille arvoille, vaan normaaleille palkkatyöläisarvoille turvatusta toimeentulosta, sosiaali- ja hyvinvointipalveluista sekä vapaa-ajan viettomahdollisuuksista, joita kollektiivitilat tarjosivat • Kollektiivitilat eivät olleet vain taloudellisia yksiköitä, vaan säätelivät suurelta osin kylien arkea ja siten olivat lähes kaikenkattavia sosiaalisia instituutioita ja maaseutuyhteisöjen perusta

  24. 2. Institutionalismi • Analyysin ytimessä virallisten (lait, taloudelliset, yms. instituutiot) ja epävirallisten instituutioiden (tavat,normit, arvot) suhde ja keskinäisvaikutus • Kuinka instituutiot vaikuttavat käyttäytymiseen/ inhimilliseen toimintaan • Post-sosialististen maiden tutkimuksessa ydinkysymyksiä mm. institutionaaliset vajeet, sosialismin perinteiden ja kapitalismin formaalien vaatimusten väliset ristiriidat ja ei-aiotut seuraukset

  25. Institutionaalinen analyysi maataloudesta • Analysoi institutionaalisen kehityksen tasoa menestyksekkään transition yhtenä ehtona • Tutkimusta mm. maaseutuväestön sisäisestä eriytymisestä • Painotus niissä sopeutumistavoissa joita pientuottajilla ja maaseutuväestöllä ylipäätään on käytössään markkinatalouteen sopeutumiseksi • Transition epäonnistumisen syyt: • Liian nopea ja liian laaja reformi • Kaikenlaisen valtiollisen säätelyn purkaminen • Valtion tuen ja hintasäätelyn lopettaminen

  26. 2.1:Polkuriippuvuusteoria • Yhteiskunnallinen muutos on yhteiskuntaluokkien ja ryhmien vuorovaikutuksen tulos, jota säätelevät olemassa olevat instituutiot ja resurssit (Stark) • Post-sosialistista transformaatiota muokkaavat historialliset perinteet ja se etenee asteittain • Menestyksekäs reformipolitiikka edellyttää ultra-liberalismin ja ultravaltiollisuuden välttämistä ja erilaisten sosiaalisten verkostojen (yritysten ja ihmisten välisten) ja instituutioiden merkityksen tunnistamista

  27. Polkuriippuvuusteoria • Paino erilaisilla uudelleenorganisoitumisen,-yhdistymisen ja muilla tavoilla, jotka tuottavat mm. erilaisia hybridimuotoja, kun uudet elementit kietoutuvat yhteen vanhojen kanssa, • Syntyvät tulokset eroavat eri maissa ja sen vuoksi on vaikea arvioida institutionaalisen muutoksen tehokkuutta • Kiinnitetään enemmän huomiota kulttuuriin, politiikkaan ja ideologiaan (siis epävirallisiin instituutioihin) virallisia instituutioita muovaavina tekijöinä • Esimerkkeinä palstaviljelyn ja suurtuotannon symbiottisen suhteen pysyvyys tai yrityksen ja paikallishallinnon riippuvuuden säilyminen tai työnjohdollisten muotojen sulautuminen yhteen

  28. Polkuriippuvuusteoria • Teorian ”empiirinen todentaminen” hankalaa ja riskinä yksinkertaistetut tulkinnat jossa riippuvuuden nähdään estävän kaiken muutoksen ja toisaalta riskinä voluntarismi: koska ”polku”tunnetaan, se on mahdollistaa ylittää poliittisella päätöksellä tai ohjelmalla – esimerkkinä maatalousreformit Baltiassa • Ongelmana myös se että mahdollistaa vain retrospektiivisen ja kuvailevan analyysin mahdollisista kehityskuluista, ei kovin hienosyisiä analyyseja • Ratkaisuksi esitetty analyysia erilaisista perinnöistä, jotka vaikuttavat nykyisiin rakenteisiin ja käytäntöihin yhteiskunnan eri alueilla – kuten taloudessa, lainsäädännössä, yms. • Vaikutuksia ei voida ennakoida ja sen vuoksi seuraukset usein ei-toivottuja tai ristiriitaisia

  29. De-modernisaatio teoria • Post-sosialistinen maaseutu erityinen yhteiskunnallinen muodostuma • Ei enää sosialismia, ei vielä kapitalismia • Liberalismin ja läntisten maaseudun transitiotulkintojen kritiikkiä • Keskeiset piirteet; • Näkemys prosessista, jossa työ ja maa menettävät tavaramuotonsa ja korvautuvat erilaisilla esi-moderneilla vaihtotalouden muodoilla • Esimerkkinä palstaviljelyn nopea kasvu ja maatalouden teknologisen tason romahdus • Uustalonpoikaistuminen

  30. De-modernisaatio teoria • Uusintavat ja lujittavat sosialisminaikaisia riippuvuussuhteita ja käytäntöjä • Transitio ei merkitse palstojen ja suurtilojen keskinäisen riippuvuuden loppumista vaan vahvistaa sitä (teknologinen tuki, työvoimatarpeet) • Maatalousreformin vastustus ei syy reformin epäonnistumiseen, vaan ollut markkinoihin liittyvien riskien välttämistä • Kollektiivin (tila, kylä) erilaiset funktiot – symboliset ja taloudelliset – ovat myös säilyneet ja ovat tärkeitä koko yhteisön toimivuuden kannalta

  31. De-modernisaatio teoria • Pätevä Venäjän maatalouden kuvauksessa • Baltiassa kehitys nopeasti ”länsimaistunut” EU-jäsenyyden myötä • Tilarakenne muuttumassa: keskikoko kasvaa, lukumäärä vähenee

  32. Baltian maatalous 2005

  33. Kirjallisuutta • Alanen, I. (1998): Petty production in Baltic agriculture: Estonian and Lithuanian models. In: Kivinen, M. (ed.): The Kalamari Union – Middle Class in East and West. Ashgate, Aldershot. • Alanen, I. (2001), ”Soviet Patrimonialism and Peasant Resistance during the Transition – The Case of Estonia”. – Granberg, Leo, Kovach, Imre ja Tovey, Hilary (toim.) Europe’s Green Ring. Aldershot: Ashgate. • Alanen, Nikula, Pöder, Ruutsoo (eds): Decollectivisation, Destruction and Disillusionment – A community study in Southern Estonia. Ashgate,Aldershot 2001. • Alanen (ed): Mapping the Rural Problem in the Baltic Countryside. Transition Processes in the Rural Areas of Estonia, Latvia and Lithuania. Ashgate, Aldershot 2004. • Kolodko, G. (2000): Transition to a Market and Entrepreneurship. The systemic factors and Policy options. Communist and Post-communist studies, vol. 33, n:o 2 (June). Pp. 271-293.

  34. Kirjallisuutta • Lindner, P (2007): Localising privatisation, disconnecting locales – Mechanisms of disintegration in post-socialist rural Russia. Geoforum 38 (2007), pgs. 494-506. • McIntyre, R.: The Role of Small and Medium Enterprises in Transition: Growth and Entrepreneurship. Research for Action 49. UNU/WIDER, Helsinki. • Raun: Viron historia. Otava, Keuruu 1989 • Stark, D., Bruszt, L. (1998): Postsocialist Pathways. Transforming Politics and Property in East Central Europe. Cambridge Univesity Press. • Zetterberg: Viron historia. Karisto, Hämeenlinna 2007

More Related