SOSIAALIALAN ARVOJEN KEHITYSKAARESTA

1. Sosiaalinen päihdetyössä – arvot ja eettisyys Päihdetyön Talentian syysseminaari 9.11.2012 Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja SOSIAALIALAN ARVOJEN KEHITYSKAARESTA

2. ESITYKSEN RAKENNE • MIKSI ARVOT JA EETTISYYS OVAT TÄNÄ PÄIVÄNÄ KYSYTTYJÄ TEEMOJA – OSANOTTAJIEN NÄKEMYKSIÄ • SOSIAALIALAN ARVOJEN PITKÄ KEHITYSKAARI • SOSIAALITYÖN ARVOT JA TYÖORIENTAATIO • MITEN VASTATAAN JULKISEEN KRITIIKKIIN?

3. MIKSI ARVOT JA EETTISYYS OVAT NYT ASIALISTALLA? • Muutaman viime vuoden aikana minulta pyydetty esitysteema on useimmissa tapauyksissa liittynyt arvoihin ja etiikkaan – miksi ? • Lyhyt keskustelu osanottajien näkemysten pohjalla • Yhteenveto esille nousseista teemoista

4. SOSIAALIALAN ARVOJEN GLOBAALI LUONNE Sosiaalialan työtä tehdään monenlaisissa yhteiskunnissa • Arvot ja eettiset periaatteet ovat yhteisiä, vaikka yhteiskunnan palvelut ja etuudet voivat olla hyvin eri tasolla • Sosiaalialan yhteiskunnallinen tehtävä on määritelty sosiaalityön kansainvälisen järjestön (International Federation of Social Workers) asiakirjassa, jonka Talentia on julkaissut nimellä Arki, arvot, elämä, etiikka (2005)

5. SOSIAALIALAN TYÖN YHTEISKUNNALLINEN TEHTÄVÄ • Sosiaalialan työn tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen • Keinoina ovat tätä tukevan sosiaalisen muutoksen, ihmissuhdeongelmien ratkaisujen ja itsenäisen elämänhallinnan edistäminen. • Työn kohteena on vuorovaikutus ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä. • Välineenä käytetään sosiaali- ja käyttäytymisteoreettista sekä yhteiskunnan järjestelmiä koskevaa tietoa ja sen soveltamiseen tarvittavaa taitoa. • Sosiaalialan työ perustuu ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteisiin, jotka on kirjattu kansainvälisiin yleissopimuksiin.

6. SOSIAALIALAN ARVOJEN PITKÄSTÄ KAARESTA SUOMESSA • Sosiaalialan työn arvoja voidaan seurata vaivaishoidon/köyhäinhoidon/sosiaalihuollon arvojen muutoksena. • Bruno Sarlin, vaivaishoidon neuvoja ja Köyhäinhoitolehden (perustettu 1912) ensimmäinen päätoimittaja kirjoitti Köyhäinhoitolehdessä vuonna 1915 mm. seuraavasti: • ”En usko, että juopottelija vain sanoilla saadaan kunnon mieheksi, tai langennut nainen mallikelpoiseksi äidiksi. En myöskään soisi, että yhteiskunnan apupalaa aina seuraisi nuhdesaarna, sillä ei mikään ole tuhoisampaa tällä alalla kuin koneellinen tavanmukaisuus. Se kovettaa kovan mielen vieläkin kovemmaksi, murtaa sortuneen sydämen epätoivoiseksi. Vaikutuksille alttein on ihminen juuri silloin, kun surut ja huolet hänen sydäntään painavat.”

7. 1930-LUVUN LOPUN LAINSÄÄDÄNTÖ • 1900-luvun alun toimintaa voidaan kuvata kaksijakoiseksi: yhtäällä köyhiin, vanhoihin ja raihnaisiin suhtauduttiin rasituksena ja kaupattiin parasta hintaa maksaville huutolaisiksi, juoppoihin ja muihin epäsosiaalisiin suhtauduttiin rankaisevasti ja kontrolloivasti ja turvattomiin lapsiin taas säälin sekaisesti, vaikka heitäkin myytiin huutolaisiksi • Arvoja voidaan seurata myös lainsäädännön hengen ja sisällön perusteella • 1930-luvun lopun (1937) lainsäädäntö oli hengeltään kontrollilainsäädäntöä ( alkoholistilaki, irtolaislaki ja lastensuojelulaki)

8. LAKIEN ”HENKI” • Lainsäädäntö painottui sopeuttamis- ja kontrollitehtäviin; yhteiskunnan intressi oli vahva, vaikka auttamisfunktiokin oli mukana • Porrastettu puuttuminen: varoitus, valvonta ja huostaanotto/laitoshoito • Hallinnollinen ja juridinen ote oli vahva: ratkaisujen oikeellisuuteen kiinnitettiin suurta huomiota

9. SOSIAALIALAN VAKINAISEN KOULUTUKSEN KÄYNNISTYMINEN • Alan kursseja oli järjestetty jo aikaisemmin mm. vanhainkotien johtajille (1921) ja lastensuojelutyössä toimiville • Sosiaalikasvattajakoulutus käynnistyi 1918: Kasvattajaopistossa Pieksämäellä koulutti johtajia lastenkoteihin, joita tarvittiin kansalaissodan jälkeen punaorvoille • Sosiaalihuoltajakoulutus käynnistyi 1942; sen tehtävänä oli kouluttaa kuntiin ammatillisia työntekijöitä toteuttamaan 1930-luvun lopun lainsäädäntöä; terveydenhuollon sosiaalihoitajakoulutus 1945

10. METODIKIISTA • Sosiaalialan erilaisia orientaatioita ja niihin liittyen myös arvolähtökohtia heijasteli 1940-luvulta aina 1970-luvulle -ja myöhempäänkin – vallinnut ns. metodikiista • Sosiaalihuoltajakoulutuksen saaneet orientoituivat työhönsä lainsäädännön toteuttajina, kun taas sosiaalihoitajakoulutusta leimasi mm. Yhdysvalloissa oppinsa saaneiden ns. case work- orientoituneiden opettajien lähestymistapa. • Kysymys voidaan pelkistää siihen, miten paljon työntekijän oletettiin perehtyvän asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen ja miten paljon ottavan huomioon myös kokemuksellista ja tunne-ulottuvuutta.

11. PALVELU JA AUTTAMINEN • Sotien jälkeen luotiin mm. kodinhoitoapu, joka oli tarkoitettu lähinnä lapsiperheiden tueksi; syntyy selkeästi auttamisen -ei kontrollin – lähestymistapa, palvelu • 1950-luvulla A-klinikkasäätiö joka edusti case work-orientaatiota, sosiaalista ryhmätyötä ja humaania päihdetyötä kunnallisen päihdehuollon vastakohtana • 1950-luvulla tuli myös sosiaalityön kouluttajia Yhdysvalloista ja YK:n piiristä; case work alkoi saada sijaa myös kunnallisen sosiaalihuollon piirissä – metodikiistasta huolimatta • Kaiken kaikkiaan humaani, asiakkaan yksilölliseen elämäntilanteeseenperustuva ja kokemuksia kuunteleva lähestymistapa laajeni

12. 1960-LUVUN RADIKALISMI JA SOSIAALITYÖ • 1960-luvun radikaalissa ilmapiirissä nousi monia sosiaalialan työhönkin merkittävästi vaikuttaneita liikkeitä: Marraskuun liike, Yhdistys 9, Krim ym. • Pakkoauttajat- keskustelu kohdisti vahvaa kritiikkiä sosiaalihuollon toteuttamiin tahdonvastaisiin toimenpiteisiin, joissa liikkeen mielestä ei toteutunut asiakkaan oikeusturva • Erityisesti sosiaalityöntekijöitä kritisoitiin asiakkaiden oikeuksien sivuuttamisesta • Marraskuun liike kiinnitti huomiota kaikkein huono-osaisimpien ihmisryhmien – asunnottomien, mielisairaiden, vankien, päihdeongelmaisten -asemaan

13. SOSIAALIHUOLLON PERIAATEKOMITEA KÄÄNNEKOHTANA 1970-LUVULLA • Pakkoauttajat -keskustelu synnytti sosiaalihuollon periaatteita uudistavan komitean, joka omaksui lähtökohikseen arvot ja periaatteet: ihmisoikeudet ja yhteiskuntapoliittiset tavoitteet • Periaatekomitean esittämät periaatteet: • Palveluhenkisyys • Pyrkimys normaalisuuteen • Valinnanvapaus • Luottamuksellisuus • Ennalta ehkäisy • Omatoimisuuden edistäminen

14. SOSIAALITYÖN KOULUTUSKOMITEA 1972 • Komitea laati yhtenäisen sisältösuunnitelman sosiaalityön koulutukselle • Suunnitelma vahvisti sosiaalityötä omana, arvoihin, tietoon ja osaamiseen perustuvana ammattina • Tavoitteena myös alan tutkimuksen edistäminen • Silloisen yliopistouudistuksen käynnistyttyä koulutuskomitean mietintö ei koskaan sellaisenaan toteutunut, mutta sen sisältö – yhdessä periaatekomitean esitysten kanssa - ohjasi sosiaalityötä pitkälle tulevaisuuteen

15. YHTEENVETOA 1970-LUVUSTA • Aikaisemmasta yksilöiden sopeuttamiseen ja kontrolliin painottuneesta, lakisääteisestä orientaatiosta siirryttiin ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan, tasa-arvoa tavoittelevaan, humaaniin sosiaaliturvapolitiikkaan joka toimi myös sosiaalialan ammatillisen työn viitekehyksenä • Yhtenäinen tieto- ja osaamispohja – erillisten sosiaalihuoltaja- ja sosiaalihoitajakoulutusten sijasta - alkoi jäsentyä ja siirtyi koulutukseen • Tärkeäksi muodostui yksilön oikeusturva auttamisprosessissa, vaikka subjektiivisia oikeuksia ei vielä säädetty

16. 1980-LUVUN UUDISTUKSET • 1980-luvulla suuria uudistuksia: • sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien yhdenmukaistaminen • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, jossa lapsen etu vahvasti määritelty • Lastensuojelulain uudistus, jossa myös lapsen etu keskeinen • Vammaispalvelulaki • Päihdehuoltolaki • Sosiaalityön pätevyysvaatimukset ja pätökoulutus

17. NÄKYYKÖ PITKÄ KAARI? • 1930- ja 1940-lukujen alkuvaiheiden yksilöitä sopeuttavan ja asteittain kovenevan kontrollin orientaatio kääntyi 1960- ja 1970- luvuilla ihmisoikeuksia ja jokaisen ihmisen ihmisarvoa kunnioittavaksi, arvoihin ja humaaneihin periaatteisiin perustuvaksi ammatilliseksi orientaatioksi. • 1980-luku siirsi uudet periaatteet lainsäädäntöön ja vahvisti sosiaalihuollon asemaa hyvinvointipolitiikan kokonaisuudessa • 1990- ja 2000 -luvut vahvistivat yksilöiden oikeuksia ja kohdistivat valvonnan ja kontrollin kuntiin ja palvelujen tuottajiin.

18. OSALLISUUS NOUSEE SOSIAALIPOLITIIKAN TAVOITTEISIIN Osallisuus on noussut 2000-luvulla hyvinvointipolitiikan tavoitteisiin. Tämä koskee sekä hyvinvointipolitiikan suunnittelua että sen arviointia. Asiakaslähtöisyys on noussut myös palveluorganisaatioiden strategioihin toimintaperiaatteeksi. Palveluja käyttävien ihmisten kasvava osallisuus esimerkiksi palvelujen arviointiin on merkinnyt uudenlaista suhdetta ammattilaisen ja asiakkaan yhteistyöhön. Miten sosiaalialan ammattilaiset ovat valmistautuneet kumppanuuteen asiakkaiden kanssa? Asiakastyön toteuttamisessa näkyvät työntekijän arvot ja etiikka.

19. VAIHTOEHTOISIA LÄHESTYMISTAPOJA Sosiaalialalla voidaan pelkistää kaksi eri työorientaatiota: * Lähestymistapa, jossa ihmisten elämää ja heidän avun tarvettaan tarkastellaan lakien, oikeuksien, normien, rakenteiden ja palvelutuotteiden muodostaman kehikon läpi. Vastaukset haetaan samasta ”ruudukosta”. * Lähestymistapa, jossa lähtökohtana on ”ihminen elämäntilanteessa”. Yksilöllisten tilanteiden, tarpeiden ja voimavarojen mukaan se käyttää työskentelyn tukena ja instrumenttina lainsäädännön sisältämiä etuuksia, erilaisia tuen ja palvelun muotoja ja tarvittaessa normeja.

20. ARVOT JA VAIKUTTAVUUS Sosiaalialan arvopohja lähtee vaikeuksissa olevien ihmisten auttamisesta ja heidän omien voimiensa vahvistamisesta. Ammatillisen työn etiikkaan pitäisi sisään rakennettuna elementtinä kuulua oman työn vaikutusten seuraaminen ja arviointi. Ammattilaiset suhtautuvat usein vaikutusten seurantaan ja arviointiin nihkeästi tai torjuvasti, sitä pidetään ulkopuolelta tulevana ”uhkana”. Vaikutusten arviointi on välttämätöntä, jotta tiedämme mikä auttaa ja mikä ei. Se on työn uudistamisen perusta.

21. ARVOT JA KÄYTÄNTÖ Sosiaalialan ammattilaisten arvot ja etiikka tunnetaan ja ne ovat hyväksyttyjä ammattilaisten keskuudessa. Arvojen ja etiikan keskeinen testi toteutuu asiakassuhteessa. Ammattilainen ei ole vastuussa yhteiskunnan ja globaalin maailman taloudesta. Mutta hän on vastuussa oman työnsä uudistamisesta niin, että arvot voivat toteutua myös yhteiskunnallisesti vaikeassa tilanteessa.

22. SOSIAALIALAN TYÖ JA JULKISUUS Sosiaalialan julkista kuvaa eivät muodosta vain ammattilaiset itse, vaan entistä suuremmassa määrin myös media. Nähtävissä on kriittisen julkisuuden lisääntyminen esimerkiksi yksittäisten asiakastilanteiden kautta. Miten kritiikki vaikuttaa ammatilliseen työhön ja miten ammattilaiset vastaavat kritiikkiin omien arvojensa pohjalta?

23. KIITOS