Kurssin ohjelma

1. Kurssin ohjelma • Torstai 1.10. • Semiosis, merkki, teksti • Kuvan ja sanan suhteista • Esimerkkianalyyseja, keskustelua • Kotitehtävä • Pohdi, mikä on omassa tutkimuksessasi sellainen ongelma tai ilmiö, jonka tutkimisessa semiotiikan teoria tai käsitteistö voisi olla hyödyksi • Valmistaudu käsittelemään aihetta tiistain luennolla yhdessä muiden kanssa • Perjantai 2.10. • Kommunikaation semiotiikkaa • Kulttuurisemiotiikkaa • Tutkimusten pohdintaa (kotitehtävä), keskustelua • 10.12. mennessä: kirjallinen työ – palautettava Ari Sutiselle

2. Suorittaminen • Kurssin suorittaminen edellyttää • Luentojen seuraamista • Osallistumista ryhmätyöhön • Kotitehtävän kehittelemistä ja kirjoittamista puhtaaksi luennoilla käydyn keskustelun (= ryhmätyö) perusteella • Kirjallinen osuus: max. 9 liuskaa • Kirjallinen osuus on palautettava Ari Sutiselle 10.12. mennessä • Tehtävät arvioi Harri Veivo asteikolla hyväksytty/hylätty

3. 1. Luennon aiheet • Semiosiksen käsitteestä • Merkin suhde kohteeseen (objektiin) • Ikonisuus • Indeksaalisuus • Symbolisuus • Merkki ja tulkinta (interpretantti) • Tekstin käsitteestä

4. Semiosis • Merkit esittävät (viittaavat, edustavat) ilmiöitä ja asioita • Merkit voidaan tulkita eri tavoin ja tulkinta voi itsessään tulla tulkituksi • Merkit välittävät ja tuottavat (tietoa, kokemuksia, merkityksiä) • Merkit muokkaavat sosiaalista todellisuutta • Yksittäisen asian, merkin, asemesta kyseessä on prosessi, semiosis Merkki on ensisijaisesti funktionaalinen ja relationaalinen käsite: ei asia, vaan toimintaa ja suhteita

5. Semiosis LUONTO MATERIAALINEN SEMIOSIS KULTTUURISPESIFI TODELLISUUS MAAILMA KULTTUURI

6. Merkki ja kohde • Merkin käsitteen perustana on ajatus, että merkki jollakin tavoin viittaa itsensä ulkopuolelle, tuo jotakin muuta kuin itsensä ajattelun tai kokemuksen kohteeksi • Esittää, viitata, edustaa • Kohteen eli objektin tai merkityn käsite: se, mitä merkki esittää (edustaa, viittaa…) • Merkki esittää kohteensa tietyllä tavalla • Miten merkki esittää?

7. Ikonisuus • Ikonisuus: • Samankaltaisuussuhde merkin ja objektin välillä • Huom. tarkastelun lähtökohtana merkki: potentiaalisuus • Ikonisuuden distribuutio: paikallinen – kattava • Ikonisuuden lajit: • Kuvallinen (image): laadulliset samankaltaisuudet • Diagrammi: suhteiden samankaltaisuus • Metafora: samankaltaisuus rinnastuksen tuloksena (tekstuaalinen vaikutus) • Ikonisuuden konventionaalisuus • Ikonisuus ≠ luonnollisuus • Valikoituneet, konventionaaliset ikoniset piirteet • Stereotyyppisten mallien toistaminen • Ikonisuus tuottaa motivoituneisuutta merkkeihin

8. Ikonisuus on potentiaalisuutta ja määrittymättömyyttä...

9. ... jota voidaan käyttää merkeissä ja teksteissä (Juri Lotmanin patsas Tarton yliopiston kirjaston edessä ja Juri Lotman itse)

10. Kulttuurisesti valikoituneet (konventionaaliset) ikoniset piirteet: De Gaullen nenä ja hattu (vrt. Econ seepra) • Samankaltaisuus tuotettuna ja suhteessa malliin

11. Maisemakuvien toisto kulttuurissa: kulttuurisen mallin ikoninen jatkuvuus • Kantavat mukanaan kulttuurisia arvoja: sisu, työ, luonto (= rauha, puhtaus…) • Myös: luontokuva kahden kulttuurin ikonina (Suomi ja Venäjä)

12. Indeksaalisuus • Indeksaalisuus: ”eksistentiaalinen” suhde merkin ja kohteen välillä • Kausaalinen vuorovaikutus (reagentti) • Viittaussuhde, ”osoittaminen” (designaattori) • Jatkuvuus, osa-kokonaisuussuhde • Indeksaalisuus merkin toiminnassa: • Liittää merkin kontekstiin (aika, paikka, enonsiaatio) • Luo koherenssia merkin (=tekstin) sisälle • Indeksaalisuus tulkinnan kannalta: • Aktiivinen prosessi sekä tuotettaessa että tulkittaessa • Eksplisiittistä tai implisiittistä • Oleellinen tekstin rationaalisuuden kannalta (mitä oletetaan kontekstuaaliseksi perustaksi?) • Ikonisuuden tavoin indeksaalisuus tuottaa motivoituneisuutta merkkeihin

13. Indeksaalisuus: jakavat tämän tilan tässä paikassa • Ikonisuus & konventionaalisuus: merkkien tunnistettavuus samankaltaisuuden perusteella & liikennemerkkien järjestelmän toistaminen

14. Paikan ja ajan ilmaisut kuvassa: kontekstualisointi • Huom. paikallistaminen ja kieli (englanti): kommunikaatio suunnattu paikallisen kontekstin ulkopuolelle • Sitominen enonsiaatioon: ”How can I…” (Roman Jakobsonin ”shifterit”) & signeeraus

15. Katse indeksaalisena tekijänä: osoittaa kohti – muuttaa tilaa • katsoja – kuvattava • näkijä – nähty • esittävä – esittäjä

16. Symbolisuus • Symbolisuus: tapa, käytäntö tai sääntö • Merkkijärjestelmät (esim. luonnollinen kieli): • (Strukturalistinen) eron periaate: • Epäjatkuvuuksien nostaminen merkityksiä tuottaviksi eroiksi • Merkin arvo (identiteetti) suhteessa muihin merkkeihin • Artikulaation tasot: 1) merkitystä kantavat elementit; 2) erottavat mutta merkitystä kantamattomat elementit (esim. soinnillisuus) • Paradigmaattinen ja syntagmaattinen ulottuvuus: valinta + yhdistely • Merkkijärjestelmien historiallisuus • Tulkinnan tavat ja käytännöt • (Pragmatistinen) legisignin käsite: • Merkin mahdolliset muodot + mahdolliset tulkinnat • Tapaan (konventioon, käytäntöön) perustuvat variaation rajat • Tulkittavuus keskeistä esittävyyden kannalta

17. Legot merkkijärjestelmänä (Theo van Leeuwen) • Perinteinen lego: • 1. artikulaation taso: esittävät lelut • 2. artikulaation taso: palikat jotka eivät esitä • Bionicle: • Vain 1. artikulaation taso (palikatkin esittävät jo)

18. Melusta merkkijärjestelmä Luigi Russolo: Risveglio di una cittá (1914) • ”Arte dei rumori”: melun / hälyn taidetta • ”Intonarumori”: melun- / hälynvirittäjä • 6 melun ryhmää: jyrähdykset, vihellykset, korahtelut, raapimiset, lyömiset, ihmisten & eläinten äänet • Hälystä taiteeksi: melu  systeemi (erot ja luokittelu) + järjestys + odotus + muutos  taidetta • Huom. aihe vastaanottoa ”rakenteistavana”, ”järjestävänä” tekijänä • Musiikin koodit ja kertomus (”herääminen”) rakenteen mallina

19. Tulkinnasta • Merkin tapa esittää kohdettaan tulee esiin merkin aiheuttaman tulkinnan (interpretantin) kautta • Tulkinta: • Perustuu merkin ominaisuuksiin ja niihin sääntöihin (tapoihin, järjestelmiin), joita merkki käyttää hyväkseen • Dialogista: tulkintaan vaikuttavat myös käsitykset merkin tuottajasta • Kontekstuaalista: tulkintaan vaikuttaa merkin suhde tilanteeseen, jossa se toimii • Niin älyllistä, emotionaalista kuin praktistakin toimintaa • Tulkinta voi itsessään toimia merkkinä, sitä voidaan tulkita edelleen • Jakamisen, neuvottelun ja resistanssin mahdollisuudet

20. Tekstin käsitteestä • Merkit esiintyvät yhdessä toisten merkkien kanssa: teksti • Teksteille ominaista: • Rakenne: tekstissä merkit on organisoitu siten, että ne määrittävät tulkinnan mahdollisuuksia • Erilaiset merkityksen tasot: ironia, allegora etc. • Isotopia: yhtenäinen merkityksen taso, jolla teksti on tulkittavissa (esim. allegorisesti) • Heterogeenisyys: samanaikaiset, rinnakkaiset ja päällekkäiset merkkijärjestelmät (esim. verbaaliset ja visuaaliset merkit) • Merkkijärjestelmien hierarkkisuus sekä epäsymmetrisyys • Semioottinen ylijäämä: järjestelmään palautumattomat tekijät • Intentionaaliset tekstit vs. konstruoidut tekstit • Kulttuurissa on tekstejä, jotka on tuotettu ”eheiksi” teksteiksi: raja ja rajaa ilmaisevat (diakriittiset) merkit • Toisaalta kulttuurin ilmiöitä voidaan tarkastella teksteinä: rajaaminen tarkastelijan tuottamaa (voi perustua kulttuurin ja luonnon tarjoamiin rajoihin)

21. Kuvaa, kieltä, visuaalisia elementtejä, tilallisia suhteita • Legisign- ja symboliaspektit: (tunnus)merkin malli ja tulkinta (EU, Belgia, Bryssel) • Myös indeksaalisuus ja ikonisuus • Eron tekeminen ja hierarkisointi tekstissä

22. Tekstin rakenteen perusta: erojen homologia (koodatut erot) kulttuurissa: • Teksti kulttuurissa ja merkkijärjestelmät: visuaalinen, mutta myös verbaalinen (Kalevalan myytit) • Rajattu intentionaalinen teksti

23. Tekstien tarkastelussa muistettavaa • Tekstien (moni)funktionaalisuus • Tulkinnan fokus ja intentio • Tekstit kommunikaationa, välittymisenä ja tuottamisena • Tekstit performanssina: merkkijärjestelmien sekä esittämisen ja tuottamisen sääntöjen ja käytäntöjen käyttämistä, vahvistamista ja muuttamista