Agenda 18.10.12 – Moraali, subjekti ja praksis 1 . Järjestelykysymykset

1. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Johtamisen maisteriohjelma Marja-Liisa Trux marja-liisa.trux@aalto.fi Kurssi Muuttuva työ -12 • Agenda 18.10.12 – Moraali, subjekti ja praksis • 1. Järjestelykysymykset • Reflektiopaperit – muutama huomio • 2. Työn moraali ja oma ’moraalinen horisontti’ • Miksi tämä aihe esseessä? • 3. Subjekti, praksis ja käytännöllisen toiminnan ”keskeneräisyys” • Tauko • 4. Esseen ohjeet ja kysymys • 5. Kurssin yhteenvetoa ja reflekteerausta

2. Kurssin ohjelma: temaattinen eteneminen ja kirjalliset tehtävät 13.9. Avaus Kurssin tarkoitus ja toteutus ’Työ’ käytännöllisenä toimintana ja peruskategoriana Työntutkimus VT: kokkien työ 20.9.Alan tutkimus… (jatkuu) Työkäytänteet ja käytäntöyhteisöt – yksi tulkintakehys Referaatti (1A) 27.9. Työkäytänteet ja käytäntöyhteisöt… (jatkuu) Työn taktiikka: keinoja, tekniikkaa ja taitoja Reaktiopaperi (1B) 4.10. Työn taktiikka… (jatkuu) Työn politiikka: tavoitteet ja valta Reflektiopaperi (1C) 11.10. Työn politiikka… (jatkuu) Työn moraali: motiivit ja oikeutukset VT: esseen aihe 18.10. Yhteenveto: minä, työntekijä [työn subjekti] Essee: suunnitelmat Päätös Essee (2) 1.11. Esseen palautus klo 23.59

3. Valmistelutehtävä: • Esseen aihe ja kysymys.Miksi tärkeä aihe, Sinulle? • Virikkeenä artikkelit • a)Dawson, J. (2005) A History of Vocation: Tracing a Keyword of Work, Meaning, and Moral Purpose. Adult Education Quarterly 55:3, 220-231. • http://aeq.sagepub.com/cgi/reprint/55/3/220 • b) Morgan, G. (2006) Work in Progress: Narratives of Aspiration from the New Economy. Journal of Education and Work 19:2, 141-151. (Helecon) • c) Brown, J.S. & Duguid, P. (1991) Organizational learning and communities of practice: toward a unified view of working, learning and innovation. Organization Science 2:1, 40–57. • d) Orr, J.E. (2006) Ten Years of Talking About Machines. Organization Studies 27:12, 1805-1820. (Forum “Talking About Machines - Tenth Anniversary”). • e) Beadle , R. & Könyöt, D. 2006. The Man in the Red Coat—Management in the Circus. Culture and Organization 12: 2, 127–137. • Tai • Itse etsimäsi artikkeli tai Työkirja. • Keskustelemme ensin aihevalinnan perusteista. • Myöhemmin tänään kysymyksistä, joita esseissä käsitellään.

4. Toistettujen miksi-kysymysten menetelmä Esim. Kysyjä: ”Miksi pyrit kauppikseen?” Vastaaja: ”Koska täältä saa ammattitutkinnon? Kysyjä: ”Miksi haluat ammattitutkinnon?” Vastaaja: ”Koska se antaa turvatun toimeentulon.” Kysyjä: ”Miksi turvattu toimeentulo on Sinulle tärkeää?” Vastaaja: ”Koska…”

5. Pareissa, kertokaa, kyselkää Mikä aihe minua kiinnostaa? Miksi se on minulle tärkeä? Kokeilkaa miksi-kysymyksen voimaa: Kysy keskustelukumppanilta jatkokysymyksiä: ”Miksi tuo peruste on Sinulle tärkeä?” ”Miksi se on Sinusta tärkeää?” Miksi…?

6. Kertausta: Reflektointi on… prosessi, jossa kyseenalaistetaan, täydennetään, rikastetaan ja syvennetään niitä kulttuurisia resursseja - eli tulkintakehyksiä, joiden avulla tulkitaan omia kokemuksia ja reaktiotapoja sekä määritetään toimintamahdollisuuksia. Reflektointi tuottaa parhaimmillaan parempaa itsetuntemusta, uusien toimintamahdollisuuksien tiedostamista käytänteiden uudistamisyrityksiä. Reflektointi voi olla yksilöllistä, toisten tukemaa tai organisoitua, kollektiivista toimintaa. Reflektointiin tarvitaan uusia resursseja, jotta on mahdollista tunnistaa ja tajuta toisin tuntemisen, ajattelun ja tekemisen mahdollisuuksia. Reflektiokäytänteisiin mukaan uusien resurssien hankinta ja käyttö!

7. Kertausta: Moraalinen ulottuvuus… • Käytännöllisen toiminnan muoto • Instituutio • Sisäinen hyvä, ulkoinen hyvä • Toiminnan oikeutukset • Sisäisten hyvien näkyvyys ulkopuolisille • Moraalisten hyvien argumentointi • Työn mielekkyys • Moraalinen horisontti

8. Käytännöllinen toiminta – kurssin käsitteellinen kehys Peruskysymys Orientaatio ja ote Konkretisointi Käytäntöteoreetikkoja Miten? Taktinen Keinot de Certeau (Goffman) Mitä? Poliittinen Tavoitteet Bourdieu(Foucault) Miksi? Moraalinen Motiivit/ MacIntyre(Taylor) oikeutukset Kuka? Persoonallinen Identiteetti Holland ym. (Dreier, Harré )

9. Moniulotteinen käytännöllisen toiminnan käsite Michel de Certeau Taktiikka: Miten? Alasdair MacIntyre Moraali: Miksi? Subjekti: Kuka? Dorothy Holland Ole Dreier Politiikka: Mitä? Pierre Bourdieu Lähteitä: www.hse.fi/meri

10. Neljäs kysymys: kuka? Persoonallinen ote ja orientaatio työhön. Kysymys nyt : Kuka minä saattaisin haluta olla ammattilaisena? Ammatilliset identiteettiprojektit – kurssin lähtökohta. Tiedän kuka olen, jos osaan ratkaista kysymykset kuinka, mitä ja miksi (tietyssä erityisessä työssä ja sen moninaisissa tilanteissa). Ammatillinen identiteetti löytyy käytännöllisestä toiminnasta ja tilannesidonnaisesti. Tarvitaan kulttuurisia resursseja – kykyä tulkita tilanteita ja puhua niistä (monipuolisesti), varsinkin silloin, kun ei vain halua alistua toisten tarjoamiin subjektipositioihin (vrt. henkilöstöspesialistien tilanne). Esim. ravintolakokkien erilaiset ammatilliset identiteetit

11. Työ 09/kr Kokin työ käytännöllisenä toimintana: 4 retoriikkaa (ks. Fine 1996) Kuka Kuinka Mitä Miksi Ammattilainen TaiteilijaBusiness-ihminenTyöläinen Paineen alla, valvottuna, rationalisoidusti, toisteisesti, määrätyillä resepteillä, ruumiilli- sesti raataen, ilman arvostusta. Laitteet tunti- en, likaista työtä pelkää- mättä, fyysisillä taidoilla ja kestävyydellä. Kelloa kontrolloiden, ottaen omaa aikaa. Reilun työpanoksen antaen. Autonomisesti, kurinalaisesti, harjaantuen, uutta luoden. Alan kikoilla, salatuilla resepteillä ja tekniikoilla, näppi- tuntumalla. Tiedolla kuinka suorittaa eri tehtävät. Luovasti, yksityiskohtaisesti, huolella suunnitellen, ekspressiivisesti, esteettisesti. Perinteen sekä omien lahjojen, taitojen ja mielikuvi- tuksen avulla ruokia muuntaen. Työtä kontrolloiden, suunnitellen, ravintolan ulkoinen ja taloudellinen tilanne tuntien. Tietoisena prosessista ja kustannuksista: palkat, ruuat, hinnat, asiakkaat, hankinnat, (ketju ostoista roskikseen). Säästäen, työn tuottavuutta nostaen, työntekijät säilyttäen. Näyttävä kokkaus, ja esillepano kulina- risteille: muodoltaan kauniit, innovatiiviset ruuat. Lahjakkaan maine. Maksaville asiak- kaille palvelua; Kannattavaa ruokaa. Hyvät ansiot, hallinta, nousu johtajaksi tai yrittäjäksi. Ihmisten syöttäminen. Työpaikan turvaaminen. Työtoverien kunnioitus. Minä ≠ työminä Erityiset,vaativat ruuat. Maine ammatti-laisena. Minä = työminä. Elämyksiä kulinaristeille. Perinteen jatkaminen ja uudistaminen. Ravintolan maine Ammattikunnan arvostamat hyvät asiat; ammattikun- nan autonomia Ravintolan ja työsuhteen jatkuvuuden turvaaminen tai jopa taloudellinen menestys. Ihmiset tarvitsevat ruokaa päivittäin: oikeaa, fyysistä työtä.

12. Identiteetin rakentaminen ja muovautuminen: kaksi toisiinsa kytkeytyvää 'projektia' (Ylijoki 1998, 132-133): • Sosiaalinen identiteettiprojekti • * Yksilö pyrkii saavuttamaan tietyn yhteisön jäsenyyden kiinnittymällä sen traditioon, • arvoihin, uskomuksiin ja toimintatapoihin. • * Tämä edellyttää, että hän • osaa tulkita tuon yhteisön kulttuuria ja siinä arvostettuja identiteetin määreitä oikein, ja • hän saa muut vakuuttuneiksi omasta pätevyydestään ja sitoutumisestaan paikalliseen • kulttuurin. • * Erityisen ajankohtainen, kun yksilön asema yhteisössä on vasta muotoutumassa • tai muuten uhattuna (esim. noviisit). • Persoonallinen identiteettiprojekti • * Yksilön tavoitteena on puolestaan muovata omaa erityistä, ainutlaatuista suhdettaan • yhteisöönsä ja saavuttaa yksilöllisyyden leima. • Erityisen uhattuna identiteetti on 'keskivertoihmisellä”, joka jää näkymättömiin. • Syntyy tarve vahvistaa omaa autonomisuutta, omaa erityistä kädenjälkeä ja äänenpainoa. • Nykyisissä individualistisissa yhteiskunnissa tämä vaatimus erityisyydestä on vahvempi • kuin joissakin muissa kulttuureissa. • On kuitenkin mahdollinen vasta sitten, kun yksilö on jo kiinnittynyt sosiaalisiin suhteisiin. • Yksilön identiteetti juontaa juurensa sosiaalisesta..

13. Identiteettiprojekti: psykologinen avaruus ja siirtymät siinä (Harré1983b, 258; suom.Ylijoki 1998, 135). Esittäminen julkinen konventionalisoituminen 4. 1. julkistaminen Toteuttaminen yksilöllinen kollektiivinen omaksuminen 3. 2. muuntaminen yksityinen

14. Omaksuminen (appropriation) * Muodostaa sosiaalisen identiteettiprojektin perustan. * Ilman sitä yksilö ei voi kiinnittyä erilaisiin yhteisöihin tai tulla ylipäänsä alun perin 'yksilöksi' eli muista erilliseksi, järjestyneen sisäisen elämän omaavaksi minäksi. * Omaksumisen kohteena on julkinen ja kollektiivinen (esim. miten monet muut puhuvat, ketä ja mitä he arvostavat; miten he toimivat). Muuntaminen(tai muokkaaminen; transformation) * Yksilö liittää omaksumansa omaan elämänkokemukseensa, yhdistelee asioita omalla erityisellä tavallaan ja luo uutta, muovaten kulttuurista perimää. * Kerran muotouduttuaan yksilöllisellä minuudella on itsenäisyyttä suhteessa sosiaaliseen. Yksilö voi vastustaa tiettyä sosiaalista, eikä vain jäljentää sitä.

15. Julkistaminen (publication) * Yksilö esittää muunnoksensa toisille – tuo itsensä esille sellaisena kuin haluaa olla. * Kyse on riskialttiista neuvottelusta, sillä totutusta liiaksi poikkeava voidaan torjua (ja sosiaalinen identiteettiprojekti kärsii) tai liian tavallinen voi jäädä pimentoon (ja persoonallinen identiteettiprojekti kärsii). * Totutusta poikkeava yksilö voi saada yhtä hyvin sankarin kuin hullunkin leiman; hänestä voi tulla heimon elämänmenon tärkeä uudistaja tai hänet voidaan sysätä ulos (ns. stigmatisointi). * Jos julkistetusta puuttuu kokonaan yksilöllinen leima, voi yksilö jäädä täysin vaille huomiota. Konventionalisoituminen (conventionalization) * Palataan julkis-kollektiiviselle alueelle. * Jotkut julkistetuista, innovatiivista identiteeteistä voivat tulla hyväksytyiksi osiksi yhteisön kulttuurista perimää, yhteisön sosiaaliseksi resurssiksi.

16. Ammatillinen identiteettiprojekti Omaksumisen ja muokkaamisen kohteena: Julkisuudesta ja muiden toiminnasta - käytänteistä - löytyy ratkaisuja käytännöllisen toiminnan haasteisiin, menemällä mukaan porukkaan: Kuinka ammattilainen tekee työtä? Mitä hän yrittää saada aikaan ja saavuttaa? Miksi hän tekee tätä työtä ja näin? Kuka ja millainen yksilö hän uskoo ja esittää olevansa? Persoonallinen ote työhön Oman kokemuksen ja kokeilujen kautta luotu, erityinen ja muista erottuva tapa ratkaista em. haasteet. Kurssin tarjoama haaste ja mahdollisuus: Osaatko ja haluatko tässä prosessissa käyttää hyväksesi tutkimuksen tuottamia kulttuurisia resursseja, vaikka tällainen on tietoisena pyrkimyksenä vielä harvinaista – poikkeavaa kauppatieteellisen koulutuksen hankkineilla?

17. Yksilön polku erilaisten sosiaalisten käytäntöjen (social practice) läpi ja vähitellen kehkeytyvä ote niiden käytänteisiin (Dreier, 1999) personaltrajectories - henkilökohtaiset polut ”in structures (composed ) of social practices” eli käytänteiden rakenteisessa verkossa personalstance - oma ote tiettyyn toiminnan muotoon ja sen käytänteisiin … how subjects relate to locations and positions, weight and balance them off, make up their minds and take sides in issues concerning them, affirm and criticize them, and contribute to reproduce and change them. Eli kuinkayksilöosallistuukäytänteisiinjaharjoittaaniitä – niitäuusintaen tai uudistaen. Dreier, O. (1999)Personal trajectories of participation across contexts of social practice. Outlines 1:1, 3-52.

18. Käytäntöteoreetikkojen symposium Dorothy Holland Erving Goffman Michel de Certeau Alasdair MacIntyre RomHarré Charles Taylor Ole Dreier Pierre Bourdieu Michel Foucault

19. Moniulotteinen käytännöllisen toiminnan käsite Michel de Certeau Taktiikka: Miten? Alasdair MacIntyre Moraali: Miksi? Subjekti: Kuka? Dorothy Holland Ole Dreier RomHarré Politiikka: Mitä? Pierre Bourdieu Lähteitä: www.hse.fi/meri

20. Onko ihmisen aina pakko löytää jostain valmis sosiaalinen piiri, joka on suostuvainen hänet vastaanottamaan? Mitä nämä piirit ja porukat oikein ovat? Mistä ne tulevat, kuinka yhtenäisiä ne ovat ja eivätkö ne koskaan muutu?Onko kurssin sanoma vain nostalgista haikailua menneen maailman perään?

21. Identiteetinrakennuksen kontekstit(Holland, Dorothy; Lachicotte, William; Skinner, Debra, & Cain, Carole (1998) Identity and Agency in CulturalWorlds. Cambridge, MA: Harvard University Press.) • kuvioitu, kulttuurinen pienoismaailma tulkintakehyksineen (figuredworld) • Sosiaalinen paikantaminen eli pysyvät yhteiskunnalliset jaot ja niihin perustuvat asemat valtasuhteineen • moniääninen vuorovaikutus ja sen tarjoama mahdollisuus ”oman äänen” muodostamiseen • marginaalit, joissa vakavan leikin avulla voidaan luoda uusia pienoismaailmoja.

22. a) Kuvioidut maailmat • toiminnallinen ympäristö, jossa identiteettejä omaksutaan, rakennetaan, esitetään ja muokataan (AA-ryhmä, kauppakorkeakoulu, nepalilainen naisliike, yhdysvaltalainen college, päiväkoti Ruusu, konsulttifirma K, Vantaan luonnonystävät ry. jne. jne.) • Omaleimainen pienoismaailma, elämänmuoto, jonka osatekijät liittyvät toisiinsa oman logiikkansa mukaisesti • Tunnistettavat hahmot (Bakhtin: viestit) • Historiallinen ja paikallinen toimintaympäristö • Omaleimainen symbolivaranto, tarinavaranto • Omat sisäiset hyvät, moraaliset tunteet ja niiden ilmaisut (vrt. Bourdieun ”illuusio”) • Tulokkaille kuvioidut maailmat näyttäytyvät annettuina, mutta niillä on oma historiansa • Toiminnallisia, materiaalisia ja kehollisia seurauksia • Kietoutuu yhteen sosiaalisen kentän kanssa: merkeillä ja omaperäisyyksillä voidaan merkata omaa reviiriä ja allekirjoittaa viestejä; ottaa etäisyyttä tai lähestyä toisia

23. b) Sosiaalinen paikantaminen • Valta, asema ja hierarkia: luvallinen pääsy resurssien ääreen, etuoikeudet • Sosiaalinen peli, kenttä (Bourdieu) • Luokitukset ja sosiaaliset jaot (sukupuoli, ’rotu’, etnisyys, kasti, luokka, uskonto, sukupuolinen suuntautuminen) • Pysyvät yhteiskunnalliset jaot ovat läsnä kaikissa kuvioiduissa maailmoissa, mutta erilaisissa muodoissa ja tulkittuina pienoismaailman oman kulttuurisen pääoman ehdoilla • Yksilön on vaikea muuttaa asemaansa omalla päätöksellä, ”muut kertovat sinulle, kuka sinä olet”.

24. c) Minänmuodostuksen paikka (self-authoring) • Vuorovaikutus toisten kanssa • persoonat ja kollektiivit joutuvat vastaamaan maailmalle, joka jatkuvasti puhutteleeheitä (Bakhtin) • Erilaisia keskustelun ja vuorovaikutuksen muotoja: automaattisista ja autoritaarisista (monologisista) vastavuoroisiin (dialogisiin) ja luovuutta salliviin • Viestiminen muutakin kuin kielellistä, työtapa voi olla ”viesti” • Kukin pienoismaailma on omanlaisensa heteroglossia (Bakhtin) • Yksilö tai kollektiivi poimii, muuntaa ja järjestelee tarjolla olevista ’äänistä’ itselleen sopivan ’äänen’, jolla vastaa muille • Toisten ääniä muokkaamalla, vertailemalla ja järjestelemällä aikaan saatu oma ääni on se sisäisesti vakuuttava ääni – Vygotskyn ’sisäinen puhe’ – joka täytyy edelleen kääntää toisten sanoiksi, jotta muut ymmärtävät edes likipitäen annetun vastauksen • Toimijuus syntyy improvisaatiosta, jota tässä luovassa prosessissa tarvitaan • Vaikutusvaltaiset ohjaajat voivat joko avata tietä ja tukea kehittyvää ammattilaista tai rangaista ja rajoittaa

25. Identiteetinmuodostuksen historiat ovat sekä henkilökohtaisia että julkisia, kahlitsevia ja vapauttavia • Ihminen ei ole kulttuuriperinteen eikä valtarakenteen vanki, hän kamppailee käyttääkseen niitä omiin tarkoituksiinsa ja saadakseen elintilaa • Samat kulttuuriset välineet voivat toimia joko valtasuhteiden vahvistajina tai vapautumisen potentiaalina • Fossilisaatio (Vygotsky): uskomukset ja valinnat putoavat tietoisuudesta > itsestäänselvyyksiä kerrostuu • Oletusperustaan tulee halkeamia > toisin ajattelu, toisin toimiminen • Identiteetin muodostamisen prosessiluonne: identiteettiprojektit (Harré) ovat pitkäkestoisia ja edellyttävät kamppailua (Holland ym.) • Muuttuminen on oppimista, kulttuurin sisäistämistä, asiantuntijaksi kasvamista ja identifikaatiota • Sosiaalisten ’äänten’ tunnistaminen ja arvioiminen on mahdollisesti vaarallista toimintaa, jossa tarvitaan harkintaa • Vasta-alkaja on ”auktoriteetin äänelle annettu”, mutta kokenut tekijä osaa etsiä jalansijaansa orkestroimalla ja muotoilemalla uudelleen erilaisia ’ääniä’ (Holland ym.1998, 181-183)

26. d) Maailmojen tekeminen • ”vakava leikki”, sosiaalinen leikki • Kuvitellaan uusia maailmoja > jotkut niistä saavat aikanaan toiminnallisen ja materiaalisen muodon • Järjestetyn ajan ja paikan marginaaleissa (”vapauden vyöhykkeet”) • Vapaamuotoisempi ilmaisu, käsityötaidot, arjen rituaalit • Puuhailu kehittää kykyjä ja kuvitelmia toisenlaisesta toiminnasta > harjoittelu vahvistaa ja konkretisoi • Osallistujille kehittyy uusia taipumuksia, uusi habitus, joka imeytyy kulttuurisen ilmaisun välineisiin ja alkaa leimata ilmaisua • Uusi kulttuurin muoto ja uusi käytäntöyhteisö: yhteisesti koetut sisäiset hyvät ja uskottava omaleimainen ilmaisu • Syntyykö (työ)elämässä koskaan mitään uutta? • Pitkäaikaiset hegemoniat ja syvään juurtuneet perinteet peittävät näkyvistä uusien mahdollisuuksien taimet

27. Kuivahtaneet instituutioiden muumiot näyttävät hukanneen tukemansa toiminnan sisäiset hyvät Silti siellä täällä vapauden vyöhykkeitä avautuu Marginaalisen toiminnan saarekkeissa kohtaavat erilaiset kulttuurit ja erilaiset ihmiset uusia yhdistelmiä synnyttäen (Esim. hakkereiden tarina) Erikoisia yhdistelmiä epäsäätyisistä liitoista > tulevaisuuden riitojen siemeniä Vastustusta muiden muotojen kannattajilta, epävarma tulevaisuus Kasvu ja vakiintuminen > uusia silmuja erkanee laajenevista helmoista Myös epäeettisiä hankkeita ja päivänvaloa kaihtavia porukoita syntyy näin Tulevaisuuden merkittävät kulttuurimuodot nousevat vaihtoehtoisesta sosiaalisesta liikehdinnästä Miksi yksilön identiteetti on aina kohtalonyhteydessä sosiaaliseen? Voiko ammattilaisporukka löytää itselleen ’äänen’? (Vrt. ohjeistettu ja strategisesti johdettu ”innovaatiotoiminta”) Luovuus on ihmiselle lajityypillistä toimintaa> resursseja, yhteistoimintaa, aikaa, kohtuullisen turvallista tilaa

28. Praksis = ? 1 • Erityinen tapa osallistua aktiviteettiin ja sen käytänteisiin sekä ymmärtää niiden • merkitys. Sen harjoittaja pystyy • (a) mielekkäällä tavalla ratkaisemaan neljä käytännöllisen toiminnan • peruskysymystä, ilman kohtuuttomia ristiriitoja, ja • (b) tekemään mitä sanoo tekevänsä, ilman kohtuutonta tekopyhyyttä. • Praksis on • taktisesti taitavaa, • poliittisesti tietoista, • moraalisesti motivoitua • sekä harjoittajansa identiteettiä ilmaisevaa ja vahvistavaa toimintaa. • Ammatillinen praksis on aina kollektiivista toimintaa, tekemistä yhdessä muiden • kanssa. Kuinka päästään ”minusta” ”meihin”, näinä individualismin aikoina? • Kokemuksellisesti: ”Teen hyvää työtä.” • ”Teen työni hyvin, • teen hyvää muille, • ja työ tuntuu hyvältä - MIELEKKÄÄLTÄ.”

29. MERI-ryhmänkäyttämiä termejä: • - Käytännöllinen toiminta (practicalactivity) • kysymykset ja vastaavat otteet/orientaatiot työhön • kuinka (taktinen), mitä (poliittinen), miksi (moraalinen) • kuka (persoonallinen); yleiskäsite, joka viittaa ihmisten toimintaan • - Käytänne (practice) • toistuva, ”peritty” ja muunnettavissa oleva tekemisen ja puhumisen tapa; • taju tietystä tehtävästä ja tapa suorittaa se; määrittää tekijän paikkoja • - Aktiviteettieli toiminto (activity) • suhteellisen pysyvä tehtäväkenttä, joka palvelee jotakin tarkoitusta (eli funktiota) • käytänteiden verkossa; käytänteiden kimppu • Käytännöllisen toiminnan muoto (social practice; form of social practice) • vakiintunut, muuntuva inhimillisen toiminnan kokonaisuus jollain • yhteiskunnallisen elämän alueella; moraalijärjestys • - Praksis (praxis) • Erityinen tapa osallistua aktiviteettiin ja sen käytänteisiin sekä ymmärtää • niiden merkitys: taktisesti taitava, poliittisesti tietoinen ja moraalisesti • motivoitu. Sen harjoittaja (a) on ratkaissut mielekkäällä tavalla neljä • käytännöllisen toiminnan peruskysymystä, ilman kohtuuttomia ristiriitoja, ja (b) • pystyy tekemään mitä sanoo tekevänsä, ilman kohtuutonta tekopyhyyttä.

30. 2 Käytännöllisen toiminnan keskeneräisyys, epätäydellisyys Praksiksen harjoittaminen poikkeuksellista – erityistapaus. Parhaimmillaan voidaan löytää ja kokea työtä, johon on ’kehkeytymässä praksis’ (emergingpraxis). Pyrkimykset rakentaa praksista jäävät pääsääntöisesti kesken - projekteiksi, jotka ovat ajallisesti katkonaisia (discontinuous) paikaltaan hajanaisia (fragmented) sosiaalisesti konfliktipitoisia (contested) kulttuurisesti monitulkintaisia (ambiguous). Tämän vuoksi ammatilliset identiteettiprojektit eivät tulee koskaan ”valmiiksi”.

31. 3 Tavallisesti… Kutakin käytännöllisen toiminnan peruskysymystä ratkotaan irrallaan muista kysymyksistä, tilanteen ehdoilla ja pakottamana. Ratkaisut eivät tue toisiaan, sovi yhteen. Jotain kysymyksistä ei pystytä ratkaisemaan tyydyttävästi. Toimijan oma logiikka on ristiriitaista ja katkonaista. Esim. hallitut keinot ja (muiden määrittämät tai itse asetetut) tavoitteet eivät sovi yhteen Toimija ei voi toimia oman näkemyksensä mukaisesti. Esim. Ei voi itse ja vapaasti määrittää tavoitteita - tai edes keinoja. Mukana toiminnassa, jonka moraali - päämäärä - hukassa. Omalle ammatilliselle identiteetille ei ole sijaa työpaikalla.

32. 4 Työ voi silti tuntua mielekkäältä ja työntekijä säilyttää toiveikkuutensa, jos tuntuu mahdolliselta uudistaa ja kehittää työtä joltain osin, ratkoa ongelmallisia kysymyksiä - ja keskustella niistä. Vrt. poliittisen ja moraalisen keskustelun estämiseen. Epätäydellisyyskin voi olla riittävän mielekästä. Tämän hyväksyminen omassa toiminnassa tärkeää, jotta osaa kohdata rakentavasti ja kunnioituksella toisten tekemisten epätäydellisyyden.

33. 1 Esimerkki: eräät kehittämisotteet melkein praksiksena Kehittämistyö yksi työn muoto, joka tulee vastaan monissa yhteyksissä. Kehittämistyö opintojen suuntautumismahdollisuutena, ja samalla toisia suuntautumismahdollisuuksia tukevana: Tärkeää: Johtamistyön uudistamisessa (ml. ”strategiaprosessit ja strategian implementointi”) Vastuullisuuden (tai ympäristömyönteisyyden) edistämisessä - vaatii kykyä kehittää toimintaa (eikä vain esittää toiveita). ”Innovointi” - innovaatiot ovat kehittämistyön tuloksia. Henkilöstöjohtamisen ammattilaisille antaa mahdollisuuden olla mukana vaikuttamassa varsinaiseen, tuottavaan toimintaan sekä siihen, miten yritystä johdetaan (mm. kehittämistyön asiantuntijoina). Myös oma ammattialansa: konsultit, sisäiset kehittäjät, tutkija-kehittäjät.

34. 2 Kehittämistyön erilaisia otteita voidaan artikuloida ja kuvata käytännöllisen toiminnan peruskysymysten avulla (Räsänen 2007) Kuka kehittää? Miten kehittää? Mitä kehittää (ja millä tavoitteilla)? Miksi kehittää tätä ja näin? Näin voidaan Perehtyä opiskelijoina erilaisiin kehittämisotteisiin, ja vaikkapa verrata konsulttien ja tutkijakehittäjien otteita. Ja samalla hyväksyä se, että on tavallista tehdä kehittämistyötä ilman mitään johdonmukaista otetta tai tiedostamatta jo tehtyjen/omaksuttujen ratkaisujen luonnetta. Ammatinharjoittajana voidaan artikuloida omaa toimintaa ja rakentaa sitä johdonmukaisen, tiedostetun otteen suuntaan.

35. Tauko

36. Viimeinen tehtävä: essee Henkilökohtainen yhteenveto opitusta, yhden kysymyksen kautta. Sisältö ja muoto. Oma kanta ja sen ilmaiseminen. Ks. Kirjalliset ohjeet Seuraavissa kalvoissa muutama tärkeä näkökohta. Essee on juonellinen esitys. Kirjoittaja-minä esseessä. Pohjatyö on tehtävä ensin. Kannattaa tehdä nyt, parissa viikossa – se mitä on tehtävissä tässä ajassa.

37. 1 Esseen rakenne ja juoni – kehittele sellainen! Essee ei ole tutkimusraportti tai oppikirjanen. Perehdy oppaisiin, jotka käsittelevät akateemisen esseen kirjoittamista! Ei näin: ”Pohdiskelua motiiveista ja optioista” 1. Johdanto (”tarkastelen työn motiiveja”) 2. Käsite/teema I (esim. motiivit) 2.1. Alateema (sisäiset motiivit) 2.1.1. Alateeman alateema (itsensä toteuttaminen) 3. Käsite/teema II 3.1. Alateema (”tähän aiheeseen liittyy myös optiojärjestelmien optimointi..”) 3.1.1. Alateeman alateema (”optioiden laskukaavat”) 4. Lopuksi (”…olen edellä tarkastellut motiiveja… ja kaikenlaistahan sitä löytämässäni lähteessä kerrottiin”)

38. 2 • Mieluummin jotain tällaista (argumentoivassa esseessä): • ”Olenko aina oikeassa” • 1. Johdanto • …”seuraavasta asiasta kiistellään – ja aiheesta:”…; • … kaksi vastakkaista kantaa kysymykseen; • ….asetun kannalle X. • 3. (”Oma kantani on… perusteluineen”) • 4. (”Vastakkaisellekin kannalle on perusteluita, mutta ne ontuvat”) • 5. (”Yksi yllättävä lisäargumentti, joka ratkaisee väittelyn edukseni”) • 6. Johtopäätökset • Väitän näin, näillä perusteilla – ja tällä on väliä. • Kyse on kannan esittämisestä ja perustelusta, argumentaatiosta. • Perusjuonen voi rakentaa tämän mukaisesti. • Mielenkiintoiseksi esseen tekevät (tässä yhteydessä): • Jännittävä tai relevantti kysymyksenasettelu. • Tavallisista uskomuksista poikkeaminen kannanotossa tai perusteluissa. • Yllättävät pointit ja juonenkäänteet. • Perehtyneisyys asiaan ja lähteisiin (käytettävissä olevan ajan puitteissa). • Kirjoitustyyli (kuinka kohtelet lukijaa?). • Henkilökohtaisuus: kirjoittaja mukana tekstissä (”minä väitän”).

39. Millainen ”minä” läsnä tekstissä? ‘I’ as --------------------------------------------------------------------------------------------------------------- No ‘I’ Representative Guide Architect Recounter Opinion- Originator of research holder process ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Least powerful Most powerful authorial presence authorial presence Ei mikään Edustaja Opas Esseen Omasta Mielipiteen Ajatuksen esseessä arkkitehti tutkimuksesta haltija alkuperäinen kertoja lähde Argumentoivassa esseessä ainakin kannan esittäjä ja perustelija (”mielipiteen haltija”). Originaalisuus (kannassa tai perusteluissa) toivottavaa, mutta mieluummin rehellistä ja rohkeaa viestintää kuin näennäiskikkailua tai -tieteellisyyttä. Tang, Ramona & John, Suganthi (1999) The ‘I’ in identity: Exploring writer identity in student academic writing through the first person pronoun. English for Specific Purposes 18:1, 23-39 (fig. 1).

40. 3 Esseeseen kirjataan (lopulta) jäsentyneesti ne tulokset ja oivallukset, joita esseetä varten tehty pohjatyö, asiaan perehtyminen ja yritykset kirjoittaa asiasta ovat tuottaneet. Kirjoittaja kuljettaa juonta ja käyttää lähteitä oman argumentoinnin tukena. Esseessä ei vain kertoilla, mitä lähteissä satutaan sanomaan. Mieluummin oma sanoma, heikoin lähtein kuin yhden tai parin lähteen sisällön ja kannan esittely. Lukija tuntee jo kirjallisuutta. Häntä kiinnostaa Sinun näkemyksesi! Oma kanta ja sen perustelut sekä jutun juoni kehittyvät yrityksissä kirjoittaa esseetä. Ryhdy siis ajoissa kirjoittamaan. Älä tyydy ennakkorakenteeseen tai sattumalta syntyneeseen juoneen. Muokkaa lopuksi kirjoittamaasi juttua – ja luo siihen toimiva juoni. Kysy: Missä järjestyksessä tämä kannattaisi kertoa?

41. 4 Edellä esitetty toiveita siitä, millaisia on hyvä akateeminen essee. Kirjoita rohkeasti sellainen essee, mikä on mahdollista tehdä parissa viikossa. Jätä aikaa myös esseen viimeistelyyn – muoto ja sisältö tärkeitä. Arvioinnissa otetaan huomioon käytettävissä ollut aika. Kyse on kuitenkin vain yhden kurssin suorittamisesta. Jos esseetä tehdessä jää jotain vielä selvittämättä, niin perehtymistä voi jatkaa myöhemmin. Tarkoitus on sekä harjaantua kirjoittamiseen että perehtyä hieman tarkemmin johonkin itselle tärkeään teemaan. Esseen kirjoittaminen itse valitusta aiheesta on tutkivan työotteen harjoittelua. Ajattelu on … lukemista, kirjoittamista, suullista keskustelua… sekä kehollista tekemistä.

42. Esseiden kysymykset - keskustelua Epäselvyyttä siitä, onko oma aihe otollinen argumentoivaan esseeseen? Onko aito kysymys tai dilemma? Voiko perustellusti ottaa kantaa jonkin väitteen puolesta ja vastaan? Kutkuttaako riittävästi, että jaksaa perehtyä ja kirjoittaa?

43. Esseen palautusaika Tehkää nyt kun olette vauhdissa! Palautus 1.11. 2012 klo 23.59

44. Yhteenvetoa ja virittelyä reflektointiin Miten olemme työskennelleet? Toistuva sykli kunkin teeman kohdalla. Mitä harjoituksia olemme suorittaneet? Valmistelutehtävät, erityisesti arvioidut lukemis- ja kirjoittamistehtävät. Mitä teemoja olemme käsitelleet? Mitä alussa luvattiin?

45. Työskentelytapa – suunnitelma alussa Toistuva sykli kunkin teeman käsittelyssä: Opettaja puhuu Opiskelijat lukevat Opiskelijat kirjoittavat – ja saavat palautetta (Opettaja puhuu) Opiskelijat keskustelevat (ryhmissä) Keskustelemme yhdessä. Vähitellen vaikeutuvat kirjoitustehtävät: Kullekin kerralle kirjallinen raportti luetun pohjalta. Erityisesti (arvioitavat): referaatti reaktiopaperi reflektiopaperi essee. Tutkimuksen tuottamat kulttuuriset resurssit omaan käyttöön harjoittelemalla lukemista, kirjoittamista ja keskustelua.

46. Valmistelutehtävät 5 kertaa 1 tyyppiä ”lue ja vastaa kirjallisesti kysymyksiin” 1 esseen suunnittelu 3 arvioitua, määrämuotoista tekstiä: referaatti reaktiopaperi itse-reflektiopaperi Essee Henkilökohtaisia johtopäätöksiä yhden teeman ja kysymyksen kautta.

47. Otteita omaan tekemiseen – näkökulmia (toisten) työhön: Taktinen: Kuinka tämän työn voi tehdä? Poliittinen: Mitä tässä työssä voi saada aikaan ja saavuttaa? Moraalinen: Miksi tämän tavoittelu ja näillä keinoin voi olla arvokasta tai ainakin oikeutettua? Persoonallinen: Kuka minä voin olla, jos teen näin tätä ja näillä motiiveilla/oikeutuksilla? Kuinka voimme puhua kustakin näistä käytännöllisen toiminnan peruskysymyksestä ja siten lisätä ymmärrystä omasta toiminnastamme ja sen edellytyksistä? Mitä näistä kysymyksistä kertovat työtä koskevat tutkimukset?

48. Käytännöllinen toiminta – kurssin käsitteellinen kehys Peruskysymys Orientaatio ja ote Konkretisointi Käytäntöteoreetikkoja Kuinka? Taktinen Keinot de Certeau (Goffman) Mitä? Poliittinen Tavoitteet Bourdieu (Foucault) Miksi? Moraalinen Motiivit/ MacIntyre (Taylor) oikeutukset Kuka? Persoonallinen Identiteetti Harré (Dreier, Holland ym.)

49. Kurssin ”konsepti” (design) Käsitteelliset lähtökohdat: Työ – kokemuksena ja tutkimuksen kategoriana. Reflektiivinen ammattikäytäntö – tutkiva ote työhön ja reflektoinnin resurssit. Työ käytännöllisenä toimintana. Käytännöllisen toiminnan käsite: neljä peruskysymystä ja vastaavat orientaatiot työhön. Ammatillinen identiteettiprojekti – kysymys ”kuka” ensisijainen: Kunkin oma suhde työhön ja sitä koskevaan tietoon Eteneminen kysymysten/teemojen kautta – kuka, miten, mitä, miksi, kuka? Työmuodot: Orientoivia luentoja – ”näinkin voisi ajatella työstä”. Harjoitellaan tutkimustekstien lukemista ja kirjoittamista sekä suullista keskustelua – eli (kriittistä) ajattelua.

50. Mitä kurssikuvauksessa ja ensimmäisessä sessiossa luvattiin?