GLOBAALI SOSIAALIPOLITIIKKA 15.9.2009 Matti Kari

1. GLOBAALI SOSIAALIPOLITIIKKA 15.9.2009 Matti Kari 15.09. Matti Kari

2. Sosiaaliturva • löytyy kaikista maailman maista jossakin muodossa, on kuitenkin aina erilaista • kaikki uskovat tietävänsä, mitä tarkoittaa ja pitää sisällään • kuitenkaan mitään yhteisesti hyväksyttyä määritelmää ei ole olemassa, ei kansallisesti eikä kansainvälisesti • on aina yhteisöllistä ja toimii yhteiskuntaa kiinteyttävänä, yhteiskunnan "kittinä" • perustuu yhteisvastuuseen eli solidaarisuuteen (kaikki varautuvat riskeihin yhdessä, vaikka riskit jakautuvat epätasaisesti) • on lakisääteinen ja yleensä myös pakollinen 15.09. Matti Kari 2

3. C102 Social Security (Minimum Standards) Convention, 1952 The Social Security (Minimum Standards) Convention, 1952 (No. 102), is the flagship of all ILO social security Conventions, as it is the only international instrument, based on basic social security principles, that establishes worldwide-agreed minimum standards for all nine branches of social security. These branches are: • medical care; • sickness benefit; • unemployment benefit; • old-age benefit; • employment injury benefit; • family benefit; • maternity benefit; • invalidity benefit; and • survivors' benefit. 15.09. Matti Kari

4. Sosiaaliturva EU:n näkökulmasta 3. pilari Muu turva 2. pilari Täydentävä/ammatillinen turva 1. pilari Lakisääteinen ja pakollinen turva 15.09. Matti Kari

5. SOSIAALITURVA - VAKUUTUS - ominaispiirteet (1. pilari) (2. pilari) (3. pilari) sosiaaliturva kollektiiviset järjestelmät yksityinen vakuutus ----------------------------------------------------------------------------------------------------------- lakisääteinen sopimusperusteinen markkinaperusteinen solidaarinen solidaarisuus mahdollinen yksityinen vakuuttaminen pakollinen pakollinen/vapaaehtoinen vapaaehtoinen julkinen hallinto kassa/säätiö/työmarkkinajärjestöt vakuutusyhtiö ei rahastoiva rahastoiva/ei rahastoiva rahastoiva etuusperusteinen etuus/maksuperusteinen maksuperusteinen 15.09. Matti Kari

6. Sosiaaliturvan mallit Pohjoismainen - universaalinen - yksilölliset oikeudet - laajat julkiset palvelut - verotuksen vahva osuus Anglosaksinen - residuaalinen - tarveharkintainen - tasaedut - lisäturva yleistä Keski-eurooppalainen - maksuperusteinen = sosiaalivakuutus - työntekijät vakuutettuja - perheenjäsenillä johdetut oikeudet - palvelut kirkolta ja vapaaehtoisjärjestöiltä (valtio tukee) ------------ Etelä-eurooppalainen - järjestelmä kuten keski-eurooppalainen, mutta taso alempi - perheen, kirkon ja vapaaehtoisjärjestöjen osuus merkittävä ----------- Itä-eurooppalainen - kehittyviä, suuntaa etsiviä - taso matala - vaikutetaan ulkoa (EU, Maailmanpankki, jne.) 15.09. Matti Kari

7. Sosiaaliturvan rahoitus • Maksajat • - työnantajat • - työntekijät • - valtio (julkinen rahoitus) • - asiakkaat • Maksut • Sosiaaliturvamaksut • - työnantajan, työntekijän tai valtion maksut sosiaaliturva-järjestelmiin erilaisissa suhteissa • Verot • - valtion, osavaltion, kunnan, tms. • "Veroluonteiset suoritukset" • - verotuksessa perittävät ns. "korvamerkityt" maksut (vrt. Suomen työnantajan sosiaaliturvamaksu, työntekijän sairausvakuutusmaksu ja työttömyysturvamaksut) • Erilaiset asiakasmaksut • ------ • Erikseen tulevat vielä erilaiset (yleensä työnantajan) työvoimaverot, työllisyysmaksut, ylimääräiset tai lisämaksut, yms., jotka eivät välttämättä päädy lainkaan sosiaali-turvajärjestelmään, mutta joudutaan kuitenkin ottamaan huomioon työvoimakustannuksina ao. maassa. 15.09. Matti Kari

8. Yksityisvakuutukset Täydentävät järjestelmät • EU:n sosiaalipolitiikka • ”avoin koordinointi” • EU:n sisämarkkinat • ----------------------- • Harmonisointi • yhdistäminen • yhtenäistäminen • minimistandardit • Konvergointi eli yhdensuuntaistaminen • Sosiaaliturvaa koskevat • kansainväliset sopimukset • YK:n, jne. yleissopimukset • yleiset sosiaalisia oikeuksia koskevat sopimukset • minimistandardisopimukset • Kansalliset • sosiaaliturvajärjestelmät • sairaus- ja äitiysturva • eläketurva • työtapaturmaturva • työttömyysturva • perhe-etuudet • --------------------------- • sosiaaliavustukset • sosiaalihuolto (”sosiaaliset edut”) • Sosiaaliturvasopimukset • kahdenväliset • monenväliset • EY-lainsäädäntö • ----------------------- • sairaanhoitosopimukset • Kv. verotus - verosopimukset • sos.turvan rahoitus (vakuutusmaksut) • etuuksien verotus Sosiaaliset oikeudet 15.09. Matti Kari

9. Kansainvälinen sosiaaliturva Sosiaaliturvamää-räyksiä sisältävät yleissopimukset YK:n yleissopimukset (diplomaatit, pakolaiset, valtiottomat, siirtolaiset, jne.) Euroopan neuvoston perustamisasiakirja (statuutti) (1949) EEC:n perustamissopimus (Rooman sopimus) (1957) Oikeuksia koskevat perussopimukset ILO:n sopimukset no. 19 ja 118 (1962) (tasa-arvoinen kohtelu) YK:n TSS-sopimus Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja (1961) EY:n sosiaalisia oikeuksia koskeva peruskirja (1989) Minimistandardi- sopimukset ILO:n sopimukset (erit. no 102, 128, 130, jne.) Euroopan neuvoston sosiaaliturvakoodi + pöytäkirja (1964) (+ uudistettu koodi 1989) (EY:n direktiivit - ei sosiaaliturvasta) Sosiaaliturvasopimukset eli järjestelmien koordinointisopimukset ILO:n sopimus ja suositus no 157 ja no 167 (1982) (+ sop. no 48/1935) Sopimus Reinin laivurien sos.turvasta (1979) Eur. sopimus sairaan- hoidosta tilap. oleskelun aikana (1980) Euroopan neuvoston sosiaaliturvasopimus (1972) (nk. väliaikaiset sopimukset - 1953) EY:n asetukset no 1408/71 ja 574/72 Kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset (+ Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus) 15.09. Matti Kari

10. Diplomaattisia suhteita koskevaWIENIN YLEISSOPIMUS 33 artikla 1. Huomioon ottaen tämän artiklan 3 kohdan määräykset diplomaattinen edustaja on vapautettu vastaanottajavaltiossa ehkä voimassa olevista sosiaaliturvaa koskevista määräyksistä lähettäjävaltion hyväksi tekemiensä palvelusten osalta. 2. Tämän artiklan 1 kohdassa säädetty vapautus koskee myös yksinomaan diplomaattisen edustajan yksityispalveluksessa olevia palvelijoita edellyttäen: a) etteivät he ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai vakinaisesti asu vastaanottajavaltiossa, ja b) että he ovat lähettäjävaltion tai kolmannen valtion sosiaaliturvaa koskevien säännösten alaisia. 3. Jos diplomaattisella edustajalla on palveluksessaan henkilöitä, joihin tämän artiklan 2 kohta ei sovellu, hänen on otettava huomioon vastaanottajavaltion sosiaaliturvaa koskevien säännösten työnantajille asettamat velvollisuudet. 4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätty vapautus ei estä vapaaehtoista liittymistä vastaanottajavaltion sosiaaliturvajärjestelmään edellyttäen, että mainittu valtio sen sallii. 5. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta aikaisemmin tehtyihin sosiaaliturvaa koskeviin kahden- tai monenkeskisiin sopimuksiin eivätkä estä tekemästä sellaisia sopimuksia vastaisuudessa. 15.09. Matti Kari

11. European Social Charter 12 artikla Oikeus sosiaaliturvaan Toteuttaakseen oikeuden sosiaaliturvaan tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat • luomaan sosiaaliturvajärjestelmän ja pitämään sitä yllä, • pitämään sosiaaliturvajärjestelmänsä tyydyttävällä, vähintään Kansainvälisen työjärjestön sosiaaliturvan vähimmäistasoa koskevan yleissopimuksen (nro 102) edellyttämällä tasolla, • pyrkimään asteittain nostamaan sosiaaliturvajärjestelmänsä korkeammalle tasolle, • ryhtymään toimenpiteisiin tekemällä sopivia kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia tai muilla keinoin, tällaisten sopimusten sallimilla ehdoilla, varmistaakseen: a) muiden sopimusvaltioiden kansalaisten tasavertaisen kohtelun sopimusvaltion omien kansalaisten kanssa sosiaaliturva-oikeuksien osalta samoin kuin sosiaaliturvalainsäädännöstä johtuvien etuuksien säilymisen, missä tahansa vakuutetut henkilöt liikkuvat sopimusvaltioiden alueiden välillä, b) sosiaaliturvaoikeuksien myöntäminen, säilyttäminen ja jatkaminen esimerkiksi laskemalla yhteen kunkin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti loppuun suoritetut vakuutus- tai työskentelyjaksot. 15.09. Matti Kari

12. The ILO Social Security (Minimum Standards) Convention, 1952 (No. 102) • While Convention No. 102 covers all branches, it requires that only three of these branches be ratified by Member states, which allows for the step-by-step extension of social security coverage by ratifying countries. • The minimum objectives of the Convention relate, for all the nine branches, to the percentage of the population protected by social security schemes, the level of the minimum benefit to be secured to protected persons, as well as to the conditions for entitlement and period of entitlement to benefits. 15.09. Matti Kari

13. The ILO Social Security (Minimum Standards) Convention, 1952 (No. 102) The principles anchored in Convention No. 102 are: • guarantee of defined benefits; • participation of employers and workers in the administration of the schemes; • general responsibility of the state for the due provision of the benefits and the proper administration of the institutions; • collective financing of the benefits by way of insurance contributions or taxation. Convention No. 102 does not prescribe how to reach these objectives but leaves certain flexibility to the member state. They can be reached through: • universal schemes; • social insurance schemes with earnings related or flat rate components or both; • social assistance schemes. 15.09. Matti Kari