”No ne!” Yhteisösuhteiden merkitys nuorten hyvinvoinnin taustalla

1. ”No ne!” Yhteisösuhteiden merkitys nuorten hyvinvoinnin taustalla VTT Elina Pekkarinen ”Must’tuntuu” - Nuoren kanssa työskentelevä nuoren mielen hyvinvoinnin tukena Nuorisotyön seminaari Lohjan Harjula 8.11.2012

2. Huomioita nuoria koskevasta keskustelusta • Nuorista käytävälle yhteiskunnalliselle keskustelulle tyypillistä on korostunut huolikeskeisyys • Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on yksi hallitusohjelman painopistealueiden teemoista • Huoli tulevaisuuden huoltosuhteesta - ikääntyvällä yhteiskunnalla ei ole varaa menettää työssäkäyviä veronmaksajia • Syrjäytymistä voi tarkastella sosiaalisen, taloudellisen, terveydellisen, oikeudellisen, koulutus- tai työmarkkinaulottuvuuden kautta • Suomessa seuranta ja tilastointi keskittyvät kahteen jälkimmäiseen (Myrskylä 2012a, 23; Häggman 2012)

3. Ongelmallista määrittelyn kapeus (Häggman 2012)… ”Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työ­voiman ja opiskelun ulko­puoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muu­ta koulutusta. Esimerkiksi toisen asteen tutkinnon suorittanut nuori ei määri­telmällisesti kuulu syrjäy­tyneiden joukkoon.” (Myrskylä 2012b, 2) • … tai laveus ” Syrjäytyneiden ydinryhmässä on toki monia, joihin syrjäytymisen käsite kansantajuisesti ymmärrettynä ei sovi. Tähän tilastolliseen ryhmään kuuluu mm. oppilaitoksiin pyrkiviä nuoria, valmentautuvia urheilijoita, ns. pimeää työtä tekeviä, omaishoitajia, kolmannella sektorilla palkatta toimivia ja tulottomia taiteilijoita. Ryhmä on hyvin kirjava ja sen yhteisenä piirteenä on ainoastaan se, että siihen kuuluvien ihmisten toiminnoista ei jää mitään merkintöjä verotus-, työeläke- tai opiskelijarekistereihin.” (Myrskylä 2012b, 3.)

4. Moni ymmärtää syrjäytymisen kasautuneena huono-osaisuutena - ei ainoastaan rekistereiden ulkopuolella olemisena • Nuoret itse käsittävät syrjäytymisen usein toisin • Esim. Nuorisobarometri ja tutkimukset: syrjäytyminen on jäämistä syrjään kaverisuhteista • Määrittelykäytännöistä riippuen arviot nuorten lukumääristä vaihtelevat 50 000 molemmin puolin • ”syrjäytyneiden nuorten lukumäärän haarukointi on malliesimerkki tilastoinnin ongelmista.” (Myllyniemi 2012) • Yhteiskuntapoliittisella keskustelulla ollut käytännön seurauksia • Nuorten yhteiskuntatakuu / nuorisotakuu, Sauli Niinistön ohjelma • Sen sijaan esim. lastensuojelun piirissä olevien lasten tukemista ei juuri ole resursoitu • Teini-ikäisenä huostaan otetut pojat (Heino & Johnson 2010)

5. Tässä puheenvuorossa keskitytään hyvinvoinnin ja syrjäytymisen sosiaaliseen ulottuvuuteen ja erityisesti yhteisönäkökulmaan • Hyvinvointi ymmärretään ryhmiin ja yhteisöihin kiinnittymisenä ja prososiaalisena käyttäytymisenä • Syrjäytyminen taas ymmärretään erilaisten ryhmien ja yhteisöjen ulkopuolelle ajautumisena sekä epäsosiaalisena käyttäytymisenä • Miten yhteisö on mukana tuottamassa syrjäytymistä keskuudestaan? • Mitä tulisi tehdä rakenteellisella tasolla? • Mitä tulisi tehdä yksilötasolla?

6. Väitöstutkimukseni tavoitteena oli tutkia, miten lastensuojelutyötä tehdään silloin, kun lapsen oma käytös vaarantaa hänen terveen kasvun ja kehityksen • Väitöskirjaidean alkusoitto: kokemukset kentällä • Yleinen huoli lasten ja nuorten käytöshäiriöistä ja erityisesti rikollisuudesta • Vaatimukset rikosvastuuikärajan alentamisesta ja poistamisesta • Tarkastelunäkökulman kääntäminen nuorten käytöshäiriöistä ympäröivään yhteisöön ja sen reaktioihin

7. Teoreettinen lähestymistapa • Edwin M. Lemertin (1951, 1967) yhteisöreaktion teoria (SocietalReactionTheory) • Tarkastelun kohteena ei tule olla vain poikkeava teko, vaan myös poikkeavuuteen kohdistetut reaktiot • Poikkeavuus on primaarista niin kauan, kun yksilö ei itse omaksu poikkeavan yksilön identiteettiä • Poikkeavuus on sekundaarista, kun yksilö omaksuu poikkeavuuden osaksi identiteettiään • Roy Bhaskarin (1978, 1979, 1986) kriittinen realismi • Positio-käytäntö -systeemi, rakenteet, toimijat, mekanismit

8. Aineisto • Tutkimusaineistonani Helsingin sosiaaliviraston arkistoista löytyvät asiakasasiakirjat sekä ATJ:sta löytyvät dokumentit vuodesta 1930 vuoteen 2004 • laadullinen tapaustutkimus • 112 asiakasasiakirjakansion joukosta teoreettisen valinnan avulla valittiin viisi tapausta • 1930 -luvulla syntynyt Eino • 1940 -luvulla syntynyt Ilkka • 1960 -luvulla syntynyt Markku • 1970 -luvulla syntynyt Jari-Pekka • 1980 -luvulla syntynyt Ali • Ajan ja todellisuuden kerrostuneisuus • lapsen aika • lastensuojeluinstituution aika • lainsäädännön aika • yhteiskunnallinen aika • Asiakastapauksia kontekstoitiin suojelukasvatustoimiston, lastensuojeluviraston ja sosiaaliviraston toimintakertomusten (1934 - 2004), kaupungin sosiaaliohje- ja johtosääntöjen sekä pysyväisohjeiden, komiteamietintöjen ja muiden lainsäädäntötekstien sekä aikalais- ja historiantutkimusten avulla

9. Elina Pekkarinen Yhteiskuntapolitiikan laitos

10. ”Jo neuvolaiässä erikoinen” Jari-Pekka ja perhe • Jari-Pekka syntyy 1970-luvun alkupuolella. Hän asuu äitinsä, isäpuolensa ja nuorempien velipuoltensa kanssa helsinkiläisessä lähiössä • 1980-luvun alkupuolella Jari-Pekan äiti ottaa yhteyttä sosiaaliviraston ensihuoltotoimistoon Jari-Pekan käytöshäiriöiden vuoksi • Jo asiakkuuden alkuvaiheessa perheessä on käynnissä voimakas hylkimis- ja stigmatisointiprosessi ”Isäpuoli korostaa, että Jari-Pekka on jo lapsesta lähtien ollut epänormaali. Jos se olisi jo alusta lähtien ’diagnosoitu’, kaikki voisi olla toisin, kun ei olisi vaatinutkaan ’normaalia’ käyttäytymistä” (Muist. 7/1985)  perheessään Jari-Pekka asemoidaan epänormaalin, hyljeksityn ja ei-toivotun lapsen positioon

11. ”Ei sopeudu yhteiskuntaan”: avohuollon kariutuminen • Sosiaalityöntekijä tapaa perhettä toimistossa ja pyrkii neuvonnan, ohjauksen ja keskustelun avulla vaikuttamaan perheen ihmissuhteisiin • Tilanne kotona ei muutu: ”Perhe toimistossa. Vanhemmat aloittavat jälleen voimallisesti Jari-Pekan syyttämisen ja nimittelemisen. Jari-Pekka on erikoinen, ’sairas’, ei sopeudu yhteiskuntaan, epänormaali.” (Muist., 10/1985) • Jari-Pekka syyllistyy varkauksiin, moottoriajoneuvorikoksiin ja riehuu humalassa asuinalueen pihoilla ”Todettu tilanne, että näyttää siltä, ettei kotielämän varaan voi paljon rakentaa ja laitossijoitus näyttää ainoalta ratkaisulta saada tulehtunut tilanne laukeamaan.” (Muist., 10/1985) • Lopulta isäpuoli pahoinpitelee Jari-Pekan ja hänet sijoitetaan nuorisokotiin ”Lyönyt niin, että veri oli lentänyt.” (Muist., 12/1985)  Jari-Pekan asemoidaan lastensuojelussa pelastettavan, suojeltavan ja pysäytettävän lapsen positioon

12. ”Marginaalitapaus” Jari-Pekka ja koulu • Jari-Pekka on ollut lahjakas oppilas • Nyt Jari-Pekan käyttäytymisessä tapahtuu muutos: hän häiritsee oppitunneilla, on levoton ja ”pyrkii tahallisesti tasoaan huonompiin koulusuorituksiin” • Sosiaalityöntekijä pyrkii pitämään Jari-Pekan koulussa: ”Koulu on paikka, missä hän ei vielä ole leimaantunut ja voi päteä” • Jari-Pekka pahoinpitelee koulutoverinsa  koulun sietokyky saavuttaa kriittisen pisteen • ”Opettaja taipumaton kannassaan. Jari-Pekka ei kuulu kouluun. Pojan auttamiseksi on tehty jo kaikki voitava. Ei mene enää edes pienryhmässä. Aggressiivinen. Tarvitaan ’marginaalitapauksia’, jotka erotetaan muille opiksi ja pelästykseksi. Rehtori aikoo nyt viipymättä panna Jari-Pekan erottamisen vireille.”  Jari-Pekka asemoituu epänormaalin, varoittavan esimerkin ja marginaalitapauksen positioon

13. ”Tehty selväksi, että nuorisokoti on hänen kotinsa” - nuorisokodin aika • Jari-Pekka käyttäytyy nuorisokodissa moitteettomasti, mutta tehtailee ajoneuvorikoksia joka yö • Psykologin suosituksesta Jari-Pekka sijoitetaan tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon, jonka hän kokee "hulluksi leimaavana" • Jari-Pekka karkaa sairaalasta suoraan nuorisokotiin; paluu on ratkaisukohta Jari-Pekan ja nuorisokotiyhteisön suhteessa ”Jari-Pekka on ollut rauhallisesti pakonsa jälkeen. Sovittu, että saa olla nuorisokodissa, eikä pakkoviemisiä sairaalaan suunnitteilla toistaiseksi. Jari-Pekalle tehty selväksi, että nuorisokoti on hänen kotinsa, eikä häntä sieltä siirretä muualle.” (Muist 6/1986) • Jari-Pekka rauhoittuu ja sopeutuu nuorisokodin sääntöihin • Nuorisokotiyhteisössä Jari-Pekka asemoituu hyväksytyn kodin jäsenen positioon • Kotiutumisen kynnyksellä vaikeudet alkavat jälleen ja Jari-Pekka lähtee nuorisokodista oireilevan päihdeongelman kanssa

14. Tutkimuksen tuloksista • Perheen merkityksestä • Heikkolaatuiset läheissuhteet - perheen sisäinen stigmatisointi • Vallalla olevat kasvatusnäkemykset ilmenivät aineistossa selvästi • Myös yhteiskunnan rakennemuutokset vaikuttivat suoraan tai välillisesti perhe-elämän edellytyksiin, perheistä tehtyihin tulkintoihin sekä tapoihin, joilla perhettä tuettiin • Naapurustot • Leimautuminen naapuruston kauhuksi • Naapurustojen asukkaiden arkea ehdollistivat kaupunkirakenteen muutokset • Sosiaalisen kontrollin aktiivinen toteuttaja - syntipukkiriitti? • Vertaissuhteet • Hankaliksi, erikoislaatuisiksi tai muuten poikkeaviksi leimatut pojat jäivät useiden yhteisöjen verkostojen ulkopuolelle - vertaisten seura korostui • Kaverisuhteet koulussa ja lastensuojelulaitoksissa? Tärkeä jatkotutkimuksen kohde • Jengit: negatiivisten reaktioiden kierre voi eristää ryhmän ympäröivästä yhteisöstä entistä tiiviimmin • Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että kavereiden joukossa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on?

15. Viranomaistoiminta kaikkien poikien kohdalla oli intensiivistä ja ilmensi aikaansa • Eri toimijoiden - sosiaalityöntekijöiden, koulun, psykologian, psykiatrian, lastensuojelulaitosten - työtavat ja painotuserot • Koululaitos instituutio, joka toimi poikien sosiaalisen sopeutumisen indikaattorina • ”Skolkkaus”, ”lintsaus”, koulupudokkuus kautta aikojen ilmentäneet sosiaalisia ongelmia • Lastenkoti- ja nuorisokotisijoituksia muutettiin koululaitoksen ehdoilla • Yhteydenpito: puhelut ja kirjalliset ilmoitukset koulun ja huoltoviranomaisten välillä vaihtuivat 1980-luvulla yhteistoiminnallisiksi viranomaisneuvotteluiksi, 1990-luvulla moniammatillisiksi verkostoneuvotteluiksi • On huomattava, että poikien oma toiminta - avoin kapina ja uhmakkuus sekä toisaalta sulkeutuminen ja kuljeskelu - johtivat syttymisherkässä tilanteessa entistä voimakkaampiin reaktioihin • Missä määrin voidaan odottaa, että yhteisö joustaa? • Koska on suojeltava yhteisöä lapselta ja lopulta lasta yhteisöltä? • Jännite syrjäyttämisen ja vieraantumisen välillä on vahva, vaikkakin sen tunnistaminen vaatii herkkää analyysia ja eritasoisten muuttujien laadullista tarkastelua

16. Mitä tulisi tehdä rakenteiden tasolla? Katse hyvinvointi- ja kontrollipolitiikkaan • Syrjäytymisen, syrjäyttämisen ja vieraantumisen välinen jännite ei rajoitu vain nuorten lainrikkojien asiaan, vaan sitä voidaan havaita kaikkialla ihmisten sosiaalisessa toimintaympäristössä • Monitasoisen ilmiön tunnistaminen edellyttää sosiaalisten ongelmien rakenteellista ymmärrystä • Tarkasteltavaksi on otettava tekijät viranomaistoiminnasta, lainsäädännöstä, kaupunki- ja nuorisokulttuurista ja laajoista yhteiskunnallisista sekä globaaleista muutoksista lähtien • Se, miten virallisella tasolla suhtaudumme vallitsevista normeista poikkeaviin yksilöihin ja miten toimimme heidän kanssaan, kertoo kaunistelematta yhteisön arvoista ja asenteista myös epävirallisella tasolla • Viralliset reaktiot ovat tiukentuneet • Viime vuosina yhteiskunnassamme on pyritty puuttumaan lainsäädännön avulla lukuisiin normeista poikkeaviin ilmiöihin • Esimerkiksi prostituutio, tupakointi ja kerjääminen ovat kaikki olleet intensiivisten kriminalisointipyrkimysten kohteina • Sekä virallinen että epävirallinen kontrolli kohdistuu usein juuri niihin, jotka ovat heikommassa asemassa jo valmiiksi • Epävirallisen kontrollin tutkiminen onkin vaikeampaa

17. Mitä tehdä paikallistasolla? Katse yhteisöön • Syrjäyttävien ilmiöiden havaitseminen vaatii tiedostamista ja aikaa perehtyä lapsen arkielämään sekä -yhteisöihin kokonaisvaltaisesti • Pahoinvoinnin kasautumisesta puhutaan paljon, mutta käytännössä viranomaiset ovat usein tietämättömiä nuoren ”moniasiakkuudesta” tai keinottomia asian yhteiseen hoitamiseen, jos nuori sitä vastustaa • Tämä kytkeytyy tiedonsaannin ongelmiin, salassapitosäädöksiin ja yhteistoiminnan haasteisiin • Toisaalta on muistettava, että kaikkialla tunnetuksi tuleminen lisää leimaamisen vaaraa ja saattaa kaventaa nuoren toimintamahdollisuuksia • Perheen, naapuruston ja vertaissuhteiden merkitystä ei voi vähätellä • Herkkyys havaita nuoren rooli yhteisössään sekä mahdollinen ryhmän ulkopuolelle joutuminen sekä toimia tilanteen korjaamiseksi • Myönteisen ja kannustavan palautteen voima • Yksinkertaistaen: torjutaan negatiivisia yhteisöreaktioita, edesautetaan positiivisia yhteisöreaktioita • Vaaditaan myös rohkeutta: ryhmäpaine yhteisön suojelemiseksi on vahva, eikä tunnepitoisesti latautuneessa ilmapiirissä ole helppoa esittää argumentteja huonosti käyttäytyvän yksilön tukemiseksi

19. Kiitos ajastanne!

20. Bhaskar, R. (1978). A realist theory of science. Brighton: Harvester. • Bhaskar, R. (1979). The possibility of naturalism : A philosophical critique of the contemporary human sciences. Brighton: Harvester. • Bhaskar, R. (1986). Scientific realism and human emancipation. London: Verso. • Heino, Tarja (toim.) (2009) Erityinen lapsuus - erityinen yhteiskunnallinen vastuu. Mitä lastensuojelusta tiedetään ja mitä päätöksentekijän pitäisi siitä tietää? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. • Heino, Tarja ja Johnson, Marianne (2010). Huostaanotetut lapset nuorina aikuisina. Teoksessa Hämäläinen, Ulla & Kangas, Olli (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: KELA. • Helne, Tuula (1994) Erän muodin tarina – 1980-luvun suomalaisesta syrjäytymiskeskustelusta. • Teoksessa Matti Heikkilä & Kari Vähätalo (toim.). Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion • muutos. Helsinki: Gaudeamus, 32-50. • Helne, Tuula (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. Helsinki: Stakes. • Häggman, Erik (2012) Kun lääke ei toimi, voidaanko syyllistää potilasta? Nuorten syrjäytymiseen on monia syitä. Nuorten syrjäytyminen teemasarja. Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentti. http://www.kommentti.fi/kolumnit/nuorten-syrj%C3%A4ytyminen-teemasarja • Lemert, E. M. (1951). Social pathology : A systematic approach to the theory of sociopathic behaviour. New York: McGraw-Hill Book Company. • Lämsä, Anna-Liisa (2009) Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto. • Myllyniemi, Sami (tulossa 2012) Tilasto-osio. Teoksessa Pekkarinen, Elina & Vehkalahti, Kaisa & Myllyniemi, Sami (toim.) Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Nuorten elinolot vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & THL & Nuora. • Normann, Tor Morten (toim) (2007) Ungdomslevekår. Oslo: StatisticsNorway. http://www.ssb.no/emner/00/02/sa_ungdoms_levekar/sa93/sa93.pdf • Myrskylä, Pekka (2012a) Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.tem.fi/files/29457/TEM_12_2011_netti.pdf • Myrskylä, Pekka (2012b) Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Helsinki: EVA. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf • Suurpää, Leena (toim.) (2009) Nuoria koskeva syrjäytymistieto. Avauksia tietämisen politiikkaan. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura verkkojulkaisuja 27. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/syrjaytymistieto.pdf • Syrjäytymistä vähentävän toimenpideohjelman pääteemat (2012) http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/syrjaytymisen_ehkaisy/paateemat#5_lapset • Törrönen, Maritta & Vornanen, Riitta (2002) Emotionaalinen huono-osaisuus peruskoululaisten korostamana syrjäytymisenä. Nuorisotutkimus 19 (4), 33 - 42.