Analyysi

1. Analyysi • Analyysi = kreik. irrottaa: hajottaa osiinsa, eritellä, jäsentää. • voi käsitteellisesti tarkoittaa kahta erilaista asiaa: • formaalinen muotoanalyysi: miten media toimii, välittää viestejä, tunteita, kokemuksia ym. (esim. kerronnan analyysi, retoriikka-analyysi, av-median keinojen formaalinen analyysi) • tulkitseva analyysi: millaisia viestejä, kokemuksia, tunteita, ajatuksia, ideologioita, arvoja ym. media välittää (denotaatio, konnotaatio, symptomaattiset merkitykset jne.)

2. Analyysin tekeminen • Vaikutelma • Kuvailu • Analyysi • Tulkinta

3. Vaikutelma • Mitä mielikuvia, tunteita elokuva herättää? • Onko se pelottava, hauska, jännittävä, tylsä, kiinnostava, hidas, nopea? • Vaikutelma antaa alustavan ymmärryksen, ennakkomielikuvan, johon analyysi voi pohjautua (joko vahvistaakseen tai kumotakseen sen)

4. Kuvailu • Mitä kuvassa on, mitä nähdään, mitä kuullaan • Tavoite vain neutraalisti kuvata, mitä kuvassa todella on (kuvakoko, kuvakulma, äänet, millaisia ne ovat, rytmi) • Kuvailussa suljetaan kysymys merkityksestä pois (ei ole oleellista mitä kuva merkitsee, vaan millainen se on)

5. Analyysi • Analysoitavan asian erittely käsitteiden avulla • Mistä osasista koostuu, miten rakentuu • Funktiot (miksi tämä asia on tässä) • Myös samanlaisuus, toisto, jne. • Miten toimii, mitä efektejä saa aikaan • Vertailu vaihtoehtoihin (entä jos?) • Esim. miten vaikutus muuttuisi, jos yleiskuvan sijaan käytettäisiin puolikuvaa; leikkauksen sijaan yhtenäistä otosta, musiikin A sijaan musiikkia B? • Muotoanalyysissä kysymys merkityksestä ei oleellinen

6. Tulkinta • Tulkinnan tehtävä vastata kysymykseen merkityksestä: mitä tämä tarkoittaa, mihin yleisempään asiaan tämä liittyy • Vasta tulkinnassa voidaan pohtia mahdollisia symboleita, jne. • Tulkinnan tulee pohjautua analyysiin

7. Komisario Palmun erehdys (1960)

8. Tuotanto • Ohjaus: Matti Kassila • Käsikirjoitus: Kassila, Mika Waltarin romaanista • Tuottaja: T.J. Särkkä / Suomen Filmiteollisuus (SF) • Musiikki: Osmo Lindeman • Kuvaus: Olavi Tuomi • Leikkaus: Elmer Lahti • Lavastus: Aarre Koivisto • Pukusuunnittelu: Laura Saalas • Ääni: Pentti Hämäläinen

9. Näyttelijät • Joel Rinne ... Palmu • Elina Pohjanpää ... Irma Vanne • Matti Ranin ... Virta • Leo Riuttu ... K V Laihonen • Leo Jokela ... Kokki • Elina Salo ... Airi Rykämö • Matti Oravisto ... Insinööri Vaara • Pentti Siimes ... Aimo Rykämö • Saara Ranin ... Amalia Rygseck • Leevi Kuuranne ... 'Butler' Veijonen • Jussi Jurkka ... Bruno Rygseck • Aino Mantsas ... Alli Rygseck • Arvo Lehesmaa ... Gunnar Rygseck

10. Kerronnallinen rakenne: tarina • Brunon aiempi elämä • Tapaaminen Kappelissa: ”rikossuunnitelmat” • ”Rikosten” toteutus • Illanvietto • Nti Vanne yöpyy salaa Brunon talossa • Brunon murha ja sen havaitseminen • Tutkimukset alkavat • Lounas Kämpissä • Rva Alli Rygseckin murha • Uudet tutkimukset • Palmu tapaa osallisia • Palmun suunnitelma • Ratkaisu

11. Kerronnallinen rakenne: juoni D. Illanvietto Bruno Rygseckin talossa G. Murhatutkimukset alkavat Brunon talossa F. Murha ja sen havaitseminen A. Brunon aiempi elämä D. Illanvietto (kissan surma) H. Lounas Kämpissä B. Tapaaminen Kappelissa C. ”Rikosten” toteutus (nti Vanne - käsikirjoitus) D. Illanvietto (Vaaran ja Brunon riita, riita käsikirjoituksesta) J. Uusi murha ja uudet tutkimukset I. Rva Rygseckin murha takautumana C. Brunon ja Airi Rykämön tapaaminen K. Palmu tapaa osallisia E. Nti Vanteen yöpyminen Brunon talossa L. Palmun suunnitelma M. Ratkaisu

12. Huomioita kerronnallisesta rakenteesta • Takautumarakenne – miksi? • Useat takautumat liittyvät Brunon illanviettoon • Takautumat eri henkilöiden näkökulmista • Takaumissa osin päällekkäisyyksiä • Illanvietosta kerrotaan osin kuvin, osin dialogissa • Takautumarakenne : film noir, mysteeri

13. Fokalisaatio • Alkujaksoa lukuun ottamatta nykyhetkisten jaksojen fokalisaatio Palmussa (”Palmun näkökulma”) • Ts. katsoja tietää sen, mitä Palmu tietää • Tosin ehkä oikeampi katsojan ”edustaja” Palmun apuri Virta (joka myös koko ajan läsnä) – Palmu tietää murhaajan ennen Virtaa • Takautumajaksoissa fokalisaatio (yleensä) kertojassa – paikoin subjektiivisuutta korostaen

14. Murha-aamun tapahtumat: takautumajakson analyysiä

15. YK: Palmu, tekee yhteenvetoa läsnäolijoiden kertomuksista; koko tila näkyy kuvassa

16. PK: Amalia

17. Vastakuva, SPK; tilallinen yhteys ilmaistu katseen ja dialogin avulla

18. Takaumakuva; raportoiva ääni nykyhetkessä, kuvassa suuri kello, joka näyttää aikaa, johon selostaja viittaa

19. Kuvattu tapahtuma nähdään yleiskuvassa, henkilöt etäällä

20. Kuten edellä

21. Kuten edellä

22. Kuten edellä; selostaja kertoo ja etenkin kello näyttää täsmällisen ajan…

23. Mutta Aimo (nykyhetkessä) ei ole aivan varma…

24. Kuten edellä

25. Kuten edellä

26. Kuvan rakenne kuten edellä, mutta nyt hypätty ajassa taaksepäin murhan havaitsemishetkeen

27. YK; Butler, Vaara ja Aimo poistuvat kuvasta; kaikki melko etäällä kamerasta

28. YK. Heidän poistuttuaan kamera jää näyttämään tyhjää tilaa ja musiikki alkaa soida uhkaavasti

29. Paluu nyt-hetkeen; samanlainen kuva-asetelma kuin ennen takautumajaksoa

30. Huomioita: • Yleiskuvan käyttö, henkilöt etäällä • Neutraali, raportoiva selostusääni • Taskukellon kuvaa käytetty tapahtumaa esittävän kuvan päällä osoittamassa tapahtuma-aikaa • Saapumiset esitetty kronologisesti lukuun ottamatta murhan havaitsemista (tapahtui ennen Airi Rykämön saapumista, esitetään sen jälkeen) • Takautumajakson päätöskuvassa kamera jää näyttämään tyhjää tilaa ja uhkaava musiikki alkaa soida

31. Analyysiä • Taskukellon kuvan funktioita • Tapahtuma-ajan ”objektiivinen” määrittely • Tukee epookkia, yläluokkaista miljöötä • Myös koominen efekti • Yleiskuvan funktioita • Ottaa etäisyyttä henkilöihin, ”objektiivisuus” • Etäisyys myös asettaa katsojan enemmän tarkkailijan kuin mukanaolijan asemaan • Selostusääni • Korostaa yhdessä kuvakerronnan (yleiskuva, taskukello) kanssa tapahtumien ”objektiivisuutta” (vrt. muut subjektiiviset takautumat) • ”Kaksinkertaistaa” kerronnan – kertoo ”saman” asian kuin kuva näyttää, mutta ei kuitenkaan yksi yhteen; katsojalle hieman eri näkökulmat • Vrt. otos Aimosta nykyhetkessä – asettuu ristiriitaan kellon ja selostuksen tarkan ajan kanssa

32. Analyysiä • Loppuotos ja musiikki: • ”Väärässä” järjestyksessä esitetty kuva painottaa dramaattisuutta (murhan havaitseminen tärkein tapahtuma; kerrotaan siksi lopuksi) • Yleiskuva korostaa edelleen katsojan etäisyyttä, kameran katse ”välinpitämätön” • Musiikki asettuu kamerakerrontaa vastaan, painottaa tapahtuman dramaattisuutta • Tapahtuman jääminen kuvanulkoiselle alueelle (off-screen) korostaa sen merkitystä (yhdessä musiikin kanssa) • Saa katsojan odottamaan lisää tietoa / kuvaa (tähän palataan vielä kylpyhuonejaksossa) • Rytminvaihdos: • Takaumajakson juoni etenee kohti huipennusta (ruumiin löytäminen) ja siirtymä takaisin Palmuun ja kumppaneihin toimii eräänlaisena vastakohtana takaumajakson tihentymiselle – nyt ollaan taas vakaassa nykyhetkessä, kamera / katsoja on taas lähellä henkilöitä

33. Analyysiä: Alli Rygseckin murha

34. Nykyhetki: Insinööri Vaara alkaa kertoa Alli Rygseckin kuolemasta (PK)

35. Kamera seuraa Vaaraa, joka kävelee oikealle rouva Rygkseckin tuolin luo; rajaus muuttuu SPK:ksi

36. Ristikuvan kautta siirrytään takautumaan; rajaus ja sommittelu pysyvät melko samoina (graafinen jatkuvuus)

37. Takautumajakson alku: Alli Rygseck etualalla, muut taustalla (KK); Alli kertoo haluavansa absinttia

38. Sama otos: Aimo tuo lasin Allille

39. Aimo palaa takaisin tarjoiluvaunun luo; kamera seuraa ja lähestyy aimoa: PK; katsoo Allia

40. Leikkaus vastakuvaan: PLK Alli

41. Kamera-ajo…

42. …lähikuvaan Allin kauhistuneista kasvoista

43. Leikkaus vinosti rajattuun kokokuvaan kaatuvasta Allista, lyhyt

49. Paluu kokokuvaan kaatuvasta Allista, vino rajaus

50. Alakulma; kaatuva Alli Rygseck, lyhyt