Aluekehittämisen keskeisiä teemoja

1. Mitä valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011-2015 merkitsevät erilaisille maaseutualueille?Hyvän asumisen maaseutu Asuinmaaseutu 2012- seminaariVeijo KAVONIUSAluekehitysjohtajaTyö- ja elinkeinoministeriöAlueosastoJyväskylä 26.3.2012

2. Aluekehittämisen keskeisiä teemoja • Menestyminen lähtee uusiutumiskyvystä; olennaista on alueiden oppimis- ja uudistumiskapasiteetin vahvistaminen • Haaste koulutusjärjestelmälle; elinikäinen oppiminen; tehokas aikuiskoulutus • Haaste tutkimus ja kehittämistoiminnalle • Haaste työelämälle • Osaamisen ja luonnonvarojen hyödyntäminen ovat avaintekijöitä • Kaikki potentiaali on saatava tehokkaaseen käyttöön. • Politiikan painopiste siirtyy suorista tuista toiminta- ja innovaatioympäristöjen kehittämiseen. Näin lokaalitason merkitys avoimessa taloudessa koko kansantalouden menestyksen näkökulmasta voimistuu (kunnat/kaupunkiseudut). • Maankäyttö ja kehittäminen kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa • Uudet innovaatiot ja teknologia mahdollistivat ekotehokkuuden erilaisia ratkaisuja ja avaavat uusia mahdollisuuksia yhdyskuntarakenteen kestävälle kehittämiselle, myös ekotehokkaalle ja energiaomavaraiselle maaseudulle. • Hajautettu bioenergian tuotanto, maalämpö, ilmapumput, aurinkopaneelit • Kompostointi, jätevesien imeyttäminen jne. • → Keskittymisen/hajautumisen reunaehdot muuttuvat • → Valinnan vaihtoehdot lisääntyvät.

3. Aluekehittämisen keskeisiä teemoja Tehokas hallinto on kilpailutekijä globaalissa taloudessa • Eri hallinnon tasojen sisäinen ja välinen koordinaatio nousee avainasemaan; tehty ministeriö- ja aluehallintouudistus luo hyvän pohjan kehitykselle • Keskeisten ministeriöiden on tunnistettava omassa sektoripolitiikassaan (aluestrategiassaan) erityyppiset alueet ja niiden kehittämistarpeet. • Aluetasolla keskeiset toimijat ovat maakuntaliitot ja ELYt • Lisäksi julkisen sektorin palvelut ja investoinnit/hankinnat ovat tärkeä osa yritysten innovaatio- ja toimintaympäristöjen kehittämistä sekä uusien innovaatioiden luonnissa. • Aluepolitiikan käsite muuttuu: Mikä on aluepolitiikkaa ja mikä sektoripolitiikkaa, jossa erilaiset alueet on huomioitu? Samanlaistavasta politiikasta on siirrytty aikaisempaakin selvemmin erilaistavaan ”räätälöityyn” politiikkaan Yksi avainkysymyksiä on kansallisen aluekehittämisen ja EU:n alue-ja rakennepolitiikan tiivis integrointi ja selkeä työnjako.

4. Alueiden rooli kansantaloudessa • Politiikka perustuu edelleen monikeskuksisuuteen. Syntyy erityinen verkostometropolialue, jonka sisällä yhdyskuntarakeen keskittyy kehityskäytävien varrelle. • Muualla maassa on pistemäisiä kehitysseutuja ja kehityskäytäviä. • Maaseutu ja tila ovat resurssi; maaseutu – luonnonresurssit • Maaseudulle avautuu aivan uudenlaisia kehitysmahdollisuuksia • Maaseudun vahvuutena ovat luonnonresurssit (ml. mineraalit/kaivokset) • Ympäristöystävällisen energian ja raaka-aineiden kysyntä ja hajautettu energiantuotanto vahvistavat maaseudun ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden taloudellisia mahdollisuuksia. Useilla alueilla maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistaminen on ´mahdollista. • Kaupungit – innovaatiot • Kaupunkiseutujen vahvuutena on korkeatasoinen osaaminen • Metropolialueella eritysrooli • Suuret kaupunkiseudut vahvoina innovaatioekosysteemeinä • Käytäntölähtöinen innovaatio-osaaminen ja innovaatioiden kehittäminen kaikkialla • Osaamisen ja luonnonresurssien kestävän hyödyntämisen yhdistäminen vahvistaa maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusta → Maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutukseen. Maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutus ja verkostoituminen saavat aikaisempaa vahvemman roolin.

5. Maaseudun haasteita ja mahdollisuuksia Erot maaseututyyppien välillä ovat suuremmat kuin maaseudun ja kaupungin välillä • Kaupunkien läheinen maaseutu: • Menestyvät keskuskaupungin vaikutusalueella monesti jopa paremmin kuin keskuskaupunki • Olennaista on kasvun hallitseminen • Mikä rooli tässä on väestöllä • Onko kykyä luoda yritystoimintaa ja vahvaa elinkeinopolitiikkaa • Pystytäänkö välttämään maankäyttöristiriidat uusien asukkaiden, uuden yritystoiminnan ja vanhan kulttuurin välillä • Laajemmassa yhteydessä yhdyskuntarakenne on olennainen; miten luodaan kestäviä ratkaisuja • Liikenneratkaisut, raideliikenne, muu julkinen liikenne, uudistuva energian käyttö pientaloissa ja pienissä taajamissa • Miten palvelut pystytään järjestämään ja turvaamaan • Suhde keskuskaupunkiin • Ydinmaaseutu: • Supistuva alue • Tilakohtaisesti ja alueellisesti keskittyvä maatalous • Ympäristö saattaa olla ongelma tulevaisuudessa

6. Maaseudun haasteita ja mahdollisuuksia • Harvaan asuttu maaseutu: • Väestö ikääntyy • Joillakin alueella maahanmuutto Venäjältä lisääntyy • Metsäsektorin rakennemuutos vaikuttaa merkittävästi • Pienimuotoisen jalostusteollisuuden tukeminen, metsäalan kone- ja metalliteollisuuden osaamisen säilyttäminen on tärkeää • Uusiutuva energiantuotanto mahdollisuutena • Yritysten monialaisuus avainasemassa • Haasteena erityisesti Itä-Suomi: väestö/asutus vähenee, palvelurakenteen säilyttäminen haasteellista; toisaalta Pietarin markkinat antavat mahdollisuuksia • Etäisyydet edellyttävät palvelujen tarjonnassa uudentyyppisiä ratkaisuja: palveluja pyörien päällä

7. Ikääntyminen haasteena • Työmarkkinoilta poistuu enemmän kuin sinne tulee uutta väkeä • Työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä • Koulutuksen ja työelämään siirtymisen parempi kytkentä • Työelämän laadun kehittäminen • Elinikäinen oppiminen, aikuiskoulutusjärjestelmän kehittäminen • Kytkennät innovaatiopolitiikkaan, kykyyn ja haluun uudistaa tuotantotapoja, tuotteita, palveluita jne. • Vanhushuoltosuhde muuttuu eri alueilla eri tavalla • Tarvitaan lisää peruspalveluja, hyvinvointipalveluja, uusia tapoja tuottaa ja tarjota palvelut • Tarvitaan työvoimaa palveluihin, pulaa alueittain • Kuntien talous kestää vaihtelevasti • Tuotantotoimintaa vahvistettava , mikä on potentiaali • Eläkeläiset ylläpitävät ostovoimaa …..

9. Työikäisen väestön muutos 1975-2010 ja 2010-2040 Lähde: TK, väestöennuste

10. Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista aluekehittämistavoitteista 2011-2015”Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä Suomi” • Sisältää hallituskaudella noudatettavat valtioneuvoston toimivallassa olevat aluepoliittiset linjaukset ja painopisteet. • Tarkentaa alueiden kehittämislain ja -asetuksen tavoitteita • Sovittaa yhteen eri hallinnonalojen ja maakuntien alueiden kehittämisen tavoitteet. • Lähtökohtana hallitusohjelman tavoitteet: • Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen • Julkisen talouden vakauttaminen • Kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

11. Kansallisen ja EU-politiikan yhteensovitus • EU:n alue- ja rakennepolitiikalla sekä maaseutupolitiikalla täydennetään ja tuetaan kansallista aluekehittämistä. • Politiikat integroidaan tehokkaaksi kokonaisuudeksi. • EU-rahastojen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä tehostetaan. • Rakennerahastohallinto yksinkertaistetaan. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

12. Tavoitepäätöksen linjaukset • Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta • Edistetään väestön hyvinvointia • Turvataan kestävä aluerakenne ja hyvä elinympäristö Läpikäyvinä periaatteina aluekehittämisessä ovat: • jatkuvasta uusiutumiskyvystä huolehtiminen • alueiden vahvuuksien ja kaiken potentiaalin hyödyntäminen • alueiden erityispiirteiden huomioiminen . Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

13. Tavoitepäätöksen linjaukset Linjauksissa otetaan huomioon kaupunkien, maaseudun ja saaristoalueiden erilaiset kehittämistarpeet ja niihin perustuvat erilaiset kehittämisvälineet. Päätöksessä on tunnistettu erityyppisten alueiden rooli kansantalouden ja aluetalouden kehityksessä osana kilpailukykyistä ja elinvoimaista Suomea, hyvinvoinnin ylläpitäjinä ja kehittäjinä ja osana kestävää aluerakennetta ja hyvää elinympäristöä. Alueiden erityispiirteet huomioivaa aluekehittämistä ei voida toteuttaa osa-alueiden kehittämisenä toisistaan irrallisena. Vuorovaikutukseen perustuvassa yhdyskuntarakenteessa erikokoiset keskittymät kylistä suuriin kaupunkeihin ja erityyppiset maaseutualueet muodostavat verkostomaisen kokonaisuuden, jossa eri aluetyyppien resurssit ja vahvuudet täydentävät toisiaan. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

14. 1.Alueiden kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden vahvistamiseksi parannetaan elinkeino- ja innovaatiotoiminnan edellytyksiä koko maassa. turvataan koulutuksen saatavuus ja sivistyksellinen yhdenvertaisuus. vahvistetaan koulutuksen työelämäyhteyksiä kaikilla koulutusasteilla. pyritään työvoiman täysimääräiseen hyödyntämiseen. Erityishuomion kohteena nuoret. lisätään uusiutuvaa energiantuotantoa ja parannetaan energiatehokkuutta. hyödynnetään luonnonvaroja kestävällä tavalla. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

15. Erityyppisten alueiden rooli Kaupunkiseudut toimivat vahvoina alueidensa vetureina, monipuolisina ja kansainvälisesti kilpailukykyisinä elinkeino-, innovaatio- luovuus- ja osaamisympäristöinä. Metropolialueen ja suurten kaupunkiseutujen kehittämisellä parannetaan niiden kykyä palvella alueensa ja ympäröivien alueiden väestöä erikoistuneella palvelutuotannolla. Keskeisiä tavoitteita ovat myös kansainvälisen kilpailukyvyn lisääminen, eheän yhdyskuntarakenteen kehittäminen ja sosiaalista kestävyydestä huolehtiminen. Suurten kaupunkiseutujen rooli kansallisen innovaatiostrategian toteuttajina ja innovaatioiden kasvualustoina on keskeinen. Suurten kaupunkiseutujen kansainvälistä yhteismarkkinointia kehitetään yhteistyössä valtion kanssa ulkomaisten sijoittajien saamiseksi investoimaan Suomeen. Vetovoimaisten innovaatiokeskittymien luomiseksi valmistellaan neuvottelumenettely ja kasvusopimuksia, jotka edistävät yhteistyötä ja voimavarojen koordinoitua käyttöä kaupunkiseutujen ja valtion keskeisten toimijoiden välillä. Sopimuksilla tähdätään koko maan talouskasvun vauhdittamiseen ja kansallisen innovaatiostrategian toteuttamiseen. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

16. Erityyppisten alueiden rooli Maaseutu on yksi suomalaisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kilpailukyvyn lähde. Maaseudun voimavarat, kuten tila, hiljaisuus, väljä asutus, puhdas luonto ja luonnonvarat sekä uusiutuva energia ja paikalliset ratkaisut sen hyödyntämisessä ovat tärkeitä kestävässä kehityksessä sekä vihreän ja luovan talouden kysyntään vastaamisessa. Saaristo- ja vesistöalueiden kehittämisessä korostetaan saariston vetovoimaa ympärivuotisessa ja osa-aikaisessa asumisessa sekä matkailussa ja muussa virkistyskäytössä. Saaristopolitiikalla vähennetään meren ja vesistöjen rikkoman rakenteen aiheuttamia haittoja ja lisäkustannuksia elinkeinoelämälle ja saaristoyhdyskunnille. Siinä otetaan huomioon saariston kulttuuri-, virkistys-, luonto- ja ympäristöarvot. Aluekehityksen kannalta on tärkeää saada suurten keskittymien ulkopuoliset yritykset ja toimijat mukaan kysyntä-, käyttäjä- ja työelämälähtöisten innovaatioiden kehittämiseen sekä kansallisiin ja kansainvälisiin innovaatioverkostoihin. Kysyntä-, käyttäjä- ja työelämälähtöistä innovaatiotoimintaa edistetään rakentamalla julkisille palveluille kuntien, valtion ja muiden toimijoiden yhteistyöllä kehittämisympäristöjä ja luomalla edelläkävijämarkkinoita. Maaseutumaisilla alueilla tarvitaan aktiivisia toimijoita rakentamaan paikallisia innovaatioyhteisöjä ja yhdistämään paikallinen osaaminen laajempiin tieto- ja osaamisverkostoihin sekä resursseihin. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

17. 2. Edistetään väestön hyvinvointia uudistamalla kuntarakenne mahdollistamaan yhdenvertaisten kunnallisten palvelujen saatavuus koko maassa. kannustamalla kuntia palvelutuotannon strategiseen tarkasteluun (palvelustrategiat). lisäämällä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä palvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä. huolehtimalla sosiaalisesta kestävyydestä edistämällä terveyttä ja vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen toimintamalleja. parantamalla eri väestöryhmien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia sekä huolehtimalla lähidemokratiasta. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

18. Erityyppisten alueiden rooli Koko maata koskevan kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva kestävä ja elinvoimainen kuntarakenne. Uudella kuntarakenteella pyritään turvaamaan laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut koko maassa. Maakuntakeskukset, teolliset keskukset sekä seutukaupungit ovat keskeisessä roolissa, kun etsitään ratkaisuja elinkeinoelämän uudistumiseen, yhteyksien rakentumiseen sekä peruspalvelujen turvaamiseen erityyppisillä kaupunkiseuduilla. Valtion ja kaupunkiseutujen välille luodaan sopimuksia, joissa sitoudutaan vahvistamaan kaupunkiseutujen sosiaalista kestävyyttä. Erityistä huomiota kiinnitetään kaupunkiköyhyyden ja sosiaalisen segregaation vähentämiseen. Kaupunkiseutujen kehittämisessä on harjoitettava positiivista erityiskohtelua. Määrärahoja kohdennetaan alueille, joilla on korkea työttömyys, paljon vuokralla asuvia ihmisiä ja korkea maahanmuuttajien osuus väestöstä. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

19. 3. Turvataan kestävä aluerakenne ja hyvä elinympäristö vahvistamalla monikeskuksista aluerakennetta. eheyttämällä yhdyskuntarakennetta laadukkaalla kaavoituksella ja aiesopimuksilla. turvaamalla hyvät liikenne- ja viestintäyhteydet kotimaassa ja kaikkialle maailmaan. huolehtimalla elinympäristön turvallisuudesta ja varautumalla onnettomuus- ja häiriötilanteisiin. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

20. Erityyppisten alueiden rooli Alueiden kehittämisessä tavoitteena on väestön hyvinvointia tukevan ja laadukkaan elinympäristön luominen ja siitä huolehtiminen.Yhdyskuntarakennetta eheytetään ja sen toimivuutta parannetaan ottaen huomioon erilaisten alueiden ominaisuudet ja tuleva kehittyminen. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa. Monikeskuksisuus on maan kehittämisessä vahva kilpailutekijä. Monikeskuksisen aluerakenteen solmukohdat tasapainottavat aluerakennetta ja toimivat maan sisäisessä työnjaossa omiin vahvuuksiinsa erikoistuneina keskuksina. Suurten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja toimivuuden parantaminen on yksi tärkeimpiä painopisteitä ilmaston muutoksen hillitsemisessä, hyvinvoinnin turvaamisessa ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamisessa. Kestävällä yhdyskuntarakenteella turvataan kaupunkien ekosysteemipalvelut ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Suurten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja seudullisen maankäytön tehostamista edesautetaan laadukkaalla kaavoituksella, aiesopimuksilla sekä lainsäädännön muutoksilla. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL-politiikka) ratkaisuissa palvelujen ja elinkeinojen ohjaus otetaan paremmin huomioon. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

21. Erityyppisten alueiden rooli Kaupunkien läheisen maaseudun kestävä yhdyskuntakehitys perustuu palvelukykyisiin kyliin ja taajamiin, joiden kehittymistä voidaan edistää hyvällä maankäytön ja rakentamisen suunnittelulla. Niissä kylissä ja taajamissa, joissa on kasvua, uuden rakentamisen ja palvelujen tulee tukea nykyisten palvelujen toimintaa. Ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelevat yhteistyössä maakuntien liittojen ja muiden sidosryhmien kanssa tavoitteellisen pitkän tähtäyksen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvan. Samassa yhteydessä määritellään myös se, miten monikeskuksisuutta voidaan tehokkaasti käyttää toimintojen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

22. 4. Aluekehittämisen erityiskysymyksiä Rakennemuutoksiin vastaaminen ennakointijärjestelmän vahvistaminen Metropolialueen kilpailukyvyn vahvistaminen aiesopimuskäytännön vahvistaminen, metropolilaki Suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen aiesopimusten vahvistaminen Harvaan asuttujen alueiden kehittäminen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen Itä- ja Pohjois-Suomi-strategian valmistelu Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen Venäjä, Barents, Itämeren alue, arktinen alue Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius

23. Harvaan asuttujen alueiden kehittäminen • Tasapainoinen aluekehitys ja kansalaisten tasa-arvo edellyttävät vahvaa ja suunnattua kehittämistä harvaan asutuille alueille, jotka kattavat mosaiikkina yli puolet Suomen pinta-alasta ja joilla elää noin puoli miljoonaa vakituista asukasta. Kuten Euroopan unionin tasolla, tarvitsee harvaan asuttu alue myös kansallista, omista erityispiirteistään lähtevää politiikkaa, erilaisia ratkaisuja ja kehittämistoimia kuin muu Suomi. • Harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuus edellyttää saavutettavuutta, tietoliikenneyhteyksien toimivuutta, alueen kytkeytymistä kehittämisen ja oppimisen verkostoihin sekä paikallisiin ratkaisuihin perustuvaa monipuolista elinkeino- ja palvelurakennetta. Uudistuminen on välttämätöntä ja edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin uudenlaista yhteistyötä, palvelujen hankintamenettelyjen kehittämistä, innovointia sekä eri hallinnonalojen toisiaan tukevaa toimintaa.