Lähipalveluiden laatu ja vaikuttavuus

1. Lähipalveluiden laatu ja vaikuttavuus - lähtökohtia arviointiin ja kehittämiseen

2. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja lähipalvelut • Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettu puitelaki 2007 – 2012 -> tarkoitus on luoda palveluille vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta -> parantaa tuottavuutta -> hillitä kuntien menojen kasvua -> luoda edellytykset palvelujen ohjauksen kehittämiselle Valtioneuvoston selonteko, marraskuu 2009 Kuntaliitokset, hallinnolliset rakenteet uudistumassa Valtionosuusuudistus, 2010 voimaan

3. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja lähipalvelut • Ei ole vielä edetty palveluiden kehittämiseen • Erityisesti suurilta kaupungeilta ja kaupunkiseuduilta odotetaan toimenpiteitä – yhteistyön vahvistaminen kaipaa ohjausta ja tukea (kaupunkiseutusuunnitelmien laatimisvelvoite) • Uudistuksen kokonaisvaikutusten tarkastelu antaa odottaa • Sosiaali- ja terveyspalveluita järjestetään suuremmissa kokonaisuuksissa (20 000 asukkaan väestöpohja) • Sosiaali- ja terveyspalveluissa 60 kuntaa ei täytä vielä puitelain mukaista väestöpohjavaatimusta • Perusterveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta vastaavien organisaatioiden määrä puolittumassa • Uudistus on keskeneräinen, vaikutukset tulevat ilmi pitkällä aikavälillä (palveluiden saatavuus, laatu, henkilöstön riittävyys) • Osassa kuntia lähipalvelut näyttävät etääntyvän ja palvelurakenne monimutkaistuvan

4. Kunta- ja palvelurakenneuudistus sosiaali- ja terveyspalveluissa • Säästöt hallinnon keventyessä ja päällekkäisyyksien purkautuessa • Lisäkustannukset yhdenvertaisesta kohtelusta ja tietojärjestelmien yhdistämisestä • Kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet? • Perustason vahvistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa –> palveluiden parantaminen turvaamalla ne perus-/lähipalveluina, joita erityispalvelut tukevat • Erityispalveluihin riittävä toiminnan volyymi • Sosiaali- ja erityispalveluiden kuntayhtymät laajalla väestöpohjalla -> vahvistaa ehkäisevää työtä, turvata peruspalveluiden rahoitus, osaaminen, saatavuus ja laatu yhdenvertaisesti, kaventaa väestöryhmien hyvinvointieroja, parantaa palveluiden vaikuttavuutta, hallita kustannuksia

5. Sosiaalitoimen järjestämisen muutokset • Sosiaalitoimenpalveluista kunnat ovat siirtäneet yhteistoiminta-alueille useimmin lasten- ja nuorten psykososiaaliset palvelut, päihdehuollon palvelut, vanhusten kotisairaanhoidon palvelut • Jaettu vastuu osittain päihde- ja vanhusten laitoshuollon palveluiden kohdalla • Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kysymykset: vastuiden epäselvyys ja organisoituminen avoin kysymys – poikkihallinnollinen yhteistyö kunnan muun toiminnan ja yhteistoiminta-alueelle siirrettyjen tehtävien välillä epäselvä

6. Laadun ja vaikuttavuuden edistämistoimet • Palveluinnovaatiohanke 1) Palveluvaaka -sivusto, kannustin parantaa laatua, avoin internet -sivusto, joka välittää tietoa palveluiden saatavuudesta, kustannuksista, tuottavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta 2) Strateginen yhteistyö innovaatiokentän toimijoiden välillä 3) Innokylä –innovaatioympäristö – uusien mallien levittäminen ja juurruttaminen /tietokanta, tapahtumat, foorumit, opastus verkkopalveluun, vuorovaikutteisuus / kehitä, suunnittele, toteuta, arvioi

7. Lähi- vai etäpalvelut • Etäpalvelut kustannustehokkaita (tietoverkon hyväksikäyttö, mittakaavaedut) • Milloin riittää etäpalvelu / milloin tarvitaan lähipalvelua – ihmiseltä ihmiselle palvelua? • Palvelurakenneuudistukset johtavat yhteen suuntaan -> suurempiin kokonaisuuksiin, keskittymiseen • Kiire vai ei • Ongelman monimutkaisuus / yksinkertaisuus • Tarvitaanko voimaannuttamista ja osallisuuden vahvistamista vai ei?

8. Lähipalvelut, oikeudenmukaisuus, eettisyys • Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan neuvoston Sosiaalinen peruskirja, oikeus sosiaalipalveluihin art. 14: ei saa jättää heitteille • EU:n perusoikeuskirja • Suomen perustuslaki 19 § • sosiaaliset oikeudet määrittelevät hyvin rajatusti sen, millä perusteilla voimavarat jaetaan – ”talouden lait” sanelevat resurssien allokoinnin • sosiaalisissa oikeuksissa pakotejärjestelmät heikkoja, pelotevaikutukset heikkoja • eettinen periaate / luonnonlaki • ”hedelmistä puu tunnetaan”

9. Yleis- vai erikoispalvelut • kehityssuunta: yleisosaajista erikoistuneisiin ammattilaisiin • seurauksena väliinputoajakeskustelu sekä moniammatilliseen yhteistyön merkityksen korostuminen • voidaanko jokaiselle inhimilliselle puutteelle tai ongelmalle luoda julkisesti rahoitettu erikoispalvelu tai erikoisapujärjestelmä? • Voidaanko palata osittain yleisosaajien merkityksen korostamiseen / vrt. yleislääkäri / erikoislääkäri ? • Ovatko yleisosaajat vapaaehtoisia ei-ammattilaisia vertaistuen antajia ? • huoli ammatillisuuden katoamisesta, ammatillisen aseman heikkenemisestä

10. Palveluiden arviointi • Palveluiden arviointiin sosiaali- ja terveysalalla olisi panostettava lisää • Kenen näkökulmasta arvioidaan? (ns. kadunmies, henkilöstö, asiakkaat, päättäjät) • Pelko taloudellisten seikkojen korostumisesta – onko huoli aiheellinen? • Vie aikaa – tuottaako tulosta? • Osaamiseen panostettu paljon • Alan keskustelukulttuuri, filosofointi, arvojen pohdinta, -> milloin päästään tuumasta toimeen? • Mikään ei estä erilaisten näkökulmien tuomista arviointiin

11. Lähipalvelun laadun moniulotteisuus • Ihmiset kiinnittävät huomiota eri ulottuvuuksiin palvelun laatua arvioitaessa: • Palvelun saatavuus / aukioloajat • Palveluun / hoitoon pääsy • Henkilökunnan ystävällisyys • Toimenpiteen vaikuttavuus / ongelman uusimisen todennäköisyys • Lyhyen aikavälin / pitkän aikavälin seuraukset • Henkilöstön osaaminen ja moraalinen vastuu • Tiedottaminen ja tiedon antaminen • Ulkoiset tilat ja laitteet • Toimenpiteen nopeus • Henkilökohtaisuus / anonyymiys • Kustannukset (raha + aika + vaiva) • yhtenäistä käsitystä laadusta on vaikea muodostaa

12. Miksi olisi arvioitava laatua enemmän? • Päätöksenteko voi perustua vain tietoon tai arvauksiin/oletuksiin vaikutuksista • Lobbaus vai tulokset ratkaisevia resurssien jaon määrittelijänä • Hiljainen tieto / kokemustieto esiin, ammattitaitoon kuuluu sanoiksi pukemisen taito • Iltapäivälehti vai Kauppalehti; kiinnostavuus, uskottavuus • Yksittäiset esimerkit eivät riitä / valikoivuus

13. POLITIIKKATOIMIEN VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN VISIO Poliittinen päätöksenteko ja valmistelu valtioneuvostossa perustuvat laaja-alaiseen tietoon. Yhteiskunnan kehityksen jatkuvuutta tuetaan varmistamalla että aiemmasta politiikasta saadut kokemukset ja vaikuttavuustieto ohjaavat poliittista päätöksentekoa pitkäjänteisesti. Vision toteuttamiseksi tarvitaan toimintamalli, jossa varmistetaan merkittävimpien yhteiskuntapoliittisten päätösten vahva ja horisontaalinen tietopohja. Politiikkatoimien vaikuttavuusarvioinnin kehittäminen – Kuinka parantaa tiedonkäyttöä poliittisessa päätöksenteossa; Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 6/2009

14. Toimintamallissa: • arviointi- ja tutkimustietoa käytetään systemaattisesti uudistustarpeiden tunnistamisessa, vaikuttavimpien politiikkatoimien valinnassa sekä päätöksenteon ja sen valmisteluprosessin eri vaiheissa • tietotarpeet määritellään ja tunnistetaan poliittisista prioriteeteista lähtevästi • tietovarannot ovat korkealaatuisia ja tehokkaasti käytössä • johtamisjärjestelmä tukee arviointi- ja tutkimustiedon oikea-aikaista, tehokasta ja systemaattista käyttöä • on toimiva vuorovaikutus arviointi- ja tutkimustiedon tuottajien ja käyttäjien kesken • raportointi on mahdollisimman kevyttä eikä tarpeettomasti kuormita virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä.

15. Arviointitiedon hyödyntämisen haasteita Poliittisia haasteita • tiedon ja sen tarpeen kohtaaminen sisällöllisesti ja ajallisesti • horisontaalisten ilmiöiden tietotarpeiden tunnistaminen ja laaja-alaisen tiedon käyttö on puutteellista sektorihallinnossa • tiedon yksipuolisuus ja kapea-alaisuus • tiedosta ei olla kiinnostuneita tai tiedon käsittelyyn ei ole aikaa • tietoa ei haluta • tiedot ovat epävarmoja

16. Arviointitiedon hyödyntämisen haasteita Virkamiesvalmistelun haasteita • ei ohjausjärjestelmää tai velvoitteita arviointitiedon hyödyntämiselle • tietoa ei ole käytettävissä tai sitä ei löydetä • ei uskota että aiemmista päätöksistä voi oppia • tieto on laaja-alaista ja pirstaleista, ei kohdistu konkreettiseen valmisteluun • kellään ei ole kokonaisvastuusta systemaattisen arviointijärjestelmän kehittämisestä • seuranta koetaan lisätyöksi • ministeriöt vastaavat itse arvioinnin organisoinnista toimialansa osalta eikä yhtenäistä toimintakulttuuria ole • resurssien puute

17. Arviointitiedon hyödyntämisen haasteita Tiedontuotannon haasteita • tietoa tuotetaan epärelevanteista asioista • tietoa ei haluta antaa • tieto on kapea-alaista ja sirpaloitunutta • tulokset huonosti esitetty • tulokset eivät ajoitu oikein suhteessa valmistelun tarpeisiin • tiedontuotannon tehtävät ovat vaikeita • jälkiarviointi ei pysy maailman muutosten tahdissa • resurssien puute

18. Arviointitiedon hyödyntämisen haasteita Osaamisen kehittämisessä työryhmä tunnisti neljä osa-aluetta. 1) Johtamisen kehittämisessä tiedolla johtaminen ja vaikutusten arvioinnin saattaminen osaksi ”normaalia” toimintaa, johon hankitaan osaamista ja panostetaan resursseja. 2) Arvioitsijoiden tulee syventää ja laajentaa menetelmällistä osaamista sekä suunnata sitä poliittisesti tärkeisiin kysymyksiin. 3) Tiedontuottajilla tulee olla kyky tiivistää olennainen tieto päätöksenteon tueksi. Tätä kykyä tulee kehittää, jotta yhteistyö ja vuorovaikutus valmistelijoiden ja tutkijoiden välillä toisi entistä enemmän lisäarvoa. 4) Valmistelijatasolla tärkeää on tiedon syntetisoimisen taito, kyky tuottaa analyysia, arviointiosaaminen sekä tietoisuus erilaisista tietolähteiden ja tiedontuottajista sekä tilaajaosaaminen.