Taistelijoiden kotiuttaminen ja kotouttaminen Voiko Suomen kokemuksista oppia

1. Taistelijoiden kotiuttaminen ja kotouttaminenVoiko Suomen kokemuksista oppia Kalle Liesinen Sotatieteiden päivät 2010 Sotilassosiologian työryhmä

2. Sotatieteiden päivät 2010

3. Taistelijoiden näkökulmaSuomalainen kokemus kotiuttamisesta ja kriisinhallinnan teoriat ”Joku on kysynyt, miltä tuntui, kun sota loppui. Hiljaisuus oli se, jota ei oikein tahtonut todeksi uskoa. Kun jo vuosia oli tottunut siihen, että aina jostain päin kuuluu ammuntaa - joko vihollisen tai omien - ja nyt, näinä viimeisinä viikkoina kaikkinainen ryske ja pauke maasta ja ilmasta, se kaikki hetkessä hiljenee.” Ilomantsin taistelija muistelee Sotatieteiden päivät 2010

4. Rauhan kannalle noin 234 päivässä • Aseet vaikenivat Jatkosodassa 4. - 5. syyskuuta 1944. • Moskovan välirauhansopimuksen mukaan Suomen armeija oli saatettava rauhan kannalle kahden ja puolen kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta 19.9.1944. Aluejärjestönä toimiva Suojeluskuntajärjestö jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan jo 7. marraskuuta. • Lapin Sodan varsinaiset sotatoimet alkoivat 28. syyskuuta 1944 yhteenotolla Pudasjärvellä. Vanhimmat ikäluokat kotiutettiin loka-marraskuussa. Jäljelle Lapin sotaan jäivät vuosina 1924-25 syntyneet eli silloiset 18-20 vuotiaat varusmiehet. • Lapin Sodan viimeinen yhteenotto käytiin Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta 27. huhtikuuta, minkä jälkeen Suomi katsoi sodan tosiasiallisesti päättyneeksi. • Siirtyminen rauhan kannalle kesti 234 päivää eli 8 kuukautta Sotatieteiden päivät 2010

5. Mutta sota jatkui raivaustöissä • Välirauhansopimuksen mukaan Suomen oli kiireellisesti raivattava miinat määrätyiltä merialueilta. Ensimmäisen raivausvaiheen asevelvollinen henkilöstö kotiutettiin marraskuussa 1944. Sen jälkeen perustettuun raivaajalaivastoon kuului suurimmillaan 205 alusta ja yli 2000 miestä. • Pohjois-Suomessa varusmiespioneerit aloittivat raivaustyöt jo sodan aikana. Sodan jälkeen perustettiin enimmillään 1500 henkilön miinanraivausorganisaatio, joka palkattiin pääosin reservistä siviileinä. • Sodan jälkeen puolustusvoimien johdolla tehtyyn miinanraivaukseen osallistui kaikkiaan noin 6 000 henkilöä. • Erillisraivaus merellä päättyi 1950 ja Lapissa 1952, kokonaistappiot olivat 100 kuollutta ja 179 vammautunutta • Miinanraivaus kesti merellä yli 5 ja maalla yli 7 vuotta. Sotatieteiden päivät 2010

6. Kotiuttamisen käytännön toteutus • Valvontakomissio esitti 30.10.1944 vaatimuksen, että Suomen on heti aloitettava demobilisaatio, joka on toteutettava 5.12.1944 mennessä. • Vaatimuksen mukainen kotiuttaminen aloitettiin pääsääntöisesti 8.11. alkaen. Vajaan kuukauden aikana kotiutettujen kokonaismäärä oli noin 380 000 miestä = 83% kaikista kotiutettavista. • Kotiuttaminen vaati kaiken saatavissa olevan kuljetuskaluston. Niinpä siviilejä kehotettiin luopumaan kaikista tarpeettomista matkoista. • Samanaikaisesti toteutettiin eduskunnan 3.11.1944 päättämää suojeluskuntien lakkauttamista. Niiden paikallisosastot toimivat kuitenkin vielä viranomaistehtävässä auttamassa kotiuttamisen järjestelyissä ja sodanaikaisten joukko-osastojen lopettamisessa. • Alko lopetti kaiken myynnin ja anniskelun 11.11. rauhoittaakseen kotiuttamisen kostean juhlinnan. Alkoholiliikkeet avattiin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen 7.12. Toisaalta sodanaikainen tanssikielto kumottiin samalla kun Alkot suljettiin. Sotatieteiden päivät 2010

7. Kotiutuksen yleiskuva veteraanin silmin • Sodasta palanneilla oli monia ongelmia: Kaikilla ei ollut asuntoa, työtä ja varmuutta toimeentulosta. Sodan vammat niin ruumiillisesti kuin henkisesti painoivat jokaista miestä. Epävarmuus isänmaan tulevaisuudesta ja rauhasta ahdisti koko kansaa. • Nopeasti kuitenkin palattiin normaalioloihin. Jälleenrakennus ja elinkeinoelämän elpyminen lähti käyntiin. Kaikilla oli työtä ja puutteesta huolimatta elintaso nousi vähitellen. Siitä se vaan lähti liikkeelle ikään kuin uuden elämän kitulias liekki ja sitä seurasi monta armon vuotta. Veteraani Niilo Kujanpää summaa Sotatieteiden päivät 2010

8. III/JR 56 Kotiuttaminen 21.Prikaatista tarvasjokelaisten kannalta • ”Niin koitti meillekin se päivä, kun aseet vaikenivat. Tieto rauhasta tuntui uskomattomalta, kun vihollinen vain kiihdytti ampumistaan jatkaen seuraavaan päivään. • Lopulta rintama kuitenkin hiljeni. Tuli vastaan vielä sekin päivä josta korsujen hämärissä oli haaveiltu, me pääsimme siviiliin. Sain ensiksi siirron omasta JR 56 viidennestä komppaniasta kotipitäjän komppaniaan. Sinne jäivät tutut aseveljet Tuupovaaran Koverolle, kun lähdin kotipitäjän miesten joukkoon.” Veteraani Niilo Kujanpää Sotatieteiden päivät 2010

9. Tarvasjoen komppanian junamatka • Tarvasjoen komppanian viimeinen sijoituspaikka oli Enon Kaltimossa. Täällä rykmentin loppuparaati pidettiin 8.11.1944. • Lähtö kotimatkalle alkoi Kaltimon asemalta 9.11. härkävaunuissa. Ilmat olivat jo muuttuneet syksyisen koleiksi ja kosteiksi. Kamiinat antoivat vaunuihin kaivattua lämpöä. • Komppaniaa vielä paraatissa johtanut Lauri Heitto oli edellä lähetetty Paimioon, jossa esikuntakomppania järjesteli eri kunnissa miesten kotiuttamisen ja varusteiden luovutuksen. • Heitto tuli kodin kautta, josta heti polkupyörällä ajoi Paimioon. Kotiuttamisen järjestelyyn oli aikaa vain runsas päivä, sillä kotiuttamisjuna oli saapumassa Auran asemalle kahden matkapäivän jälkeen. Veteraani Niilo Kujanpää Sotatieteiden päivät 2010

10. Tarvasjoen komppania vaeltaa… • Juna saapui lauantaina 11. päivä marraskuuta kello 16.00 Auran asemalle. Komppanianpäällikkö kapteeni Viljo Pomell oli luvannut jo matkalla, että tarvasjokelaiset voivat seuraavaksi yöksi mennä kotiinsa, jos heti seuraavana aamuna saapuvat Kenttätuvalle. • Komppanian päästyä junasta ja järjestäydyttyä laiturille päällikkö muutti kuitenkin käskyään ja määräsi komppanian marssimaan yhtenäisenä Tarvasjoen Kenttätuvalle, josta aseet sinne jätettyään voisi mennä yöksi kotiin. Käsky tuli kuitenkin liian myöhään, sillä ensimmäiset mm. Reino Hirvensalo ja Mauri Laine olivat lähteneet jo suoraan kotiinsa. • Meitä oli täysivahvuinen komppania, joukossa monta Karjalan poikaa, jotka näin olivat aloittamassa evakkotaivaltaan kaiken menettäneinä ja omaistensa nykyistä asuinsijaa etsien. • Koti oli jokaisen mielessä tuona lauantai-iltana eteenpäin marssiessamme. Ilta pimeni sysimustaksi. Päivärinnan Matin kanssa rinnakkain marssiessamme päätimme, että nyt otetaan suunta kohti kotisaunan lämpimiä.Lauantai-illan sauna oli tervetullut, sillä joka miestä vaivasivat vaateisiin sitkeästi tarttuneet täit, joista eroon ei päässyt kuin täisaunan kautta. Veteraani Niilo Kujanpää Sotatieteiden päivät 2010

11. ….virallisesti näin • Taivallettuaan viimeisen 16 km, pitkän marssinsa komppania saapui kello 19.45 Kenttätuvalle. • Lotat olivat kattaneet pöydille maittavat tuliaiskahvit. Vaikka tieto komppanian sodasta paluusta oli kiirinyt pitäjälle, tarkkaa aikaa ei tiedetty. Siksi vain harva omainen oli osannut tulla vastaan. • Jo Enosta valmiiksi Tarvasjoelle paluuta järjestelemään lähetetty Erkki Laurila oli saapunut muuta komppaniaa vastaanottamaan. Näin suojeluskunta ja lotatolivat valmistautuneet järjestelyihin huolella. • Komppanian muualta olevat n. 200 miestä majoitettiin Työväentalolle ja Euran kouluun, mutta lähellä asuvat jatkoivat koteihinsa. Sotatieteiden päivät 2010

12. Asialliset asiat hoidetaan! • Kotona yöpyneet miehet saapuivat heti seuraavana aamuna Euran koululle ja Kenttätuvalle. Tarvasjoen miehet järjestäytyivät erikseen marssia varten osallistuakseen kirkon jumalanpalvelukseen ja kunniakäyntiin sankarihaudalle. Sankarihaudalta palattuaan tarvasjokelaiset liittyivät muihin kotiutettaviin, jotka jo luovuttivat aseitaan ja varusteitaan. • Aseet ja osa varusteita luovutettiin, päällä olevat vaatteet ja saappaat sekä selkärepun sai pitää, manttelia ei. Kaikki saivat Postipankin säästökirjan, johon valtio oli tallettanut vähän rahaa alkuun pääsyä varten. Kun asiat oli saatu järjestykseen, leimattiin sotilaspassi ja kukin lähti taholleen. • Lotat muonittivat vielä koko sunnuntain iltamyöhään asti, jolloin viimeiset miehet pääsivät lähtemään kotiin. Maanantaiaamuna komppanian toiminnan lopettaminen oli loppuun saatettu, aseet ja varusteet koottu ja kalusto inventoitu. Sodasta palanneet Tarvasjoen miehet laskemassa seppelettä sankarihaudalle 12.11.1944. Kuva Vieno Nurmen kokoelma Sotatieteiden päivät 2010

13. Yhteisöllisyyttä kuntapohjalta • Tarvasjoella kotiutetuille järjestettiin erityinen tulojuhla Nuorisoseurantalolla keskiviikkona 15.11.1944. • Sen järjestelyt oli suunnitellut erityinen toimikunta, johon kuuluivat Jussi Virola ja Kustaa Salminen suojeluskunnasta, Artturi Aalto ja Yrjö Ranta työväenyhdistyksestä, Selma Kuukkalamartoista, Hanna Vesamo ja Helmi Juvakoski lotista, Eero Skyttä ja Pauli Salminen aseveliyhdistyksestä sekä kirkkoherra Otto Perkoseurakunnasta. • Lotat olivat valmistaneet erittäin runsaan tarjoilun ja kauniisti koristaneet juhlasalin. Juhlassa muistetaan olleen lämpimän ja hartaan tunnelman. Tilaisuudessa 1936 perustettu lotta-kuoro lauloi viimeisen kerran, sillä myös Lotta Svärd-järjestö oli määrätty lopetettavaksi. • Kaikki kotiutettavat eivät tuohon tulojuhlaan mennessä olleet kotiseudulleen päässeet ja nuorimmat olivat samaan aikaan vielä Lapin sodassa, jossa viimeiset saksalaiset oli juuri työnnetty Norjan puolelle käsivarren Lappia lukuun ottamatta. Sotatieteiden päivät 2010

14. Elämä käyntiin kotiuttamisen jälkeenyhdistelmä aikalaismuisteloita • ”Lämmöllä ja avosylin, jotenkin helpottuneena meidät otettiin vastaan. Helpotus varmaan johtui siitä, ettei enää tarvinnut pelätä rintamalta tulevia huonoja uutisia. Ehkä tunnelmaan vaikutti myös lähestyvä joulu, onhan se lämmön ja hyvän mielen juhla.” • ”Meitä rintamalta palanneita kohdeltiin ammattiyhdistyksessä vähän sillä tavoin kuin emme olisi oikein tervetulleita. Poliittiset käsitykset olivat pääosin vasemmistolaisia ja meitä arvosteltiin siitä, että olimme siellä kapitalistien asialla ja näin ollen työläisten pettäjiä. Oli tietenkin muunkinlaisia käsityksiä, mutta ne oli hiljaa. Me rintamaveteraanit olimme nuoria vähän yli 20-vuotiaita, mutta kuitenkin jo yhden asian veteraaneja. Olimme kiinteästi yhtenä joukkona, pidimme puolemme ja olimmehan suurelta osalta järjestäytyneitä eri alojen ammattiosastoihin jo ennen sotia.” • ”Miehiä oli vapautunut jo sodan aikana, kuka iän takia, kuka vamman saaneena, heitä oli yhä sotasairaaloissa hoidettavina. Invalidin osana oli vain oppia elämään vammansa kanssa, oli se sitten vaikea tai lievä.” • ”Meni vähän aikaa totutella silloiseen elämään. Se oli puutteen aikaa Suomessa, korttien ja kuponkien takana oli melkein kaikki tarpeellinen, kansanhuollon toimisto oli keskeinen paikka ihmisille. Viimeistään joulun jälkeen alkoi arki. Postipankin säästökirjalla ei pitkälle päässyt.” • ”Niiden, jotka elivät palkkatyöllä, oli lähdettävä työnhakuun. Oli niitäkin, jotka saivat entisen työpaikan.” • ”Kartanot ja isoimmat talot joutuivat luovuttamaan maitaan siirtoväen asuttamiseen, ja niiden omista työntekijöistä monet saivat lähteä. Koulut alkoivat toimia, jatkettiin sodan keskeyttämiä opintoja, monet sodasta palanneet hakivat jonkin ammattikoulun tai -kurssin kautta paikkaansa työelämässä.” • ”Karjalaiset saivat tiloja kartanoitten mailta. Tiloja ja tontteja annettiin myös rintamamiehille ja muillekin kansalaisille. Näillä uusilla tiloilla alkoi kova rakentaminen, piti saada asuntoja ja talousrakennuksia. Näin elämä asettui vähitellen raiteilleen.” Sotatieteiden päivät 2010

15. Rahalla alkuun • ”Kotiuttamisraha ei ollut suuren suuri, pankkikirjalle oli tallennettuna 525 mk. Ammattimiesten tuntipalkka oli 8-11 mk/tunti, ja harjoittelijoille 5-6 mk/tunti. Ammattimiehillä oli urakkatyö ja korvaus enimmillään 150-200%.” • ”Vaatteita ei tarvinnut ostaa, kun niitä ei ollut kaupan. Onneksi saimme pitää armeijan alusvaatteet, sukat, jalkineet, housut, puseron ja lakin. Ne olivat varustettu M-leimalla. Puserosta oli leikattu olkaimet pois.” • ”Ensimmäisiä tehtäviä siviiliin tullessa oli hankkiutua johonkin osoitteeseen kirjoille. Sen jälkeen piti jonottaa kansanhuollosta kortit. Melkein kaikki oli säännösteltyä ja useita tavaroita ei saanut vaikka oli kortit. Jalkineet, puvut ja päällystakit olivat luvanvaraisia.” • ”Ostolupia joutui jonottamaan ja useimmin lupia ei edes saanut. Vaikka sai ostoluvan ei se varmistanut, että voi ostaa, sillä liikkeissä ei ollut ostettavaa.” • ”Kaikkea ruokaa saattoi ostaa mustasta pörssistä. Voi maksoi 500-1000 mk/kg. Kahvia ja sokeria sai moninkertaiseen kaupan hintaan. Tavaraa siis oli, mutta ne ei olleet Kansanhuoltoministeriön hallinnassa.” Sotatieteiden päivät 2010

16. Hyötyä ja haittaa sotainvalidin asemasta • Työntekijöiden keskuudessa heräsi ajatus Tampellan Konepajan työntekijöiden Omakotiyhdistys Ry:n perustamisesta. Alueellemme oli myönnetty rakennuslupia vuonna 1946 vain 10 kpl. Vanhimmat ja lapsiperheet saivat luvat etupäässä, Menin suoraan asutustoimistoon, esitin hakupaperini, sotilaspassini ja todistuksen invaliditeetista. Sain rakennusluvan ja tarvittavat ostoluvat odottaessani.  • Sen jälkeen kaikkeen vaikutti, että olin poikennut "ruodusta" hankkimalla rakennusluvan omintakeisesti. Olinhan rakentajista lähes ainoa rintamaveteraani. Omakotiyhdistyksen johdossa oli eräs konepajan luottamusmiehistä, joka puuttui meidän entisten rintamamiesten kesälomatoiveisiin perustelemalla, että tehän olitte siellä monta vuotta lomalla, meidän muiden painaessa niska limassa töitä. • Alkuaikoina poliittinen toiminta oli kiihkeätä. Milloin oli sisäministeri Leinon puolesta marssi ja milloin koko vasemmiston puolesta, harvoin palkkojen tai työehtosopimusten puolesta. Niinpä kerran kieltäydyin lähtemästä marssille ja jäin töihin, ilmoitin vain marssineeni jo riittävästi, että marssikaa te nyt vuorostanne. Luottamusmies yritti pakottaa sanomalla, että tästä puhutaan vielä. Varauduin seuraavana päivänä vastaamaan kieltäytymiseen! Otin mukaani Merimiesunionin jäsenkirjan, jossa oli 5 vuoden leimat. Näytin sitä ja kerroin marssivani, jos on palkastani tai työstäni aihetta. En minkään muun vuoksi. Meidät veteraanit jätettiin rauhaan omiin oloihimme. (Juha Salmenheimo) Sotatieteiden päivät 2010

17. Sotilaat kouluun… • Niinisalossa vuosina 1945 - 47 toimi Valtion sisäoppilaitoksen eli Niinisalon internaatti. • Niinisalon internaatissa opiskeli vuosina 1945 - 47 kaikkiaan yli 1800 oppilasta. Siellä oli mahdollista saattaa päätökseen niin kesken jäänyt keskikoulu kuin lukiokin. Lukio oli linjajakoinen. Valittavana oli kolme erilaista matemaattista linjaa ja kaksi humanistista. • Yhden koululuokan suorittamiseen kului vajaa neljä kuukautta ja sotilasylioppilaskirjoituksissa oli pakollisia aineita vain kolme. Sotatieteiden päivät 2010

18. Internallydisplacedpeople, IDP(maan sisäiset pakolaiset, joiden suojeluvastuu on maan omalla hallituksella) ”Heti kun aletaan puhua evakkojen asuttamisesta vedetään esiin ne, jotka olivat vastaan, ja hyljeksivät karjalaisia. "Paha kello kauas kuuluu". Eihän evakoiden mieli ollut korkealla missään, outoon paikkaanhan jokainen joutui siirtymään. Mutta ei tällä puolen rajaa heitä järjestelmällisesti väheksytty. Muistan lapsuudestani ne tavarankeräykset, jotka toimeen pantiin karjalaisten auttamiseksi. Meidän kylän kansakoulun luokat olivat täynnä tavaroita, huonekaluja, vaatteita, vuodevaatteita jne. Auttamisen halu oli valtava. Suurin osa suomalaisista piti itsestään selvänä, että karjalaiset asutetaan Suomen rajojen sisäpuolelle. Ei siitä ikinä varmaan edes keskusteltu sen kummemmin. Venäläinen historioitsija sanoi tv:ssä että karjalaiset pakkosiirrettiin pois Karjalasta, ja on meidän syymme, että Karjala jäi tyhjäksi. Onko joku suomalainen samaa mieltä?” Aikalainen muistelee internetkeskustelussa Sotatieteiden päivät 2010

19. Kotiuttaminen polttopisteessäSuomalainen kokemus versus kriisinhallinnan poliittinen tendenssi • Suomalainen kokemus • Kotiuttamisen aikajänne on useita kuukausia • Starttiraha ja koulutuspaikkoja tarvitaan • Kotiuttaminen sujuu rauhallisesti, mutta sopeutumisongelmia esiintyy molemmin puolin • Toivo paremmasta ja elämän rakentaminen kantaa eteenpäin • Poliittinen tendenssi • Rikolliset sotilaat on löydettävä ja rangaistava sotarikoksista ja naisiin kohdistuneesta väkivallasta • Entisten sotilaiden järjestöjä ei tule sallia vaan sotilaat on uudelleenkoulutettava • Kotiutuvat sotilaat ovat sukupolviväkivallan primaarilähde ja vaikuttavat kielteisesti jälkipolviin. Sotilaita voidaan käyttää syntipukkeina ja yhteisöjen (poliittisen) vastuun kiistämiseen . Syyllistäminen ei kuitenkaan edistä jälleenrakennusta eikä yhteisöjen ja yhteiskunnan avointa totuuden etsintää ja traumojen hoitoa. Sotatieteiden päivät 2010

20. Toteutuneita malleja • Kiina -80 luvulla • Miljoona entistä sotilasta rakentamaan erityistalousalueita • Namibia -90 luvulla • Entiset sotilaat leireille päivärahalla ja joutilaina • Nepal 2007- nyt • 35 000 maolaissotilasta leireillä (21) YK:n valvonnassa de facto voimana (aseet leirivarastoissa) Sotatieteiden päivät 2010

21. Mitä kotiutuville sotilaille pitäisi siis tehdä? Muista sotatraumat Suosi totuuskomissioita ja sovittelua - Suuntaaapuyhteisöjenkautta Sotatieteiden päivät 2010

22. Ratkaisut tapaavat olla todellisuuden eikä teorian mukaisia Niinpä jokaista tilannetta ei voi pakottaa teoriaan… Kotiinpaluu 1 Sotatieteiden päivät 2010

23. Ratkaisut tapaavat olla todellisuuden eikä teorian mukaisia Vaikka teoria joskus osuu täysin kohdalleen Kotiinpaluu 2 Sotatieteiden päivät 2010