ET didaktiikkaa

1. ET didaktiikkaa Eero SalmenkiviOpettajankoulutuslaitos

2. ET opetuksen ydintehtävä (POPS 2004) VUOSILUOKAT 1−5 • Opetuksen ydintehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja antaa hänelle välineitä tutkia ja rakentaa elämänkatsomustaan ja maailmankuvaansa. VUOSILUOKAT 6−9 • Opetuksen ydintehtävänä on syventää oppilaan omaa elämänkatsomusta ja maailmankuvaa koskevaa ymmärrystä. Erilaisista katsomuksista ja uskonnoista opiskellaan perustiedot sekä oppilaan kasvua vastuulliseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi tuetaan.

3. ET identiteettikasvatuksena • Uskontokuntiin kuulumattomuus ei ole katsomus.→ lähteminen kotien katsomuksesta ei ole mahdollista(ei ’oman uskonnon/katsomuksen opetusta’) • ET:ssä oppilaille ei opeteta tiettyä katsomusta • Epäsymmetria oman uskonnon opetukseen, jossa usein argumentoidaan, että opetus ei ole mahdollista, jos ei lähdetä omasta traditiosta.(→ ko. argumentti virheellinen, katsomusten ymmärtäminen ei edellytä omaa ’vastaavaa’ katsomusta).

4. Lähtökohtana lapsen maailma • Lähdetään lapsen elämismaailmasta • käsillä olevat asiat • kokemukset, tapahtumat, tarinat… • Lapsen (ja nuoren) maailma erilainen →hahmotettava mitä oppilas oikeasti tarkoittaa • Huom: myös käytännön ratkaisu pulmatilanteisiin: • mitä ajattelet asiasta itse? Tai • Miettikää pareissa X:n esittämää mielenkiintoista kysymystä. • Antaa myös opettajalle aikaa miettiä!

5. Lapsen maailman luonne • Lapsen kokemusmaailma konkreettinen ja ajatustapa usein deskriptiivinen • kausaalisia vaikutussuhteita vähemmän kuin aikuisella • modaalinen (mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen liittyvä) ajattelu vähäisempää kuin aikuisella → opettaja voi tarjota vaihtoehtoja, mutta on tärkeä varoa omia ennakkoluuloja

6. Vaikeat asiat • Vaikeiden asioiden käsittely myönteisten asioiden kautta, esim: • katastrofeissa pelastustoimet (usein sota, katastrofit ym. tuovat myös ihmisten sankarillisimmat piirteet esiin) • kuolemantapauksissa yhteiset muistot, kuollut ei kärsi jne. (ks. esim: Cicero Keskusteluja Tusculaneumissa; lasten kirjoja esim. Käpy ry:n sivuilla, huom. vaikka Lasten keskus kuuluu Suomen ev.-lut. kirkon ympärillä olevaan konserniin on esim. Mäyrän jäähyväislahjat uskonnottomallekin varsin hyvä kirja).

7. ET ja opettajan oman ajattelun läpikäyminen • ET:n opettamisen olennainen puoli on, että opettaja on selvittänyt itselleen • omaa katsomuksellista orientaatiotaan • ja sen suhdetta OPS perusteiden arvopohjaan. • Mikä osa omista näkemyksistä on ongelmattomia? • avainkäsitteiden erilaisia tulkintoja ja merkityksiä. • Muutoin opettajan on vaikea viedä keskustelua eteenpäin oppilaiden lähtökohdista istuttamatta heihin omia ennakkoluulojaan.

8. Apuna omassa katsomuksellisessa reflektiossa • Asioiden ja käsitteiden läpiajattelu, apuna esimerkiksi filosofian perinne. • Laaja-alainen perehtyminen ihmisten erilaisiin käyttäytymis- ja ajattelutapoihin, apuna esimerkiksi kulttuuriantropologia ja uskontotiede.(Vrt. ET:n arvosanakokonaisuus ja esim. matematiikan sivuainekokonaisuus.)

9. Katsomuksellisten käsitteiden opettaminen • Itse käsite on vaikea käsite, koska se on abstrakti. • Se ei kuulu 1.─6. OPSiin! • Asia tulee kuitenkin väkisin esiin jollain lailla (kuten muissakin aineissa). • Luontevia lähestymistapoja ovat • käsitteen kielellisen luonteen korostaminen, • käsitteen vastakohdan ja synonyymien/lähikäsitteiden miettiminen • käsitteen alan (viittauksen kohteen) ja käsitteen merkityssisällön (”mitä tarkoittaa”) ero.

10. Käsitteen kielellinen luonne • Käsitteen voi ymmärtää sanan merkityssisältönä. • Tarkoittaako sana ”dinosaurus” jotain, vaikka maailmassa ei ole dinosauruksia? Entä tarkoittaisiko sana ”tuoli”, jos maailmassa ei olisi tuoleja? • Käsitteen ja sanan ero (”pulpetti” ja ”desk” viittaavat samaan käsitteeseen; ”sana” on nelikirjaiminen, sanassa voi olla eri määrä kirjaimia).

11. Vastakohdat ja naapurikäsitteet • Vastakohdan miettiminen (kuinka monta vastakohtaa saituudella on? entä luonnolisella?). • Naapurikäsitteiden miettiminen , esim: • Onko saituus samaa kuin ahneus? • Mikä on tiedon suhde uskomukseen, luuloon, arvaukseen, uskonnolliseen uskoon jne.?

12. Esimerkki • Erään harjoittelijan 3.–4. luokan tunnilla käsiteltiin ihmisen ominaisuuksia siten, että oppilaille jaettiin kortteja, joissa oli sanoja, jotka oppilaiden piti selittää. • Esimerkiksi ”jalo”, ”kateellinen” , ”oikeamielinen” • Erään oppilaan piti selittää sanaa ”ahne”. Hän ei keksinyt mitään, mutta opetusharjoittelijan kannustettua jonkin verran hän sai sanottua: ”Roope Ankka ainakin on ahne.” Tähän tuli monia kommentteja. • Keskustelussa vallitsi yksimielisyys siitä, että Roope on saita. Mutta mikä on saituuden ja ahneuden välinen suhde? • Mitä itse asiassa on saituus?

13. Saituus • Pohtikaa parin kanssa: • Mitä on saituus? • Mikä on saituuden vastakohta? • Onko saituus samaa kuin ahneus? • Onko ahneus pahe? • Onko saituus pahe?

14. Saituus ja vastakohdat Anteliaisuus Saituus • Aristoteles (300-luvulla eaa.): Hyve = ei liikaa eikä liian vähän (keskiväli). Hyve Pahe Tuhlaavaisuus

15. Käsitteen ala ja sisältö • Käsitteen sisältö tarkoittaa niiden ominaisuuksien kokonaisuutta, joista käsite muodostuu. Esim: hevosuus = ominaisuudet, jotka on niillä olioilla, jotka ovat hevosia (nelijalkaisuus, hyvä liikuntakyky jne.) • Käsitteen ala tarkoittaa niiden olioiden tai asioiden joukkoa, johon käsite viittaa. Esim. kaikki maailman hevoset.

16. Keskustelun opettaminen • Käsittelen tässä keskustelua opetusmuotona opetussuunnitelman ohjaamassa formaalissa koulutuksessa → • opetuksella on ulkoapäin asetettuja (usein sisällöllisiä) tavoitteita, joita opettaja ei voi jättää huomiotta • kaikki keskustelu on jollain tavalla muodoltaan opettajan ohjaamaa keskustelua

17. Keskustelunedut • Keskustelu on valtavan hyvä opetusmuoto, muun muassa koska (ks. tarkemmin Brenifier O., Keskusteleva opetus, n&n, 2009, 14): • Oppilaat pääsevät työskentelemmän itse asian kanssa (sen sijaan, että yrittäisivät painaa mieleensä toisten työstämiä asioita). • Opettaja saa heti tietoon oppilaiden tieto- ja taitotason käsiteltävässä asiassa. • Lisäksi ET:ssä keskustelutaitojen oppiminen on olennainen OPS:n asettama tavoite. • Se on myös yksi muoto yleisiä ajattelu- ja vuorovaikutus-taitoja, jotka ovat OPS:n keskeisimpiä tavoitteita.

18. Keskustelujen kaksi sudenkuoppaa • Myös negatiivisella puolella keskustelulla näyttää olevan (ainakin) kaksi selkeästi toisista erottuva sudenkuoppaa: • Oppijat keskustelevat ”niitä näitä” ja keskustelu ei edistä OPS:n tavoitteita. • Keskustelussa oppijoita ”petetään” eli heidän vilpittömät käsityksenä otetaan esille vain eräänlaisena diagnostisena testinä ja opettaja jyrää ne OPS-pohjaisella ”totuudella”.

19. Erottelu • Keskustelussa opetusmuotona tulisi erottaa vapaa keskustelu ja opetuskeskustelu. • Oppijoiden tulee tietää etukäteen, kummasta keskustelusta on kyse.

20. Vapaa keskustelu • Tämä on keskustelun perusmuoto. • Siinä tavoitteena on, että oppijat itsenäisesti ottavat kantaa asiaan, esittävät argumentteja ja kyseenalaistavat niitä. • Tavoite on jollain tasolla dialoginen – ts. oppijoiden omien hypoteesien, argumenttien ja kysymysten kohtaaminen ja tarkentuminen . • Tässä keskustelussa opettaja on pj, fasilitaattori tms. – ei yksi keskustelijoista • Keskustelijoiden kesken vallitsee tasa-arvo, mitä opettajan ja oppijoiden välillä ei koskaan tosiasiassa vallitse formaalin koulun opetustilanteessa. • Tällainen keskustelu vaatii myös johtamista, joka on opettajan vaativa tehtävä. (Miten toimia: ks. Brenifier 2009.)

21. Opetuskeskustelu • Tämä on keskustelua, jossa opettajan on tarkoitus saada opiskelijat keskustelun kautta oppimaan jokin uusi asia tai syventämään ymmärtämystään jostain kysymyksestä. • Keskustelua käytetään aktivoimaan oppijoiden oma olemassa olevan tietopohja. • Opettajan puheenvuorojen on tarkoitus muuttaa näitä käsityksiä, opetuskeskustelussa opettaja siis tähtää siihen, että opiskelijat oppisivat uusia sisällöllisiä tietoja ja taitoja. • Opettajan puheenvuorot eivät siis yritäkään olla vapaan keskustelun tasa-arvoisilta vaikuttavia kommentteja, vaan hieman poikkeavassa muodossa annettua opetusta.

22. Keskustelun reflektointi • Keskusteleminen OPS.n tavoitteiden suunnassa ei ole helppoa → sitä pitää opetella. • Olennainen opettelun muoto on keskustelujen reflektointi jälkikäteen. • Keskustelemiseen ja sen reflektointiin liittyviä harjoituksia käsitellään ryhmäopetuksessa.

23. Yleisiä käytännön vinkkejä • Erilaisia ET opetuksessa mahdollisesti käytettäviä harjoitteita löytyy Intenertistä, esim. kerhotoiminnan ja muun vapaan sivistystyön puolelta. • Konkreettisia ET vihjeitä löytyy Miina ja Ville oppikirjan sarjan opettajan oppaista OPH:n oppimateriaalikeskus Edu.fi:sta. • Miina, Ville ja vintiöt Opas • Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus Opas

24. ETn didaktiikkaa kootusti • Oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään käsitystään maailmasta maailmankuvan jäsentyminen • Oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään suhdettaan itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja ympäristöön sekä yhteiskuntaan identiteetin rakentaminen • ET on avoin oppilaiden itsensä kokemille ongelmille niiden tutkimiseen varataan paljon aikaa! (Opitaan yhtä lailla yhdessä ajattelua ja keskustelua kuin kulloistakin sisältöä.) oppilaat äänessä!