260 likes | 473 Views
ABSOLUTISMIN KAUDEN OIKEUS EUROOPASSA. Euroopan oikeushistoria 2012. Oikeudellisen muutoksen päälinjoja. Näkökulmana kontrollipolitiikan historia; Keskiajan perintö: feodalismi, vahvistuva absolutismi, vaihdannan vilkastuminen, kaupunkien merkityksen kasvu; Merkantilistinen sääntely;
E N D
ABSOLUTISMIN KAUDEN OIKEUS EUROOPASSA Euroopan oikeushistoria 2012
Oikeudellisen muutoksen päälinjoja • Näkökulmana kontrollipolitiikan historia; • Keskiajan perintö: feodalismi, vahvistuva absolutismi, vaihdannan vilkastuminen, kaupunkien merkityksen kasvu; • Merkantilistinen sääntely; • Politiaoikeus; • Ankaran kontrollin kausi (1200-1800); • Hierarkkisen oikeuslaitoksen synty; • Muutokset paralleelisia kaikkialla Euroopassa (mukaan lukien common law-järjestelmä)
Ankaran kontrollipolitiikan kausi • Kuoleman- ja ruumiinrangaistusten määrän lisääntyminen (samoin toimeenpantujen teloitusten); • Peruskysymys: miksi näin tapahtui? • Selityksiä: a) Rikollisuuden lisääntyminen; b) Mooseksen lain reseptio; c) Taloudellinen ahdinko (köyhtyminen); d) Hallinnon tehottomuus; • Kekkonen-Ylikangas (1982): yksinvaltaisen sääty-yhteiskunnan rakentuminen; yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitoon tarvittiin kovaa kontrollia; • Ankaroitumisen huippupiste saavutetaan silloin, kun järjestelmää uhkaavat tekijät (kapinat) nujerrettiin; - E. Durkheim (1900)
Ruotsi(-Suomi) esimerkkinä • Patentti törkeistä rikoksista (1563); törkeä rikos=synti, joka on sovitettava kuolemalla. Muutoin yhteiskuntaa uhkaa Jumalan kosto (teokraattinen sovitusoppi); • Pelotusperiaate; • 1608 Kaarle IX antama lisäys Kristoferin maanlakiin merkitsi ankaroitustrendin huippua: Mooseksen laista oikeuslähde; • Muu kontrolli: palveluspakko; työ- ja ojennuslaitokset, kuritushuoneet; • Lain lievennykset: armahdusvalta (1563), leuteraatio hovioikeuksissa; • Lain kirjaimen ja käytännön välinen kuilu
Hyötyminen rikollisuudesta • Ankaran järjestelmän ”varaventtiili”; • Taustalla työvoimapolitiikka (merkantilistisessa – esikapitalistisessa valtiossa); • Kaleeriorjuus (1400-) • Laitosten ”saaristo”; pakkotyö (työ- ja ojennuslaitokset, kuritushuoneet 1550-); • Siirtomaakarkotukset (1600-) • Vrt. myös laillisen suojelun järjestelmä (palveluspakko), joka purettiin 1800-luvulla
1734 laki • Pitkä lainvalmistelu: taustalla 1680-luvun reduktio ja itsevaltiuden toteuttaminen; • Sekä oikeuskäytännön kirjaamista että uutta ainesta; • Legitimoivana perusteena luonnonoikeudellinen ajattelu; • Esimoderni laki; ankara rikosoikeus, perustaa myöhemmälle siviilioikeudelle; • Ei yhdenvertaisuuden periaatetta; • Laista jäivät pois ns. fundamentaalilait, säätyjen privilegiot ja politiaoikeus
Jatkoa (1734..) • Rikosoikeus: konservatiivinen, ankara; • Pelotusperiaate, teokraattinen sovitusoppi; • Osallisuus aina rangaistavaksi; • Uusiminen yhä useammin raskauttava seikka; • Seuraamukset: kuolemanrangaistus, ruumiinrangaistukset, sakkorangaistus, vapausrangaistukset (pakkotyö ja ”puhdas” vankeus), kunniaan kohdistuvat rangaistukset, viraltapano; • Rangaistuskäytäntö alkaa lieventyä 1700-luvulla; • Leuteraatio hovioikeuksissa (--1888) • Kustaa III:n uudistukset; • Legaalinen todistusteoria
Rationaalisesta luonnonoikeudesta valistukseen • Muutoksen suuri linja: ajattelun ”maallistuminen” ja yhteiskunnallisten muutosvaatimusten radikalisoituminen; • Luonnonoikeus: positiivisen oikeuden yläpuolella oleva normien ja periaatteiden järjestelmä; • Ajatus ”kahdesta” oikeudesta; • Tyypit: teologinen, naturalistinen ja rationaalinen; • Juuret antiikin Kreikassa; • Ei juurikaan vaikutusta Roomassa (eikä sittemmin Common law järjestelmän maissa)
Peruskysymykset • Mikä on ylemmän oikeuden perusta? • Kuinka luonnonoikeuden voi tiedostaa? • Kuka (ketkä) saa tai voi määritellä sen? • Mitä tapahtuu, jos positiivinen oikeus on ristiriidassa luonnonoikeuden kanssa? • Luonnonoikeus on väistämättä luonteeltaan subjektiivista, sidoksissa tulkitsijaansa! • Luonnonoikeuden yhteiskunnallinen merkitys; • Peruskäsitteitä: alkutila, yhteiskuntasopimus; • Vallan legitimaatio: yksinvalta vs. vallan jako; • Yksilön ja yhteisön välinen suhde tarkastelujen keskiössä
Hugo Grotius (1583-1645) • Huomaa konteksti: uskonsotien (30-v sota) repimä Eurooppa; Westfalenin rauha 1648; • Kehitteli yleisiä periaatteita, jotka olisivat kaikkien, tai mahdollisimman monien hyväksyttävissä; • Rationalistisen luonnonoikeuden perustaja tai ainakin ensimmäisiä teoreetikkoja; • Luonnonoikeus on niiden sääntöjen kokonaisuus, jotka ihmisjärki osoittaa yhteisölliselle elämälle välttämättömäksi; • Maallinen oikeus on saatettava sopusointuun luonnonoikeuden kanssa (vallankumouksellinen ajatus!)
Grotius (2) • Alkutilassa vallitsi harmonia: ihminen on luonteeltaan sosiaalinen ja rationaalinen; • Yhteiskuntasopimus (joka perustui sopimuksen sitovuuden periaatteeseen) oli välttämätön rauhallisen yhteiskuntaelämän turvaamiseksi; • Kannatti yksinvaltiutta ja ”esikapitalistisia” ratkaisuja; • Oikeat eli luonnonoikeudelliset ratkaisut löytyvät paitsi rationaalisen ajattelun myös historiallisten vertailujen kautta; • Kansainvälisen oikeuden perustajia; • Sodan oikeussäännöt (1623), merten vapaus (1607), ”humanistinen interventio”, siviiliväestön kohtelu (ajankohtaisia teemoja!)
Thomas Hobbes (1588-1679) • Poliittisen teoria isä, jonka vaikutuskausi osui sisällissodan repimään Englantiin; • Perusteli luonnonoikeuden avulla itsevaltiuden välttämättömyyden (Leviathan, 1651); • Alkutilassa ”kaikkien sota kaikkia vastaan”; life is ”nasty, brutish and short”; ihminen on antisosiaalinen ja passioidensa orja; • Ongelmien syynä on keskusvallan puuttuminen; • Järkevät ihmiset laativat oman turvallisuutensa nimissä yhteiskuntasopimuksen, jolla valta luovutetaan suvereenille hallitsisijalle;
Hobbes (2) • Vallan luovutus on peruuttamaton ja hallitsijan valtaoikeudet ulottuvat kaikille elämän alueille; • Kuitenkin yksilön oikeus itsesäilytykseen oikeuttaa hänet jopa uhmaamaan hallitsijaa; • Valtio menettää oikeutuksensa, jos se ei kykene toteuttamaan perustehtäväänsä; • Teorian käyttö: yksivallan legitimaatio. Taustalla ajatus siitä, että ”järjestys on aina parempi kuin kaaos.”
John Locke (1632-1704) • Kehitteli oppejaan Mainion vallankumouksen (1688) aikana; • Oikeusvaltion isä; • Doktriini vallanjaosta kuninkaan ja parlamentin kesken (King in Parliament periaate); • Vallankäytön lakisidonnaisuus; • Alkutilassa vallitsee vapaus ja harmonia, mutta rationaaliset ihmiset tajuavat silti yhteiskuntasopimuksen välttämättömyyden • Rajoitettu vallansiirto yhteiskuntasopimuksen kautta; • Valtion tehtävänä on suojata kansalaisten oikeuksia lakien avulla; • Omistusoikeus keskeisin näistä oikeuksista; • Moderni käsitys omistusoikeudesta; • Jälkivaikutus: USA:n ja Ranskan valtiosäännöt ym.
Montesquieu (1689-1755) • Valtiovallan kolmijako oppi; • Ihmisillä on taipumus vallan väärinkäytöksiin, erityisesti yksinvalta on turmiollista; • Legaliteettiperiaatteen merkitys; • Pragmaattinen ja vertaileva tutkimusote; • Ilmasto-oppi: maantieteelliset/ilmastolliset olosuhteet vaikuttavat siihen, millainen regiimi syntyy; • Jälkivaikutus: valtiosäännöt (USA, Ranska ym.)
J.J. Rousseau (1702-1778) • Järjestäytyneen yhteiskunnan perustana on yhteiskuntasopimus (1762); • Alkutila: harmonia, ”luonnollinen on hyvää” (suhtautui epäluuloisesti lakeihin); • Kansan suvereniteetti, demokratia, kansalaisten oikeudet (omaisuus tärkein); • ”Yleistahto”: kansalaisten yhteiset ja aidot intressit (ei siis kansalaisten enemmistön tahto); • Kansalaiset ovat samalla hallitsijoita ja hallittavia; yleistahtoa edustavat lait ovat automaattisesti oikeudenmukaisia; • Ketkä edustavat kansaa? • Jälkivaikutus: Ranskan vallankumous, suoran demokratian teoriat jne.
Rousseau (2) • Porvariston toiveiden tulkki; • Ranskan vallankumouksen aatteellisia isiä (demokratia, kansansuvereniteetti); • Ristiriitainen jälkivaikutus ? Totalitarismi, ”etujoukkoajattelu”, suora demokratia, meritokratia
Valistuksen aikakausi (1750-1800) • Suuri yhteiskunnallinen murrosvaihe; teollistumisen alku, sosiaalisen rakenteen muutos, koulutuksen lisääntyminen jne. • Absolutismista valistuneeseen itsevaltiuteen; • Yksinvallan kannatuspohjaan laajeneminen (keskikerrosten suuntaan); • Rationaalinen luonnonoikeus antoi muutosvaatimuksille legitimaation; • Roomalainen oikeus ”syrjäytyi” ja kansallisen oikeuden merkitys kasvoi; • Rikos- ja prosessioikeuden muutokset (kontrollipolitiikan lieventyminen) • Kodifikaatiot;
Kontrollipolitiikan lieventyminen • Yleistrendi: käytäntö alkoi lieventyä ensin, sen jälkeen rikos- ja prosessioikeudellisia reformeja; • Kuoleman- ja ruumiinrangaistusten käyttöala kaventui. Tilalle vapausrangaistuksia; • Taustasyyt (1): valistuksen kauden aatteelliset muutokset: uusi yhteiskunta-ajattelu, uusi todellisuuskäsitys, ”uusi” rikosoikeudellinen ajattelu, uusi mentaliteetti tms. Näiden vuoksi kontrollipolitiikka lieveni; • Rikosoikeudessa kolme muutosvaatimusta: (1) sovitusopista hyötyajatteluun, (2) humaanimpaan järjestelmään ja (3) parannusperiaate; • Vanhempi (-1770) koulukunta: Beccaria, Voltaire; • Nuorempi (1770-) koulukunta: Filangieri
Kontrollipolitiikan lieventyminen (2) • Taustasyyt (2): yhteiskunnan rakenteelliset muutokset • Valistuksen kaudet opit eivät olleet uusia, mutta saivat nyt runsaasti kannatusta (myös vastustusta!); • Yhteiskunnallisten erojen kaventuminen lieventää rangaistuksia, koska vakauden ylläpitämiseksi tarvittavan pelotteen tarve vähenee. Lisäksi tuomarien ja syytettyjen sosiaalisen etäisyyden kaventuminen johtaa lievempiin seuraamuksiin; • Demokratisoituminen – laajempien kansanosien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistuminen - lievensi kontrollipolitiikkaa
Kustaa III:n reformit • Kidutus pois (1774); • Kuolemanrangaistuksen käyttöalaa supistettiin (1779), muttei niin paljoa kuin ehdotettiin; • Argumentit valistusajattelijoilta; • Käytäntö oli alkanut lieventyä ja aikaisemmin; • Huom. Muut reformit: talonpoikaisen maanomistuksen vahvistaminen; merkantilistisen sääntelyn osittainen purkaminen jne.
Vaihtoehtoisia tulkintoja • Michel Foucault (-1985) • Valistuksen ”projektin” kritiikki; • Marginaalien historia; • Tarkkailla ja rangaista (1975; suom. 1980) • Vallan käsite: valta ei ole ominaisuus, vaan (koko ajan muuttuva) suhde; • Juridis-muodollisesta kontrollista kurinpitoyhteiskuntaan; • Rangaistuksen kohde muuttuu ruumiista sieluun;
Foucault (2) • Kontrolli (vallan teknologia) laajenee ja muuttui hienovaraisemmaksi; • Vankila ei paranna tai poista rikollisuutta, vaan tuottaa vallanpitäjien näkökulmasta ”hyödyllistä” rikollisuutta; • Kritiikkiä: lähteiden käyttö, poliittiset toimijat sivuroolissa, teksti (rikkaalla tavalla) kertovaa (ei selittämiseen pyrkivää); • Inspiraation lähde länsimaiselle yhteiskunta- ja historiatieteelle
Nils Christie • Teoria rangaistusten aiheuttaman kärsimysarvon muuttumattomuudesta (1968); • Olosuhteet ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten rangaistukset vaikuttavat: emme voi puhua lievyydestä tai ankaruudesta; • Muutokset ovat pyrkimystä muuttumattomuuteen! • Jokaisella valtiolla (oikeuskulttuurilla) on sellainen rangaistusjärjestelmä, jonka se ”ansaitsee”! • Sovellutus: Suomen muita Pohjoismaita 2-4 kertaa korkeampi vankiluku 1900-luvulla oli seurausta erilaisista kärsimyksen mittapuista; • Vrt. vankiluvun lasku Suomessa länsieurooppalaiselle tasolla (-1990-luku)
Prosessioikeuden muutokset • Samaan aikaan rikosoikeuden lieventymisen kanssa; • Julkisuus, suullinen käsittely; • Legaliteetti; • Tuomioistuinten riippumattomuus; • Aineellisen totuuden tavoittelu; vapaaharkintainen todistelu; • Akkusatorinen menettely (vrt. inkvisitio); • Jury, maallikot oikeudenkäytössä