410 likes | 658 Views
E N D
1. Maatiaisrotujen suojelu ja yhteiskunta Eläinten arvot , ympäristönsuojelu ja yhteiskuntaHelsingin yliopisto 12.12.2007 katriina.soini@mtt.fi
2. Esityksen rakenne 1. Mitä maatiaisrodut ovat?
2. Miksi maatiaisroduista on tullut uhanalaisia?
3. Mikä on maatiaisten nykytilanne kansainvälisesti ja Suomessa?
4. Miksi maatiaisrotuja pitäisi säilyttää ja miten maatiaisrotujen ’arvoja’ voidaan tutkia?
5. Kaksi esimerkkiä
Case 1. Suomalaisten maatiaisrotujen ’uusi tulevaisuus’
Case 2. Jakutiankarjan säilyttäminen Venäjän yhteiskunnallisen muutoksen keskellä
6. Yhteenveto ja loppukeskustelu
3. 1. Mitä maatiaisrodut ovat? Rodun käsite kehittyi Länsi-Euroopassa 1700 –lvulla
Kiinnostus eläinten eroihin ja ominaisuuksien parantamiseen
Eronteko jalostamattomien “maatiaisten” ja “jalostuseläinten” välillä
Rotu - käsitteen vaikeaselkoisuus
Sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat
käyttötarkoitus
geneettinen samankaltaisuus
kasvattajien näkemykset rotuominaisuuksista
levinneisyysalue
Rotuominaisuudet muuttuvat
Geneettinen monimuotoisuus:
rotujen sisäiset erot
rotujen väliset erot
4. Maatiaisrotu ”Maatiaisrotu on syntynyt luonnollisen kehityksen tuloksena, vaikka ihminen onkin saattanut ohjata naaraan tai uroksen valintaa. Rodun täytyy olla esiintynyt riittävän pitkän aikaa tietyllä alueella niin, että eläin on ehtinyt sopeutua ympäristöönsä. Tämä ympäristö muodostuu seuraavista tekijöistä: ilmasto, maaperä, maisemarakenne, kotieläinten sairaudet, hoito- ja ruokintatavat sekä kasvattajan näkemykset siitä, mitä eläimen pitäisi tuottaa.” (Hallander 1989, 30)
5. Käsitteitä ’Luonnonrotu’ ja ’kulttuurirotu’
Low input – output, high input – output
Maatiaisrotu, alkuperäisrotu, kotoperäinen rotu
Local breed, indigenous breed, native breed
Kotieläin (domestic animal) vs. tuotantoeläin (livestock)
Kotieläingeenivarat
in situ – elävät yksilöt
Ex situ in vivo
ex situ – alkiot, siemenneste
6. Maatiaisrotujen ominaisuuksia
Muodostuneet pitkän ajan kuluessa ihmistoiminnan ja paikallisen luonnon yhteisvaikutuksesta (Hallander 1989)
Ominaisuuksia (verrattuna kaupallisiin, jalostettuihin rotuihin):
Vaatimattomuus ravinnon ja hoidon suhteen
Kestävyys (kylmyys, kuivuus) ja terveys (resistanssi monille eläintaudeille)
Pienikokoisuus
Vähätuottoisuus
Hyvät hedelmällisyys- ja emo-ominaisuudet (esim. suomenlammas)
Hyvät laiduntamisominaisuudet (naudat, lammas)
Vankkarakenteisuus, sitkeys
Tuotteiden erityisominaisuudet: esim. maidon korkeampi rasva- ja valkuaisainepitoisuus, maidon juustoutumisomiaisuudet
Rajattu maantieteellinen levinneisyys (paikalliset, alueelliset rodut)
Erot muihin saman lajin valtarotuihin vaihtelevat eläinlajeittain ja roduittain
7. 2. Maatiaisrodut osana kotieläintuotannon historiaa Kotieläinten kesyttäminen alkoi n. 12 000 vuotta sitten
Maatiaisrotujen historia osa kotieläinten historiaa: vanhinta tuotantokulttuuria
Kotieläinten erilaiset funktiot
Elintarvikkeiden tuotanto,
Muut tuotteet (lanta, nahka, sarvet, villa)
Palvelujen tuotanto (veto ja työeläin, kuljetus, liikenne, hoiva)
Vakuutus, säästö, sijoitus
Rituaalit
Lemmikkieläin
8. Maatiaisrotuisten eläinten syrjäytyminen Yhteiskunnallinen kehitys (vrt. kehittyneet ja kehitysmaat)
kaupungistuminen, maaltapako ja perinteisten, maatiaisrotuja ylläpitävien paikalliskulttuurien häviäminen
sosiaalinen eriytyminen (omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen)
väkiluvun kasvu; kotieläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksen kasvu (-> 30% ravinnontuotannosta)
muutokset arvoissa ja arvostuksissa (kotimainen paikallinen vs. vierasperäinen ja ulkomainen)
luonnonmullistukset ja ympäristömuutos,
sosiaaliset mullistukset, sodat, konfliktit ja nälänhätä
9.
Maatalouden pääomavaltaistuminen: Talonpojasta tuottajaksi; omavaraistaloudesta produktivistiseen maatalouteen
Eläinjalostuksen ja tutkimuksen kehittyminen
Keinosiemennyksen ja eläinlääkäripalvelujen kehittyminen
Neuvonnan ja valistuksen kehittyminen
Kansainvälinen eläinkauppa
Maataloustuotannon sääntely (kansallinen ja kansainvälinen)
Maatalouden kehitys
10. Kansainvälisesti
1900 –luvulla arviolta 618 (16% kaikista) rotua kuollut sukupuuttoon
Jäljellä noin 3200 rotua,
15% arvioitu harvinaisiksi
32 % uhanalaisiksi
Erot eri maanosien välillä suuria
Läntisissä maissa rotueroosio suurinta
Periferisillä alueilla rotujen määrä suurin
3. Eläingeenivarojen nykytilanne
12. Kansainvälisiä sopimuksia ja toimijoita UN 1972: Conference on Environment, Stockholm
UNESCO 1972: Convention of Cultural and Natural Heritage
FAO, 1980 Global Technical Consultation on Genetic Resources, Rome 1980
EAAP 1980: Working group for the AnGr (EFABIS – European Farm animal biodiversity information system)
FAO 1985: Global Strategy for the Management of Farm Animal Resources
FAO 1992: Special Action Program for the Global Management of Farm Animal Genetic Resources
National and Regional Focal Points
Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS)
UN 1992, Conference on the Environment and Development
Agenda 21
Convention on Biodiversity
FAO 1998: Country Report on the State of the World’s AnGr
UNESCO 2001: Convention of cultural diversity
NGOs:
SAVE (Europe),
NGH – Nordisk Genbank Husdjur (Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen)
Rare Breed International (RBI)
13. Jalostusyhdistyksien monet roolit maatiaisrotujen vähenemisessä ja rotujen elvyttämisessä
MTT:n tutkijat: 1970 –luvulta lähtien: Tutkimustyö + osallistuminen kv. ja pohjoismaiseen yhteistyöhön
Valtion keinosiemennystoimikunta 1975: geenipankit
FABA (Suomen kotieläinjalostusosuuskunta)
1981: Geenivarojen säilytystyön käynnistyminen Pelson ja 1984 Sukevan vankiloissa
MMM 1984: Eläingeenivaratyöryhmä
Maatalouden ympäristötukiohjelma 1995 lähtien: tuki alkuperäisroduille
MMM 2004: Eläingeenivaraohjelma
Yhdistykset: Maatiainen ry, Suomen Alkuperäiskarjayhdistys ry, Finnsheep ry. ja Maatiaislammas ry.
Kansallisia ohjelmia ja toimijoita
14. 3. Miksi maatiaisrotuja tulee säilyttää? Yleisimmät argumentit (esim. Mendelssohn 2003):
Tulevaisuuden eläinjalostuksen tarpeet
Kotieläinlajien geneettisen monimuotoisuuden kaventuminen uhka tulevaisuuden kotieläintuotannolle
Ympäristö- ja maisemasyyt (maiseman ja ekosysteemitason biodiversiteetin edistäminen)
Kulttuurisen diversiteetin säilyttäminen (rodut kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäjinä)
Olemassaoloarvo/itseisarvo
15. Rotujen ’arvon’ määrittäminen Tavoitteena on ollut rotujen arvoja tutkimalla ja vertailemalla perustella rotujen säilyttämistä ja etsiä kustannustehokkaimpia keinoja maatiaisrotujen suojelemiseksi
Erilaisia lähestymistapoja rotujen arvojen ja merkitysten tutkimiseksi ja määrittämiseksi
Rodun geneettinen suojeluarvo (Kantanen 2007)
Taloudellinen kokonaisarvo (Drucker 2005):
Kulttuurinen arvo (Gandini ja Villa 2003):
Sustainable livelihood (Anderson 2003)
Kestävä kehitys (Soini 2007)
16. Alkuperäisrodulla on huomattava geneettinen suojeluarvo, jos sen sukupuutto kaventaa lajin geneettistä vaihtelua, johon rotu kuuluu.
Geneettisen suojeluarvon määrittämiseen on kehitetty useita tilastomatemaattisia menetelmiä
Tulokset rotujen suojeluarvosta voivat vaihdella sen mukaan, arvioidaanko geneettisiä eroja vai rodun geneettistä monimuotoisuutta Geneettinen suojeluarvo
17. Rotujen taloudellinen arvo
18. Rodun taloudellinen arvo Menetelmät (Drucker 2005)
Säilytysohjelmien kustannusten arviointiin (maksuhalukkuustutkimukset)
Taloudellinen tärkeyden arviointiin
Jalostusohjelmien suunnitteluun
Haasteita:
Arvo tulevaisuudessa?
Aineistojen saatavuus (hankalaa ja kallista)
19. Rotujen kulttuurinen arvo Historiallinen arvo
muinaismuisto
maataloustuotannon kehitys
maisema
ruokakulttuuri
kansanperinne (tavat, tarinat, taide, uskonto)
käsityökulttuuri
esittävä taide, runous, kirjallisuus
Paikallisen perinteen vaalijana
maiseman ylläpito
ruokakulttuurin ylläpito
kansanperinteen ylläpito
käsityöperinteen ylläpito
21. Maatiaisrodut ja kestävä kehitys
Rotuihin liittyvän tuotantokulttuurin vaaliminen voi edistää geneettisen perimän suojelua, ihmisen hyvinvointia ja elintarvikehuollon jatkuvuutta
Rotujen suojelu voi edistää paikallisten kulttuurien säilymistä sekä taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia
Säilyttämistoimenpiteiden räätälöinti paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi ja paikallisten toimijoiden sitouttaminen säilyttämistoimenpiteisiin
Maaseudun kokonaisvaltainen kehitys
Kts. Moniste.
22. Case 1. Maatiaisrotujen säilyttäminen Suomessa
23. Maatiaisrodut Suomessa Nykytilanne
Maatiaisrotujen määrä romahti maatalouden modernisaatiokehityksen myötä
Suojeluun havahduttiin 1970 –luvulla
Populaatiot edelleen pieniä
Tutkimusta, geenipankkitoimintaa, yksittäisiä kasvattajia, suojeluohjelmia
2000- luku: Säilyttämisestä maatiaisrotuisten eläimiin perustuvan yrittäjyyden ja palveluiden kehittämiseen
Lajien (suomenhevonen ja kyyttö) ja rotujen (vrt. ISK, LSK ja PSK) väliset erot
25. Kansalaisten käsitykset maatiaisista(Lilja 2007)
Tiedot maatiaisroduista vähäisiä.
Omakohtaisten vanhojen muistojen kotieläimet ja geneettisesti arvokkaat rodut vaikeasti yhdistettävissä.
Luottamus kaikenlaiseen kehitykseen ja sen mukanaan tuomaan parempaan elämään.
Tiedot maatiaisista ovat arvioivia ja vertailevia.
Tiedonvälityksen antama informaatio mennyt huonosti perille.
Maatiaistietokin on kasaantuvaa.
Maatiaiset ovat geneettisesti arvokkaita, taloudellisesti arvottomia,
sosio-kulttuurisesti museoinnin arvoisia
26. KasvattajatypologiaLilja 2007 Kasvattajien luokittelu Weberin sosiaalisen toiminnan typologian mukaan
Päämäärärationaaliset: suuret karjat, selkeät tavoitteet
Arvorationaaliset: harrastajakasvattajat ja ei-viljelijät (muutama maatiainen muun karjan joukossa)
Traditionaaliset
Affektiivset
kasvattajat eivät ole homogeeninen joukko
kasvattajatyyppien päämäärät poikkeavat selvästi toistaan
karjan koolla voidaan ainakin osittain selittää typpiin kuulumista tai kuulumattomuutta
maatiaisten kasvattaminen merkitsee toimeentuloa ja / tai elämäntapaa
päämäärien ristiriitaisuus on haaste suunniteltaessa keinoja edesauttaa maatiaisrotuisten tuotantoeläintensäilymistä
yhteiskunnan tukitoimet; viljelijät, ei-viljelijät, harrastajat
27. Kasvattajan näkemyksiäTakamaa & Soini 2007
31. Alkuperäisrotujen hyödyntämisen ulottuvuudet
32. Case 2. Jakutiankarjan säilyminen Nykytilanne
Noin 1000 eläintä jäljellä kolmessa kylässä Itä-Siperiassa
Venäjän hajoaminen: karjasta valtiontiloilla noin 20% ja kotitalouksissa 80 %
Laki karjan suojelusta vuonna 2001
Tuki eläimille ja maidolle
Karjaa siirretty myös muihin kyliin säilytystarkoituksessa
Geenipankkitoiminta, sonnien kierrätys + tutkimus (geneettinen ja yhteiskuntatieteellinen)
33. Jakutiankarja Nykytilanne
Noin 1000 eläintä jäljellä kolmessa kylässä Itä-Siperiassa
Venäjän hajoaminen: karjasta valtiontiloilla noin 20% ja kotitalouksissa 80 %
Laki karjan suojelusta vuonna 2001
Tuki eläimille ja maidolle
Karjaa siirretty myös muihin kyliin säilytystarkoituksessa
Geenipankkitoiminta, sonnien kierrätys + tutkimus (geneettinen ja yhteiskuntatieteellinen)
34. Taloudellinen merkitys Paikallinen taso:
omavaraistalous, paikallisen ruokahuollon perusta
eläinten arvottaminen perustuu ensisijaisesti tuotannollisiin ominaisuuksiin ja kykyyn tulla toimeen vaativissa ja vaatimattomissa tuotanto-olosuhteissa
säästöt (esim. lasten koulutus) ja vakuutus tulevaisuudelle
taloudellinen tuki tuotannolle -> karjankasvatuksen suosio
Tasavallan taso:
tasavallan karjatalouden kehittäminen risteytysten avulla
(maatiaisrotujen tuotteistaminen)
35. Sosiaalinen merkitys Paikallinen taso
Fyysinen ja henkinen hyvinvointi (ravinto, sosiaalinen turvallisuus)
Eläimiin liittyvä yhteistyö ja vuorovaikutus (-> sosiaalinen koheesio ja pääoma)
Sosiaalinen työ (erityisesti valtiontilat)
Sosiaalinen monimuotoisuus, yhteisön joustavuus
Sosiaalisten erojen välinen tasaaminen?
Tasavallan taso
Sosio-ekonominen kehitys ja karjan suojelu liittyvät yhteen
36. Kulttuurinen merkitys Paikallinen taso
Paikallisen tiedon säilyminen ja uusiutuminen
Ruoka- ja rakentamiskulttuurin jatkuvuus
Paikallisen ja kansallisen identiteetin ylläpitäjä ja vahvistaminen
Suojelutoiminnan vaikutus
Antaa strategisen neuvottelumahdollisuuden
Karjatalous- vs. poro- ja hevostalouskulttuuri
Kulttuurin dynaamisuus -> halu kehittyä
Tasavallan taso
jakutiankarjan historiallinen merkitys;
kulttuurin välineellinen merkitys
37. Ekologinen merkitys
Jakutiankarjan geneettinen ainutlaatuisuus nousi esiin ensisijaisesti taloudellisen diskurssin kautta
Luonto- ja ympäristökäsitysten erilaisuus läntiseen kulttuuriin nähden
Ruoantuotantojärjestelmän paikallisuus, suljettu kierto
Karja ja ympäristökuormitus
Lannan käsittely
Eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset
Hygienia ja terveys
38. Jakutiankarjan tulevaisuudennäkymiä Lainsäädännön ja tukijärjestelmien kehitys
Kylien modernisaatio (esim. energiantuotanto, elintarvikkeiden tuotanto ja kuluttaminen)
Väestökehitys
Venäjän poliittinen kehitys
Ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset paikalliseen ekosysteemiin ja talouteen
Yksittäisten ihmisten vaikutukset suojelun kehittymiseen?
Paikallisten ihmisten osallistaminen suojelutoimenpiteiden toteuttamiseen ja karjatalouden kehittämiseen!
39. 6. Yhteenveto ja loppukeskustelu Läntiset maatalousmaat
Maatiaisrodut suojeluobjekteja: maatiaisrodut marginaalissa, suojelueläinten status (ei kaikilla)
Tietoisuus maatiaisrotujen monista arvoista lisääntynyt
Suojelu kytkettävissä yhteiskunnan nouseviin trendeihin maatalous- ja maaseutupoliittisiin linjauksiin (vaihtoehto tehotuotannolle)
haasteena hyväksyttävän suojelun toteutuminen
Kehitysmaat
Maatiaisrodut vielä tärkeä osa paikallista elintarvikehuoltoa ja paikalliskulttuuria;
Tietoisuus rotujen merkityksestä toistaiseksi melko vähäistä
Suojelu kytkettävissä paikallisen maatalouden kestävään kehitykseen
haasteena yhteiskuntien ’hallitun modernisaation’ toteutuminen
40.
maatiaisrodut ympäristömuutosten kohteena (jalostus)
Missä määrin maatiaisten jalostus on hyväksyttävää?
maatiaisrodut ympäristöongelmien ratkaisijoina (laidunnus)
maatiaisrodut ympäristönsuojelun kohteena (geneettisen diversiteetin säilyttäminen)
maatiaiset esimerkkejä myönteisestä ympäristönsuojelusta
BD:n suojelu yhdistyy kulttuuriympäristön ja perinteiden suojeluun
Rotujen ’harmittomuus’
Suojelukysymys noussut esiin pitkälti kotieläinjalostajien toimesta
yksilöiden vai kokonaisuuksien suojelu
Tuleeko suojella myös perinteisiä tuotantotapoja ja –olosuhteita, kokonaisia karjatalouskulttuureja? Maatiaisrodut ja ympäristönsuojelu
41. Eettisiä kysymyksiä
Maatiaisroduilla kuten kaikilla eläimillä moraalinen arvo
Ihmiskunnan velvollisuus huolehtia kesyttämistään luontokappaleista
Alkuperäisväestöjen velvollisuudet (luonnonvaroista huolehtiminen) ja oikeudet (kehittyminen vs. ’museoiminen’)
Alkuperäisyyskysymykset:
rodun paikallinen luonne ja sen säilyttäminen?
’Kestävät’ säilyttämistavat (tuotanto vs. muut käyttötarkoitukset)
Rotuominaisuuksien muuttuminen uusien käyttötarkoitusten myötä
Rotujen tuotteistamisen eettisyys:
mitä arvoja tuotteistetaan ja millä keinoin?
Väestönkasvu, huoltovarmuus ja rotujen jalostaminen
42. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta Anderson, S. 2003. Animal genetic resources and sustainable livelihoods. Ecological Economics 45: 331-339.
Buller, H. & Morris, C. 2003. Farm animal welfare: a new repertoire of nature-society relations or modernism re-embedded. Sociologia Ruralis, 43: 3, 216-237.
Diamond, J. 2002. Evolution, consequences and future of plant and animal domestication. Nature 418: 700-707.
Drucker, A. & Scarpa, R. 2003. Valuing Animal Genetic Resources. Ecological Economics 45: 340-352.
Drucker, A., Gomez, V. and Anderson, S. 2001. The Economic Valuation of Farm Animal Genetic Resources: A Survey of Available Methods. Ecological Economics 36 (1): 1-18.
Drucker, A., Smale, M. & Zambrano, P. 2005. Valuation and Sustainable Management of Crop and Livestock Biodiversity: A review of applied Economics Literature. International Food Policy Research Institute, the International Plant Genetic Resources and International Livestock Research Institute
FAO 2007. People and Animals. Traditional Livestock keepers: Guardians of Domestic Animal Diversity. FARome.
Oldenbroek, K. (ed.) 2007. Utilisastion and conservation of farm animal genetic resources. Wageningen Academic Publishers. 195-212.
Granberg, L., Partanen, U., Soini, K. 2006. Social transitioin in the eys of Yakutian cattle. World Sustainable Development Outlook 2006. Global and Local Resources in Achieving Sustainable Developmnet. Inderscience Enterprises Ltd. pp. 134-157.
Hallander, H. 1989. Svenska Lantraser. Bokförlaget Blå Ankan.
Hoffman, I. & Scherf, B. 2005. Management of farm animal genetic diversity: opportunities and challenges. In: Animal Production and animal science worldwide. WAAP book of the year 2005. A. Rosati, A. Tewolde and C. Mosconi (eds.), Wageninge Academic Publishers. 221-246.
Karja, M. & Lilja, T. 2007. Maatiaiseläinten säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen. Saatavissa Internetistä: www.mtt.fi
Köhler – Rollefson, I. 1997. Indigenous practices of animal genetic resource management and their relevance for the conservation of domestic animal diversity in developing countires. Journal of Animal Breeding and Genetics 114: 231-238.
Mendelsohn, R. 2003. The challenge of conserving indigenous domesticated animals. Ecological Economics 45: 501-510.
Myllylä, L. 1991. Suomenkarja – maan alkuperäinen karjarotu. Suomenkarjan jalostussäätiö, Helsinki.
Olson, R., C.A. Francis & S. Kaffka (eds.) 1995. Exploring the role of diversity in sustainable agriculture. ASA, Madison USA. 5-34.
Rege, J. & Gibson, J. 2003. Animal genetic resources and economic development: issues in relation to economic valuation. Ecological Economics 45: 319-330.
Roosen, J., Fadlaoui, A. & Bertaglia, M. 2005. Economic evalutation for conservatioin of farm animal genetic resources. Joural of Animal Breeding and Genetics 122: 217-228.
Ruane, J. 2000. A Framework for Prioritizing Domestic Animal Breeds for Conservation Purposes at the National Level: a Norwegian Case Study. Conservation Biology 14, 5: 1385 – 1393.
Scherf, B. (ed.) 2005. World watch list for domestic animal diversity. Third edition. Rome, FAO.
Steinheim, G., Nordheim, L.A., Weladji, R.B., Gordon, I.J., Ådnø, T. &Holand, Ø. 2005. Differences in choice of diet between sheep breeds grazingmountain pastures in Norway. Acta Agriculturae Scand Section A 55:16-20. Verrier, E., Tixier-Boichard, M., Bernigaud, R. & Naves, M. 2006. Conservatioin and value of local livestock breeds: usefulness of niche products and/or adaptation to specific environments. FAO, Animal genetic resources information. Available in the internet: http://www.fao.org.
Yarwood, R. & Evans, N. 2000. The politicization of livestock: Rare breeds and countryside conservation. Sociologia ruralis 40 (2): 228-248.