Kansainvälistymishanke, teoreettinen viitekehys ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi

1. Hyvä olo ja hoitoympäristön viihtyisyys eri kulttuureissa sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden laadukas työssäoppiminen; Kansainvälistymishanke, teoreettinen viitekehys ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi Jutta KemppainenRTSOL

2. Hyvä olo ja hoitoympäristön viihtyisyys eri kulttuureissa... • kansainvälistymishanke, jolle opetushallitus on myöntänyt valtionavustusta • toteutettu verkostoyhteistyönä • mukana Rovaniemen terveys- ja sosiaalialan oppilaitos (koordinoiva oppilaitos), Vaasan ammattiopisto/sosiaali- ja terveysala, Espoon terveys- ja sosiaalialan oppilaitos, Seinäjoen palvelualojen oppilaitos/sosiaali- ja terveysala sekä Kokkolan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos

3. Tavoitteena on ollut: • tarkastella kulttuurien välisiä hyvään oloon ja hoitoympäristön viihtyisyyteen liittyviä tekijöitä sekä levittää aiheeseen liittyvää tietoutta työelämään • kehittää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monikulttuurisessa ympäristössä toteutuvaan työssäoppimiseen liittyviä laadukkaita käytäntöjä • luoda hankeosapuolten kesken kansallinen sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten yhteistyöverkosto pohjoinen–etelä–länsi-ulottuvuuksilla Suomessa

4. Hankkeen ensimmäinen vaihe alkoi syksyllä 2002 ja kesti heinäkuun loppuun 2003. Siihen liittyen: • oppilaitosten lähihoitaja, parturi–kampaaja- ja kosmetologi-opiskelijat suorittivat opintoihinsa sisältyvää työssäoppimista ulkomailla lisäten samalla omaa ammatillista osaamistaan hoitotaidoissaan monikulttuurisessa ympäristössä • keräsivät tietoa eri kulttuurien hyvä olo-käsityksistä ja hoitoympäristöstä havainnoimalla, keskustelemalla ja haastattelemalla asiakkaita/potilaita, heidän läheisiään ja työyhteisön henkilökuntaa

5. Opiskelijoiden ohella hankkeeseen liittyvää tietoa keräsivät opettajat sekä muutamissa muissa hankkeissa mukana olleet opiskelijat Kesäkuun 2003 loppuun mennessä tiedonkeruulomakkeita oli palauttanut 55 opiskelijaa ja 4 opettajaa

6. Tiedonkeruumaina hankkeessa toimivat: • Espanja • Hollanti • Irlanti • Iso-Britannia • Italia • Kypros • Norja • Ranska • Ruotsi • Suomi • Tanska • Viro

7. Hyvän olon ja hoitoympäristön teoreettista taustaa….

8. Hyvän olon määrittely: • ERIKSONIN mukaan hyvällä ololla tarkoitetaan ”tyytyväisyyttä” (välbehåg) ja ”hyvinvointia” (välmåga) • tyytyväisyys liittyy tarpeiden tyydyttämiseen ja hyvinvointi voimavaroihin • hyvinvointi syntyy tarpeiden tyydyttämisestä ja sen tuntemisesta, että yksilöllä on voimavaroja, joita hän voi myös käyttää. Se merkitsee, että voimavaroja vaativat rasitukset, haasteet ja vaikeat tehtävät tuottavat yksilölle hyvänolontunnetta

9. Hyvänolontunne ja siihen liittyvät piirteet ovat hyvin lähellä sitä, mitä monet kutsuvat onneksi: • Tatarkiewitczin mukaan onni on täydellinen ja pysyvä tyytyväisyydentila, joka koskee elämää kokonaisuudessaan • tällaista ihanteellista onnea ei kuitenkaan oikeastaan ole olemassakaan, vaan ihmisen elämässä ilmenevä onni on pikemminkin ajankohtaista= ihminen voi olla tyytyväinen johonkin elämänsä osa-alueeseen, jolloin tyytyväisyys leviää myös elämän muihin alueisiin

10. Hyvä olo liitetään usein myös terveyteen; • Eriksonin mukaan terveys on henkistä terveyttä (sundhet), fyysistä terveyttä (friskhet) sekä edellä määriteltyä hyvänolontunnetta • Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) määritteli terveyden vuonna 1946 seuraavasti: • Terveydellä tarkoitetaan täydellistä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa eikä ainoastaan sairauden puuttumista. Se kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemastaan

11. Hoitoympäristön määrittely: • hoidettavana olevan ja hoitotyötä tekevän ihmisen ympäristö • voidaan jakaa kolmeen osaan: • fyysiseen hoitoympäristöön • psykososiaaliseen hoitoympäristöön • symboliseen hoitoympäristöön...

12. Fyysiseen hoitoympäristöön kuuluvat esimerkiksi hoitoalan rakennukset, laitteet, huoneet, ilma, sisutus ja puhtaus

13. Psykososiaaliseen hoitoympäristöön kuuluvat suhteet läheisiin, suhde hoitajiin, vuorovaikutus ja itsensä toteuttaminen

14. Symboliseen hoitoympäristöön kuuluvat kulttuuriset ja sosiaaliset arvot sekä ihmisten toimintaa ohjaavat säädökset, käsitykset ja roolit

15. Rooli? • Roolilla tarkoitetaan yksilön statusta, joka on kokoelma oikeuksia ja velvollisuuksia • Rooli on välttämätön yhteiskunnan toiminnassa ja liittyy olennaisesti yhteiskunnan rakenteisiin

16. Hoitaja voi aktiivisesti vaikuttaa kaikkiin näihin osatekijöihin ja edistää potilaan sopeutumista hoitoympäristöönKäytännön hoitotyössä ei ole fyysistä ympäristöä vailla sosiaalista ja symbolista ympäristöä, vaikka niitä käytännön syistä tarkastellaankin erillisinä

17. Hoitoympäristön viihtyisyys...

18. potilasosastot suhteelliset pienet avoimet osastot, joissa yhteiset ruokailu-, seurustelu-, askartelu-, pienryhmä- ja kuntoutustilat yksityisyys: yhden hengen huoneet, väliverhot, henkilökohtaisiin keskusteluihin, hoitoihin ja tutkimuksiin varatut tilat turvallisuus: ovien riittävä leveys, kynnysten poistaminen, sopivat pintamateriaalit, riittävä valaistus, tukevat kahvat... sopivissa paikoissa, lyhyet välimatkat, tekniset laitejärjestelmät (hissit, ovienavaajat, hoitajien kutsuhälytin ja ovien lukot) kodinomaisuus: värit, tekstiilit, kalusteet, asiakkaiden/potilaiden omat tavarat, omien vaatteiden käyttö, puutarha istutuksineen, keinuineen ja tuoliryhmineen Huom! Asiakkaat/potilaat voivat itse osallistua fyysisen ympäristönsä ehostamiseen ja suunnitteluun Fyysisen hoitoympäristön viihtyisyys:

19. mahdollisuus tavata vapaasti omaisia asiakkaiden/potilaiden keskinäiset ystävyyssuhteet ja asiakkaiden/potilaiden sekä hoitohenkilökunnan vuorovaikutussuhteet sosiaalinen turvallisuus: asiakkaan/potilaan mahdollisuus päättää itse yksinolostaan ja toisten kanssa yhdessäolosta keskenään samankuntoistenpotilaiden sijoittaminen samoihin huoneisiin hoitohenkilökunnan empaattisuus, luotettavuus ja asiallinen suhtautuminen asiakkaaseen/potilaaseen henkilökunnan hyvät keskinäiset välit (vaikuttaa myös henkilökunnan omaan jaksamiseen) Psykososiaalisen hoitoympäristön viihtyisyys:

20. huomion kiinnittäminen ympäröivään yhteiskuntaan ja asiakkaan/potilaan elämäntapaan -> asiakkaan/potilaan ajatuksia, uskomuksia ja tunteita ei voi käsitellä irrallaan hänen suhteestaan primaariryhmäänsä, yhteiskuntaan, aikaan, paikkaan ja kulttuuriin hoitohenkilökunnan asiakasta kunnioittava rooli -> ei liiaksi holhoojan rooli oikeanlainen koskettaminen (ei tungetteleva, varovainen vanhustenhoidossa, vrt. naiset/miehet) asiakkaan/potilaan hetkellinen (julkisista) rooleista vapautumisen ja yksityisyyden mahdollisuus (vrt. kulttuurilliset erot) yhteiset säännöt (vrt. sääntöihin sisältyvät haitat) välitön ilmapiiri ja huumori henkilökunnan moniammatillinen rooli Symbolisen hoitoympäristön viihtyisyys:

21. Moniammatillisuus? • moniammatillisuudellatarkoitetaan eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä sekä laaja-alaista ammatillista osaamista • moniammatillinen rooli auttaa hoitohenkilökuntaaymmärtämään potilaan tilanteen paremmin, tuo toimenkuvaan vaihtelua sekä lisää työssäjaksamista ja -viihtymistä • potilaille hoitohenkilökunnan moniammatillinen rooli luo turvallisuudentunnetta ja auttaa heitä saamaan kattavampia, kuntoutumista ja hyvää oloa vahvistavia palveluja

22. Kyselyn tulokset...

23. vaihtopaikkoina kaksi päiväkotia hyvä olon luomisessa korostuivat: ”iloisuus”, ”toimeliaisuus” ja ”vauhdikkuus” suomalaisopiskelijat olisivat kaivanneet päiväkotien toimintaan edellisten vastapainoksi myös ”turvallisuutta, hygieenisyyttä ja järjestelmällisyyttä” yhtä hoitajaa kohti oli varsin paljon lapsia — jopa 20 lasta fyysiseltä ympäristöltään päiväkodit vaikuttivat… hieman ”ahtailta”, ”epäkäytännöllisiltä” ja ”koleilta” muita fyysistä ympäristöä määrittäviä tekijöitä olivat betonipiha, lelujen puuttuminen ulkoa, korkeat aidat, pihaympäristön siisteys, lasten ja hoitajien vaatetus; kaavut psykososiaalinen ilmapiiri oli vapaa, lapset saivat toteuttaa itseään Huom! opetustuokiot -(englannin kieli, numerot, aakkoset) Espanja

24. kurinpitokäytännöt olivat tiukat (väkivalta):päiväkotien läheisyyden ja tiukkuuden ilmapiiri -> herätti suomalaisopiskelijoissa ristiriitaisia tunteita perhesuhteet olivat tärkeät ja lasten suhteet perheisiinsä läheiset, vanhempien ja perinteiden kunnioittaminen oli keskeistä muita kulttuurillisia erityispiirteitä: siestan vietto keskellä päivää, lasten ryhmä-WC-käynnit työilmapiiri - ja yhteisö työntekijöiden mielestä ”iloinen”, ”ystävällinen”, ”hyvä” ja ”todella lämmin” -> työntekijät viettivät aikaa toistensa kanssa myös työn ulkopuolella opiskelijat kokivat vastaanottonsa ”ihanaksi”, ”avoimeksi”, ”lämpimäksi” ja ”rennoksi” henkilökunnan kielitaidossa oli puutteita henkilökunta moniammatillinen — ei hoitanut vain yhtä tiettyä roolia, teki ”kaikenlaisia töitä”

25. työssäoppimispaikkoina päiväkoti, neljä–kaksitoistavuotiaiden kristillinen koulu sekä neljä–kuusivuotiaiden kristillinen koulu fyysisessä ympäristössä painottuivat turvallisuustekijät -> aikuinen oli aina pihalla lasten kanssa, vaitiolovelvollisuuteen suhtauduttiin vakavasti, päiväkodin kaappien ovet olivat lukossa, neljä–kaksitoistavuotiaiden kristillinen koulu oli tarkoituksella rakennettu hieman syrjään liikenteestä päiväkodissa ja neljä–kaksitoistavuotiaiden kristillisessä koulussa keskeistä oli myös kodinomaisuus (värikäs sisutus, seinillä lasten piirustuksia, koulun pihalla lemmikkieläinaitaus) muita kulttuurillisia erityispiirteitä olivat ulkokenkien käyttö sisätiloissa, eväiden syönti tuoliringissä omassa luokassa, se, että käsiä ei pesty ennen ruokailua, nuorempien ja vanhempien lasten leikkiminen... Hollanti

26. eri osissa pihaa, WC-käytännöt, opettajien tukena olleiden järjestäjien tehtävät vanhemmat osallistuivat lastensa koulunkäyntiin ja päivähoitoon tiivisti -> päiväkotilasten vanhemmat jäivät hetkeksi ennen töihin lähtöään leikkimään lastensa kanssa, koululaisten vanhemmat kuljettivat lapsiaan kesken päivän koulun menoihin ja takaisin koululle viriketoimintaa — retkiä, urheilukilpailuja — sekä vanhempainiltoja järjestettiin kouluilla paljon oppilaiden itsemääräämisen tunne, omatoimisuus ja vastuu omasta oppimisesta painottuivat kouluissa -> läksyä ei annettu, kouluissa ei ollut valmiita lukujärjestyksiä,neljä–kaksitoistavuotiaiden kristillisessä koulussa ”valintapäiviä”, opetusta ei annettu neljä–kuusivuotiaille lapsille päiväkodissa henkilökunnan ja lasten välit olivat läheiset (halaukset, suudelmat) koulussa lasten ja henkilökunnan suhde muuttui ammatillisempaan suuntaan -> kuri, nurkkaan istutus

27. koulujen resurssit olivat hieman alhaisemmat kuin Suomessa: työvälineissä puutteita avoimuus ja luottamus luonnehtivat psykososiaalista ilmapiiriä; hollantilaiset suomalaisia avoimempia

28. vaihtopaikkoina yksityispäiväkoti sekä montessoripäiväkoti fyysisen ympäristön turvallisuus keskeistä: päiväkodissa käytettyjen välineiden, kalusteiden ja lelujen tuli olla lapsille turvallisia -> pihan tuli olla aidattu ja porttien lukossa, kontrollin ja järjestyksen — lapsille asetettujen rajojen — ylläpito oli tärkeää, henkilökunnalla tuli olla käytynä ensiapukurssi muita fyysistä ympäristöä luonnehtivia tekijöitä olivat värikkyys, kirkkaus, tilojen toiminnallisuus ja tilavuus sekä kodinomaisuus — lapsilla piti olla mahdollisuus rauhaan, silloin kun he halusivat hygieniapuoli päiväkodissa poikkesi Suomesta, ja oli vähemmän ”tarkka” lounaan lapsille toimitti lähiravintola, lasten kotoaan tuomat välipalat olivat ”suomalaiselle kauhistus”: suklaapatukoita ja energiajuomia Irlanti

29. psykososiaalisessa toiminnassa periaatteena oli lasten kasvattaminen ulospäinsuuntautuneiksi (nauttimaan uusille ihmisille puhumisesta, lauluista ja runoista) kasvatustavoite oli myös toteutunut, sillä lapset olivat erittäin avoimia ja keskustelivat ”iloisesti” vieraankin hoitohenkilökunnan kanssa päiväkodin työntekijät pitivät tiivistä yhteyttä lasten vanhempiin ja välittivät heille etenkin päiväkodissa tapahtuneet ”hyvät asiat” lapsille asetetut tiukat normit heijastuivat päiväkotien toiminnassa ajoittain... selvemmin kuin psykososiaalisen toiminnan avoimuus ja vilkkaus -> kurinpidollinen toiminta oli hyvin aikuisjohtoista, opetustuokioita annettiin pienillekin lapsille, uhkailuihin, huijauksiin ja perättömiin lupauksiin turvauduttiin henkilökuntaa päiväkodeissa oli liian vähän, henkilökunta oli ammattitaitoista, mutta moniammatillinen verkosto puuttui (vrt. lasten kehitysviivästymät, lukihäiriöt tai allergiat) opiskelijoiden vastaanotto ”lämmin”, ”innostunut” ja ”kiinnostunut”, ohjaus ”rakentavaa”, ”antoisaa” ja ”luontevaa”

30. vaihtopaikkoina parturi-kampaamo, kosmetologihoitola, vanhusten hoitokoti A ja BsekäCollegen yhteydessä sijainnutpäiväkoti keskeistä asiakkaan arvostaminen, etenkin psykososiaalinen ja symbolinen ympäristö pyrittiin luomaan hänen kannaltaan viihtyisäksi apuna asiakaspalvelutaidot, asiakkaan kuunteleminen ja huomioinen — asiakas oli ”kärjessä ja aina oikeassa” myös fyysinen ympäristö oli asiakkaan näkökulmasta toisaalta todella viihtyisä, toisaalta myös puutteellinen (vrt. kampaamosalonki, kosmetologihoitola, päiväkoti, vanhusten hoitokoti) työntekijöillä hyvä yhteishenki: viettivät aikaa yhdessä töiden ulkopuolella, olivat ”ystäviä” tai ”yhtä suurta perhettä” keskenään Iso-Britannia

31. tiimityön korostui: työntekijät työskentelivät ”tiimin” jäsenenä, ideoita vaihdettiin, toisia autettiin ja joustettiin tilanteen mukaan toisaalta hoitokulttuuria luonnehtivat tarkat ”pomo-kisällisuhteet” (vrt. kampaamon omistajan ja työntekijöiden ja harjoittelijoiden suhteet sekä vanhainkodin ylihoitajan ja henkilökunnan väliset suhteet) brittiläisessä hoitokulttuurissa ilmeni myös toinen kahtalaisuus: toisaalta henkilökunnan ja asiakkaiden välejä luonnehtivat ”lämpimyys”, ”aitous”, avoimuus” jne. toisaalta hoitokulttuuriin kuului vahvasti tietyn etiketin noudattaminen (vrt. vanhainkoti) lisäksi hoitokulttuuriin liittyi tabuja, kuten alastomuus (vrt. kosmetologihoitola) hoitolaitoksilla oli tietyt eettiset ja kansainväliset periaatteet, joista kuitenkin usein poikettiin hoitajilla oli erilainen käsitys kiireestä kuin suomalaisilla hoitajilla asiakkaiden ja omaisten suhteet olivat läheiset henkilökunta teki yhteistyötä omaisten kanssa vapaaehtoistyöntekijät, (henkilökuntaa liian vähän)

32. hoitoalan ammattien arvostus oli korkea ei moniammatillisuutta

33. työssäoppimispaikkoina psyykkisesti kehitysvammaisten kuntouttava päivätoimintakeskus, vanhusten päivätoimintakeskus sekä lasten päiväkoti päiväkodissa keskeistä fyysisen ympäristön viihtyisyys ja turvallisuus -> asiakkaille pyrittiin luomaan hyvää oloa huonekaluilla, sisustuksella, tilojen käytännöllisyydellä, terävien kulmien pehmustamisella... joustavilla hoitomenetelmillä, monipuolisella ja runsaalla ruualla sekä erilaisilla erikoisuuksilla, kuten pallomerellä vanhusten päivätoimintakeskuksessa fyysisen ympäristön viihtyisyys oli vajavaista -> keskuksessa ei ollut hissiä, ja kalustus oli ”niukanlaista” psyykkisesti kehitysvammaisten kuntouttavan päivätoimintakeskuksen tilat olivat ”riittävät” -> Italia

34. asiakkaat eivät asuneet keskuksessa, vaan kotonaan, ja osa keskuksen toiminnoista, kuten liikunta, tapahtui ulkona italialaisessa päiväkodissa satsattiin paljon psykososiaalisen ympäristön viihtyisyyteen -> yksilön ”itsensä hyväksymisen” ja ”joukkoon kuulumisen” tunteita pyrittiin vahvistamaan lapsiin luotiin heti heidän hoitoon tullessaan läheinen, aito kiintymissuhde mm. halauksia ja suudelmia jaettiin paljon -> jotkut lapset kiintyivät hoitajiin enemmän kuin omaan äitiinsä psyykkisesti kehitysvammaisten kuntouttavan hoitolaitoksen psykososiaalisessa ympäristössä keskeistä oli asiakkaiden itsenäisen selviytymisen ja työllistymisen tukeminen ja sosiaalisuuden kehittäminen, sosiaalisia aktiviteetteja tarjottiin paljon myös vanhuksille tarjottiin monenlaisia yhdessäolon muotoja, kuten kortinpeluuta, retkiä, juhlia, käsitöidentekomahdollisuuksia, ruuanlaittomahdollisuuksia sekä vapaata seurustelua sosiaalisen aktiivisuuden ohella hoitolaitoksissa korostui vapaus ->

35. jokaisella yksilöllä oli mahdollisuus tehdä sitä, mitä ”hän itse halusi”, mihinkään ei ollut pakko osallistua aktiivinen toiminta sopi suomalaisopiskelijoiden mukaan hyvin yhteen italialaisten persoonallisuuden kanssa, jota luonnehti ”sosiaalisuus ja seuran rakastaminen” -> vanhukset hakeutuivat toistensa seuraan, lapsista vain harvat arkailivat vieraiden seurassa eivätkä he koskaan tuntuneet kaipaavan täydellistä yksityisyyttä, kuten suomalaislapset italialaisessa hoitoympäristössä painottunut vapaus näkyi myös siten, että päiväkodissa ei ollut ”virallisia sääntöjä” eikä päiväjärjestystä tai ylös kirjattuja kasvatuksellisia tavoitteita henkilökunta hoitolaitoksissa tuli hyvin toimeen toistensa kanssa -> heidän välillään vallitsi ”hyvä yhteishenki” moniammatillisuutta ei ollut havaittavissa psyykkisesti kehitysvammaisten kuntouttavan päivätoimintakeskuksen henkilökunnalla oli yliopistollinen arvosana

36. vaihtopaikkoina päiväkoti, kehitysvammaisten päivätoimintakeskus sekä yksityisklinikka fyysiseltä ympäristöltään hoitolaitokset olivat kodinomaisia ja viihtyisiä -> mm. viherkasveja, tauluja ja juhliin liittyviä koristeita käytettiin runsaasti, klinikan asiakkailla sai olla mukanaan omia vaatteitaan ja tavaroitaan, kuten televisio ja radio myös turvallisuuteen hoitolaitoksissa satsattiin: päiväkotia ympäröi aita, lääkärikeskuksessa hoitajat kävivät usein katsomassa asiakkaita pinta-alaltaan hoitolaitokset olivat aika pieniä ja yksityisyydessä oli puutteita -> kehitysvammaisten päivätoimintakeskuksen tarjoama yksityisyys oli ”todella huonoa” (vrt. vaippojen vaihto) johtavana tavoitteena kyproslaisissa hoitolaitoksissa oli... Kypros

37. ”hyvän olon” tuottaminen asiakkaille -> tähtäimenä oli se, että asiakas ”tuli kuntoon ja pääsi kotiin” perustarpeiden — uni, puhtaus, riittävä ravinto — täyttämisen ohella, aikaa, läheisyyttä ja paljon virkkeitä pyrittiin tarjoamaan asiakkaille (vrt. kehitysvammaiset, vanhukset, lapset) huumoria käytettiin apuna hyvän olon tuottamisessa asiakkaat ja henkilökunta tulivat hyvin toimeen keskenään, heidän suhteensa oli läheinen ja asiakkaiden toiveet pyrittiin täyttämään (suomalaiset haasteellisimpia asiakkaita) myös rajat olivat kyproslaisissa hoitolaitoksissa tiukemmat kuin Suomessa, ja kurinpito ajoittain ankaraa (fyysinen kuritus) -> ”rajat ja rakkaus” -käsite näkyi selvästi kehitysvammaisten päivätoimintakeskuksen psykososiaalisessa ympäristössä ilmeni hoitajien taholta hieman välinpitämätöntä suhtautumista asukkaisiin (vrt. syöttäminen) henkilökunta tuli hyvin toimeen keskenään: ongelmia ratkottiin yhdessä ja aikaa vietettiin työtovereiden kanssa myös työpaikan ulkopuolella

38. asiakas-läheinen-suhteissa hoitolaitosten välillä oli suuria eroja -> lääkäriklinikalla asiakkaiden/potilaiden ja heidän omaistensa välit olivat ”hyvät” ja ”läheisemmät” kuin Suomessa kehitysvammaisten hoitolaitoksessa tilanne oli päinvastainen: vammaisista monet olivat hylättyjä tai eivät voineet asua kotonaan, sukulaiset eivät käyneet katsomassa heitä moniammatillisuutta hoitolaitoksissa oli havaittavissa -> henkilökunnan toimenkuvat olivat monipuoliset (vrt. klinikan henkilökunta) taloudelliset resurssit vaikuttivat riittäviltä, ambulanssin ”sisältö” tosin kummeksutti ohjaukseen osa opiskelijoista oli tyytyväistä, osa olisi kaivannut sitä lisää kulttuurillisia erityispiirteitä olivat uskonnollisuuden korostuminen, tiiviit perhesuhteet, naisen aseman ”alhaisuus”, ”hössötys”, lääkärin aseman vahvuus hoitajiin nähden, sisällä tupakoiminen, sanan ”kiitos” kuuleminen useammin kuin Suomessa

39. työssäoppimispaikkana Länsi-Norjassa sijainnut työkeskus työkeskuksen ilmapiiri oli italialaiseen ja hollantilaiseen tapaan hyvin vaihteleva ja vapaamuotoinen -> henkilökunta pyrki järjestämään asiakkaille mahdollisimman paljon yhteistä, itsenäistä ja kehittävää toimintaa, asiakkaiden itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia pyrittiin tukemaan työntekijöiden rooli oli vahvasti ”aidon työntekijän” rooli työilmapiiri työkeskuksessa oli ”ystävällinen”, ”hyvä” ja ”rento” asiakkaita kannustettiin työntekoon ja heitä ohjattiin ja kehotettiin kunnioittamaan ja auttamaan toisiaan kiirettä ei esiintynyt Norja

40. vaihtopaikkana itäisessä Ranskassa sijainnut parturi-kampaamo ranskalaisessa hoitoyhteisössä korostuivat asiakkaan huomioiminen, hänen kanssaan keskusteleminen ja hänen tuntemuksiensa aktiivinen tiedusteleminen myös ”iloisuus”, ”suorapuheisuus”, kahvin tarjoamien sekä asiakkaan kannalta tehokas ajankäyttö — se, ettei asiakkaan tarvinnut odotella... työntekijää esimerkiksi puhelimesta — luonnehtivat ranskalaista hoitokulttuuria ranskalaista kampaamoa luonnehti myös se, että työtilojen sisustamiseen satsattiin paljon -> tärkeänä pidettiin sitä, että liike näytti ”siistiltä” ja ”kalliilta”, asiakastilat olivat tarkasti erotettuja työntekijöiden tiloista toisaalta vaikka ranskalaisessa kampaamossa pyrittiin välittämään vaikutelma työtilojen siisteydestä... Ranska

41. suomalaisten opiskelijoiden mukaan siisteydessä oli havaittavissa puutteita (vrt. fööniharjat) ulkoisesti ranskalaista, samoin kuin isobritannialaista kampaussalonkia, pidettiin ”kauniina” ja ”tyylikkäänä”, odotustila oli mukava”, musiikki soi, ja luettavaa löytyi asiakkaiden ja henkilökunnan välit liikkeessä olivat läheiset -> lähimpien asiakkaiden kanssa vaihdettiin poskisuudelmat, kanta-asiakkaat toivomuksineen muistettiin, ehdotuksia, palautetta ja mielipiteitä kerrottiin ja kuunneltiin toisin kuin brittiläiset kampaajat, ranskalaiset kampaamotyöntekijät eivät viettäneet aikaa toistensa kanssa työnsä ulkopuolella -> työyhteisössä ei haluttu, että työntekijät keskustelisivat yksityisasioistaan työpaikalla suomalaiseen makuun ranskalaisen kampaamon työtahti tuntui aluksi ”rennolta”, mutta alkoi sittemmin vaikuttaa ”kovalta” ranskalaisessa työkulttuurissa jokainen hoiti aluksi oman osansa ja mikäli ylimääräistä aikaa jäi, auttoi muita -> tiimityötä brittiläiseen tapaan ei esiintynyt

42. kampaamossa oltiin hyvin ylpeitä kampaamossa kehitetyistä omista tekniikoista ja hoitomenetelmistä, joilla pyrittiin erottautumaan muista moniammatillisuutta työyhteisössä ei toistaiseksi olut havaittavissa, mutta työntekijät ja asiakkaat esittivät sen puolesta kannattavan mielipiteensä

43. vaihtopaikkoina Koillis- ja Kaakkois-Ruotsissa sijainneet vanhusten hoitolaitokset sekä Kaakkois-Ruotsissa sijainnut päiväkoti hoitolaitoksissa keskeistä oli asiakkaiden ”oman tahdon kuuntelu”, ”asiakkaiden identiteetin näkeminen”, ”asiakkaan kunnioittaminen” ja heidän ”yksilöllisyytensä säilyttäminen” myös asiakaskunta arvosti sitä, että heidän mielipiteitään kuunneltiin ja että heille taattiin omaa rauha ja itsenäisyys -> kulttuurisena erona esimerkiksi Italiaan oli se, että molemmilla, niin päiväkodin lapsilla kuin vanhuksillakin, oli tarve viettää toisinaan aikaa yksikseen psykososiaalisessa ympäristössä korostui Italian ja Hollannin hoitolaitosten tapaan päivärutiinien joustavuus -> Ruotsi

44. niin lapsille kuin vanhuksillekin pyrittiin takaamaan puitteet toimia mahdollisimman vapaasti ja toteuttaa itseään; ryhmäpakkoa ei ollut, avoimuutta arvostettiin ja ristiriitatilanteet pyrittiin selvittämään kasvotusten henkilökunnan työssäjaksamista edistivät hyvä työyhteisö, jatkokoulutusmahdollisuudet, harrastukset, työvälineet ja hyvä ergonomia työnteossa -> Ruotsissa satsattiin opiskelijoiden mielestä Suomea enemmän erilaisten apuvälineiden käyttöön, työergonomiaan sekä hoitajien ”hyvään oloon” työyhteisöä ja -ilmapiiriä pidettiin ”leppoisana”, ”rauhallisena”, ”modernina”, ”avoimena”, ”lämpimänä” ja ”kannustavana” henkilökunta-asiakassuhteet olivat ”toimivia” ja ”läheisiä” -> asiakkaiden mielipidettä asioista kysyttiin ja heidän toiveitaan pyrittiin toteuttamaan päiväkodissa oltiin tiiviisti tekemisissä lasten vanhempien kanssa henkilökunnalla ei ollut juurikaan yhteisiä aktiviteetteja työn ulkopuolella -> toiset olisivat kaivanneet niitä lisää, toiset olivat tyytyväisiä entiseen tasoon

45. hoitolaitosten fyysisessä ympäristössä painottui turvallisuus -> lääkekaapit olivat lukossa, uuneissa oli ajastimet, ja henkilökuntaa oli aina lähettyvillä montessoripäiväkodissa satsattiin myös selkeään sisustukseen vanhusten hoitolaitoksen fyysisessä ympäristössä korostui kodinomaisuus -> viherkasvit, omien huonekalujen, taulujen, petivaatteiden ja vaatteiden käyttö, viihtyisät värit ja avarat tilat päiväkodilla oli niin ikään isot tilat, myös ”siistinä ja ”hieman kylminä” tiloja pidettiin viriketoimintoja hoitolaitoksissa oli paljon: bingosta ja leivontamahdollisuuksista, erilaisiin leikkeihin vanhuksista osa oli hoitolaitoksen ilmapiiriin tyytyväisiä, toiset pitivät ilmapiiriä ”pysähtyneenä” taloudellinen tilanne Ruotsissa oli opiskelijoiden mukaan Suomea parempi, vaikka hoitohenkilökunnan mukaan resurssien puute ja säästökampanjat leimasivat myös ruotsalaista hoitoyhteisöä muiksi erityisiä kulttuurillisia piirteitä lapsen ottaminen toiminnan keskipisteeksi ->

46. hänen arvostamisensa ja kunnioittamisensa — sekä maahanmuuttaja- ja adoptiolasten suuri määrä ruotsalaisissa päiväkodissa hoitolaitosten ”rennompaan” työilmapiiriin kiinnitettiin huomiota, työntekoa ei pidetty niin ”intensiivisenä” kuin Suomessa

47. työssäoppimispaikkoina pohjoissuomalaisen kaupungin kotipalvelu, vanhusten päiväkeskus, terveyskeskuksen vuodeosasto, veljes-sairaskoti sekä A- ja B-palvelutalot asiakkaille hyvää oloa tuottivat säännölliset kontaktit omaisiin, ystäviin ja muihin asiakkaisiin, henkilökunnan ystävällisyys ja ammattitaitoisuus sekä avun saaminen tarvittaessa myös riittävä yöuni, ravinto, hygienia, kipujen poissaolo, terveys, turvallinen olo, hyvä ja virkeä mieli sekä liikkumiskyky nähtiin hyvää oloa tuottaviksi tekijöiksi, samoin taloudellinen toimeentulo joillekin asiakkaille uskonto tuotti hyvää oloa, saunassa käynnistä pidettiin kovasti hoitajilta asiakkaat toivoivat enemmän aikaa itselleen ja hoitajatkin halusivat kiireen pois terveydenhuollosta (lisää henkilökuntaa) Suomi

48. suomalaisten hoitolaitosten fyysisessä ympäristössä painottuivat kodinomaisuus, tilavuus ja avaruus ainoastaan terveyskeskuksen vuodeosaston asiakkaat valittelivat huoneiden olevan toisinaan ahtaat ja kodinomaisuuden puutteellista muissa hoitolaitoksissa asiakkailla oli mukanaan ”omat rakkaat tavaransa”,huonekalunsa ja vaatteensa suomalaisasiakkaat halusivat asua ”omissa oloissaan” niin pitkään, kuin vain pystyivät, -> oman itsen ja tilan hallinta koettiin tärkeäksi myös turvallisuutta suomalaisissa hoitolaitoksissa pidettiintärkeänä (vrt. asiakkaiden kotien muokkaaminen turvallisuuden aikaansaamiseksi, turvallisuuden ja kodinomaisuuden välinen suhde) muita turvallisuutta aikaansaavia tekijöitä olivat yöhoitajan läsnäolo, kameravalvonta, portit rappusten edessä, turvahälyttimen ja turvapuhelimen käyttö, henkilökunnan vähäinen vaihtuvuus, ovien lukitseminen, B-palvelutalon palohälytys suoraan palokunnalle jne.

49. suomalaisasiakkaat kokivat yksityisyytensä kunnioittamisen tärkeäksi, ja hoitohenkilökunta pyrki takaamaan sen (vrt. kylvetys, kotipalvelu), terveyskeskuksen vuodeosastolla yksityisyys ei toteutunut niin hyvin suomalaisasiakkaat arvostivat virikkeitä, mutta verrattuna esimerkiksi italialaisiin vanhuksiin, he viettivät paljon aikaa yksikseen ja viihtyivät omissa oloissaan terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa useampi asiakas oli samassa tilassa, asiakkaat ahdistuivat vierustovereiden läheisyydestä -> pelkoja ja huolestumista ehkäisemiään käytettiin suojaverhoja ja soittokelloja muita suomalaisia hoitolaitoksia luonnehtivia piirteitä olivat monenlaiset vapaa-ajantilat, pihapenkit, keinu, verhot ikkunoissa, kukat, saunat sekä useat WC- ja suihkutilat (terveyskeskuksen vuodeosastolle ainoana hoitolaitoksena kaivattiin enemmän vessoja) sosiaalisia virikkeitä olivat leipominen, lukeminen, TV:n katseleminen, radion, CD:n tai kasettien kuunteleminen, keskusteluryhmään osallistuminen, pelien pelaaminen...

50. kuntosali, ukkokerho sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin talon tapahtumiin vanhukset saivat myös mahdollisuuksien mukaan itse valita päiväohjelmaa ja vierailupaikkoja itselleen juhlapäivinä asiakkaiden huoneet koristeltiin yhteyksiä omaisiin pidettiin, vaikka ei kovin aktiivisesti -> osa asiakkaista oli yksinäisiä henkilökunta pyrki ottamaan omaiset huomioon asiakkaiden henkilökohtaisia tarpeita kartoitettaessa -> asiakkaat ja omaiset saivat tavata toisiaan milloin halusivat asiakkaiden sairauksia seurattiin aktiivisesti asiakkaat pitivät ilmapiiriä hoitolaitoksissa ”hyvänä”, samoin mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen myös henkilökunta piti työyhteisöstään -> tieto kulki hyvin, muille voitiin kertoa mieltä painavat asiat, päivärytmi suunniteltiin yhdessä, asioista ja kokemuksista keskusteltiin, ongelmat selvitettiin välittömästi symboliseen ympäristöön liittyen kaikille vanhuksille ei ollut helppoa myöntää kotipalvelun avun merkittävyyttä: toiset pitivät kotipalvelun apua ”todella tarpeellisena”, toiset ”vähättelivät sitä”