120 likes | 266 Views
Lastensuojelun dokumentoinnin kehittäminen teemaryhmässä 16.12.08 Mirva Makkonen Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö. Teemaryhmä. Kokoontumisia kuukauden välein; tähän mennessä 9 tapaamista ja keväälle 2009 2 tapaamista Osallistujat:
E N D
Lastensuojelun dokumentoinnin kehittäminen teemaryhmässä 16.12.08 Mirva Makkonen Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö
Teemaryhmä • Kokoontumisia kuukauden välein; tähän mennessä 9 tapaamista ja keväälle 2009 2 tapaamista • Osallistujat: Merja Järveläinen, laitostyön johtaja, Oulun ensi- ja turvakoti Riitta Lamppu, lastenhoitaja, Onnelan lastenkoti Päivi Martikainen, sosiaalityöntekijä, Liminka Elina Muhos/Anna Rajala, ohjaaja Salme Määttä, sosiaalityöntekijä, Oulu/perhehoito Eija Pesonen, ohjaaja, Oulu/perheiden tukipalvelut Anna-Maria Raukovaara, perhepalveluohjaaja, MLL Helena Repola, ohjaajaa, Onnelan lastenkoti Kaija Vaarnanen, sosiaalityöntekijä, Oulunsalo Helena Vandell, ohjaaja, Oulu/perheiden tukipalvelut Anna-Kaija Ylitalo, sosiaalityöntekijä, Tyrnävä Mirva Makkonen, kehittäjä-sosiaalityöntekijä,
Työskentelytavat • Alustukset ja keskustelut • Harjoitukset • Yhteyshenkilö työyhteisöön • Kehittäminen työyksiköissä
Teemaryhmässä esille tulleita asioita • Havainnot ja tulkinnat; kirjaaminen • Vuorovaikutuksen havainnoinnin kirjaaminen • Ammatillisen arvion ja johtopäätösten kirjaaminen • ”Vaikeiden” asioiden kirjaaminen • Asiakirjojen luovuttaminen ja käsittely asiakkaan kanssa • Asiakkaan näkemyksen kirjaaminen • Positiivisten asioiden ja voimavarojen kirjaaminen • Aika • Liikkuva työ • Mitä on oleellinen ja merkityksellinen?
Tavoitteena dokumentointiohje työyksiköihin Kun työn ja sen kirjaamisen tavoitteet ovat epäselvät, myös asiakirjasta tulee epäselvä ja ylimalkainen. On vaikea valita mitä kirjataan ja mukaan otetaan kaikki mahdollinen Kun työn tavoite on kirkastunut, kirjaaminen saa jäsentyneen muodon. Tavoitteeltaan epäselvä työ ja sen kirjaaminen eivät tarkennu erityisesti mihinkään. (Kagle 1984)
Kirjaamisen sisällöistä ja toimintatavoista on hyvä olla kirjalliset ohjeet ja periaatteet, joihin voi tarvittaessa palata. Kun asioista on yhteisesti sovittu, työyhteisöön syntyy myös yhteinen käytäntö kirjaamisessa. • Kun työyksikössä on dokumentointiohjeistus jokainen tietää, mikä on kirjaamisen tarkoitus omassa työtehtävässä. • Kirjaamisen sovittua sisältöä ja laatua arvioidaan säännöllisin väliajoin ja tehdään tarvittavat korjaukset.
Mitä varten? • Kirjoitetaan ja luetaan työssä • Työtä varten • Työn tekemiseksi. • Intentio tulla tulkituksi tietyllä tavalla vs. miten tulkitsija tunnistaa kirjoittajan intentiot. • Muodostetaan ymmärrystä, kerätään ja tallennetaan tietoa sekä suunnitellaan toimintaa. • Keille kirjoitetaan? • Itselle • Toisille työntekijöille • Asiakkaille • Lapsen näkyväksi tekeminen • Muille viranomaisille • Keille muille?
”Minulla ei ole asuntoa” Asiakas kertoo, että hänellä ei ole asuntoa. Asiakas on asunnoton. Asiakkaalla ei ole asuntoa. Asiakas sanoo olevansa asunnoton. Asiakas väittää olevansa asunnoton Asiakas toteaa olevansa asunnoton. Asiakas itkee, koska hänellä ei ole asuntoa. Asiakas on vihainen asunnottomuudestaan. Asiakkaan asumistilanne on edelleen epätoivoinen. Kääriäinen 13.10.2005
”Koti on suhteellisen siisti.” Mikä on lauseen merkitys? Verrattuna mihin? Mitä on suhteellinen? writeenough.org.uk
”Isä ei ole pystynyt tarjoamaan lapselle vakaata kasvuympäristöä.” Miksi ei pysty? Konkreettiset perustelut, syyt. Mikä vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä? Millaiset olosuhteet lapsi tarvitsee? Mitkä ovat vakaan kasvuympäristön kriteerit juuri tämän lapsen kohdalla? writeenough.org.uk
”Äidin katkeruus heijastuu lapsen kehitykseen.” Miten katkeruus on todennettu? (todennettu vai väitetty) Miten äidin katkeruus vaikuttaa lapseen? writeenough.org.uk
Evääksi • Hyvä lastensuojelun dokumentointi ei tarkoita automaattisesti, että asiakastyö tulisi hyvin tehdyksi. Puutteet dokumentoinnissa eivät myöskään tarkoita yksioikoisesti sitä, että toiminta asiakkaan kanssa olisi huonoa tai epäammatillista. (Kääriäinen 2006). • Myötäkarvainen lukeminen (Kääriäinen 2006). • Menneisyyden tulevaisuus (Kalela 2000).