MITÄ AJATTELEMME SUOMALAISUUDESTA: Kansallisen omakuvan kolme kehitysvaihetta?

1. MITÄ AJATTELEMME SUOMALAISUUDESTA:Kansallisen omakuvan kolme kehitysvaihetta? Yhteiskuntahistorian johdantokurssi syksy 2013/Sosiaalihistoria luento 4 MATTI PELTONEN

2. 1. Mitä on kansallinen stereotypia? • Identiteetti, omakuva ja mentaliteetti ovat eri asioita; käsitteet on pidettävä selkeinä; • Suomalaisen omakuvan erikoisuus – kielteisyys ja roimasti liioiteltu itsekriit-tisyys; edellytyksenä että puhutaan ikään kuin toisista (”kansasta”); • Omakuvan sukupuolirajat – koskee useimmiten vain miehiä, mieluiten rahvaan miehiä, ei tarvitse ”pelätä”, mitä naiset sanovat; • Naapurimaissa on toisenlaisia (ja yleensä varsin myönteisiä) käsityksiä suomalaisista.

3. Keskeisten käsitteiden selventämistä:a. Identiteetti: -kokemuksellinen, symbolien ja rituaalien kautta välittyvä yhteisyys (identifioituminen yhteiseen suomalaisuuteen); -ajallisesti lyhytkestoinen, mutta herkästi toistuva; -yksilöllisen kokemuksen kautta toteutuva, mutta oman ryhmän jäsenten kanssa kulttuurisesti jaettu; -tuttu ja tunnettu.

4. b. Mentaliteetti: • -suhtautumistapamme (käsitteen alkup. merkitys: kansanluonne tai maailmankuva); • -meidän ja maailman/luonnon suhteen puolittain tai jopa kokonaan tiedostamattomat rutiinit; • -opittu ja automaattiseksi muodostunut; • -pitkäkestoinen, usein siksikin julkilausumaton; • -ei niin tunnettu ja helppo tunnistaa kuin identiteetti.

5. c. Kansallinen stereotypia/Omakuva: • -yleensä tiiviitä (ja kiusoittelevia) käsityksiä toisista kansallisuuksista; • -kulttuurin (opetus, joukkotiedotus, kirjallisuus) ylläpitämiä ja levittämiä käsityksiä, oppineiden ja kirjailijoiden toiminnan tulosta; • -suhteellisen pysyviä ja jäykkiä, mutta kuitenkin suuretkin muutokset mahdollisia historian murroskohdissa; • -omakuva on kansallisen stereotypian erikoistapaus – puhe ”suomalaisuudesta” on yleensä juuri tätä.

6. 2. Omakuvamme historian vaiheita2.1Vuosisadan vaihde 1800/1900 – ”kansankuvan murros” ja kielen sosiaalihistoria • Yhteiskunnallinen tilanne ennen itsenäistymistä ja suomenkielisen eliitin asennemurros; • Suomenkielisen korkeakulttuurin ”nuoruus” koettiin ongelmana, vajavuutena, jonka ajateltiin periytyvän biologisena ominaisuutena; • Taustalla ”rotuajattelu” vallitsevana intellektuaalisena muotina (käsitys myös henkisten ominaisuuksien biologisesta periytyvyydestä tieteen ”viimeisenä sanana”).

7. Tyypillinen esimerkki 1900-luvun alusta, myytti joka on jäänyt elämään ja vaikuttaa aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka: • Myytti ”suomalaisesta humalaluonnosta”, ”pahasta olutpäästä” tai ”suomalaisesta viinapäästä” (nyk. suomalainen juomatapa); • Syntyi ennen kuin oli tehty yhtään tutkimusta juomatavoista Suomessa tai muualla! • Raittiusliikkeen ja kieltolakitaistelun merkitys taustalla ratkaiseva (aluksi); • Ymmärrettäväksi (sivistyneistölle) viinapään myytin teki em. rotuajattelu, käsitys kansallisten ominaisuuksien biologisesta periytymisestä, ongelma ei ole pulllossa vaan rodussa/kielessä.

8. 2.2. Ennen kieleen perustunutta mallia, 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa – sisämaan ja rannikon dialektiikka • -sivistys ja barbaria luontosuhteeseen perustuvana kaksijakoisuutena (rikkonainen rannikko ja sisämaan umpimetsät); • -rannikko: aktiivinen mutta pinnallinen kansanluonne (ruotsinkielinen väestömme); • -metsäseutu: saamaton mutta syvällinen kansanluonne (suomenkielinen väestömme).

9. 2.3. Toisen maailmansodan jälkeen – Suomalainen metsäluonto vs. eurooppalainen kaupunki-kulttuuri • Kieli ja erityisesti suhteemme ruotsin kieleen ei enää suuri ongelma –kielitaistelu oli ohitse; • Suomalainen korkeakulttuuri oli alkanut jopa menestyä maailmalla (F. E. Sillanpään Nobel-palkinto, Finnish design, suomalainen arkkitehtuuri); • Uusi havainto: olemmekin osa Pohjolaa! • Pohjoisen ja muun Euroopan rinnastus sivistyksenä (ikivanhana kaupunkikulttuurina) ja barbaarisuutena (metsäseutujen uudisasutuksena)

10. 3. Nykyisen suomalaisuuskäsityksemme kansallisia erityispiirteitä: • Metsän negatiivinen arvottaminen; muualla Euroopassa usein toisin päin! • Tyypillinen suomalaisen eliitin lukukokemus: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä henkilögalleria muuttuu Jukolan pojista Impivaaran metsäläisiksi; • Suomalaisen kaupunkikulttuurin nuoruus selittää meille (=suomalaiselle lukeneistolle) kaiken!

11. 3.2. Miksi sodanjälkeinen aika ei tuottanut positiivista omakuvaa? • Armi ja olympialaiset; ulkomaalaisten pelko - mitä jos ne tulevat Suomeen ja näkevät millaisia olemme? • Epäluottamus lähtökohtana; olemmehan urheileva ja tappeleva kansa! • Kampanjointi suomalaisten sivilisoimiseksi alemmuudentuntoisista lähtökohdista: • olympiatoimikunnan työ • Alkon rahoittama Ryhtiliike ja sen julkaisema erityinen ”valtiollinen” käytösopas

12. 3.3. Suomalaisuuden määrittelykamppailu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…. • Entä juuri nyt? Palaako porthanilainen rannikko-sisämaa vertailu jossain uudessa muodossa? • Uusin suomalaisuuspuheen kierros 1990-luvulla EU-jäsenyyteen valmistauduttaessa (monissa suurissakin EU-maissa kriittistä keskustelua kansallisesta omakuvasta) • Suomessa kasvoi aluksi huoli ”small talk”-kyvyttömyydestämme ja kansalaisten ”vuorovaikutustaitojen” puuttumisesta. • JUURI NYT: onko ”etelän” ja ”pohjoisen” suhde Euroopassa (EU:ssa) juuri nyt muuttumassa mielikuvissamme? Onko ”ikivanha kaupunkikulttuuri” enää ”metsäluontoa” parempaa?