Esityksen sisältö

1. Valtion vahingonkorvausvastuun erityistilanteitaJulkisyhteisön vahingonkorvausvastuu Talentum Lakikoulutus 29.4.2009Lauri Railas

2. Esityksen sisältö • Seuraavassa tarkastellaan tilanteita, joissa valtion vahingon- korvausvelvollisuuden peruste määräytyy itsenäisesti suhteessa vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n ja 5 luvun 1 §:n sääntöihin • Vahingonkorvausvelvollisuuden määräytymisen taustalla on tällöin oikeuskäytäntö tai erillinen sääntely • Korostettu huolellisuusvelvollisuuden ja ankara vastuun soveltaminen • Taloudellinen toiminta ja sopimukset suhteessa julkisen vallan käyttöön ja erilaisten vastuujärjestelmien soveltuminen • Jäsenvaltion vastuu EU-oikeuden mukaan

3. Korostettu huolellisuusvelvollisuus • Vahingonaiheuttajalle on asetettu tavanomaista huolellisuus- velvoitetta korkeammat vaatimukset • Lisäksi näyttötaakka on käännetty eli vahingonaiheuttajan tulee näyttää olleensa huolellinen • Koskee sekä julkisyhteisöjä että muita toimijoita • Potentiaalisen vahingonkärsijän turvallisuuden suojaaminen • Asiantuntijaan kohdistuvat korostetun huolellisuuden vaatimukset soveltuvat hyvin myös hallintoon: julkisen vallan käyttämisen pakottavuus, yksinoikeus sen käyttöön ja korvausvastuun perustuminen perustuslakiin korostavat huolellisuuden vaatimusta

4. Korostettu huolellisuusvelvollisuus - oikeuskäytäntöä • KKO 1995:69: Kaupungin vastuuta suojatiellä tapahtuneesta liukastumisesta ei estänyt se, että tapahtuma-aika oli sunnuntaiaamuna klo 6:45 ja että keliolosuhteet olivat poikkeuksellisen vaikeat • KKO:1992:167: Alus oli törmännyt poijuun, joka vaikeissa jääolosuhteissa oli siirtynyt paikaltaan niin, että se oli sijainnut väylällä jään alla. Vallinneissa olosuhteissa ei voitu lukea merenkulkuviranomaisten laiminlyönniksi sitä, että poiju oli siirtynyt eikä sitä ollut palautettu paikalleen ja ettei sen sijaintipaikkaa jään alla ollut voitu vahvistaa.

5. Korostettu huolellisuusvelvollisuus - oikeuskäytäntöä • KKO 1989:114: Ilmailulaitos vastasi siitä, että lentoaseman vahattu lattia oli liian liukas • KKO 1992:123: sairaala ei ollut korvausvelvollinen, kun parvekkeelle menneen potilaan sormet olivat jääneet ovenrakoon tuulenpuuskan johdosta, vaikka oveen ei ollutkaan asennettu sulkeutumista hidastavaa pumppumekanismia.

6. Korostettu huolellisuusvelvollisuus - oikeuskäytäntöä • KKO 1998:147: Valtion kunnossapidettävä yleinen tie oli ollut useiden kilometrien matkalla paikoitellen liukas. Raskas ajoneuvoyhdistelmä oli noustuaan osan pitkästä mäestä alkanut luisua taaksepäin ja perävaunu oli vaurioitunut vetoauton luisuttua sen päälle. Vahingon ei katsottu aiheutuneen siitä, että tielaitos olisi laiminlyönyt yleisistä teistä annetun lain 11 §:n mukaan sille kuuluvan kunnossapito -velvollisuuden. • vrt. KKO 1998:146: Yleinen tie oli tiemestaripiirien kunnossapitorajalla hiekoituksen päättyessä muuttunut äkillisesti autoilijoille ennalta-arvaamattomasti erittäin liukkaaksi. Tielaitokselle olisi ollut mahdollista toimenpiteillään estää tien käyttäjien kannalta yllättävän vaaratilanteen syntyminen. Tielaitoksen katsottiin sen vuoksi laiminlyöneen pitää tie yleisistä teistä annetun lain 11 §:n mukaisessa ajoneuvoliikennettä tyydyttävässä kunnossa. Valtio velvoitettiin korvaamaan ajoneuvojen tieltä suistumisesta aiheutuneet vahingot..

7. Vertailukohtia sopimusoikeudesta • Tuottamusvastuu käännetyn todistustaakan mukaisesti eli exculpaatiovastuu on myös yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella sopimusvastuun lähtökohta • Elinkeinotoiminta perustuu ammattitaitoon, joten korostettu huolellisuusvaatimus on voimassa senkin piirissä • Esiintyy myös erityislainsäädännössä, esimerkiksi kuljetusoikeudessa ja laissa sähköisistä allekirjoituksista 1/2003 (Väestörekisterikeskus on ainoa laatuvarmentaja Suomessa)

8. Tuottamuksesta riippumaton eli ankara vastuu • Ei oteta kantaa teon hyväksyttävyyteen, vaan ratkaisevaa on vahingon ja toiminnan välinen yhteys • Oikeuskäytäntö ja erityislainsäädäntö ovat muodostaneet ankaran vastuun alueita • Vahingonkärsijän suojantarve suurempi kuin vahingon aiheuttajan • Poikkeuksellisen suuri vahinkoriski tai vahingot tavanomaisia • Taloudellisen hyödyn tavoittelu • Vakuuttamisajattelu eli riskien kattamismahdollisuudet • Sopimusoikeudessa ankaraa vastuuta muistuttavat säännöt yleisiä, tavaran kauppaa koskevien lakien mukainen kontrollivastuu

9. Ankaraa vastuuta koskevia oikeustapauksia • KKO 1997:48: Turvesuolla oli turpeennostoa suoritettaessa syttynyt tulipalo, joka oli levinnyt suon ulkopuolelle ja aiheuttanut vahinkoa naapurikiinteistölle. Turvetuotannon harjoittajan katsottiin vastaavan vahingon korvaamisesta tuottamuksesta riippumatta. • KKO 1995:53: Valtion viranomaiset olivat uhkaavan polioepidemian torjumiseksi järjestäneet niin sanotun massarokotuksen. Rokotuksen saatuaan A oli sairastunut. Vaikka rokotuksen ja sairauden syy-yhteyttä ei voitu pitää lääketieteellisesti selvitettynä, A:n katsottiin riittävästi näyttäneen syy-yhteyden rokotuksen ja sairastumisen välillä. Valtio rokotuksen toimeenpanijana velvoitettiin korvaamaan rokotuksen aiheuttama yllättävä vahinko, jota enempää rokotuksen toimeenpanijat kuin rokotettavat itse eivät olleet pystyneet ennakoimaan.

10. Ankaraa vastuuta koskevia oikeustapauksia • KKO 1993:114: Varusmiehiä oli puolustusvoimien ampumaleirillä loukkaantunut, kun eräs varusmiehistä oli koulutuksen yhteydessä maalialueella astunut maassa piilossa olleen räjähtämättömän ontelokranaatin päälle ja se oli räjähtänyt. Vaikka harjoituksen suunnittelijoiden, toteuttajien tai kenenkään ampumarata-alueen raivauksesta vastuussa olevan sotilashenkilön ei voitu havaita syyllistyneen virheisiin tai laiminlyönteihin, valtio oli sotilas- vammalakiin perustuvan korvausvelvollisuuden lisäksi vahingonkorvausvastuussa varusmiehiin nähden, kun opetusjärjestelmä oli edellyttänyt varusmiesten liikkumista vaarallisella alueella eikä näillä ollut mahdollisuutta siitä koulutuksen puitteissa kieltäytyä tai havaita kaikkia alueella olevia räjähtämättömiä ammuksia

11. Ankara vastuu lainsäädännön perusteella • potilasvahinkolaki, ympäristövahinkolaki, liikennevakuutuslaki (sisältävät ensisijaisen tai toissijaisen korvausjärjestelmän) • tuotevastuulaki, ydinvastuulaki, raideliikennevastuulaki • Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksestä maksettavasta korvauksesta, • Laki taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta • rekisterinpito • julkiset hankinnat

12. Vastuu rekisteritiedoista • tekninen vastuu tiedoista  itse tiedon oikeudellisuus: esimerkki maakaari ja kiinteistörekisterilaki molemmat sisältävät ankaran vastuun • Vastuu henkilötietojen tietoturvasta: henkilötietolaki 47 § ja 32 § • Laki yleisten asiakirjojen julkisuudesta 18 § määrittää hyvää tiedonhallintatapaa • Ilman erityismääräyksiä sovellettaneen ”standardisäännöstä” (VahL 3:2.2) esim. KKO 1989:14: ajoneuvon rekisteriote antoi väärän iän autolle, Helsingin HO 28.3.2007: Päiväystä vailla oleva avioehtosopimus oli rekisteröity käräjäoikeudessa, mikä aiheutti pätemättömyyden ja velvollisuuden maksaa tasinkoa. Valtio velvoitettiin molemmissa maksamaan korvausta.

13. Virheelliset rekisteritiedot ja sopimukset • Julkisten viranomaisten ylläpitämät rekisteritiedot muodostavat pohjan sopimustoiminnalle • Sopimukset perustuvat käytännössä olettamaan, että viranomaisen toimittamat tiedot ovat oikeat • Jos tiedot osoittautuvat vääriksi, vahinkoa kärsinyt voi 1) Yrittää muuttaa sopimuksen oikeusvaikutuksia (esimerkiksi hakemalla perusteettoman edun palautusta) 2) Hakea viranomaiselta vahingonkorvausta

14. Vastuu viranomaistiedon tietoturvallisuudesta • Tietoturvallisuutta on sanottu ”metaperusoikeudeksi” • Henkilötietolain lisäksi myös sähköisen viestinnän tietosuojalaki sisältää yleismääräyksen tietoturvasta, mutta ei kuitenkaan erillisiä vahingon- korvausmääräyksiä . Tietoturvallisuuden ylläpitäminen on teleoperaattorien, lisäarvopalveluntarjoajien ja yhteisötilaajien tehtävä  yhteisötilaajina voivat olla sairaalat, kirjastot ym. julkisten palvelujen tarjoajat, joilla viestintäverkko • Palvelun ja käsittelyn tietoturvasta huolehtiminen tarkoittaa toimia toiminnan turvallisuuden, tietoliikenneturvallisuuden, laitteisto- ja ohjelmisto- turvallisuuden sekä tietoaineistoturvallisuuden (eheyden) varmistamiseksi. Nämä toimet on suhteutettava uhkien vakavuuteen, tekniseen kehitystasoon ja kustannuksiin. • Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa jakaa riskiä ”asiakkaan” ja viranomaisen välillä ja antaa viranomaiselle arkistointi- ym. velvoitteita

15. Vastuu liikenneinfrastruktuurista • Lainsäädäntö ei aseta viranomaiselle ankaraa vastuuta liikenneinfrastruktuurin ylläpitämiseksi (ilmailulaki, alusliikennepalvelulaki, VahL 3:7, jolla valtio vapautetaan luotsauksesta aiheutuneesta vahingosta) • Kuitenkin esimerkiksi ilma-aluksen haltijalla ankara vastuu muulle kuin kuljettaville omaisuudelle tai henkilöille aiheutuneesta vahingosta ja varustamoilla vastaavasti öljyvahingoista • KKO 1993:23: Valtiolta oli väylän pitäjänä muun muassa merikortin erehdyttävien syvyysmerkintöjen johdosta vaadittu korvausta karilleajosta välittömästi ennen väylän kapeikkoa. Vaatimus hylättiin, koska alusta ei ollut hyvissä ajoin ennen kapeikkoa ohjattu linjataulujen mukaiselle väylän keskilinjalle ym..

16. Taloudellinen toiminta, sopimukset ja julkinen valta • Julkisen vallan käyttö tuo varallisuusvahingot korvauksen piiriin mutta valtion vastuuperusteita julkisen vallan käyttäjänä on rajoitettu ”standardisäännön” mukaisesti ellei erityislainsäädäntöä ole • Muun valtion tosiasiallisen ja yksityisoikeudellisen toiminnan, joka ei sisällä julkisen vallan käyttöä, sääntely perustuu vahingon- korvauslain yleisiin sääntöihin ja erityislainsäädäntöön • Julkisyhteisöä yksityisoikeudellisen sopimuksen osapuolena sääntelevät puolestaan sopimusoikeuden vastuunormit • Rajanveto-ongelmia eri vastuujärjestelmien välillä silloin kun käytössä ovat viranomaisen sopimusmuotoiset suoritteet, annetaanko etusija sopimusvastuulle vai lakisääteiselle sopimuksenulkoista vastuuta koskevalle sääntelylle vai sovelletaanko niiden yhdistelmää?

17. Valtion taloudellisen toiminnan yksiköitä • Valtion virastot (valtioneuvosto, ministeriöt, lääninhallitukset, erityishallintoviranomaiset jne.) • Valtion laitokset (tutkimuslaitokset ja –keskukset sekä asiantuntijalaitokset (Merenkulkulaitos, Ilmatieteen laitos, Turvatekniikan keskus jne.) • Valtion liikelaitokset, kuten Ilmailulaitos, Senaatti-kiinteistöt, Tieliikelaitos, Varustamoliikelaitos ja Metsähallitus eivät ole enää hallintolain alaisia, mutta eräissä liikelaitoksissa on viranomaisyksikkö • Valtionyhtiöt • Toisaalta julkisen vallan käyttämistä on delegoitu yksityisoikeudellisille subjekteille, kuten yksityisille tarkastuslaitoksille

18. Julkisyhteisöjen sopimustoiminta • Yksityisoikeudelliset sopimukset kuten työsopimukset, konsulttisopimukset ja vuokrasopimukset • Hallintosopimukset: viranomaisen toimivaltaan kuuluva sopimus julkisen hallintotehtävän hoitamisesta tai sopimus, joka liittyy julkisen vallan käyttöön, voivat sisältää julkis- ja yksityisoikeudellisia aineksia, esimerkkejä: - Ajoneuvojen rekisteröinti- ja katsastustoimintaa koskevat sopimukset - Luonnonsuojelulain 25 §:n mukainen alueen rauhoittamista koskeva sopimus

19. Toimintatavan muutoksen vaikutukset? • Julkisen vallan käyttöä koskevat vahingonkorvaussäännöt  vahingonkorvauslain yleiset säännöt  sopimusvastuuta koskevat säännöt • Varallisuusvahinkojen korvattavuus edellyttää vahingonkorvauslain mukaan erityiskriteerejä, mutta sopimusvastuussa varallisuus- vahingot korvataan säännönmukaisesti • Sopimusvastuu yleensä ankarampaa kuin sopimuksenulkoinen vastuu  exculpaatiovastuu/kontrollivastuu • Oikeussubjektiuden eriytymisen vaikutukset: esimerkiksi VahL 3:7: valtio ja kunta eivät vastaa luotsausvahingoista  vapauttaako tämä myös Finnpilotin vastuusta?

20. Sopimus vai ei: rajatilanteita • Vastuu valtion nimissä annetusta informaatiosta: KKO 1999:32 ja KKO 1999:33 Wärtsilä Meriteollisuus Oy Telakkayhtiön jouduttua maksuvaikeuksiin yhtiön omistajat, rahoittajat ja valtio olivat sopineet yhtiön toiminnan rahoittamisesta tilattujen alusten rakentamisen turvaamiseksi. Tapauksissa tilaajat ja alihankkijat olivat kärsineet vahinkoa telakkayhtiön konkurssissa. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli mm. antanut tiedotteen, jossa oli todettu alusten rakennusaikaisen rahoituksen olevan turvattu. Valtio joutui korvausvelvolliseksi. Kyseessä ei ollut julkisen vallan käyttö, eikä toisaalta myöskään takaus- tms. sitoumus. Vahinkoa kärsineiden sopimuskumppanien luottamuksensuoja turvattiin.  tapauksen erityisolosuhteet ratkaisevia, poliittiset lupaukset vain poliittisia

21. Sopimus vai ei: rajatilanteita • KKO 2006:71 Iijoki II: valtio oli tehnyt yhteistyötä energiayhtiön kanssa 1950-luvulta lähtien Iijoen koskien valjastamiseksi. Koskiensuojelulaki (35/1987) esti koskivoiman lisärakentamisen. Energiayhtiö haki korvauksia saamatta jääneistä voitoista väitetyn sopimuksen perusteella. KKO tarkasteli valtion ja energiayhtiön yhteistyön muotoa ym. yleisten sopimusoikeudellisten sääntöjen perusteella ja totesi, ettei sopimusta ollut. Korvausta ei tuomittu. • KKO 2000:28 Iijoki I: koskiensuojelulaissa olevia korvattavia vahinkoja täydennettiin hukkaan menneiden investointien korvaamisella  perustuslain omaisuudensuoja täydensi lakia • KKO 2000:97 Kyrönjoki: Valtion ja voimayhtiön välillä oli sopimus, mutta lainsäädännön muutokset ovat liikeriskiä.

22. Valtion vastuu lainsäädännön sisällöstä? • Vahingonkorvauslaki ei anna vastausta siihen, sisältyykö lainsäädäntötyö julkisen vallan käyttöön • Lainsäädäntö voi loukata perustuslakia (säätämisjärjestys, perusoikeuksien huomioiminen), EY-oikeutta tai kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia • Lakien perustuslainmukaisuuden etukäteis- ja jälkikäteisvalvonta (perustuslain 106 §). • KKO 2006:71 Iijoki II-tuomion perustelujen kohta 31 rinnastaa lainsäädäntötoiminnan , jos ”lain sisältöä ja säätämisjärjestystä koskeva ratkaisu on ristiriidassa perustuslain kanssa”  verrattu lain soveltamiseen hallintopäätöstä tehtäessä (KKO 2002:78)

23. Valtion vahingonkorvausvastuun erityissääntelyä taloudellisen toiminnan osalta • Julkisia hankintoja koskevat säännöt: sekä yksityisoikeudelliset että hallintosopimukset hankintalainsäädännön soveltamisalan mukaisesti  vahingonkorvaus (hankintalaki 84 §) ja hyvitysmaksu (hankintalaki 76 • Valtion yksiköiden julkinen palvelutoiminta voi rikkoa kilpailulainsäädäntöä  kilpailunrajoituslaki 18 d • Valtiontukisäännöt  velvollisuus periä väärin maksettu korvaus takaisin korkoineen

24. Jäsenvaltion vahingonkorvausvastuu EU-oikeuden mukaan • Euroopan yhteisön tuomioistuimen kehittämä vastuuperuste. Jos jäsenvaltio on syyllistynyt EU-oikeutta rikkovaan tekoon tai laiminlyöntiin, vahinkoa kärsinyt voi vaatia korvausta jäsenvaltiolta • Oikeusnormin tarkoituksena on oltava suojan antaminen yksityiselle, rikkomisen oltava riittävän ilmeinen ja vahingon välittömässä syy-yhteydessä EU-oikeuden rikkomiseen • Jäsenvaltion tuomioistuin arvioi, onko jäsenvaltio syyllistynyt EU-oikeuden rikkomukseen, EY-tuomioistuin voi antaa ennakkoratkaisun sitä, onko EU-oikeutta rikottu • Jäsenvaltio soveltaa omaa oikeuttaan mm. menettelykysymyksiin, määräaikoihin, korvauslajeihin ja –määriin ja syy-yhteyteen  määräykset voivat olla tehottomia, jos rajoittavat oikeussuojakeinoa

25. Jäsenvaltion vahingonkorvausvastuu EU-oikeuden mukaan • Vastuu voi perustua lainsäädäntötoimen laiminlyöntiin: asioissa C-6/90 ja C-9/90 (Frankovich ja Bonifaci) Italia ei ollut pannut täytäntöön direktiiviä, jolla olisi taattu työntekijöiden palkkaturva työnantajan maksukyvyttömyystapauksissa. • Direktiivien välitön oikeusvaikutus (vertikaalinen ja horisontaalinen) voi rajoittaa vahingon syntymistä direktiivin implementoimisen laiminlyömisestä • Vastuu voi perustua EY:n perustamissopimuksen vastaisuuteen (asiat C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame) Tällöin ei edellytetä, että EY-tuomioistuin olisi jo soveltanut perustamissopimusta rikkomuksen osoittavalla tavalla

26. Jäsenvaltion vahingonkorvausvastuu EU-oikeuden mukaan • Vastuu voi perustua lainkäyttötoimeen: (asia C-224/01, Köbler) jäsenvaltion ylin tuomioistuin rikkonut selvällä tavalla sovellettavaa oikeutta • Tuomioistuimen riippumattomuuden ja harkintavallan säilyttäminen edellyttää vastuun rajoittamista selviin rikkomuksiin • Kansalliset vahingonkorvaussäännöt eivät kuitenkaan saa rajoittaa vastuun toteutumista ja alaa: asia C-173/03 Traghetti del Mediterraneo: valtion vastuuta ei katsottu voitavan rajoittaa kansallisten sääntöjen mukaan tapauksiin, joissa kyse oli tahallisuudesta ja törkeästä huolimattomuudesta

27. Lopuksi • Valtion vahingonkorvausvelvollisuus kehittyy lainsäädännön lisäksi merkittävällä tavalla oikeuskäytännön kautta • Oikeuskäytäntöä syntyy siviiliasioissa kanteissa olevien vaatimusten ja niiden perustelujen kautta • Perustelut pohjaavat vallitsevaan oikeustilaan, mutta myös luova elementti, jossa aikaisemmasta johdetaan uutta, on tärkeä • Luovaan elementtiin sisältyy epävarmuutta ja korvauksen hakijalle (joskus jopa asiamiehelle!) huomattava kustannusriski • Valtion asema prosessiosapuolena vahva (esim. vastapuolena olevan asianosaisen kulut hallintoprosessissa)

28. Kiitokset! Lauri Railas Asianajaja, OTT Asianajotoimisto Krogerus Oy Jaakonkatu 3 A, PL 533 FI-00101 Helsinki Puh. +358 (0)29 000 6200, Fax +358 (0)29 000 6201 lauri.railas@krogerus.com