E N D
1. Kuolevan potilaan oireiden hoito Käypä hoito -suositus
28.1.2008
1
2. Näytön varmuusasteen ilmaiseminen Käypä hoito -suosituksissa: A, B, C, D 2
3. Käyttöehdot Diaesitystä saa vapaasti hyödyntää terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja alan opiskelijoiden koulutuksessa
Esityksen sisältöä ei saa muuttaa
Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, ei Käypä hoito -diapohjaa saa käyttää 3
4. Tämän diasarjan sisältö 8. Antibiootit oireiden hoidossa elämän lopussa
9. Iäkkäiden loppuvaiheen hoito
10. Vanhus ja opioidit
11. Dementiapotilaan loppuvaiheen hoito
Oppimateriaalikokonaisuuteen kuuluvat erilliset diasarjat seuraavista aiheista:
kuolevan potilaan gastro-intestinaalisten oireiden
hengitystieoireiden
psyykkisten oireiden ja
kivun hoidosta 4
5. Suosituksen keskeinen sanoma
Palliatiiviseen eli oireita lievittävään hoitoon siirtyminen tai saattohoidon aloittaminen ovat tärkeitä päätöksiä ja ne tulisi tehdä tarpeeksi ajoissa
Potilaan tulee olla tietoinen hoitopäätösten perusteista ja seuraamuksista, ja hänellä tulee olla mahdollisuus osallistua päätösten tekoon
Hoitolinjaus tulisi tehdä yhteisymmärryksessä potilaan ja läheisten kanssa
Hoitokeskustelujen sisältö ja päätökset tulee kirjata sairauskertomukseen 5
6. Suosituksen keskeinen sanoma Kaikilla kuolevilla potilailla on oikeus saada hyvää oireenmukaista hoitoa
Kuolevan potilaan hoidosta huolehtiminen kuuluu kaikille terveydenhuollon tasoille
perusasiat kaikilla tasoilla
erityisosaaminen palliatiiviseen hoitoon perehtyneissä yksiköissä 6
7. Suosituksenkeskeinen sanoma Oireita lievittävä lääkehoito on vain osa kuolevan potilaan hoitoa
Elämän loppuvaiheen hoitoon kuuluvat
psykologiset
sosiaaliset
maailmankatsomukselliset ja
hengelliset näkökohdat 7
8. Palliatiivinen hoito Potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa siinä vaiheessa, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole
Päämäärä on potilaan ja hänen läheistensä mahdollisimman hyvä elämänlaatu
Palliatiivinen hoito pyrkii helpottamaan potilaan elämää; siinä yhteydessä kuolemaa pidetään normaalina tapahtumana
Perustaudista riippuen hoidon kesto vaihtelee joistakin kuukausista jopa vuosiin 8
9. Saattohoito Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja ajoittuu lähelle kuoleman todennäköistä ajankohtaa
Saattohoidon kesto on viikkoja tai enintään kuukausia
Sairauskertomukseen tulee merkitä hoitolinjaus tarkasti ja kokonaisuudessaan
Lyhennettä DNR (do not resuscitate) tai DNAR (do not attempt resuscitation) ei tule pelkästään käyttää saattohoidon aloittamista ilmaisevana merkintänä, vaan ainoastaan pidättäytymisenä elvytyksestä
Lisätietoa hoitotahdosta http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm 9
10. 10
11. Oireiden esiintyvyys edenneessä syövässä Useimmin esiintyvät oireet:
fatigue (väsymysoireyhtymä)
kipu
yleinen heikkous
ruokahaluttomuus
viimeisten kahden elinviikon aikana kivun esiintyvyys saattaa vähentyä
11
12. Oireiden esiintyvyys elämän lopussa Kipu eräiden sairauksien yhteydessä
syöpä 35-96 %, AIDS 63-80 %, sydäntaudit 41-77%, COPD 34-77 % ja munuaistaudit 47-50 %
Hengenahdistus
45-70 % viimeisten viikkojen aikana
Fatigue
yli 75 % edenneessä syövässä
Masennus
5-26 % 12
13. Oireiden esiintyvyys elämän lopussa Delirium
26-44 %, viimeisten päivien aikana ad 83 %
Anoreksia/kakeksia
70 %
Pahoinvointi
6-68 % syöpä, 43-49 % AIDS, 17-48 % sydäntaudit, 30-43 % munuaistaudit
Ummetus
40-63 %, opioideja käyttävistä 87 % 13
14. Oireiden esiintyvyys elämän lopussa 14
15. Oireiden seuranta Oireet muuttuvat ajan mittaan
kysy ja arvioi uudestaan
Käytä tarvittaessa mittareita ja lomakkeita, esimerkiksi:
www.palliative.org
> Clinical information
> Assessment tools
> Edmonton Symptom Assessment System (ESAS, ei suomenkielistä validoitua lomaketta)
http://groups.eortc.be/qol/
> Questionnaires
> EORTC QLQ-C15-PAL (luvanvarainen, luvan saa sähköpostitse maksuttomasti) 15
16. Kuivuminen (dehydraatio) Kuivumisen yleisimmät syyt ovat nesteen menetys tai riittämätön saanti, jolloin nesteytys saattaa olla tarpeen potilaan kokonaistilanteen kannalta
Saattohoitopotilaan kuivuminen voi johtua myös kiertävän nestevolyymin siirtymisestä interstitiaalitilaan, jolloin nesteytys ei paranna potilaan yleistilaa 16
17. Jano Jos potilas voi juoda, ei ole tarvetta parenteraaliseen nesteytykseen
Tilannekohtainen arvio
laboratoriotutkimuksista ei ole yleensä apua
Autonominen neuropatia ja lääkkeet tuottavat samoja oireita kuin kuivuminen
jano voi johtua suun limakalvojen kuivuudesta
kuolevilla potilailla opioidirotaatio + muun lääkityksen vähentäminen voi helpottaa janon tunnetta 17
18. Kuihtuminen ja ruokahaluttomuus (kakeksia-anoreksia) Kakeksia-anoreksialla tarkoitetaan moni-mutkaista metabolista syndroomaa, jota kuvastaa etenevä tahaton laihtuminen (primaari kakeksia) tai ravinnon vähyydestä johtuva laihtuminen (sekundaari kakeksia)
Medroksiprogesteroniasetaatti (500 mg/vrk) nostaa painoa lisäämällä rasvakudosta
käyttöön liittyy lisääntynyt turvotus ja laskimotukosriski
Kortikosteroidit lisäävät ruokahalua (esimerkiksi deksametasoni 3-6 mg/vrk), mutta vaikutus on lyhytaikainen (2-4 viikkoa)
suositellaan käytettävän sykleittäin (purku asteittain) 18
19. Väsymysoireyhtymä (fatigue) voiman puute, lihasten nopea väsyminen, alentunut kognitiivinen kapasiteetti, apatia
erotusdiagnostiikka depression suhteen hankalaa
anemia ei useinkaan ole väsymyksen taustalla saattohoitopotilailla, väsymys ei korreloi hemoglobiinitasoon tai sen muutoksiin
altistavat lääkkeet
keskushermostolääkkeet (opioidit, anksiolyytit)
steroidit (pitkäaikaiskäytössä aiheuttaa myopatiaa)
väsymysoireyhtymän hoidossa ainoa näyttö on aktiiviharjoittelusta (lihaskatabolia hidastuu)
loppuvaiheen syöpäpotilaan väsymysoireyhtymän lääkehoidot eivät liene tehokkaita 19
20. Kutina Kutina on tavallinen oire:
esiintyy 5-12 %:lla palliatiivisen hoidon potilaista
Kutinan syitä voivat olla:
kuiva iho
munuaisten vajaatoiminta
kolestaasi
lymfooma
polysytemia verassa
paraneoplastinen ilmiö monissa syövissä
lääkkeet (opioidit, furosemidi) 20
21. Kolestaasin (sapen virtauksen estyminen) aiheuttaman kutinan hoito Endoskooppinen stenttaus on ensisijainen
Lääkehoito
ei selkeää näyttöä tehosta
rifampisiinilla tapauskohtaista näyttöä annoksella 450 mg x 1 tai 150-300 mg x 2 / vrk
voidaan kokeilla myös kolestyramiinia, naloksonia, naltreksonia, kodeiinia, talidomidia, gabapentinoideja tai buprenorfiinia 21
22. Palliatiivinen sedaatio on kuolevan potilaan rauhoittamista lääkkein ja tajunnan heikentämistä muulla hoidolla hallitsemattomien oireiden lievittämiseksi
käytetään sietämättömän, muuten hallitsemattoman kivun, hengenahdistuksen, deliriumin, agitaation ja ahdistuneisuuden hoitoon
tarkoitus ei ole kuoleman edistäminen 22
23. Palliatiivinen sedaatio
Ennen palliatiivisen sedaation aloittamista on varmistettava, että:
muut keinot oireiden hallitsemiseksi on kokeiltu (kipulääkärin tai palliatiivisen hoidon lääkärin konsultaatio)
potilas, omaiset ja hoitoon osallistuva henkilökunta ymmärtävät hoidon tavoitteet ja toteutuksen 23
24. Palliatiivinen sedaatio
Käytettävän lääkityksen määräävät potilaan oireet ja hoitopaikan tottumukset erilaisten sedatiivisten lääkkeiden käytössä
Annos määritetään yksilöllisesti asteittain suurentaen ja oireiden lievittymistä seuraten 24
25. Palliatiiviseen sedaatioon käytettävät lääkkeet midatsolaamia (0,5-20 mg/tunti) tai loratsepaamia (0,5-2 mg/tunti) jatkuvana infuusiona laskimoon tai ihon alle
propofolia (10-30 mg/tunti laskimoon) tai dexmedetomidiinia (laskimoon) anestesiologin ohjauksessa
säännöllistä kipulääkitystä tulee jatkaa, tarvittaessa reittiä vaihtaen
opioidia (morfiini tai oksikodoni) annetaan tarvittaessa kivun ja hengenahdistuksen lievittämiseksi 25
26. Antibiootit oireiden hoidossa elämän lopussa Suureneva CRP-arvo ja pieni seerumin albumiinipitoisuus ovat pikemmin huonon ennusteen kuin infektion merkkejä
Antibioottihoitoa voidaan kokeilla lyhytaikaisesti oireiden helpottamiseen, mutta se on syytä lopettaa, ellei vastetta saada
mikrobilääkityksestä lienee hyötyä kuolevan potilaan virtsatieinfektion oireiden lievittämisessä
jos pahanhajuista eritystä haavasta, kipua ja kuumeilua, voidaan aloittaa metronidatsolilääkitys
hengitystieinfektioissa antibioottihoidosta saattaa olla hyötyä limaisuuden helpottamisessa 26
27. Iäkkäiden loppuvaiheen hoito Noin joka toinen kuoleva eurooppalainen ihminen on yli 80-vuotias
Heistä kroonisiin sairauksiin menehtyy 2/3 ja 1/3 menehtyy äkillisesti (lähde: van der Heide ym., 2003)
Suomessa yli 75-vuotiaina kuolleista liki 80 % kuoli laitoksissa tai sairaalassa
Heistä pitkäaikaishoidossa oli 36 % (11 000)
hoitoaika 2-3 vuotta
keski-ikä 86 vuotta (lähde: Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut 2002, Stakes) 27
28. Iäkkäiden loppuvaiheen hoito Kuolemaa lähestyvät iäkkäät ovat usein monisairaita ja tarkan elinajan ennustaminen on vaikeaa
Hoidossa tulee korostua keskustelut hoidon sisällöstä ja tavoitteista potilaan ja lähiomaisen kanssa
Potilaan toiveiden esiin saaminen hoitonsa ja myös loppuvaiheen hoidon suhteen on tärkeää
Hoitotahto
Näiden keskustelujen pohjalta syntyneillä ennakoivilla hoitopäätöksillä on suuri merkitys yllättävien huononemistilanteiden hoidossa
28
29. Iäkkäiden loppuvaiheen hoito Noudatetaan samoja palliatiivisen hoidon periaatteita kuin nuorempienkin potilaiden hoidossa
HUOM. Lääkkeiden aloitus pienin annoksin tarkka ja tiheä oireseuranta!
Ota huomioon kokonaislääkityksen kuorma aivoille, munuaisille ja vatsalle
Kuolevan vanhuspotilaan kipu on usein alihoidettua ? kysy, mittaa tarvittaessa (esimerkiksi VAS-asteikko)
29
30. Vanhus ja opioidit Oikein käytettyinä opioidien käyttö ovat turvallista myös vanhuksilla
Vanhuksilla opioiditarve on vähentynyt seuraavista syistä:
kivunsäätelyjärjestelmän ikääntyminen ja aivojen lisääntynyt herkkyys opioideille
fysiologiset muutokset kinetiikassa: korkeammat plasmapitoisuudet
Yksilöllinen vaihtelu annosvasteessa säilyy
Munuaisten vajaatoiminnassa ota huomioon opioidien aktiiviset metaboliitit (titraa morfiini- ja tramadoliannokset)
Haittavaikutukset ovat erilaisia kuin nuoremmilla
sedaatiota ja kognitiivisia haittoja on enemmän 30
31. Dementiapotilaan loppuvaiheen hoito Dementian edetessä potilaan sanalliset ilmaukset usein vähenevät ? kysy usein mahdollisia oireita
Käytösmuutokset saattavat olla kivun ilmauksia
Käytä tarvittaessa kipumittaria, esimerkiksi PAINAD (lähde: Warden V ym. Pain Assessment in Advanced Dementia, 2003)
Ensisijainen kipulääke on parasetamoli 1 g x1-3/vrk suun kautta, ei NSAID
jos parasetamoli ei riitä, liitä tai vaihda lääkitykseksi opioidi
Opioidin aloitus ensisijaisesti suun kautta titraten, esimerkiksi pitkävaikutteinen oksikodoni 5-10 mg x 2/vrk
Ravitsemuksessa tuetaan normaalia syömistä
Vaikean vaiheen dementiapotilaalle ei yleensä suositella letkuruokintaa (NML tai PEG) (lähde: Mitchell ym.1997) 31
32. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä Puheenjohtaja:
Juha Hänninen, LL, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, ylilääkäri; Terhokoti
Jäsenet:
Jouko Autio, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, johtava lääkäri; Tervolan terveyskeskus
Katri Hamunen, LT, anestesiologian erikoislääkäri, kivunhoidon erityispätevyys; HUS, Meilahden sairaala
Arto Hoikkanen, LL, anestesiologian erikoislääkäri; Savonlinnan keskussairaala
Tarja Korhonen, LL, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys; TAYS:n palliatiivinen yksikkö
Marja-Liisa Laakkonen, LT, geriatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri; Laakson sairaala, Helsingin terveyskeskus
Tiina Saarto, syöpätautien ja sädehoidon dosentti, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, osastonylilääkäri; HYKS:n syöpätautien klinikka
Annikki Savolainen, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri, ROHTO-aluevastaava; Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, yleislääketieteen vastuualue(Käypä hoito -toimittaja)
Harri Tohmo, LT, anestesiologian erikoislääkäri, kivunhoidon erityispätevyys, hallinnon pätevyys, ylilääkäri, vastuualuejohtaja; HUS, Hyvinkään sairaanhoitoalue
32