1 / 126

Oikeudenalojen perusteet: yleinen oikeustiede Ma. prof. Raimo Siltala

2. Luennoilla k?sitell??n nelj?? kysymyst?:. 1. Mit? oikeus on?2. Mit? oikeustiede on?3. Millainen on tuomarin ja tutkijan oikeusl?hdeoppi?4. Millainen on oikeudellinen tulkintaoppi?. 3. L?hdekirjallisuutta. ? Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. 1988.? Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito. 2006.

delila
Download Presentation

Oikeudenalojen perusteet: yleinen oikeustiede Ma. prof. Raimo Siltala

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript

    1. 1 Oikeudenalojen perusteet: yleinen oikeustiede Ma. prof. Raimo Siltala Luentoajat: – ti 13/3 klo 13-17 CAL 1 – ke 14/3 klo 10-12 & 13-15 CAL 1 – ti 20/3 klo 12-14 & 15-17 CAL 1 – to 22/3 klo 13-17 CAL 1

    2. 2 Luennoilla käsitellään neljää kysymystä: 1. Mitä oikeus on? 2. Mitä oikeustiede on? 3. Millainen on tuomarin ja tutkijan oikeuslähdeoppi? 4. Millainen on oikeudellinen tulkintaoppi?

    3. 3 Lähdekirjallisuutta – Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. 1988. – Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito. 2006. – Brusiin, Otto: Tuomarin harkinta normin puuttuessa. 1938. – Dworkin, Ronald: Taking Rights Seriously. 1978. – Dworkin, Ronald: Law´s Empire. 1986. – Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. 2001. – Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. 2003. – Siltala, Raimo: Oikeudellinen tulkintateoria. 2004. – Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. 2003. – Tuori, Kaarlo: Kriittinen oikeuspositivismi. 2000.

    4. 4 Johdanto – Mitä on juristin ammattitaito? – Oikeuden tehtävät yhteiskunnassa – Neljä näkökulmaa oikeuteen – Modernin oikeuden muutostekijät – Mitä yleinen oikeustiede on?

    5. 5 Mitä juristitutkinto opettaa? – Mitä on juristin ammattitaito, millainen on hyvä ja ammattitaitoinen oikeusoppinut? – Oikeustiede on tulkinnan taitoa (Aulis Aarnio) eli oikeudellisen tulkinnan, systematisoinnin ja perustelemisen taitoa –> oikeuslähteiden ja oikeuskirjallisuuden tuntemus –> oikeudellisen asiayhteyden hahmottaminen –> oikeudellisen tulkintaratkaisun perusteleminen –> käsitys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta –> käsitys oikeustieteen tieteenteoreettisista ja yhteiskuntaideologisista sitoumuksista

    6. 6 Mitä oikeus on? Mitä oikeustiede on? – Oikeus on konstruktiivinen eli aidosti monitulkintainen käsite, jonka määrittelystä ei välttämättä vallitse perustavaa yksimielisyyttä oikeusyhteisössä – Mistä puhumme, kun puhumme oikeudesta? –> oikeudesta, oikeudellisesta tulkinnasta, systematisoinnista ja tulkinnan perustelemisesta on mahdollista esittää useita erilaisia käsityksiä –> oikeuteen ei ole ´itseannettua´ absoluuttista näkökulmaa, joka sulkisi lopullisesti muut vaihtoehdot pois, muttei myöskään näkökulmaa ei-mistään, joka olisi täydellisen riippumaton tieteenteoreettisista ja yhteiskuntaideologisista sitoumuksista

    7. 7 Oikeus ja yhteiskunta: mitkä ovat oikeuden tehtävät yhteiskunnassa? A. Systeeminäkökulma: = vallan, vastuun ja niukkojen aineellisten resurssien oikeudenmukainen jakautuminen yhteiskunnassa (lainsäädäntö ja viranomaisratkaisut) B. Yksilönäkökulma (yksittäinen oikeussubjekti): 1) perusteltu oikeusturvaodotus: oikeussubjekteille kohdennettujen oikeuksien ja velvollisuuksien toteutuminen 2) oikeudellisen tahdonautonomian toteutuminen: oikeuksien ja velvollisuuksien muuttaminen sopimusteitse (= oikeudellinen disponointivalta)

    8. 8 Neljä näkökulmaa oikeuteen 1) tuomari tai muu lakia soveltava viranomainen 2) sosiologi tai muu yhteiskuntatieteen tutkija 3) yksittäinen kansalainen (oikeussubjekti) 4) lainopin tutkija

    9. 9 a) Tuomarin tai muun lainsoveltajan sisäinen näkökulma oikeuteen – institutionaalinen näkökulma oikeuteen: mikä on voimassa olevan oikeuden sisältö konkreettisessa oikeustapauksessa, joka on tullut tuomioistuimen ratkaistavaksi? –> oikeudellinen ratkaisupakko, ratkaisun perusteluvelvollisuus, prosessuaalisten määräaikojen noudattaminen

    10. 10 b) Sosiologin tai muun yhteiskuntatieteen tutkijan ulkoinen näkökulma oikeuteen – yhteiskunnalliset säännönmukaisuudet, oikeuden taloudelliset ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset –> millaisia oikeussääntöjä tuomarit tosiasiallisesti soveltavat ratkaisutoiminnassaan (tai: millaisia oikeussääntöjä kansalaiset tosiasiallisesti noudattavat)? –> millaisia taloudellisia, sosiaalisia tai muita yhteiskunnallisia vaikutuksia lainsäädännöllä ja lainkäytöllä on (oikeuden taloustieteellinen analyysi)?

    11. 11 c) Kansalaisen näkökulma oikeuteen – kansalaisten tuomioistuimen tai muun lakia soveltavan viranomaisen tekemään ratkaisuun kohdistama perusteltu oikeusturvaodotus 1) muodollinen oikeusturva: oikeudellinen ennustettavuus, yhdenvertaisuus lain edessä (perustuslain 6.1 §: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä) 2) aineellinen oikeusturva: ratkaisun sisällöllinen kohtuullisuus, hyväksyttävyys + Aulis Aarnio: Olaus Petrin tuomarinohjeet pohjoismaisen oikeuden arvoperustana

    12. 12 d) Lainopin tutkijan näkökulma oikeuteen = episteemisesti eli tieto-opillisesti sisäinen mutta samalla institutionaalisesti ulkoinen näkökulma – tutkija (ainakin lähtökohtaisesti) sidottu samaan oikeuslähde- ja laintulkintaoppiin kuin tuomari, mutta: tutkijalla ei ole ratkaisupakkoa eikä prosessuaalisia määräaikoja noudatettavanaan –> tyyppitapauksellisten ratkaisutilanteiden ja niihin sovellettavien oikeusohjeiden arvioiminen, ja tapaukset voivat olla myös hypoteettisia

    13. 13 Mitä yleinen oikeustiede on? – se ei ole aineellisen oikeuden oppiaineiden epäitsenäinen jakojäännös, vaan oppiaineella on omaehtoinen tiedonintressi ja tutkimusmetodi – tiedonintressi: eri oikeudenalojen yleiset, yhteiset ja teoreettiset tai filosofiset kysymykset (= oikeusfilosofia, yleinen oikeusteoria) – tutkimuskohde: oikeudellisten ilmiöiden filosofisesti kiinnostavat piirteet, kuten: mitä oikeus on? mitä on tieto oikeudesta? miten oikeudellinen ratkaisu tulee perustella? mitä on oikeudellinen tulkinta? mitä lainoppi on? mikä on oikeuden suhde kieleen? entä oikeuden – metodi: oikeudellisten ilmiöiden filosofinen analyysi

    14. 14 Yleisen oikeustieteen tehtävät a) yleistiedollinen tehtävä: juristin oikeudellinen itseymmärrys –> mitä oikeus on? mitä on tieto oikeudesta? mitä ovat oikeuslähteet? mitä oikeustiede on? b) metodiopillinen tehtävä: oikeudellisen tulkinnan, systematisoinnin ja perustelemisen taito, ´juristin työkalupakki´ –> mitä on oikeudellinen tulkintaoppi? oikeuslähteet? oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet? = ´kolikon kaksi puolta´

    15. 15 Modernin oikeuden muutostekijät – formaalia oikeudellista ennustettavuutta vai sisällöllistä kohtuullisuutta, yksityiskohtaista sääntelyä vai oikeudellisia yleislausekkeita? – kansallisesta moni/ylikansalliseen oikeuteen: Euroopan unionin oikeus ja kansainväliset ihmisoikeusnormit osana Suomen voimassa olevaa oikeutta + Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamista ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet velvoittavat myös suomalaista tuomaria –> prejudikaattivaikutus

    16. 16 Vuonna 2002 KKO:n presidentti (emer.) Olavi Heinonen tuomioistuinten roolista nyky-Suomessa?” ”Suomalaisella tuomioistuimella on tänä päivänä kolmoisrooli. Ensinnäkin se soveltaa puhtaasti kansallista lainsäädäntöä. Toiseksi se huolehtii Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja muiden ihmisoikeussopimusten toteuttamisesta Suomen oikeuskäytännössä. Kolmanneksi se huolehtii EU-oikeuden noudattamisesta asioissa, joilla on kosketuspintoja EU-oikeuteen. Vielä vuoden 1990 alkukuukausina suomalainen tuomari oli lähinnä vain kansallinen tuomari. Nyt hän on tämän lisäksi ihmisoikeustuomari ja EU-tuomari. – Kaikissa rooleissaan hän joutuu soveltamaan säännöstöjä, jotka jättävät hänelle runsaasti harkintavaltaa. Tämän harkintavallan käyttö hänen on pystyttävä sitomaan ratkaistavaa kysymystä koskettaviin oikeusperiaatteisiin, joiden sisältöä hän joutuu selvittämän paitsi kotimaisista lähteistä myös esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EY-tuomioistuimen käytännöstä.”

    17. 17

    18. 18 Mitä oikeus on? a) Analyyttinen oikeuspositivismi: oikeus suvereenin lainsäätäjän määrämuotoisena, sanktioperustaisena tahdonilmaisuna –> lainsäädäntö (+ lain esityöt) ensisijaisena oikeuslähteenä b) Oikeusrealismi ja sosiologinen oikeustiede: oikeus tuomioistuimissa toteutunutta ja vallitsevan tuomarinideologian valossa myös tulevaisuudessa (todennäköisesti) toteutettavissa olevaa oikeutta –> prejudikaatit ja muu oikeuskäytäntö ensisijaisena oikeuslähteenä

    19. 19 c) Luonnonoikeusfilosofia: oikeus osa yhteisöllistä tai uskonnollista oikeudenmukaisuutta –> yhteiskunnan poliittinen moraali oikeus oikeuslähteenä, universaalit ihmisoikeudet d) Historiallinen koulukunta: oikeus omaehtoisesti kehittyvänä yhteisöllisenä oikeustajuntana –> tavanomainen oikeus oikeuslähteenä e) Moderni oikeuskäsitys: oikeus institutionaalisena ja yhteisöllisenä yhteiskunnallisena tosiasiana, jossa aineksia useista suuntauksista + oikeuspositivismi: lainsäädäntö + oikeusrealismi : prejudikaatit, oikeuskäytäntö (+ historiallinen koulu: tavanomainen oikeus) (+ luonnonoikeusfilosofia: ihmisoikeudet)

    20. 20 Analyyttinen oikeuspositivismi – oikeus on lainsäätäjän, tuomioistuinten ja muiden viranomaisten tahdonvaltaisesti luotavissa, muutettavissa ja kumottavissa olevia oikeussääntöjä (ja oikeusperiaatteita) – analyyttinen oikeuspositivismi: a) oikeuden tahdonvaltaisuus b) sanktioperustaisuus c) oikeuden mahdollisimman tarkkarajainen erottaminen yhteiskuntamoraalista

    21. 21 John Austin (1790-1861) “The existence of law is one thing; its merit or demerit is another. Whether it be or be not is one enquiry; whether it be or be not conformable to an assumed standard, is a different enquiry. A law, which actually exists, is a law, though we happen to dislike it ...” (John Austin, The Province of Jurisprudence Determined, s. 157) –> oikeuden ja yhteiskuntamoraalin eli oikeuden voimassaolon ja sisällöllisen hyväksyttävyyden tai moitittavuuden mahdollisimman tarkkarajainen erottaminen toisistaan

    22. 22 Hans Kelsen: Puhdas oikeusoppi – itävaltalainen oikeusoppinut (1881-1973) – oikeuden puhdistaminen kaikesta ei-oikeudellisesta aineksesta, oli sitten kyse taloustieteen, sosiologian, teologian tai moraalifilosofian pohdinnoista, nämä eivät kuuluneet oikeustieteen alaan vaan esimerkiksi sosiologiaan, taloustieteeseen, yms. – voimassa oleva oikeus koostuu muodollisesti oikealla tavalla eli perustuslain tarkoittamalla tavalla säädetyistä oikeussäännöistä – miten oikeus erotetaan esimerkiksi mafian antamista käskyistä eli mitä on oikeuden oikeudellisuus? –> oikeusnormipyramidi + perusnormikonstruktio

    23. 23 – Kelsen (ja A. J. Merkl): oikeusnormipyramidi, jossa alemmanasteinen säädös johtaa aina oikeudellisen velvoittavuutensa ylemmänasteisesta säädöksestä (GN = Grundnorm) GN perustuslaki muu lainsäädäntö tasavallan pres. asetukset valtioneuvoston asetukset ja pts:t ministeriöiden antamat asetukset ja pts:t alemmanasteiset hallinnolliset säädökset, pst:t kunnalliset yleiset säädökset ja päätökset yksityisoikeudellisten yhteisöjen yhtiöjärjestykset ja pst:t tuomioistuinten ja muiden viranomaisten soveltamisratkaisut

    24. 24 Miksi perustuslaki velvoittaa? –> transsendentaalis-looginen perusnormi on oikeudellisen tiedon välttämätön edellytys, juristien kollektiivisesti omaksuma hypoteesi tai fiktio – perusnormin sisältö : ajallisesti ensimmäistä perustuslakia tulee tuomioistuinten ja viranomaisten ratkaisutoiminnassaan noudattaa – Kelsenin mukaan lait osoitettu tuomareille ja muille viranomaisille, ei esimerkiksi yksittäisille kansalaisille – entä sopimusoikeuden ja valtiosääntöoikeuden toimivaltanormit? – Kelsenillä oikeus perustelee itse oman oikeudellisen velvoittavuutensa (–> paroni von Münchhausen)

    25. 25 H.L.A. Hart oikeusfilosofina – analyyttiseen ja lingvistiseen filosofiaan sitoutunut englantilainen oikeusfilosofi (1907-1992) – oikeusjärjestys koostuu kahdenlaisista säännöistä: 1) ensiasteen velvoitesäännöt: kansalaisille osoitetut käsky- ja kieltosäännöt 2) toisen asteen toimivalta-, täytäntöönpano- ja tunnistamis-säännöt, jotka osoitettu tuomareille ja muille viranomaisille sekä yksityisoikeuden kelpoisuussääntöjen osalta myös yksittäisille kansalaisille a) oikeuden muuttamista koskevat säännöt: valtiosääntö-oikeuden ja sopimusoikeuden toimivaltasäännöt b) oikeuden täytäntöönpanosäännöt: prosessioikeuden säännöt c) oikeuden tunnistamissääntö: vallitseva oikeuslähdeoppi

    26. 26 Oikeuden tunnistamissääntö – oikeuden tunnistamissääntö (rule of recognition) on tuomioistuinten kollektiivisesti, enemmän tai vähemmän yhdenmukaisella tavalla omaksuma mittapuu, jonka avulla voimassa oleva oikeuden säännöt ovat tunnistettavissa (what the Queen enacts in Parliament is valid law in England; “mitä valtiopäiville kokoontunut eduskunta säätää on Suomessa lakina voimassa”) – on sosiologinen tosiasia, että tuomarit tunnistavat voimassa olevan oikeuden säännöt ja myös soveltavat niitä varsin yhdenmukaisella tavalla

    27. 27 Oikeuden voimassaolo Hartin mukaan Hartin mukaan on kaksi ehtoa oikeusjärjestyksen voimassaololle: 1) kansalaiset tavallisesti noudattavat ensiasteen velvoitesääntöjä 2) tuomioistuimet ja mut viranomaiset hyväksyvät toisen asteen säännöt oikeuden muuttamisesta, täytäntönpanosta ja tunnistamisesta normatiiviseksi mittapuuksi, jonka perusteella he arvioivat kriittisesti omaansa ja toisten viranomaisten toimintaa

    28. 28 Hart ja luonnonoikeuden vähimmäissisältö Hart: koska ihmisyhteisö ei ole itsetuhoinen ´itsemurhakerho´ vaan pyrkii elämän jatkumiseen ja yhteisön säilymiseen, seuraavat itsestään selvyydet on syytä hyväksyä kaiken oikeudellisen sääntelyn perustaksi: (1) ihmisten haavoittuvuus, (2) summittainen tasavahvuus, (3) rajallinen epäitsekkyys, (4) käytettävissä olevien resurssien rajallisuus, ja (5) rajallinen ymmärrys ja tahdonvoima –> oikeuden sisältö ei ole mielivaltainen, vaan ihmiselämän, fyysisen koskemattomuuden ja omaisuuden vähimmäissuoja

    29. 29 Miten sanoilla voi tehdä asioita? – John L. Austin (1911-1960): How to Do Things with Words –> miten kielen eli määrämuotoisten kielellisten ilmausten avulla voi ´tehdä asioita´, kuten pappi kastaa vauvan tai julistaa avioliiton miehen ja naisen välillä syntyneeksi ja tuomari määrätä rikokseen syyllistyneelle lainmukaisen rangaistuksen –> oikeusvaikutukset – John R. Searle (1932–): Austinin ideoiden edelleen kehittelyä

    30. 30 Institutionaalinen oikeuspositivismi – Neil MacCormick & Ota Weinberger: oikeus institutionaalisena eli sääntösidonnaisena tosiasiana – toisin kuin pöydät ja tuolit eli ´raa´at tosiasiat´ (raw facts) oikeudelliset ilmiöt kuten sopimus, avioliitto, testamentti, moitekanne, Suomen perustuslaki, Euroopan unionin perustamissopimus ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle tehty, EU:n perustamissopimuksen 234 artiklan tarkoittama ennakkoratkaisupyyntö ovat olemassa vain voimassa olevien oikeussääntöjen valossa tulkittuina eli institutionaalisina tosiasioina (institutional facts) – oikeus on luotavissa, muutettavissa ja kumottavissa (vain) lainsäätäjän ja tuomioistuinten määrämuotoisten kielellisten ilmausten (eli puhetekojen) avulla

    31. 31 Luonnonoikeusfilosofia Motto/Olaus Petrin tuomarinohjeet 1500-luvulta: “Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaiken kohtuuden mukaan", ja: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.” Luonnonoikeusfilosofian mukaan oikeus on osa ehdotonta yhteisöllistä ja/tai uskonnollista oikeudenmukaisuutta: lex iniusta (tai: lex iniustissima) non est lex, sed legis corruptio, (ainakaan räikeän) epäoikeudenmukainen laki ei velvoita lainsoveltajaa

    32. 32 Luonnonoikeusoppi voidaan jakaa neljään vaiheeseen: (1) Antiikin luonnonoikeusoppi – Aristoteles (384-322 e.a.a.): yhteisöllinen hyvän elämän politiikka Kreikan poliksessa eli kaupunkivaltiossa, asian oikea luonto (Natur der Sache) (2) Keskiajan skolastinen luonnonoikeus – Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) aristotelis-uskonnollinen maailmanselitys: lex iniusta non est lex sed legis corruptio, epäoikeudenmukainen laki ei velvoita, vaan: luonnollinen laki (lex naturalis) syrjäyttää maallisen hallitsijan määräykset (lex humana), jos nämä ovat epäoikeudenmukaisia – lex aeterna, lex naturalis, lex divina, lex humana

    33. 33 (3) 1600- ja 1700-luvun rationalistinen luonnonoikeusajattelu – Hugo Grotius (1583-1645), Samuel Pufendorf (1632-1694), Christian Wolff (1679-1754): ihmisjärjen avulla ihmisen muuttumattomasta luonnosta johdetut luonnonoikeuden periaatteet, esimerkiksi Grotiuksella pacta sunt servanda (4) Toisen maailmansodan jälkeinen moderni luonnonoikeusoppi a) Gustav Radbruch (1878-1949): ylipositiivinen ´oikea oikeus´ (übergesetzliches Recht) saisi vallita laillistetun vääryyden (gesetzliches Unrecht) b) Lon L. Fuller (1902-1978): oikeuden sisäinen (eli institutionaalinen eli menettelyllinen) moraali asettaa rajat lainsäätäjän ja tuomioistuinten päätöksenteolle c) John Finnis (1940-): seitsemän perushyvää (perusarvoa), joita myös lainsäätäjän ja tuomioistuinten tulee kunnioittaa

    34. 34 Oikeuden sisäinen moraali (1) lakien pitää olla yleisiä, ei vain yksittäistä tapausta varten ad hoc -perustalta laadittuja, (2) lait pitää tehdä julkisesti tunnetuiksi eli promulgoida, (3) lait eivät saa olla vaikutukseltaan taannehtivia, (4) lakien pitää olla sisällöltään ymmärrettäviä, (5) lait eivät saa olla keskenään ristiriitaisia, (6) lait eivät saa vaatia mahdottomia asioita, (7) lait eivät saa olla liian lyhytkestoisia, ja (8) lait pitää myös panna täytäntöön siinä muodossa kuin ne on säädetty

    35. 35 Fuller: vähimmäismoraali ja ideaalimoraali a) vähimmäismoraali: minimistandardi, joka kansalaisten, viranomaisten tai lainsäätäjän täytyy täyttää, käskyt ja kiellot, tyyliin: "tee näin" tai "älä tee noin” b) ideaalinen moraali (= ´pyhimysmoraali´): lainsäädännössä ja oikeudenkäytössä tavoiteltava ideaalin, joka tulee pyrkiä täyttämään niin suuressa määrin kuin on mahdollista –> vain vaatimus lakien promulgoinnista (julkistamisesta) kuuluu vähimmäismoraalin alaan –> muut oikeuden sisäisen moraalin vaatimukset ovat ´vain´ ideaalisen pyhimysmoraalin ilmentymiä, jotka ´oikeudelliseen täydellisyyteen´ pyrkivän lainsäätäjän tai tuomarin tulee täyttää

    36. 36 John Finnis: seitsemän luonnonoikeudellista perushyvää John Finnis (1940-): inhimillinen kokemus opettaa meille, että on olemassa seitsemän itsestään selvää perushyvää eli perusarvoa, joita lainsäätäjän ja tuomioistuinten tulee kunnioittaa: 1) elämä 2) tieto 3) leikki 4) esteettinen kokemus 5) ystävyys 6) käytännöllinen järkevyys ja 7) ´uskonto´ –> luonnonoikeuden säännöt koostuvat ohjeista, joiden avulla perushyvien toteutuminen voidaan taata

    37. 37 – Finnis: perushyvät ovat keskenään samanarvoiset, eikä niiden välille voi vahvistaa pysyvää hierarkiaa (samoin perusoikeuksista Juha Pöyhönen/Karhu): “Olennaisempaa kuin yksittäisten perusarvojen täsmällinen lukumäärä tai sisältö onkin se, miten jokainen niistä on ensisijainen tai perustavanlaatuinen (engl.: basic) suhteessa toisiin perusarvoihin. Ensinnäkin, jokaisella niistä on yhtä lailla itsestään selvästi perusarvon luonne (engl.: a form of good). Toiseksi, mitään niistä ei ole mahdollista palauttaa analyyttisesti jonkin toisen perusarvon osaksi tai pelkäksi välineeksi sellaisen saavuttamiseksi. Kolmanneksi, jokaista perusarvoa, kun tarkastelu kohdennetaan siihen, voi perustellusti pitää kaikkein tärkeimpänä. Niinpä perusarvojen kesken ei vallitse minkäänlaista hierarkkista etusijajärjestystä. (...) Kukin perusarvoista on yhtä lailla perustavanlaatuinen (engl.: fundamental). Mikään ei ole toista perustavampi, sillä kukin niistä voidaan ottaa yksitellen tarkastelun kohteeksi ja jokainen, kun tarkastelu kohdennetaan vain siihen, esittää oikeutetun vaateen omasta ensisijaisuudestaan. Sen vuoksi perusarvojen kesken ei vallitse minkäänlaista objektiivista arvohierarkiaa.”

    38. 38 Finnis/perushyvien kritiikki – mutta: eikö elämä ole aina ensisijainen suhteessa muihin perusarvoihin? onko leikki (joskus) tietoa tärkempää? entä esteettinen kokemus? – mistä tiedämme, että juuri Finnisin seitsemän perushyvää ovat ne, joiden varaan moniarvoinen oikeusjärjestys tulee perustaa? –> Finnis: perushyvät ´itseannettuja´ ja itsestään selviä, mutta onko asia näin? – aidosti yhteisölliset perushyvät puuttuvat, kuten oikeus osallistua yhteiskunnan kollektiiviseen poliittiseen päätöksentekoon

    39. 39 ´Kolmas teoria oikeudesta´: Ronald Dworkin – Kelsenin ja Hartin mukaan oikeus koostuu oikeussäännöistä, jotka ovat tunnistettavissa muodollisen syntytapansa perusteella – Ronald Dworkinin (1931–) mukaan myös institutionaalista tukea ja yhteisöllistä hyväksyntää nauttivat oikeusperiaatteet ohjaavat tuomarin oikeudellista ratkaisuharkintaa, kuten Riggs v. Palmer -tapauksessa (1889) periaate, jonka mukaan kukaan ei saa hyötyä tekemästään vääryydestä – J. L. Mackie: Dworkinin oikeusfilosofia ´kolmas teoria oikeudesta´, koska se on tahdonvaltaisen oikeuspositivismin ja moraaliperustaisen luonnonoikeusfilosofian välissä

    40. 40 Oikeussäännöt ja oikeusperiaatteet Oikeussäännöt ovat tunnistettavissa muodollisen syntytapansa perusteella Oikeusperiaatteet eivät ole tunnistettavissa yksin muodollisen syntytapansa perusteella, vaan edellytetään: a) institutionaalista tukea = tahdonvaltainen, ~ oikeuspositivistinen kriteeri b) yhteisöllistä hyväksyntää: sisällöllinen kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus = moraaliperustainen, ~ luonnonoikeudellinen kriteeri

    41. 41 Institutionaalinen tuki? = suora tai epäsuora tuki lainsäädännössä (etenkin lain johdanto- ja tavoitelausekkeissa), virallisessa lainvalmisteluaineistossa (lainsäädäntöideologia), prejudikaateissa ja niiden perusteluissa, muussa vakiintuneessa oikeuskäytännössä, vakiintuneissa sopimusoikeudellisissa vastuunjakokäytännöissä, juristien ammatillisessa itseymmärryksessä ja ammattietiikassa, tms.

    42. 42 Ronald Dworkin oikeusperiaatteista: “Mutta tämä oikeussäännön muodolliseen syntytapaan liittyvä testi [eli oikeuden tunnistamissääntö] ei sovellu Riggs ja Henningsen -tapausten käsittämiin oikeusperiaatteisiin. Ne eivät ole palautettavissa mihinkään lainsäätäjän tai tuomioistuimen tekemään yksittäiseen päätökseen vaan yhteisölliseen hyväksyntään (engl.: sense of appropriateness), joka on ajan myötä kehittynyt juristikunnan ja yleisesti kansalaisten keskuudessa. Niiden oikeudellinen merkitys tulevissa ratkaisuissa on sidoksissa tämän yhteisöllisen hyväksynnän pysyvyyteen. (...) Toki on niin, että jos väitteemme jonkin periaatteen oikeudellisesta merkityksestä riitautetaan, voimme osoittaa sen tueksi joitain aiempia ratkaisuja, joissa tuo periaate on joko selväsanaisesti mainittu tai joiden perusteluissa siihen muutoin tukeudutaan. Voimme myös mainita minkä tahansa yksittäisen säädöksen, joka mielestämme tuota oikeusperiaatetta ilmentää (ja vielä parempi, jos kyseinen periaate on mainittu joko säädöksen johdanto-osassa tai lainvalmisteluaineistossa). Jollei väitteemme jonkin periaatteen oikeudellisesta merkityksestä saa ainakin jonkinlaista institutionaalista tukea eri oikeuslähteistä, emme todennäköisesti myöskään onnistu perustelemaan kantaamme sen oikeudellisesta ratkaisuarvosta, mutta mitä vahvempaa institutionaalista tukea voimme jonkin yksittäisen periaatteen tueksi esittää, sitä suuremman oikeudellisen painoarvon voimme tuolle periaatteelle antaa. (. . .)

    43. 43 Ronald Dworkin/jatkoa: “(. . .) Emme kuitenkaan voi antaa mitään yksiselitteistä kaavaa sen määrittämiseksi, miten paljon ja millaista institutionaalista tukea tarvitaan, jotta jokin periaate olisi luokiteltavissa oikeusperiaatteeksi, saati että voisimme pysyvästi lukita sen oikeudellisen painoarvon jollekin määrätylle tasolle. Voimme vain esittää erilaisia perusteita sen puolesta, että kyse on oikeusperiaatteesta, viittaamalla monilukuiseen joukkoon vaihtuva-alaisia, muuttuvia ja keskenään vuorovaikutuksessa olevia kriteereitä (jotka itsekin ovat pikemminkin periaatteita kuin sääntöjä) ja jotka määrittävät institutionaalisten toimijoiden yhteiskunnallista vastuuta, säädännäisen oikeuden tulkintaa, erilaisten prejudikaattien oikeudellista ratkaisuarvoa, sanottujen arviointikriteerien suhdetta yhteiskunnassa vallitseviin moraalisiin käytäntöihin sekä muita vastaavia arviointiperusteita. Näitä kriteereitä ei voi yhdistää yksiselitteiseksi tai edes huomattavan monimuotoiseksikaan ´säännöksi´, ja jos niin voisimme tehdä, tuo ´sääntö´ ei juurikaan muistuttaisi Hartin kuvausta oikeuden tunnistamissäännöstä senkaltaisena suhteellisen muuttumattomana arviointikriteerinä, joka nimeää ´jonkin ominaispiirteen tai -piirteet, joiden käsilläolo riittää varmistamaan sen, että kyse on oikeussäännöstä ...´”

    44. 44 Oikeussäännöt ja oikeusperiaatteet (1) Soveltuvuus: a) säännöt: joko/tai tai kaikki-tai-ei-mitään b) periaatteet: enemmän-tai-vähemmän (2) Voimassaolo: a) säännöt: systeeminen voimassaolo b) periaatteet: institutionaalisen tuen ja yhteisöllisen hyvättävyyden vaatimus = sidonnaisuus oikeusyhteisön poliittiseen moraaliin (3) Tunnistaminen a) säännöt: tunnistamissääntö b) periaatteet: institutionaalinen tuki ja yhteisöllinen hyväksyttävyys (4) Ratkaisuarvo a) säännöt: vahva velvoittavuus b) periaatteet: lähtökohtaisesti sääntöjä heikompi velvoittavuus (5) Systeemisyys a) säännöt: vakioitavissa kiinteän, staattisen systeemin muotoon b) periaatteet: vain heikko, dynaaminen systeemi mahdollinen (6) Metodi a) säännöt: tulkinta ja systematisointi b) periaatteet: punninta ja keskinäinen tasapainottaminen

    45. 45 Dworkin: Ottakaamme oikeudet vakavasti (Taking Rights Seriously) – yksilön oikeudet ovat oikeudellisia ´valttikortteja´ (trumps) eli vahvoja oikeudellisia ratkaisuperusteita, jotka sivuuttavat kolliosiotilanteessa yhteisölliset, kollektiiviset tavoitteet – yhden oikean ratkaisun teesi: yksilöiden oikeudet + oikeusperiaatteet –> oikeudelliseen ongelmaan on tavallisesti olemassa yksi oikea ratkaisu –> supertuomari Hercules (a lawyer of superhuman skill, learning, patience, and acumen) – tuomari Hercules (ja vain hän) pystyy rekonstruoimaan parhaan mahdollisen oikeudellisen kokonaisteorian, jonka avulla yksittäiseen tapaukseen soveltuvien oikeussääntöjen ja oikeusperiaatteiden suhteellinen painoarvo voidaan määrittää parhaalla eli koherenteimmalla mahdollisella tavalla (engl.: the best constructive interpretation of past political decisions) – kritiikki: Hercules fiktio + ei käy dialogia vaan monologia

    46. 46 Vaikka kukaan inhimillinen tuomari pysty täyttämään Dworkinin yli-inhimillisen supertuomari Herculeen mittoja, näillä on oikeudelliseen eheyteen perustuva velvollisuus pyrkiä tuon ideaalin toteuttamiseen: ”Oikeus ei ehkä ole saumattomasti yhteen liittyvien perustelujen verkko, mutta jutun kantajalla on lupa odottaa, että Hercules toimii ikään kuin se sellaisen muodostaisi. (...) Hänen [tuomari Herculeen] tulee hahmottaa oikeus abstraktien ja konkreettisten oikeusperiaatteiden kokonaisuutena, joiden avulla on mahdollista esittää sisäisesti johdonmukainen (engl.: coherent) perustelu kaikille common law -oikeuden käsittämille prejudikaateille ja, siinä määrin kuin ne perustuvat periaatesidonnaisille lähtökohdille, myös perustuslain ja muun lainsäädännön käsittämille yksittäisille säännöksille.”

    47. 47 Oikeuspositivismi/luonnonoikeus – ihmisoikeuksien kehitys: luonnonoikeuden universaaleista periaatteista ylikansallisiin valtiosopimuksiin –>Euroopan ihmisoikeussopimus + Euroopan ihmisoikeustuomioistuin –>Lasten oikeuksien yleissopimus –>Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus –>TSS-sopimus: taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

    48. 48 Oikeusrealismi ja sosiologinen oikeustiede = oikeus sosiologisena, empiirisenä ja tosiasiallisena ilmiönä muodollisesti pätevällä tavalla säädettyjen oikeussääntöjen (= ´paperisääntöjen´) sijaan –> glossaattorien eli keskiajan oikeusoppineiden oppineiden reunahuomautusten taito saa haastajakseen oikeuden yhteiskunnallisten vaikutusten analyysin: – amerikkalainen sosiologinen koulu (Roscoe Pound, Oliver Wendell Holmes, Jr.) – amerikkalainen oikeusrealismi (Jerome Frank, Karl Llewellyn, W. W. Cook) – intressilainoppi (Rudolf von Jhering), sosiologinen koulu ja vapaaoikeuskoulu (Eugen Ehrlich) Euroopassa – skandinaavinen oikeusrealismi (Vilhelm Lundstedt, 1882-1955; P. O. Ekelöf, 1906-1990; Alf Ross, 1899-1979) Pohjoismaissa

    49. 49 Ennusteet siitä, miten tuomioistuimet tulevat jutun ratkaisemaan ... Oliver Wendell Holmes, Jr., "The Path of the Law” (1897): "Pohtikaamme perimmäistä kysymystä: mitä oikeus on? On väitetty, että se on jotain muuta kuin mitä Massachusettsin tai Englannin tuomioistuimet ratkaisuissaan päättävät, että oikeus on järkiperäinen systeemi, etiikan periaatteista tai hyväksytyistä aksiomista deduktiivisesti johdettujen sääntöjen järjestelmä tai mitä tahansa, joka saattaa osua yksiin tuomioistuinratkaisujen kanssa tai sitten ei. Mutta jos omaksumme ystävämme roiston (bad man) näkökulman oikeuteen, havaitsemme, ettei hän piittaa vähääkään aksiomista tai deduktiivisista päätelmistä, vaan hän tahtoo tietää, miten Massachusettsin tai Englannin tuomioistuimet tulevat jutussa todennäköisesti menettelemään. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Ennusteet siitä, miten tuomioistuimet tulevat jutun ratkaisemaan, eikä mitään sen keinotekoisempaa, on se, mitä tarkoitan oikeudella."

    50. 50 Holmes: luonnonoikeusopin kritiikki ”Common law -oikeus ei ole mikään taivaalla leijuva henkiolento (a brooding omnipresence in the sky) vaan jonkin tunnistettavissa olevan suvereenin tai kvasisuvereenin lainsäätäjän antama määräys, vaikka eräät tuomioistuinratkaisut, joista olen ollut eri mieltä, näyttävätkin sen unohtaneet. Kyse on aina jonkin osavaltion oikeudesta …”

    51. 51 Holmes oikeustieteestä ”Tämän päivän juristi voi vielä tyytyä perinteiseen lakitekstin kielellisten merkitysten tulkintaan, mutta tulevaisuuden oikeusoppinut on tilastotieteen ja taloustieteen asiantuntija. (...) Odotan innolla aikaa, jolloin historiallisten tulkintamenetelmien merkitys oikeuden tulkinnassa tulee olemaan vähäinen, ja seikkaperäisten lainopillisten analyysien sijaan tulemme käyttämään henkiset voimavaramme oikeuden yhteiskunnallisten tavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi välttämättömien inhimillisten motiivien tutkimiseen. Yhtenä askeleena kohden tuota ideaalia jokaisen juristin tulisi pyrkiä taloustieteen perusteiden ymmärtämiseen. Tämänhetkinen institutionaalinen jako poliittisen taloustieteen ja oikeustieteen oppilaitoksiin on osoituksena siitä, miten paljon [oikeuden ja yhteiskunnan] filosofisessa tutkimuksessa riittää vielä tehtävää.”

    52. 52 – Holmesin (1841-1935) ´pahan miehen´ eli roiston eli potentiaalisen lainrikkojan näkökulma oikeuteen: miten tuomioistuimet ja muut viranomaiset tulevat asiassa todennäköisesti menettelemään, jos toimin niin-tai-näin (eli rikon lakia)? – Karl N. Llewellyn 1930: “se, mitä viranomaiset tekevät rikos- ja riita-asioissa, on voimassa olevaa oikeutta” –> Holmes & Llewellyn: oikeudellinen ennusteteoria, social engineering, yhteiskunnallinen insinööritaito –  Roscoe Pound: law in books – law in action -jaottelu –> tosiasiallisesti toteutunut ja toteutettavissa oleva oikeus (law in action) saa etusijan lainsäätäjän tavoitteisiin tai lainoppineiden esittämiin tulkintalauseisiin nähden (law in books), sillä viimeksi mainittujen toteutumisesta ei ole mitään takeita + Holmes ennakoi oikeuden yhteiskuntatieteellisen analyysin läpimurron 1900-luvulla

    53. 53 Amerikkalaisen oikeusrealismin tulkintaoppi – oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset keskeisenä tulkintakriteerinä – tuomarin henkilökohtaisten motiivien merkitys: ratkaisu saattoi perustua tuomarin intuitioon tai lantinheittoon kahden eri vaihtoehdon väliltä, ja jo tehdylle ratkaisulle haettiin juridisesti pätevät perustelut lakikirjasta tai oikeustapauskokoelmasta vasta jälkeenpäin: decision first, reasons only to follow

    54. 54 Kaksi näkökulmaa tuomioistuinratkaisuun fasadiperustelut ja todelliset ratkaisuperusteet –> mutta on kaksi asiaa, jotka tulee pitää erillään: 1) ratkaisuheuristiikka: miten ratkaisuun de facto päädyttiin? 2) oikeudellinen argumentaatio: miten ratkaisu on perusteltavissa eli osoitettavissa lainmukaiseksi ja hyväksyttäväksi? = ratkaisun perustelut ehkä kirjoitetaan ex post facto, mutta se ei se vähennä niiden arvoa, jos ja kun ratkaisu on niiden perusteella osoitettavissa lainmukaiseksi

    55. 55 Alf Ross: skandinaavinen oikeusrealismi – tanskalainen Alf Ross (1899-1979) tuomarien kollektiivisesti ja enemmän tai vähemmän yhteisesti sisäistämä tuomarinideologia eli oikeuslähdeoppi tulevia tuomioistuinratkaisua koskevien ennusteiden perustana – oikeus, joka on toteutunut ja (todennäköisesti) myös tulevaisuudessa toteutettavissa oleva yhteiskunnallinen tosiasia –> vain tehokasta oikeussuojaa tuomioistuimissa ja viranomaisissa nauttivat oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat voimassa olevan oikeuden alaan (TÄTÄ DIAA EI LUENNOILLA KÄSITELTY)

    56. 56 Mitä oikeusrealismin jälkeen? oikeuden yhteiskuntatieteellinen analyysi –> oikeuden taloustieteellinen analyysi: Richard Posner ja Chicagon klassinen koulu, Douglas C. Northin neoinstitutionalismi, public choice -suuntaus, yms.: oikeuden taloudellinen kustannustehokkuus, transaktiokustannusten minimointi ja (mahdollisesti) taloudellisessa katsannossa optimaalinen aineellinen rerurssiallokaatio tulkintakriteerinä b) oikeus ´yhteiskunnallisen insinööritaidon´ (social engineering) välineenä: tietoinen lainsäädäntöpolitiikka, ml. sosiaalilainsäädäntö c) Yhdysvaltain Critical Legal Studies -suuntaus 1970-luvulta lähtien: politics all the way down, (Roberto Mangabeira Unger, Duncan Kennedy) + metodinen eklektismi

    57. 57 Oikeusrealismin kritiikki – ennusteteoria ja tuomarin tiedonintressi eivät yhteismitalliset: tuomari ei tarvitse ennustetta siitä, miten hän tulee jutun ratkaisemaan, vaan perustellun normatiivisen kannanoton siihen, miten hänen se pitäisi ratkaista voimassa olevan oikeuden mukaan (näin: H. L. A. Hart, Kaarle Makkonen)

    58. 58 Yhteenveto: oikeuspositivismin, luonnonoikeusopin sekä oikeusrealismin ja sosiologisen oikeustieteen oikeuskäsitys 1) Onko oikeus tahdonvaltainen vaiko lainsäätäjän ja tuomioistuinten tahdosta riippumaton, ylipositiivinen ilmiö? a) oikeus on tahdonvaltainen b) oikeus on ylipositiivinen, ilmiö, perustuu lainsäätäjän järjen avulla pääteltävissä oleva ja tuomioistuinten tekemiin, ilmiö, eikä epäoikeudenmukainen yksilöitävissä oleviin päätöksiin: laki velvoita tuomaria lainkaan: asetettu, positiivinen oikeus yhteiskunnallinen oikeuden- mukaisuus, ´oikea oikeus´ –> oikeuspositivismi –> luonnonoikeusoppi –> oikeusrealismi & sosiologinen oikeustiede

    59. 59 2) Onko oikeus normatiivinen vai tosiasiallinen ilmiö eli onko oikeus joukko velvoittavia oikeussääntöjä vaiko yhteiskunnallisia säännönmukaisuuksia? a) oikeus on normatiivinen ilmiö b) oikeus on tosiasiallinen, velvoittavien oikeussääntöjen ja empiirinen ilmiö tuomioistuinten oikeusperiaatteiden merkityksessä: ja muiden viranomaisten ratkaisu- voimassa olevien oikeussääntöjen käyttäytymisen säännön- tulkinta ja systematisointi mukaisuuksien merkityksessä (+ oikeusperiaatteiden arvo- = oikeuden yhteiskuntatieteellinen sidonnainen punninta ja analyysi, kuten oikeussosiologia, yhteensovittaminen) oikeuden taloustieteellinen = moderni lainoppi analyysi tai oikeudellinen tilastotiede > luonnonoikeusoppi –> oikeusrealismi & sosiologinen –> oikeuspositivismi oikeustiede

    60. 60

    61. 61 Mitä oikeustiede on?

    62. 62 Tieteenfilosofian kaksi traditiota Georg Henrik von Wright: Explanation and Understanding a) luonnontieteet: luonnonilmiöiden selittäminen (explanation) kausaalisten syy–seuraus-suhteiden avulla b) ihmis-, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteet: ihmisten käyttäytymisen ja erilaisten yhteisöllisten ilmiöiden ymmärtäminen yksilön intentioita ja yhteisöllis-kulttuurisia ja kielellisiä merkityksiä tulkinta-avaimena käyttäen (understanding)

    63. 63 Oikeustiede tulkintatieteenä Toisin kuin empiiriset luonnontieteet, oikeustiede ei (ainakaan tavallisesti) pyri tutkimuskohteena olevien ilmiöiden kausaaliseen selittämiseen, vaan se on osa yhteisöllis-kulttuuristen ilmiöiden ymmärtämiseen pyrkiviä ihmis-, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteitä –> mutta: esimerkki kausaalisesta selittämisestä oikeustieteessä: yhteiskunnallisen muutoksen selittäminen rakenteellis-sosiaalisten selitysmallien avulla (Ylikangas, Kekkonen)

    64. 64 Mitä oikeustiede on? Oikeustiede monikollisena l. monialaisena käsitteenä: a) oikeuden tulkintatieteellinen t. tulkintaopillinen tutkimus: voimassa olevan oikeuden tietynhetkinen tulkinnallinen merkityssisältö joko institutionaalisen tai kriittisen tulkintaideologian valossa tarkasteltuna –> lainoppi, oikeusvertailu, de lege ferenda -tutkimus b) oikeuden ihmistieteellinen tutkimus: oikeutta määrittävät tai oikeudellisesti merkitykselliset mentaalis-tajunnalliset rakenteet ja prosessit sekä yksilöllisen tai kollektiivisen alitajunnan lainalaisuudet –> oikeuspsykologia, oikeuspsykiatria, oikeuden psykoanalyyttinen tutkimus oikeuden kulttuuritieteellinen tutkimus: oikeutta määrittävät tai oikeudellisesti merkitykselliset yhteisöllis-kulttuuriset merkitykset ja merkitysrakenteet –> oikeuslingvistiikka, oikeussemiotiikka, oikeudellinen aatehistoria

    65. 65 Mitä oikeustiede on?/jatkoa d) oikeuden yhteiskuntatieteellinen tutkimus: oikeutta määrittävät tai oikeudellisesti merkitykselliset yhteiskunnalliset vaikutukset ja vaikutussuhteet –> oikeussosiologia, oikeustaloustiede, oikeudellinen sosiaalipsykologia, oikeusantropologia, oikeudellinen tilastotiede ja sosiaalivakuutusmatematiikka oikeuden filosofinen tutkimus: oikeuden määritelmälliset, käsitteelliset tai muutoin filosofisesti merkitykselliset ominaisuudet: mitä oikeus on? millainen on oikeuden suhde yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen tai taloudellisiin tuotantosuhteisiin? mitä oikeustiede on? –> analyyttinen oikeusteoria (lingvistinen filosofia) ja kontinentaalinen oikeusfilosofia (oikeusfenomenologia, oikeushermeneutiikka, marxilainen ja feministinen oikeus- ja yhteiskuntafilosofia)

    66. 66 Mitä lainoppi on? Moderni lainoppi on oppineiden reunahuomautusten taitoa. Se syntyi Bolognan yliopistossa 1100-luvulla, kun tuon ajan oikeusoppineet eli Irnerius ja hänen seuraajansa eli glossaattorit alkoivat laatia glossia eli lainoppineita kommentteja ja selityksiä Corpus Iuris Civiliksen laveisiin tekstimarginaaleihin. Corpus Iuris Civilis = keisari Justinianuksen 500-luvulla kokoama roomalaisen oikeuden tekstikoonnos eli eräänlainen keisarillisten säädösten, lainopillisten kommenttikirjoitusten ja oikeusopillisen oppikirjan koonnos = ratio scripta (~ ´kirjoitettua järkeä´) –> glossaattorit –> kommentaattorit eli post-glossaattorit eli konsiliaattorit –> dekretalistit eli kanonistit

    67. 67 – Nemo jurista nisi bartolista: ei voi olla aidosti ja syvällisesti oikeusoppinut olematta ´bartolisti´ –> Bartolus de Sassoferrato (1314-1357), Baldus de Ubaldis (1327-1400), lainopin auktoriteettisidonnaisuus – Accursius Bolognalaisen (1182-1263) Glossa ordinarian (1220–1250) sivu: keskellä Corpus Iuris Civilis, osa Pandecta, tekstikohta De iustitia et iure, ja tekstin marginaaleissa oppineita reunahuomautuksia – Glossa ordinaria: yhteensä yli 96.000 glossaa – myös moderni lainoppi on kahden tekstin muodostama kokonaisuus: KOHDETEKSTI (= lakiteksti, prejudikaatit, muut oikeuslähteet) + KOMMENTAARITEKSTI (= lainopillinen kommentaari)

    68. 68

    69. 69 Mitä lainoppi on? Lainoppi on institutionaalisista ja yhteisöllisistä oikeuslähteistä asianmukaisesti johdettujen oikeussääntöjen tulkintaa ja systematisointia sekä oikeusperiaatteiden punnintaa ja keskinäistä yhteensovittamista (weighing and balancing) – metodisesti lainoppi on sukua yhtäältä teologian eksegeesille ja dogmatiikalle, toisaalta kirjallisuudentutkimukselle: tutkimuskohteena teksti, sen välittämät tulkinnalliset merkitykset ja tekstuaalinen rakenne

    70. 70 Oikeussäännöt ja oikeusperiaatteet oikeussäännöt: p –> Sq (= jos p, niin pitää olla q) = oikeustosiseikastoon p on liitetty normatiiviset oikeusseuraamukset q (käsky- tai kieltonormi) – oikeussäännöt tyyppitapauksellisia tulkinta- ja ratkaisuperusteita oikeusperiaatteet: p –> Sq|a (= jos p, niin pitää olla q siten, että arvo a toteutuu (+ niin suuressa määrin kuin mahdollista, Robert Alexy)) – oikeusperiaatteet arvosidonnaisia, aidosti tilannekohtaisia tulkinta- ja ratkaisuperusteita

    71. 71 Lainopin ominaispiirteet 1) tutkimuskohteena voimassa oleva oikeus eli institutionaalinen ja yhteisöllinen tulkinta-aineisto, josta oikeussäännöt ja oikeusperiaatteet on johdettu: lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto, prejudikaatit ja muu tuomioistuinkäytäntö, tavanomainen oikeus, vakiintuneet sopimusoikeudelliset vastuunjakokäytännöt, yms. –> institutionaaliset ja yhteisölliset oikeuslähteet 2) tulkinnallinen tiedonintressi ja tutkimusmetodi –> oikeudelliset tulkintamallit

    72. 72

    73. 73 Institutionaalinen ja kriittinen tulkintaideologia a) Institutionaalinen tulkintaideologia: mikä on voimassa olevan oikeuden tietynhetkinen merkityssisältö lainsäätäjän ja tuomioistuinten institutionaalisesta tai oikeusyhteisön enemmistön yhteisöllisestä näkökulmasta arvioituna? = vallitseva l. analyyttinen oikeustiede: oikeudelliset tulkintakannanotot b) Kriittinen tulkintaideologia: mikä olisi paras mahdollinen tulkinta oikeudesta siihen katsomatta, miten lainsäätäjä, tuomioistuimet ja oikeusyhteisön enemmistö ovat asiaa arvioineet? = vaihtoehtoinen, kriittinen tai avoimen poliittinen oikeustiede (ital.: uso alternativo del diritto:) oikeudelliset tulkintasuositukset

    74. 74 A. Institutionaalinen tulkintaideologia Sidonnaisuus institutionaalisen tulkintaideologian käsittämiin yhteiskunnallisiin arvoihin ja tavoitteisiin: a) vallitseva lainsäädäntöideologia –> lainsäädäntö, virallinen lainvalmisteluaineisto b) kollektiivinen tuomarinideologia –> prejudikaatit ja muu oikeuskäytäntö c) yhteisöllinen käsitys oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta –> tavanomainen oikeus, vakiintuneet sopimusoikeudelliset vastuunjakokäytännöt, juristikunnan ammatillinen itseymmärrys ja ammattietiikka

    75. 75 B. Kriittinen tulkintaideologia Sidonnaisuus tutkijan omakohtaisesti hyväksymiin yhteiskuntaideologisiin arvoihin ja tavoitteisiin, jotka poikkeavat vallitsevasta institutionaalisesta tulkintaideologiasta, esimerkiksi: – marxilainen oikeus- ja yhteiskuntakäsitys – yleistetty feministinen oikeuskäsitys – yleistetty oikeustaloustieteellinen oikeuskäsitys – yleistetty sosiaalisen siviilioikeuden mukainen, heikomman sopijapuolen suojaamiseen perustuva oikeuskäsitys –> kriittinen, vaihtoehtoinen, avoimen poliittinen lainoppi

    76. 76 Lainsäädännön ja prejudikaattien noudattama oikeudellinen sääntely- ja ratkaisulogiikka A. Lainsäädäntö – yleinen oikeusohje, joka on tarkoitettu soveltuvaksi/sovellettavaksi sellaisenaan useisiin yksittäisiin oikeustapauksiin – velvoittava oikeusohje on lainsäätäjän toimesta arvovaltaisesti ja lopullisesti kielellisesti formuloitu – säännön kumoaminen mahdollista kumoavalla eli derogaatiolailla, joka hierarkkisesti samantasoinen tai ylempi kuin kumottava sääntö yleinen oikeusohje tapaus1 tapaus2 tapaus3 (. . .) tapausn (= yleisestä yksittäiseen -tyyppistä päättelyä; nuolet yleisestä oikeusohjeesta tapauksiin puuttuvat kun ohjelma ei osannut niitä piirtää)

    77. 77 Prejudikaattien noudattama sääntely- ja ratkaisulogiikka B. Prejudikaatit – yksittäistapauksellinen oikeusohje, jonka soveltuvuus muihin oikeudellisessa katsannossa riittävän samankaltaisiin tapauksiin tulee arvioida erikseen – prejudikaatin asettanut tuomioistuin ei itse määritä ratkaisun käsittämää yleisesti velvoittavaa oikeusohjetta eli prejudikaattinormia (lat.: ratio decidendi) vaan se tulee päätellä ennakkoratkaisun aineellisen lopputuloksen ja sen tueksi esitettyjen perustelujen yhdistelmästä – ratio decidendi + obiter dicta -erottelu – säännön voimassaolon kumoaminen ei derogaatiolailla vaan aiempaa oikeuskäytäntöä uudella tavalla tulkitsemalla

    78. 78 Prejudikaatit/jatkoa analogia/ analogia/ analogia/ distinktio- distinktio- distinktio- tekniikka tekniikka tekniikka tapaus1 –> tapaus2 –> tapaus3 –> (. . .) –> tapausn yksittäinen/ yksittäinen/ yksittäinen/ yksittäinen/ yleistetty yleistetty yleistetty yleistetty oikeusohje1 oikeusohje2 oikeusohje3 oikeusohjen (= yksittäisestä ratkaisunormista toiseen yleistävää päättelyä)

    79. 79 Oikeuslähdeoppi

    80. 80 Oikeudellisen ratkaisun perusteleminen Oikeudenkäymiskaaren 24:4 (6.3.1998/165): “Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteilla riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.” + vrt. laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11:4 (11.7.1997/689) Aleksander Peczenik: ”Rättskällorna är dessutom relaterade till begreppet ´juridisk argumentation´. Det går inte att på en och samma gång förkasta alla eller nästan alla av dem och ändå argumentera juridiskt.”

    81. 81 Tutkijan ja tuomarin oikeuslähdeoppi Onko tutkijan oikeuslähdeoppi sama kuin tuomarin oikeuslähdeoppi? a) institutionaalinen tulkintaideologia: tutkijan oikeuslähdeoppi = tuomarin oikeuslähdeoppi b) kriittinen tulkintaideologia tutkijan oikeuslähdeoppi ? tuomarin oikeuslähdeoppi

    82. 82 Oikeudellinen ratkaisuarvo Oikeuslähteen tai oikeuslähteestä johdetun argumentin eli oikeudellisen tulkinta- ja ratkaisuperusteen ratkaisuarvo = tuomarin tai muun institutionaalisen lainsoveltajan (eli oikeutta virkansa puolesta ja virkavastuulla soveltavan viranomaisen) oikeudellista ratkaisuharkintaa (eriasteisesti) sitova, velvoittava tai ohjaava vaikutus

    83. 83 Oikeudellisen ratkaisun teoria Kaksi näkökulmaa oikeudelliseen ratkaisuun: a) oikeudellinen ratkaisuheuristiikka: miten ratkaisu syntyi, mitkä olivat tuomarin tosiasialliset ratkaisumotiivit? –> psykologiset teoriat oikeudellisen ratkaisun teosta, tuomarinpsykologia (+ todistajanpsykologia), logic of discovery b) ratkaisun perustelemisen teoria: miten ratkaisu on osoitettavissa lainmukaiseksi (ja hyväksyttäväksi)? –> oikeudellinen argumentaatioteoria, oikeuslähde- ja laintulkintaoppi, logic of justification Taustalla: tieteenfilosofi Hans Reichenbach (1891–1953): – oivaltamisen logiikka t. asiayhteys – oikeuttamisen logiikka t. asiayhteys

    84. 84 Oikeuslähteet a) institutionaaliset oikeuslähteet: lainsäätäjän, tuomioistuinten ja muiden lakia soveltavien viranomaisten tekemät päätökset –> lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto, prejudikaatit, muu oikeuskäytäntö, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamat ratkaisut b) yhteisölliset oikeuslähteet: vakiintuneet & hyväksyttävinä koetut yhteisölliset käytännöt –> tavanomainen oikeus, juristien ammatilliset käytännöt, vakiintuneet sopimusoikeudelliset vastuunjakokäytännöt c) reaaliset argumentit: aineellinen yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus –> oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset, arvot & tavoitteet

    85. 85 ”Pitäisikö tuomiot perustellakin?” Aulis Aarnion oikeuslähdeoppi: vahvasti velvoittavat oikeuslähteet –> tuomaria uhkaa sanktio moitittavasta virkavirheestä, jollei hän sovella vahvasti velvoittavaa oikeuslähdettä 2) heikosti velvoittavat oikeuslähteet –> tuomarilla on kansalaisten oikeusturvaodotuksen nojalla perusteluvelvollisuus, jos oikeuslähde sivuutetaan, ja ratkaisu myös todennäköisesti muuttuu ylemmässä oikeusasteessa (jollei ole jo kyse tosiasiallisesti ylimmän oikeusasteen antamasta ratkaisusta) sallitut oikeuslähteet –> tuomarilla on lupa vedota ratkaisun perusteluissa ilman, että hänellä olisi siihen edes heikkoa velvollisuutta (+ 4) kielletyt ratkaisuperusteet, joita tuomarin ei ole lupa hyödyntää ratkaisua tehdessään

    86. 86 Aulis Aarnion oikeuslähdeoppi A. Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet: 1. lainsäädäntö 2. tavanomainen oikeus B. Heikosti velvoittavat oikeuslähteet: 3. lainsäätäjän tarkoitus/lainvalmisteluaineisto 4. prejudikaatit C. Sallitut oikeuslähteet: 5. oikeusvertailu, 6. oikeushistoria, 7. lainoppi (oikeustiede), 8. teleologinen argumentti, ja 9. arvot ja arvostukset + D. Kielletyt oikeuslähteet – lain tai hyvän tavan vastaiset perusteet, avoimen (puolue)poliittiset argumentit

    87. 87 Miksi oikeus velvoittaa, I: Aulis Aarnio Aulis Aarnio: virallinen tai epävirallinen sanktiouhka oikeuden velvoittavuuden perustana 1) virkavirhesanktion uhka, jollei tuomari sovella vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä 2) ammatillisen moitteen uhka + päätöksen muuttuminen valitusteitse, jollei tuomari sovella heikosti velvoittavia oikeuslähteitä

    88. 88 Kommentteja Aarnion oikeuslähdeoppiin – entä oikeusperiaatteet, joilla institutionaalinen tuki ja yhteisöllinen hyväksyntä? tilannesidonnaisuus & sanktiot? – entä eurooppaoikeus ja etenkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamista ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet? (eivät pelkästään heikosti velvoittavia oikeuslähteitä) – mikä on syy ja mikä seuraus? sanktioperustaisuus – Aarnion näkökulma oikeuteen on niskoittelevan tuomarin, ~> Holmes: roiston (bad man) näkökulma oikeuteen – entä contra legem -tilanteet, joista ei seuraa sanktiota? – sanktioperustaisuus (= pakko) filosofisena argumenttina? (~> oikeuspositivismi), onko yhdenmukainen Aarnion perusteluvelvollisuutta korostavan lähtökohdan kanssa?

    89. 89 Miksi oikeus velvoittaa, II: Raimo Siltala Institutionaaliset ja yhteisölliset oikeuttamisperiaatteet: 1) parlamentaarinen demokratiaperiaate: lainsäädäntö ja lainvalmisteluaineisto (+ tavanomainen oikeus) oikeudellinen yhdenvertaisuus: prejudikaatit ja muu oikeuskäytäntö (+ tavanomainen oikeus) oikeussubjektien tahdonautonomian kunnioittaminen: yksityisoikeudelliset sopimukset (+ tavanomainen oikeus) (1) – (3) = oikeusvaltioperiaate (laajasti ymmärrettynä) 4) aineellinen yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus: muut oikeuslähteet

    90. 90 Oikeusvaltioperiaate   Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että tuomari noudattaa : (a) parlamentaarisen demokratiaperiaatteen eli lainsäätäjän tahdon kunnioittamisen ja kansanvaltaisuuden perusteella voimassa olevaa perustuslakia, muuta lainsäädäntöä ja, tätä heikommassa merkityksessä, virallista lainvalmisteluaineistoa (b) oikeudellisen yhdenvertaisuuden ja perustellun luottamuksen suojan perusteella prejudikaatteja, muuta vakiintunutta oikeuskäytäntöä, muita oikeudenkäyttöä yhtenäistäviä viranomaispäätöksiä, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmeneviä yleisiä oikeusohjeita sekä riittävän yhtenäistä ja vakiintunutta yleiseurooppalaista oikeuskäytäntöä (c) oikeussubjektien tahdonautonomian ja perustellun luottamuksen suojan kunnioittamisen perusteella yksityisoikeudellisia sopimuksia ja tavanomaisoikeudellisesti vakiintuneita yhteisöllisiä käytäntöjä.

    91. 91 Staattiset ja dynaamiset oikeuslähteet a) staattiset oikeuslähteet: oikeuslähteen muodollinen syntytapa ratkaisee sen oikeudellisen ratkaisuarvon – lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto, kotimaiset prejudikaatit (+ tavanomainen oikeus) –> oikeussäännöt/Aarnion oikeuslähdeoppi b) dynaamiset oikeuslähteet: oikeuslähteen oikeudellinen ratkaisuarvo ei riipu yksin sen muodollisesta syntytavasta vaan myös sen aineellisesta sisällöstä eli yhteisöllisestä hyväksyttävyydestä – Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet sekä riittävän yhtenäinen ja vakiintunut yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö –> oikeussäännöt + oikeusperiaatteet

    92. 92 Eurooppaoikeus ja oikeuslähdeopin muutos? ”... velvollisuus noudattaa [Euroopan ihmisoikeustuomio-istuimen tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen] ratkaisuja on ehdottomasti oikeuskulttuurillemme vieras ilmiö. Lisäksi se on vallanjakoa koskevien oikeus-periaatteittemme vastainen; niihin sisältyy tuomarin riippumattomuus. Suomi ei ole myöskään sitoutunut tällaiseen järjestelmään.” – Hannu Tolonen, Oikeuslähdeoppi, s. 126-127 –> mutta: EU:n perustamissopimus & Suomen liittymissopimus + Van Gend en Loos, 26/62; Francovich, C-6 & 9/90; Costa v. ENEL, 6/64; Simmenthal II 106/77, yms. –> vrt. Olavi Heinonen: suomalaisen tuomarin kolmoisrooli

    93. 93 Vrt.: Toimivat markkinat perusoikeutena? ”Toimivilla markkinoilla on luonnollinen paikkansa perusoikeusjärjestelmän osana. Ilman toimivia markkinoita monien varallisuusoikeudellisten perusoikeuksien toteuttamismahdollisuudet heikkenisivät olennaisesti. Ajatus perusoikeuksista juuri toimintamahdollisuuksien luojana, ylläpitäjänä ja turvaajana vastaa yhtä perusoikeusuudistuksen keskeistä tavoitetta. Kun aikaisemmin tästä ulottuvuudesta käytettiin esimerkkinä luku- ja kirjoitustaidon merkitystä sananvapaudelle, perusoikeusuudistuksessa tämä yleistettiin koskemaan koko perusoikeusjärjestelmän rakennetta toisalta ns. vapausoikeuksien ja toisaalta taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suhteena. – Toimivat markkinat tulevat siten samankaltaiseen asemaan kuin ympäristöä koskevat vaatimukset (…) Toimivia markkinoita koskeva perusoikeusnormi voidaan täydentäen lukea osaksi perusoikeusjärjestelmää.” – Juha Pöyhönen, Uusi varallisuusoikeus, s. 83 –> mutta: EU:n perustamissopimus & taloudelliset perusoikeudet

    94. 94 Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet/RS EU-lainsäädäntö: Euroopan yhteisön perustamissopimus (eli Rooman sopimus) myöhempine lisäyksineen ja muutoksineen (ml. liittymissopimukset) sekä Euroopan unionin toimielinten oikeudellisen toimivaltansa rajoissa antamat asetukset, direktiivit ja oikeusohjeeltaan yleistettävissä olevat yksittäiset päätökset 2) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joiden merkitys suomalaisen tuomarin ratkaisuharkinnassa rinnastuu EU-lainsäädäntöön, kansalliseen perustuslakiin tai vähintään kansalliseen lainsäädäntöön, esimerkiksi:

    95. 95 – oppi yhteisöoikeuden jäsenvaltoiden yksilöille luomista välittömästä vaikutuksesta (Van Gend en Loos, 26/62) – oppi jäsenvaltion vahingonkorvausvastuusta tilanteessa, jossa yhteisön direktiiviä ei ole saatettu asianmukaisesti kansallisesti voimaan (Francovich, C-6 & 9/90) – EU-oikeuden ensisijaisuus- eli etusijaperiaate: yhteisöoikeuden normin ja kansallisen oikeuden normin keskinäisessä ristiriitatilanteessa on sovellettava ensisijaisesti Euroopan unionin oikeussääntöjä, jolloin kansallisen oikeuden säännöt väistyvät EU-oikeuden tieltä (Costa v. ENEL, 6/64 ja Simmenthal II 106/77) – yhteisöoikeudellisten direktiivien välitön vaikutus yhteisön jäsenmaan kansalaisten oikeuksiin ja yhteisön jäsenmaiden vastaaviin velvollisuuksiin (Marleasing C-106/89) – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen periaatteellisesti erittäin tärkeät ratkaisut, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tarkoittama oikeudenmukainen oikeudenkäynti (oikeudenkäynnin enimmäiskesto, asianosaisten kuuleminen, yms.)

    96. 96 EU-oikeuden etusijaperiaate Simmenthal II (106/77) -tapaus/Euroopan yhteisöjen tuomioistuin: ”... yhteisöjen oikeuden ensisijaisuuden periaatteesta seuraa, että välittömästi sovellettavat perustamissopimuksen määräykset ja toimielinten antamat säännökset aiheuttavat suhteessaan jäsenvaltioiden sisäiseen oikeuteen sen, että nämä oikeussäännöt jo pelkällä voimaantulollaan estävät kaikkien niiden kanssa ristiriidassa olevien kansallisten säännösten soveltamisen ja estävät myös – koska ne ovat kunkin jäsenvaltion alueella sovellettavan oikeusjärjestyksen sellaisia osia, joille on annettava etusija muihin oikeussääntöihin nähden – uusien kansallisten lainsäädäntötoimien pätevän syntymisen, jos nämä toimet eivät ole yhteensopivia yhteisön oikeussääntöjen kanssa.”

    97. 97 3) kansallinen lainsäädäntö – perustuslaki – tavallista säätämisjärjestystä noudattaen säädetyt lait – tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja yksittäisten ministeriöiden antamat asetukset ja päätökset – alemmanasteiset hallinnolliset säädökset aina kunnallisen tason säädöksiin ja päätöksiin asti 4) tavanomainen oikeus (oikeudenkäymiskaari 1:11): ”Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan. Maan tapa, jos se ei ole kohtuuton, olkoon hänellä myös ohjeena tuomitessansa, kun säädettyä lakia ei ole.” 5) sopimusperustainen oikeus (dispositiivinen oikeus)

    98. 98 Heikosti velvoittavat oikeuslähteet/RS 6) lainvalmisteluaineisto 7) kansallisten tuomioistuinten antamat prejudikaatit 8) muut oikeudenkäyttöä yhtenäistävät viranomaispäätökset 9) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joiden merkitys suomalaisen tuomarin ratkaisuharkinnassa ei ole rinnastettavissa kansalliseen perustuslakiin tai kansalliseen lainsäädäntöön –> kilpailu- tai sisämarkkinaoikeuden tavanomaiset oikeudelliset kysymykset, kansalliset tuotantotuet, yms. –> vähemmän keskeiset ihmisoikeussopimusartiklat

    99. 99 Sallitut oikeuslähteet/RS 10) lainopillinen kirjallisuus 11) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joilla ei ole ainakaan välitöntä sovellettavuutta Suomen oikeudessa –> enintään oikeudellinen analogia, esimerkiksi: Englannin oikeuden trust-instituution, Saksan oikeuden rajavastuuyhtiön (GmbH) tai Espanjan oikeuden rangaistusluonteisen vahingonkorvauksen suhde Euroopan unionin oikeuteen tai kuolemanrangaistuksen suhde Euroopan ihmisoikeussopimukseen 12) oikeusvertailevat, oikeushistorialliset, oikeuslingvistiset, oikeusekologiset (ynnä muut) ratkaisuperusteet 13) reaaliset argumentit eli yhteiskunnallinen seuraamusharkinta, esimerkiksi oikeuden taloudelliset vaikutukset

    100. 100 Yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö Eurooppaoikeuden aineellinen sisältö syntyy oikeudellisena dialogina yhtäältä Euroopan unionin lainsäädäntöelinten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja toisaalta eurooppaoikeuden kansallisesta soveltamisesta ja täytäntöönpanosta vastaavien Euroopan unionin jäsenmaiden sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioineiden maiden kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten kesken –> riittävän yhtenäinen ja vakiintunut yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö saa oikeudellista merkitystä tilanteessa, jossa EU-oikeuden tulkinnasta vallitsee (oletettavasti tilapäinen) erimielisyys Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja EU:n jäsenmaiden tuomioistuinten ja muiden lainsoveltajien kesken

    101. 101 Yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö/jatkoa – esimerkiksi EU-sääntelyn etusija suhteessa kansalliseen oikeuteen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Simmenthal II (106/77) -tapaus – mikä oli eurooppaoikeuden sisältö aikana, jolloin jäsenmaiden tuomioistuimet eivät ratkaisulinjaa hyväksyneet? –> oikeudellinen dialogi + jäsenmaiden kansallisten perustuslaki- ja muiden tuomioistuinten suhtautuminen ratkaisevaa: a) Saksassa Internationale Handelsgesellschaft GmbH eli Solange I (11/70 & 2 BvL 52/71), Wünche Handelsgesellschaft eli Solange II (2 BvR 197/83), Kloppenburg (2 BvR 687/85) ja ratkaisu Maastrichtin sopimuksesta (2 BvR 2134/92 & 2159/92), b) Ranskassa Maastricht I ( 92-308 DC) ja Maastricht II (92-312 DC) c) Italiassa Frontini v. Ministero delle Finanze (183/73)

    102. 102

    103. 103 Oikeudellinen tulkintateoria

    104. 104 Oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet a) Kielelliset argumentit – yleiskielen mukaiset argumentit – juridisen erityisterminologian mukaiset argumentit b) Systeemiset argumentit: oikeudenalan systematiikka ja lainanalogia: säädöksen tai prejudikaatin oikeudellinen konteksti c) Lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus ~ ´subjektiivinen tulkinta´, oikeudellinen eksegeesi, analyyttinen ja institutionaalinen oikeuspositivismi d) Oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta ~ ´objektiivinen tulkinta´, analyyttinen oikeusrealismi e) Arvo- ja tavoiteperustaiset tulkintaperusteet – oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset – vallitsevat tai kriittiset arvot ja arvostukset

    105. 105 Oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet/2 vertailtavien asiantilojen vastaavuus: oikeussäännön tarkoittama ja tosiasiassa toteutunut asiantila –> oikeudellinen korrespondenssiteoria b) institutionaalisten ja yhteisöllisten oikeuslähteiden ja niistä johdettujen tulkinta- ja ratkaisuperusteiden koherenssi –> oikeudellinen eheys (Ronald Dworkin) c) (rationaalisesti harkitsevan) oikeusyhteisön enemmistön hyväksyntä –> oikeudellinen uusretoriikka, oikeudellinen argumentaatioteoria (Chaïm Perelman, Aulis Aarnio) d) lainsäätäjän (t. prejudikaatin asettaneen tuomioistuimen) alkuperäiset oikeudelliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet –> oikeudellinen eksegeesi, ´originalismi´ (USA) e) toteutuneet ja toteutettavissa olevat oikeusvaikutukset eli oikeussubjekteille kohdennetut, tehokasta oikeussuojaa nauttivat oikeudet ja velvollisuudet –> analyyttinen oikeusrealismi (Alf Ross)

    106. 106 oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset (filosofinen pragmatismi) –> oikeuden taloustieteellinen analyysi (Richard Posner) vakiintuneet yhteisölliset käytännöt –> oikeudellinen konventionalismi: yhteisön jäsenten vastavuoroiset odotukset ja yhteistoimintaa edistävät asenteet, vallitseva poliittinen moraali (Ronald Dworkin) oikeudellinen tulkintaformalismi: oikeussysteemiset ja käsitteelliset kriteerit –> käsitelainoppi: oikeudelliset peruskäsitteet ja niiden keskinäissuhteet yhteisöllinen ja/tai uskonnollinen oikeudenmukaisuus –> luonnonoikeusfilosofia, moraalifilosofia, kriittinen poliittinen moraali (John Finnis, Juha-Pekka Rentto) i) ad hoc -perusteet –> radikaali oikeudellinen desisionismi, kontekstualismi (Carl Schmitt)

    107. 107 Aulis Aarnion tulkintaoppi – oikeudellinen uusretoriikka: tulkinta kohdennetaan aina määrätylle kohderyhmälle eli auditoriolle – ”Edellä esitetystä voidaan johtaa regulatiivinen periaate: tulkinta- tai normikannanottoja esittävän lainopin samaten kuin lainkäytön tulee pyrkiä tuloksiin, jotka voisivat rationaalisesti harkitsevassa oikeusyhteisössä saavuttaa enemmistön tuen.” – mitä Aarnio tarkoittaa rationaalisesti harkitsevalla oikeusyhteisöllä, ja miten oikeusyhteisö määritellään? –> taustalla on belgialaisen filosofin Chaïm Perelmanin universaaliauditorion käsite

    108. 108 Chaïm Perelman: Retoriikan valtakunta – tieteellinen teoria, filosofinen päätelmä, etiikan tai taide-estetiikan arvoarvostelma yhtä hyvin kuin oikeudellinen tulkintalause osoitetaan Chaïm Perelmanin mukaan aina määrätylle kohderyhmälle eli auditoriolle – ”Mikä on se yleisö, jolle argumentaatio kulloinkin kohdistuu –> ”kaikki ne, joihin puhuja haluaa argumentaatiolla vaikuttaa” – ”Keitä nämä ovat?” –> ”Heidän joukkonsa vaihtelee tuntuvasti – vain puhujasta itsestään vaikeaa päätöstä pohjustavassa yksityisessä pohdinnassa aina koko ihmiskuntaan tai ainakin niihin sen päteviin ja järjellisiin jäseniin, joiden joukon määrittelen ´universaaliauditorioksi´. Näiden ääripäiden väliin jää joukko erityisyleisöjä.”

    109. 109 Perelman: suostuttelu ja vakuuttaminen – Perelman erottaa toisistaan rationaalisen vakuuttamisen (ransk.: convaincre) ja mahdollisesti irrationaalisin keinoin tapahtuvan suostuttelun (ransk.: persuader) – rationaaliseen vakuuttamiseen tähtäävä argumentaatio osoitetaan ideaaliselle universaaliauditoriolle, kun taas irrationaalinen suostuttelu osoitetaan jollekin erityiselle kohderyhmälle – universaaliauditorio (ransk.: l´auditoire universel) on Chaïm Perelmanin mukaan puhujan mielessään hahmottama ajatuksellinen konstruktio eli ideaalinen argumentaation kohderyhmä, jolle hän sanansa kohdentaa – universaaliauditorion avulla puhuja sovittaa väitteensä ja niiden tueksi esitetyt perustelut siten, että ne täyttävät yleistettävyyden ja rationaalisuuden vaatimukset.

    110. 110 ”Erottelu vain harvoille suunnattujen ja kaikille tarkoitettujen esitysten välillä auttaa ymmärtämään paremmin myös suostuttelun ja vakuuttamisen vastakkaisuutta. Sen sijaan, että liittäisimme suostuttelun mielikuvitukseen, tunteisiin ja yleensä tahattomiin henkisiin toimintoihin, jolloin vakuuttaminen puolestaan vetoaisi järkeen – tai että pitäisimme edellistä subjektiivisena ja jälkimmäistä objektiivisena – voimme antaa näille termeille teknisemmän ja samalla täsmällisemmän määritelmän sanomalla, että suostutteluun tähdätään erityisyleisölle suunnatuissa esityksissä ja vakuuttamista taas käytetään universaaliyleisöön vedottaessa. (...) Vakuuttavan esityksen premissit ja argumentit ovat yleistettävissä eli periaatteessa koko universaaliyleisön hyväksyttävissä. Näemme, että vaikka esimerkiksi filosofia onkin perinteisesti liitetty totuuden ja järjen käsitteisiin, sekin on tässä katsannossa parempi ymmärtää suhteessa universaaliyleisöön ja kulloisenkin filosofin tapaan mieltää tämä yleisö.” – Perelman: Retoriikan valtakunta

    111. 111 Aarnio: oikeudellisen tulkinnan filosofiset reunaehdot oikeuslähdeoppi: vahvasti velvoittavat, heikosti velvoittavat ja sallitut oikeuslähteet + oikeuslähteiden keskinäinen koherenssi 2) rationaalisen harkinnan pelisääntöihin sitoutunut oikeusyhteisö –> rationaalinen hyväksyttävyys rationaalinen päätöksentekoprosessi, mm. pakottamisen ja uhkailun kielto (ideaalinen puhetilanne, J. Habermas), perusteluvelvollisuus lopputuloksen aineellinen hyväksyttävyys, kohtuullisuus

    112. 112 Oikeudellinen tulkinta dialogina Lakiteksti Tekstin L1 sanamuoto Tekstin L2 sanamuoto –> tulkinta T1 –> tulkinta T2 Lainsäätäjän Komiteamietintö K1 Komiteamietintö K2 tarkoitus –> tulkinta T1 –> tulkinta T2 Lain ratio Lain L1 analogiatuki Lain L2 analogiatuki –> tulkinta T1 –> tulkinta T2 Oikeus- KKO:n ratkaisut X ja Y KKO:n ratkaisu Z käytäntö –> tulkinta T1 –> tulkinta T2 Lainoppi Tutkijat NN & MM Tutkija OO & PP –> tulkinta T1 –> tulkinta T2 Reaaliset –> tulkinnan T1 yhteiskunnalliset vaikutukset ovat argumentit ovat puolustettavammat kuin tulkinnan T2 vaikutukset –> lainsoveltaja päätyy tulkintaan T1

    113. 113 Kommentteja Aarnion oikeusteoriaan – dialogimalli realistinen kuva oikeusprosessista: kaksiasianosaissuhde – rationaalinen hyväksyttävyys tuomarin oikeudellisen tulkinnan ohjenuora – tulkinta kohdennetaan partiaaliselle ideaaliauditoriolle eli universaaliaudition osalle, jota yhteiset arvot yhdistävät (´suomalainen elämänmuoto´) –> onko teoria operationalisoitavissa? miten sovitetaan yhteen: intressikollisiot + yhteisten arvojen vaatimus? – entä kansalaisten (vähemmistöjen) aidot oikeudet? = Ronald Dworkinin kritiikki: ottakaamme oikeudet vakavasti, Taking Rights Seriously –> rationaalisen harkinnan pelisääntöihin sitoutunut oikeusyhteisön enemmistö käyttää viimekätistä ratkaisuvaltaa, mutta vaatimus rationaalisesta hyväksyttävyydestä ei vielä takaa vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista

    114. 114 Ronald Dworkinin tulkintaoppi – oikeudellinen eheys (law as integrity): paras eli koherentein mahdollinen tulkinta voimassa olevasta oikeudesta (the best constructive interpretation of past political decisions) – tuomarin oikeudellinen ratkaisuharkinta rinnastuu ketjuromaanin (chain novel) kirjoittamiseen: toteutuneen oikeudellisen narratiivin eli tehtyjen institutionaalisten päätösten ja vakiintuneiden yhteisöllisten käytäntöjen jatkaminen koherenteimmalla mahdollisella tavalla – yksilölliset oikeudet oikeudellisia ´valttikortteja´ eli vahvempia argumentteja kuin yhteisölliset, kollektiiviset tavoitteet –> ihmis- ja perusoikeudet (+ Dworkinia käsiteltiin edellä jaksossa ”Mitä oikeus on?”) – mistä tiedämme, täyttyykö vaatimus oikeudellisesta eheydestä? päätöksenteon kontrolloitavuus?

    115. 115 Filosofinen pragmatismi Pragmatistinen filosofia: Yhdysvalloissa – Charles S. Peirce (1839-1914) – William James (1842-1910) – John Dewey (1859-1952) – Georg Herbert Mead (1863-1931) – Oliver Wendell Holmes, Jr. (1841-1935) – filosofinen pragmatismi korostaa tieteellisen tiedon yhtä hyvin kuin arkitodellisuutta jäsentävien uskomusten ja arvoarvostelmien käytännön toimivuutta, hyödyllisyyttä, tehokkuutta ja koeteltavuutta eli verifioitavuutta filosofian perinteisten ´metafyysisten´ uskomusten tai idealististen opinkappaleiden sijaan

    116. 116 Pragmatistinen totuusteoria = tieteellisen teorian tai yleisesti käsityksen totuus kiinnitetään sen välttämättömiin seurauksiin: mikä muuttuu eli on toisin, jos tarkasteltavana oleva käsitys on tosi (engl.: what concrete difference will its being true make in any one´s actual life)? –> tieteellisen teorian totuus on yhtä kuin sen toimivuus, menestyksellisyys, käyttökelpoisuus ja hyödyllisyys kertyneiden empiiristen havaintojen jäsentämisessä ja vastaisten havaintokokemusten ennustamisessa

    117. 117 William James: pragmatistinen totuuskäsitys ”Pragmatismi puolestaan esittää sille ominaisen kysymyksen: ´Olettaen, että jokin käsitys tai uskomus on tosi´, se toteaa, ´mitä konkreettisia vaikutuksia sen totuus saa aikaan kenen tahansa käytännön elämässä? Miten sen totuus on pantavissa täytäntöön (engl.: realized)? Mitkä käytännön kokemukset (engl.: experiences) tulevat poikkeamaan niistä, jotka toteutuisivat, jos tuo uskomus olisikin virheellinen? Lyhyesti sanottuna, mikä on totuuden hyötyarvo (engl.: cash value) empiirisinä kokemuksina mitattuna?´ – Samalla kun pragmatismi esittää tuon kysymyksen, se oivaltaa myös vastauksen siihen. Todet uskomukset ovat todennettavissa, koeteltavissa ja verifioitavissa. Virheelliset uskomukset eivät sitä ole. Tämä on tosien uskomusten käytännön merkitys, sillä se on kaikki, mitä totuus voi meille tarkoittaa.” – William James (1907)

    118. 118 Charles S. Peirce: pragmatismin periaate (1870-l.) ”Jotta voimme varmuudella määritellä jonkin opillisen käsityksen merkityssisällön, meidän tulee arvioida, mitä ajateltavissa olevia käytännön seurauksia sen totuudesta väistämättä seuraa, ja noiden seurausten kokonaisuus on yhtä kuin sanotun käsityksen merkityssisältö.”

    119. 119 Pragmatismi ja oikeustiede – Holmes: oikeuden yhteiskuntatieteellinen analyysi tulee perinteisen lainopillisen tulkinnan rinnalle – W. W. Cook: oikeuden ja oikeudellisen tulkinnan määritelmällinen tavoitteellisuus – anti-metafyysinen asenne: what(ever) works: kaikenlaisen oikeudellisen idealismin ja metafysiikan karttaminen; tilalle common sense ja ad hoc -lähestymistapa – oikeus on toteutunut ja toteutettavissa oleva yhteiskunnallinen tosiasia, ei mikään ´taivaalla leijuva henkiolento´ (Holmes: a brooding omnipresence in the sky) tai jotain muuta idealistis-metafyysistä (contra: luonnonoikeusfilosofia, oikeudellinen tulkintaformalismi)

    120. 120 Pragmatistinen tulkintaoppi: oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset – Oliver Wendell Holmes, Jr.:n (1841-1935): ”Tämän päivän juristi voi vielä tyytyä perinteiseen lakitekstin kielellisten merkitysten tulkintaan, mutta tulevaisuuden oikeusoppinut tulee olemaan tilastotieteen ja taloustieteen asiantuntija. (...) (”For the rational study of the law the black-letter man may be the man of the present, but the man of the future is the man of statistics and the master of economics.”) –> oikeuden yhteiskunnallinen analyysi, etenkin oikeuden taloustieteellinen analyysi

    121. 121 Walter Wheeler Cook (1873-1943) ”Yksittäistä oikeusjuttua ratkaiseva tuomari on ratkaisulogiikan näkökulmasta arvioiden tilanteessa, jossa hän väistämättä luo uuden oikeussäännön ja toimii siten lainsäätäjän roolissa, halusipa hän sitä tai ei. Tarkoitan, että koska mitkään pakottavat loogiset seikat eivät määrää, miten hän tulee jutun ratkaisemaan, tuomarin tekemä valinta osoittautuu sitä tarkemmin analysoitaessa määrättyjen yhteiskunta- tai talouspoliittisten näkökohtien varaan rakentuvaksi. Järkevän ratkaisun voi tehdä vain arvioimalla, siinä määrin kuin se on mahdollista, ratkaisun seuraukset suuntaan tai toiseenkin. (Cook/jatkuu...)

    122. 122 (Cook/jatkuu) Siihen tuomari tarvitsee kahdenlaista tietoa: (1) mihin yhteiskunnallisiin seurauksiin tai tavoitteisiin pyritään, ja (2) miten ratkaisu suuntaan tai toiseen vaikuttaa sanottujen tavoitteiden saavuttamiseen. Sellaista tietoa tuomarilla ei yleensä ole, ja sen saavuttaakseen hänen on välttämätöntä turvautua toisiin yhteiskuntatieteisiin, kuten taloustieteeseen. (…) Kaiken tieteellisen oikeustutkimuksen perustana on eräs yleisesti hyväksytty perustava olettama: käsitys, jonka mukaan lait ovat yhteisöllisiä työvälineitä eli sääntelyinstrumentteja inhimillisen käyttäytymisen ohjaamiseksi haluttuun suuntaan.” – W. W. Cook, “Scientific Method and the Law” (1927)

    123. 123 Oikeuden taloustieteellinen analyysi – oikeudellisen sääntelyn ja päätöksenteon arvioiminen taloustieteen tarjoamien työvälineiden, teoreettisten mallien, käsitteiden ja arviointikriteerien avulla – oikeuden taloudelliset vaikutukset: millaista taloudellista kustannustehokkuutta, vaihdannan transaktiokustannusten minimointia tai optimaalista yhteiskunnallista resurssiallokaatiota ja oikeudenmukaista sosiaalista riskinjakoa yhtäältä lainsäädäntö (lat.: de lega lata) ja toteutuneet tuomioistuinratkaisut, toisaalta ehdotetut lainsäädännön tai oikeuskäytännön muutokset (= de lege ferenda; de sententia ferenda) toteuttavat? – Richard A. Posner: common law -oikeuden piilevä logiikka (implicit economic logic of the common law) noudattaa taloudellisia lainalaisuuksia

    124. 124 “Useimmille lakimiehille common law -oikeus on keskenään yhteismitattomien oikeudenalojen kokonaisuus, joista jokaisella on oma historiansa, käsitteistönsä sekä hajanainen kokoelma erilaisia oikeussääntöjä ja oikeudellisia opinkappaleita, ja jokainen yksittäinen oikeudenalakin saattaa vaikuttaa vain hyvin ohuesti toisiinsa liittyvien oikeudellisten opinkappaleiden kokoelmalta. Kuitenkin olemme nähneet, miten varallisuusoikeus (mukaan lukien immateriaalioikeus), sopimusoikeus ja kauppaoikeus, perusteettoman edun palautus ja vastaavat oikeussuojakeinot, rikosoikeus ja perheoikeus sekä merioikeus voidaan kukin esittää taloudellisten käsitteiden avulla, jotka selittävät näiden (suurelta osin) tuomioistuinten ratkaisukäytännössä syntyneiden keskeisten oikeudellisten opinkappaleiden sisällön, oli sitten kyse aineellis-oikeudellista tai oikeusturvan saatavuuteen liittyvistä (engl.: remedial) kysymyksistä. Nämä oikeudelliset opit muodostavat järjestelmän, jonka tarkoituksena on kannustaa ihmisiä toimimaan taloudellisesti tehokkaalla tavalla ei vain taloudelliseen vaihdantaan (engl.: explicit transactions) keskittyvillä markkinoilla vaan yleisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä. (Posner/jatkuu...)

    125. 125 (...Posner/jatkuu) Tilanteissa, jossa vapaaehtoisen vaihdannan transaktiokustannukset ovat alhaiset, common law -oikeuden doktriinit luovat taloudellisia kannustimia, jotta ihmiset suuntaisivat toimintansa yleisille markkinoille (siihen katsomatta, onko kyse sosiaalisesta kanssakäymisestä, joka vain hiljaisesti edellyttää eräänlaisen vaihdantatalouden olemassa-oloa, kuten ´avioliittomarkkinat´, vai onko kyse nimenomaan taloudellisesta vaihdannasta). Common law -oikeuden opit pääsevät tähän tavoitteeseen luomalla varallisuusoikeuksia (termin laajassa merkityksessä) sekä suojaamalla niitä erilaisten oikeusturvakeinojen avulla, joiden tarkoituksena on estää pakon käyttäminen vaihdantatilanteessa esimerkiksi oikeuden antamien kieltomääräysten (engl.: injunctions), palautus- tai korvaustuomioiden (engl.: restitution), rangaistusluonteisten vahingonkorvausseuraamusten tai rikosoikeudellisten rangaistusseuraamusten avulla. Tilanteissa, jossa yhteis-kunnallisen resurssiallokaation toteuttaminen vapaaehtoisen vaihdannan keinoin johtaisi liian korkeisiin, vaihdannan tyrehdyttäviin kustannuksiin, common law -oikeus hinnoittelee käyttäytymiseen liittyvät seuraukset tavalla, joka jäljittelee (engl.: to mimic) markkinoiden toimintaa.”

    126. 126 Kommentteja oikeuden taloustieteelliseen analyysiin – ”Why Efficiency?” & ”Is Wealth A Value?” (Ronald Dworkin): miksi taloudelliset arvot saisivat syrjäyttää oikeuden institutionaalisen ja yhteisöllisen arvoperustan hyväksymät (muunlaiset) arvot? – mikä on taloustieteellisen argumentaation paino: a) yhtiö-, kilpailu- ja sisämarkkinaoikeudessa? b) sosiaalioikeudessa (lasten ja vanhusten oikeudet) ja perusoikeusjuridiikassa? – pragmatistien what works -lähestymistapa edellyttää yleistä teoriaa oikeudesta ja yhteiskunnasta

More Related