100 likes | 456 Views
SISLT. TaustaTerveyden edistminenTerveyden edistmisen kulttuurisidonnaisuusTerveydenhoitajan ja asiakkaan yhteistyteoriaTeorian soveltaminenJohtoptkset. TAUSTA. Laki terveydenhuollon ammattihenkilist (1994/559)Ottawan asiakirja (1986)Terveys 2015 kansanterveysohjelmaMonikulttuuris
E N D
1. KULTTUURISIDONNAISUUS TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ TtM-opiskelijat
Riina Junnila, Anna Juusela ja Tarja Poikkeus
16.01.2008
Turun yliopisto, hoitotiede Tilastokeskuksen tietojen mukaan ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt Suomessa
>Monikulttuurisuus lisääntyy hoitotyössä
>Haasteena ulkomaalaisen potilaan terveyden edistäminen
Ulkomaalaisella potilaalla on kulttuurillisia eroja verrattuna suomalaiseen potilaaseen: kieli, arvot, terveyskäsitys, terveyskäyttäytyminen.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy ovat ratkaisevasti vaikuttaneet väestön terveyden parantumiseen niin Suomessa kuin muuallakin ja juuri siksi terveyden edistäminen on tosi tärkeää.Tilastokeskuksen tietojen mukaan ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt Suomessa
>Monikulttuurisuus lisääntyy hoitotyössä
>Haasteena ulkomaalaisen potilaan terveyden edistäminen
Ulkomaalaisella potilaalla on kulttuurillisia eroja verrattuna suomalaiseen potilaaseen: kieli, arvot, terveyskäsitys, terveyskäyttäytyminen.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy ovat ratkaisevasti vaikuttaneet väestön terveyden parantumiseen niin Suomessa kuin muuallakin ja juuri siksi terveyden edistäminen on tosi tärkeää.
2. SISÄLTÖ Tausta
Terveyden edistäminen
Terveyden edistämisen kulttuurisidonnaisuus
Terveydenhoitajan ja asiakkaan yhteistyöteoria
Teorian soveltaminen
Johtopäätökset
3. TAUSTA Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1994/559)
Ottawan asiakirja (1986)
Terveys 2015 –kansanterveysohjelma
Monikulttuurisuuden lisääntyminen Suomessa
Terveyden edistämisen teoriat hoitotieteessä Suomessa on laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, jossa mainitaan ammattitoiminnan päämääräksi terveyden ylläpitäminen ja edistäminen.
Ottawan asiakirjassa WHO on määritellyt terveyttä, jossa terveyttä edistävä toiminta jäsennettiin viideksi kokonaisuudeksi (terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen, terveellisemmän ympäristön aikaansaaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen, henkilökohtaisten taitojen kehittäminen, terveyspalvelujen uudelleen suuntautuminen)
Terveys 2015: Suomessa kirjattu terveyden edistämisen linjaukset. Siinä mainitaan terveyspolitiikan haasteiksi mm. väestön kulttuurinen ja etninen moninaistuminen. Kulttuuriseen erilaisuuteen perustuva syrjäytyminen on pyrittävä ehkäisemään.
Terveyden edistämisen teoriat hoitotieteessä: suunnittelumallit (ohjaavat toiminnan etenemistä), terveyskäyttäytymismallit (kuvaavat, miksi ihminen omaksuu tiettyjä terveyskäyttäytymisen malleja), muutosmallit (antavat ohjeita, miten voidaan edistää ja tukea ihmisen pyrkimyksiä muuttaa terveyskäyttäytymistä)Suomessa on laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, jossa mainitaan ammattitoiminnan päämääräksi terveyden ylläpitäminen ja edistäminen.
Ottawan asiakirjassa WHO on määritellyt terveyttä, jossa terveyttä edistävä toiminta jäsennettiin viideksi kokonaisuudeksi (terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen, terveellisemmän ympäristön aikaansaaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen, henkilökohtaisten taitojen kehittäminen, terveyspalvelujen uudelleen suuntautuminen)
Terveys 2015: Suomessa kirjattu terveyden edistämisen linjaukset. Siinä mainitaan terveyspolitiikan haasteiksi mm. väestön kulttuurinen ja etninen moninaistuminen. Kulttuuriseen erilaisuuteen perustuva syrjäytyminen on pyrittävä ehkäisemään.
Terveyden edistämisen teoriat hoitotieteessä: suunnittelumallit (ohjaavat toiminnan etenemistä), terveyskäyttäytymismallit (kuvaavat, miksi ihminen omaksuu tiettyjä terveyskäyttäytymisen malleja), muutosmallit (antavat ohjeita, miten voidaan edistää ja tukea ihmisen pyrkimyksiä muuttaa terveyskäyttäytymistä)
4. TERVEYDEN EDISTÄMINEN
Toimintaa, joka lisää ihmisen terveyden hallintaa (Vertio 2003)
Fyysinen, psyykkinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi (WHO 1948)
Terveyden edistämisen taustalla on käsite Terveys. WHO (1948): Terveys ei ole ainoastaan sairauksien ja toiminnan vajavuuden puuttumista, vaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. WHO (1998): Terveys on jokapäiväisen elämän voimavara, ei elämän päämäärä. Terveys on kaikkien oikeus.
Fyysisen, psyykkisen , henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi on yksilöiden ja ryhmän kyettävä toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa ja muuttamaan ympäristöä tai opittava tulemaan toimeen sen kanssa
Terveyden edistämisen taustalla on käsite Terveys. WHO (1948): Terveys ei ole ainoastaan sairauksien ja toiminnan vajavuuden puuttumista, vaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. WHO (1998): Terveys on jokapäiväisen elämän voimavara, ei elämän päämäärä. Terveys on kaikkien oikeus.
Fyysisen, psyykkisen , henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi on yksilöiden ja ryhmän kyettävä toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa ja muuttamaan ympäristöä tai opittava tulemaan toimeen sen kanssa
5. TERVEYDEN EDISTÄMINEN NÄKÖKULMAT
Promootio
Preventio
TASOT
Yksilö
Yhteisö
Yhteiskunta
Kulttuuri
(Tuominen, Savola, Koskinen-Ollonqvist 2005) Terveyden edistämistä voidaan tarkastella promootion ja prevention näkökulmasta sekä yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja kulttuurisen ympäristön tasoilla
promootio: mahdollisuuksien luomista elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi
Preventio: Sairauksien kehittymisen ehkäisy
Yksilö: sairauksien ehkäisy, hoito ja kuntoutus sekä terveyden ylläpitäminen
Yhteisö: tietyn yhteisön tukeminen
Yhteiskunta: toimintaa, joka suojaa terveyttä ja mahdollistaa muutoksen
Kulttuurin tasolla tarkastellaan kulttuurisen ympäristön yhteyttä terveyteen sekä terveyttä ylläpitävää toimintakulttuuria. Terveyttä ylläpitävä ympäristö mahdollistaa ihmisten lisätä kykyjään ja itseluottamusta terveytensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Hyvä ympäristö on terveellinen, turvallinen ja sosiaalisesti toimiva.
Tässä esityksessä tarkastelemme terveyden edistämistä yksilötasollaTerveyden edistämistä voidaan tarkastella promootion ja prevention näkökulmasta sekä yksilön, yhteisön, yhteiskunnan ja kulttuurisen ympäristön tasoilla
promootio: mahdollisuuksien luomista elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi
Preventio: Sairauksien kehittymisen ehkäisy
Yksilö: sairauksien ehkäisy, hoito ja kuntoutus sekä terveyden ylläpitäminen
Yhteisö: tietyn yhteisön tukeminen
Yhteiskunta: toimintaa, joka suojaa terveyttä ja mahdollistaa muutoksen
Kulttuurin tasolla tarkastellaan kulttuurisen ympäristön yhteyttä terveyteen sekä terveyttä ylläpitävää toimintakulttuuria. Terveyttä ylläpitävä ympäristö mahdollistaa ihmisten lisätä kykyjään ja itseluottamusta terveytensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Hyvä ympäristö on terveellinen, turvallinen ja sosiaalisesti toimiva.
Tässä esityksessä tarkastelemme terveyden edistämistä yksilötasolla
6. TERVEYDEN EDISTÄMISEN KULTTUURISIDONNAISUUS
Kulttuuri muodostuu
yksilön arvoista, uskomuksista ja ilmaisutavoista
Kulttuurilähtöinen hoito
yksilön auttamista, tukemista ja edellytysten luomista hyvinvoinnin ylläpitämiseen
(Leininger 1988: Alexander ym. 1994)
Ihmisten arvot ja tapa hoitaa terveyttä ovat
kulttuurisidonnaisia
(Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005) Kulttuuri viittaa niihin tietyn ryhmän opittuihin, yhteisiin ja perittyihin arvoihin, uskomuksiin, normeihin ja elämäntapojen käytäntöihin, jotka ohjaavat ajattelua, ratkaisuja, toimintoja ja totunnaisia tapoja (Leininger)
Kulttuurilähtöinen hoito viittaa niihin kognitiivisesti tunnettuihin arvoihin, uskomuksiin ja ilmaisutapoihin, jotka antavat toiselle yksilölle tai ryhmälle apua, tukea tai edellytyksiä hyvinvoinnin ylläpitämiseen, jonkin tilan tai elämäntavan parantamiseen tai kuoleman ja vammautumisen kohtaamiseen (Leininger)
Kulttuurisidonnaisuudessa huomioitava: yksilön ja yhteisön kehitys ja elämänvaihe, ympäristö ja kulttuuri. Pakolaisuus, maahanmuutto ja siirtolaisuus lisäävät kulttuurillista moninaisuutta.
Kulttuuri viittaa niihin tietyn ryhmän opittuihin, yhteisiin ja perittyihin arvoihin, uskomuksiin, normeihin ja elämäntapojen käytäntöihin, jotka ohjaavat ajattelua, ratkaisuja, toimintoja ja totunnaisia tapoja (Leininger)
Kulttuurilähtöinen hoito viittaa niihin kognitiivisesti tunnettuihin arvoihin, uskomuksiin ja ilmaisutapoihin, jotka antavat toiselle yksilölle tai ryhmälle apua, tukea tai edellytyksiä hyvinvoinnin ylläpitämiseen, jonkin tilan tai elämäntavan parantamiseen tai kuoleman ja vammautumisen kohtaamiseen (Leininger)
Kulttuurisidonnaisuudessa huomioitava: yksilön ja yhteisön kehitys ja elämänvaihe, ympäristö ja kulttuuri. Pakolaisuus, maahanmuutto ja siirtolaisuus lisäävät kulttuurillista moninaisuutta.
7. TERVEYDENHOITAJAN JA ASIAKKAAN YHTEISTYÖTEORIA TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ (Lauri 1994; Lauri & Kyngäs 2005) EDELLYTYKSET
Terveydenhoitaja
YHTEINEN
PÄÄTÖKSENTEKO
Asiakas
TULOKSET Hoitotieteen emeritaprofessori Sirkka Lauri on kehittänyt tätä mallia lastenneuvolatyöhön vuodesta 1977 alkaen. Tässä esityksessä on käytetty viimeisintä versiota mallista.
Käytäntöä ohjaava tilannesidonnainen teoria
Tätä mallia voidaan meidän mielestä soveltaa myös muissa terveyden edistämisen hoitotilanteissa
Lähtökohtana on se, että hoitajalla on selkeä ammatillinen tieto ulkomaalaisesta potilaasta ihmisenä ja hänen terveydestä, ympäristöstä, terveysriskeistä ja terveydenhoidosta
Tämän tiedon soveltaminen käytännössä edellyttää hoitajalta tiettyjä taitoja
Myös ulkomaalaisella potilaalla on itsellä oltava tarvittavat tiedot ja taidot
teorian mukaan ulkomaalaisen potilaan terveyttä edistävä toiminta etenee hoitajan ja asiakkaan jatkuvassa vuorovaikutusprosessissa yhteisen päätöksenteon perusteella
Teorian antaman viitekehyksen lisäksi yksittäisten tilanteiden ratkaisuun vaikuttaa vuorovaikutustilanne potilaan kanssa, jolloin myös potilaan tuntemukset, tarpeet ja kokemukset vaikuttavat päätöksentekoon.
Hoitotieteen emeritaprofessori Sirkka Lauri on kehittänyt tätä mallia lastenneuvolatyöhön vuodesta 1977 alkaen. Tässä esityksessä on käytetty viimeisintä versiota mallista.
Käytäntöä ohjaava tilannesidonnainen teoria
Tätä mallia voidaan meidän mielestä soveltaa myös muissa terveyden edistämisen hoitotilanteissa
Lähtökohtana on se, että hoitajalla on selkeä ammatillinen tieto ulkomaalaisesta potilaasta ihmisenä ja hänen terveydestä, ympäristöstä, terveysriskeistä ja terveydenhoidosta
Tämän tiedon soveltaminen käytännössä edellyttää hoitajalta tiettyjä taitoja
Myös ulkomaalaisella potilaalla on itsellä oltava tarvittavat tiedot ja taidot
teorian mukaan ulkomaalaisen potilaan terveyttä edistävä toiminta etenee hoitajan ja asiakkaan jatkuvassa vuorovaikutusprosessissa yhteisen päätöksenteon perusteella
Teorian antaman viitekehyksen lisäksi yksittäisten tilanteiden ratkaisuun vaikuttaa vuorovaikutustilanne potilaan kanssa, jolloin myös potilaan tuntemukset, tarpeet ja kokemukset vaikuttavat päätöksentekoon.
8. JOHTOPÄÄTÖKSET
Terveyden edistämisen teoria
keino pätevöittää hoitotyön käytäntöä
toimii kehyksenä hoitajan päätöksenteossa
edesauttaa hoitajien asiantuntijuuden kasvua ulkomaalaisen potilaan hoidossa
(Ahonen, Kiviniemi & Salmenperä 2000) Hoitotieteellisten teorioiden avulla voidaan kehittää käytännön hoitotyötä
Hoitotyössä tiedon tehtävä ei ole ainoastaan ohjata käytännön toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi vaan myös ohjata työntekijää tarkastelemaan laajemmin hoitotodellisuutta.
Hoitotieteellisten teorioiden avulla voidaan kehittää käytännön hoitotyötä
Hoitotyössä tiedon tehtävä ei ole ainoastaan ohjata käytännön toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi vaan myös ohjata työntekijää tarkastelemaan laajemmin hoitotodellisuutta.
9. ”Kaiken tarkoituksena on, että jokainen voisi käyttää omia voimavarojaan niin hyvin kuin mahdollista elääkseen omaa elämäänsä ja auttaakseen muita elämään omaansa.”
(Seedhouse 1986)
KIITOS MIELENKIINNOSTA JA NYT VOI ESITTÄÄ KYSYMYKSIÄ, KOMMENTTEJA, AJATUKSIA JA MIELIPITEITÄ…KIITOS MIELENKIINNOSTA JA NYT VOI ESITTÄÄ KYSYMYKSIÄ, KOMMENTTEJA, AJATUKSIA JA MIELIPITEITÄ…
10. LÄHTEET
Ahonen, P., Kiviniemi, K. & Salmenperä, L. 2000. Teoria hoitotyön käytännön ohjaajana.Teoksessa: Hoitotiede: Mitä, miten ja miksi? Osa II Puheenvuoroja teorian ja käytännön suhteesta. Lauri, S., Hupli, M. & Salanterä, S.(toim) 15-35.
Alexander, J., Beagle, C., Butler, P., Dougherty, D., Robards, K., Solotkin, K. & Velotta, C. 1994. Kulttuurilähtöisen hoidon teoria. 410-431. Teoksessa Hoitotyön teoreetikot ja heidän työnsä. Suomentanut Viitanen R. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.
Finlex. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559. [Luettu 13.11.2007]. www.finlex.fi
Lauri, S. 1994. Health promotion in child and family health care: The role of finnish public health nurses. Public Health Nursing 11(1), 32-37.
11. LÄHTEET Lauri, S. & Kyngäs, H. 2005. Hoitotieteen teorian kehittäminen. WSOY. Vantaa.
Leininger, M. 1988. Leininger´s theory of nursing: Cultural care diversity and universality. Nursing Science Quarterly 1(4), 152-160.
Savola, E. & Koskinen-Ollonqvist, P. 2005. Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja-sarja 3/2005. Edita Prima Oy. Helsinki.
Tuominen,P., Savola, E. & Koskinen-Ollenqvist, P. Terveyden edistämisen avainsisällöt. Kansalaisjärjestöjen terveyden edistämisen koulutuksen tukeminen. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja -sarja 5/2005. Edita Prima Oy. Helsinki.
Vertio, H. 2003. Terveyden edistäminen. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.