Sukupuoli, valta ja toimijuus

1. Sukupuoli, valta ja toimijuus Suvi Ronkainen 2.2.2012

2. Sisältö • 1) Näkökulmani: • - sukupuoli mutta eklektisesti • - vallan käsitteen monimuotoisuus • - yhdistelmä toiminnan psykologiaa, post-strukturalismia ja bourdieulaistapraxis-ajattelua • 2) Mistä puhutaan kun puhutaan toimijuudesta • - milloin voidaan puhua toimijuudesta, lähtökohtainen määritelmä • Esimerkkejä siitä, mitä on analysoitu kun on analysoitu toimijuutta • 3) valta (ja sukupuoli) feministisessä tutkimuksessa • 4) millaista ’toimijuutta’ (eli toimintaa, joka muuttaa sukupuolten suhteita tai niille annettuja merkityksiä) eri valtakäsitteet implikoivat • VAROITUS: Teoreettinen läpileikkaus, kattaus.

3. Toimijuudesta voidaan puhua kun… • Teoreettisesti toimijuus on olemassa silloin, kun on toisin tekemisen, valinnan tai reflektion mahdollisuus. Vaikka käsitteenä toimijuus nivotaan subjekteihin, ei käsite kuvaa yksilön ominaisuutta. Toimijuus rakentuu sosiaalisesti (rakenne, systeemi)… Elämäkerrallisuus … toki ehdollistaa subjektintoimijuutta. Kuitenkin toimijuuden määrittelyssä on kyse enemmänkin diskursiiviseen subjektipositioon … liittyvistä odotuksista ja mahdollisuuksista tietyissä tilanteissa. Siksi toimijuutta voisikin kuvata subjektiudentilanteisena aspektina.” • (Ronkainen 2006: Haavoittunut kansakunta ja väkivallan toimijuus teoksessa Lohiniva-Kerkelä, M.(toim.)

4. Toimijuuden käsitteen aktualisoituminen 1. Sosiaalisen teoria • Yhtäällä ovat funktionalismi ja strukturalismi, joiden yleistykset viittaavat yksilöllisten toimijoiden tietoisuuden ulottumattomissa oleviin yhteiskunnan rakennepiirteisiin. Niiden arvellaan vaikuttavan yksilöiden ’selän takana’ heidän toimintaansa ehdollistavina voimina. Toisaalla on Husserlin, Heideggerin ja Wittgensteinin innoittama ’ymmärtävä sosiologia’, jonka yleistykset perustuvat yksilöiden toimintaan ja siihen tietoon, jota yksilöillä on ympäristöstään. Tällöin yhteiskunnan rakenteelliset piirteet, sikäli kuin niiden myönnetään edes olevan olemassa, ovat aina yksilöllisen toiminnan suhteen toissijaisia ’vaikutuksia’. ”

5. Toimijuuden käsitteen aktualisoituminen 2. • Post-strukturalistinen ajattelu, jonka ydintä on ’doublesense of subject’ (Hughes 2002): samanaikaisesti kriisiyttäätomijasubjektin ideaalin että vaatii analysoimaan toimijuuden muotoja, tietynlaisuutta tarkemmin. Post-strukturalistisessa teoriassa subjektiviteetin tuottaminen on samalla tietynlaisen toimijuuden tuottamista: subjektipositio tai identiteetti SEKÄ avaa toimijuuden tilaa) ETTÄ sitoo tietynlaiseen toimijuuteen (subjektipositio ja siltä odotettu toimijuus) • Ei rakenne vaan strukturalisaatio: jatkuva rakenteellistuminen käytäntöjen ja ihmisten tekojen kautta (Giddens, esim, hallinnan teoria, esim.)

6. Toimijuuden määritelmiä • Toimijuuden käsitteellä viittaan yleensä yksilöiden kapasiteettiin tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä, jolloin käsite sisältää vivahteita vaikutuksesta ja voimasta.” (Gordon 2005, 115) • ”Oletan toimijuudenoleven ’suhteellista’ monessakin mielessä: relationaalisessa, relatiivisessa ja temporaalisessa. Toimijuuden suhteellisuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että toimijuus muodostuu sosiaalisissa suhteissa …. Suhteellisen toimijuuden käsitteeseen liittyy olennaisella tavalla vallan näkökulma: josta käsin toimijuus näyttäytyy rationaalisuuden lisäksi tietyllä tavalla ’relatiivisena’: valtasuhteissa muodostuneena ja siksi kaikkea muuta kuin itseriittoisena ja omaehtoisena.” (Virkki 2003, 18-21)

7. Mitä analysoidaan kun analysoidaan toimijuutta, esimerkkejä • 1) Millaisina toimijoina tietyt sosiaaliset kategoriat, ryhmät, tai subjektipositioihin sijoitetut esitetään (Palmu, Nikunen) • 2) Kuka tai ketkä esitetään toimijoina eli nimetään aktiivisiksi tekijöiksi, valitsijoiksi tai kohotetaan sosiaalisiksi kategorioiksi – ketkä ohitetaan (Kinnunen, tyypillistä retorisessa analyysissä) • 3) Valintoja tekevät ja mielekkyyttä rakentavat toimijat (moraaliset toimijat?) – eli tilannettaan käsitteellistävät subjektit. (esim. Salmenkivi 2002, Jokinen 1996).

8. 4) Millaista toimijuutta tietty diskurssi tai käytäntö edellyttää tai vaatii tai idealisoi – oletusten purku. (Ridell 2002; Keskinen 2004) • 5) Millaista toimijuutta arjen teot rakentavat tai millaista toimijuutta suhteissa muotoutuu: konkreettinen, eletty (Honkasalo 2004, Virkki 2004) • 6) Toimijuuden tilat – millainen toimijuus avautuu tietyissä käytännöissä, millaisia subjektipositioita on mahdollista ottaa, mitä niistä seuraa (Siukola 2004)

9. 7) Toimijuuden tunto, kokemus itsestä toimijana, eletty toimijuus (Gordon 2005; Honkasalo 2007) • 8) Toimijuus ja resurssit: miten tietty sosiaalinen pääoma tilanteessa tärkeä kompetenssi vahvistaa toimijuutta (= mahdollisuus valita, vaikuttaa) (Berg 2010) • 9) Toimijuus marginaalissa: millaista toimijuutta= valintoja, merkityksistä neuvottelua, vastustuksen muotuja tapahtuu tilanteissa, jotka näyttäytyvät ylivaltana tai sortona – koko post-koloniaalinen tutkimuskenttä.

10. Vallan eri muotoja • 1) Valta rakenteena: sorto • 2) Valta systeeminä tai käytäntöinä: • esim: patriarkaattieoriat: valta rakenteellistuneena systeeminä • 3) Valta käytäntöinä: esim. sukupuolistavat käytännöt • 4) Valta symbolisena järjestelmänä • Esim. - toiseuttaminen ja toiseuttava valta • 5)Diskursiivinen valta, hallinta: esim. Valta subjektiuksien tuottamisena • 6) Valta representaatioiden/merkitysten tuottamisena • 7) Valta ja toimijuus • HUOM: sukupuolen tutkimisen keskiössä kysymys vallasta

11. Vallan lähtökohtaisia määritelmiä • - vallan operatiivinen määritelmä: X:llä on valtaa Y:n ylitse jos hän saa Y: tekemään jotain, jota Y ei muutoin tekisi. Tämä valta voi olla mahdollisuus pakottaa (esim. voima, väkivalta), resursseja (talous, kulttuuri, asema), valta määritellä (tieto/instituutio). Valta on esineenkaltainen ja se voidaan omata (yksilö tai ryhmä) (Weber) • - valta on mahdollisuus tuottaa asiantiloja. Se ei kuulu kenellekään eikä sitä voi omistaa, valta on diskursiivista valtaa jossa valta ja vastavalta ovat toistensa kääntöpuolia. Diskurssit ehdollistavat ja mahdollistavat. (Foucault)

12. 1) Sorto • - rakenteellinen ylivalta ja hallinta, legitimoitu esim. päätöksentekovaltana, omistuksena tai rankaisuvaltana • Hallintasuhde: jonkun valtaa yksilön tahdon yli. Vallan operatiivinen määritelmä. • - asiantilan kuvaus enemmänkin kuin analyyttinen käsite. Kasautuneita resursseja, oikeuksia ja mahdollisuuksia. Peruskysymys: oikeudet ja mahdollisuudet • Syrjintänä (esim. ryhmien välinen eriarvoisuus) • Tai kontrollina(esim. toiminnan suuntaaminen, arviointi, rajaaminen) • tai marginalisointina(keskusta- periferia, tärkeä – ei tärkeä, syrjäyttäminen) • tai alistamisena (mahdollisuus hyväksikäyttää tai omistaa toisia ryhmiä ja heidän henkisiä, taloudellisia tai ruumiillisia resursseja)

13. 2) Valta systeeminä • Valta järjestelmänä (= käytäntöjä, jotka muotoilevat sosiaalisia suhteita ja jotka vuorovaikutuksessa toiseen muodostavat systeemisen kokonaisuuden). • - järjestelmienjasysteemien ‘omalakisuus’: kerranmuotouduttuaansosiaalistensuhteidensysteemitylläpitävättoisiaanmuodostamallatoisiinsaverkostuneiden ‘alasysteemien’ kokonaisuuden • Esim: Patriarkaattiteoria : ”I am arguing that there are six main structures which make up a system of patriarchy: paid work, housework, sexuality, culture, violence and the state. The interrelationships between these create different forms of patriarchy.” (Walby 1990. 16). patriarkaatti rakentaa sosiaalisten suhteiden systeemin, joka tulee hyödyntäneeksi miehiä. “… patriarchy as a system of social structures and practices in which men dominate, oppress and exploit women.” (Walby 1990, 20)

14. 3) Valta (sukupuolistuneina) käytäntöinä • valta on käytäntöjen, konkreettisen toiminnan ominaisuus • - järjestelmästä (systeemistä) siirrytään rakenteellistumisenprosseihin, joiden ytimenä on toiminta, joka rutinoituu. Avoimempi ajattelu vrt. systeemi, uudelleen tuottaminen, monitoimijaisuus • - sukupuoli on tekemistä (doinggender), sitä tuotetaan käytännöissä, ja siihen liittyvä valta on niitä sukupuolistuneita käytäntöjä, joiden avulla tuotetaan sekä sukupuolieroa että siihen liittyvää arvottamista. Nämä käytännöt ovat historiallisesti muotoutuneita, institutionalisoituneita • - kielikin on käytäntö – osa institutionalisoituneita toimintatapoja. • - vallasta tulee empiirinen kysymys: millaista valtaa ja valtasuhteita käytännöissä rakentuu . Valta ei olekaan enää ongelma vaan lukkiintuneet käytännöt. • Mutta miten ymmärtää arvottaminen, hierarkia – kuinka hierarkia lukkiintuu --- toimijuuden ongelman aktualisoituminen (=miten suostaan tai jopa kiinnytään johonkin sellaiseen, joka ei ole pakko)

15. 4Diskursiivinen valta • - kieli käytäntöinä ja vakiintuneina merkitysten systeemeinä, institutionalisoituneena • - diskurssit ristiriitaisia, keskenään kamppailevia: hegemoniset diskurssit • - valta ei ole kenenkään omistamaa • - vallan ja vastavallan suhde. • - tiedon ja vallan suhde • Subjektiuksien tuottaminen, haluttavuuden (desire) suuntaaminen (esim. minäteknologiat) • Esim. käytännöt, jotka edellyttävät aivan tietynkaltaista subjektiutta (=kykyä toimia, asettua käytäntöihin). Diskurssit tarjoavat puhe- ja ajattelutapoja, muovaavat valittavuutta.

16. Valta pirstaloituu: ei enää ylivaltaa ja rakennetta, systeemiä tai edes käytäntöä. • Vallan muoto on normaliteetin, subjektiuksien tuottaminen, ja sen myötä diskurssiin astuminen. • Itse asiassa, väkivaltaa tarvitaan silloin kun valta, normaliteettia tuottavana valtana, epäonnistuu. Power ... must ... be recasted as continuous, subtle and productive. Valta on kaikkiallajaeimissään. • Subjektiuksien tuottaminen on samalla toimijuuden tuottamista • Hallintavalta – valta hallintana

17. ”Desire is constituted through discourses through which one is subject of and subject to. Not all subject positions are equally available. Individuals have differential access to particular discursive positions. Discourses therefore have different gendered, ‘raced’ and class implications and we can only ‘pick up the tools that are lying there’. (Hughes 2002, 99) • Tässämielessä post-strukturalistinentoimijuus on samanaikaisestisekä ’act of free will and submitting to the regulatorory order’ (emt. 100-101). ).

18. 5) Valta symbolisena järjestelmänä • A) toiseuttaminenja toiseuttava valta • - mies ja maskuliininen normina, josta käsin nainen ja feminiininen määrittyvät toisenavrt. eurosentrisyys , etnisyys (Lacan, Irigaray) • B)- symbolinen syrjintä – vallan symbolit maskuliinisia, vallan representaatiot syrjivät feminiinistä, maskuliinisella – ja käytännössä miesvaltaisilla instituutioilla – on ollut historiallisesti määrittelyvalta, mikä näkyy kielessä ja kielen käytössä. (Bourdieu, Kristeva) • Esim: tilat, tilalliset järjestelyt, esineet, vallan symbolit • C) kielen valta: puhe, esimerkiksi julkinen puhe, on maskuliinisen järjestyksen piiri, johon nainen ja naisellinen on aina toissijainen (julkinen- yksityinen –jaottelu).

19. 6) Valta representaatioiden tuottamisena • - hegemoniset diskurssit ja representaatioiden tuottaminen: rasismi ja seksismi • - mutta merkityksen teoria: merkitysten monitulkinnallisuus • - - katseen valta ja vastakatse – eli askel toimijuuteen vastustavana katseena, ironisointina, huojuttamisena, katseen haastajana • - marginaali toimii vastakatseen mahdollistajan • - valta EI ole monoliittinen – ylipäätänsä merkitysten monitulkinnallisuus • - itse-representaatiot

20. Erilaisten vallan muotojen tunnistamisen tärkeys • The conception of power does not entail that there are no dominant positions, social structures, or ideologies emerging from the play of forces; the fact that power is not held by any one does not mean that it is equally by all. It is ´held´by no one; rather, people and groups are positioned differentially within it.” Bordo 1993, 305.) • Esim. strategisen johtamisen käytännöt ja päätöksenteon hämärtyminen

21. Valta ja toimijuus • Teoreettisesti toimijuus edellyttää jonkinlaista valintaa. Se on olemassa silloin, kun on toisin tekemisen, valinnan tai reflektion mahdollisuus. Vaikka käsitteenä toimijuus nivotaan subjekteihin, ei käsite kuvaa yksilön ominaisuutta. Toimijuus rakentuu sosiaalisesti … Elämäkerrallisuus … toki ehdollistaa subjektin toimijuutta. Kuitenkin toimijuuden määrittelyssä on kyse enemmänkin diskursiiviseen subjektipositioon … liittyvistä odotuksista ja mahdollisuuksista tietyissä tilanteissa. Siksi toimijuutta voisikin kuvata subjektiudentilanteisena aspektina.” • (Ronkainen 2006: Haavoittunut kansakunta ja väkivallan toimijuus teoksessa Lohiniva-Kerkelä, M.(toim.)

22. Valtaa ja toimijuutta analysoitava yhdessä • Analyyttisesti toimijuuteen nivoutuu valta. Kyse on oikeuksista, vastuista ja odotuksista, joihin usein viitataan subjektiuksien tuottamisena. Se, mistä eri ihmisryhmiä vastuullistetaan, millaisia valinnan tai toisin toimimisen mahdollisuuksia on olemassa, liittyy materiaalisiin mahdollisuuksiin, yhteiskunnalliseen asemaan normatiivisiin odotuksiin ja arvottamiseen. Toimijuuden määrittelyt antavat myös oikeuksia ja vapauttavat vastuista, mikä ei aina tapahdu tasapuolisesti tai perustellusti.

23. Millaisia toimijuuksia eri valtakäsitteet tunnistavat tai edellyttävät? • Sorto: toimija- kohde –asetelma. Siksi toimijuuson lunastettava. Oikeuksien hankkiminen esim. aktivismi, vastustaminen, poliittinen toimijuus, edellyttää kollektiivista toimintaa • Systeemi: omalakinen systeemi, joka tuottaa järjestelmällisesti asemia ja hyötyjä – vs. haittoja. Muutokseen pyrkiminen: järjestelmän ymmärtäminen, ’väärästä tietoisuudesta’ vapautuminen? Toimijapaikkoihin pyrkiminen? Emansipaatio?

24. Käytäntö: Osallisuus, mutta käytännön ylläpitämisen tai hyödyn kannalta erilaisissa intressisuhteissa. Transformaatio, uudelleen rakenteellistaminen, muovaaminen, toisin tekeminen, valtaistuminen joka perustuu rutinoituneen käytännön rikkomiseen ja uuden tuottamiseen ja institutionalisoimiseen. (Giddens, de Lauretis, identiteettipolitiikka?) • Diskurssi: Diskurssien sitomia ja tuottamia, diskursiivisesti muotoutuneita, niistä irrottautumattomissa. Purkaminen: Hegemonisten asetelmien horjuttaminen, subversio, toisin toistamisella tai diskursseja törmäyttämällä, uusien subjektiasemien luominen toisenlaisten merkitysten systeemien kautta (esim. tieto), subjektiuksien haltuunotto ?.

25. Symbolinen valta: Tiedostamatonta, alitajuista, arvottamisen (emotionaalisia)käytäntöjä luovaa. Kieltäytyminen, symbolisen järjestyksen ulkopuolelle jättäytyminen?, uusien arvottamisen käytäntöjen luominen? Symbolinen vastarinta (Greenham Common, Algerian äitien liike) • Representaatiot: Mielikuvien, sosiaalisten kategorioiden tuottaminen, tulkintojen lukkiinnuttaminen. Vastakatse, haastaminen tai vastakarvaan lukeminen eli vakiintuneen tulkinnan vastainen tulkinta, monitulkinnallisuuden hyödyntäminen, semioottinen leikki, tiedostaminen ja toisenlaisten representaatioiden tarjoaminen.

26. Kirjallisuutta • Adkins, Lisa (2003): Reflexivity. Freedom or Habit of Gender. Theory, culture & Society, 20, 6, 21-42. • Alasuutari, Pertti (2006): Merkitys, toiminta ja rakenne sosiologiassa: kulttuurinen näkökulma. Sosiologia 2/2006, 79-92. • Archer, Margaret S. (2000) Being Human: The problem of agency. Cambridge University Press, Cambridge. • Archer, Margaret S. (2003) Structure, Agency and the Internal Conversation. Cambridge University Press, Cambridge. • Berg, Päivi (2010): Ryhmärajoja ja hierarkioita. Etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Yliopistopaino, Helsinki. • Davis, Kathy (1995): Reshaping the female body. Routledge, New York. • Gordon, Tuula (2005) Toimijuuden käsitteen dilemmoja. Teoksessa Meurman-Solin, Anneli ja Pyysiäinen, Ilkka (toim.) Ihmistieteet tänään. Gaudeamus, Helsinki, 114-130. • Heiskala, Risto (2000): Toiminta, tapa ja rakenne. Kohti konstruktionistista synteesiä yhteiskuntateorioissa. Gaudeamus, Helsinki. • Henriques, Julian; Hollway, Wendy; Urwin, Cathy; Venn, Couze; Walkerdine, Valerie (1984): Changing the Subject. Psychology, social regulation and subjectivity. Methuen, London and New York. • Hughes, Christina (2002): Key concepts in Feminist Theory and Research. Sage. • Honkasalo, Marja-Liisa (2004): ”Elämä onahasta täällä” Otteita maailmasta joka ei pidä kiinni. Teoksessa Honkasalo, M-L; Utriainen, T: Leppo, A. (toim.): Arki satuttaa. Kärsimyksiä suomalaisessa nykypäivässä. Vastapaino, Tampere, 51- 80. • Honkasalo, Marja-Liisa (2008): Reikä sydämessä. Sairaus pohjoiskarjalaisessa maisemassa. Vastapaino, Tampere. • Ilmonen, Kaj (1994): Anthony Giddensinrakenteistumisteoria ja sen kritiikki. Teoksessa Heiskala, Risto (toim.): Sosiologisen teorian nykysuuntauksia. Gaudeamus, Helsinki, 316-347

27. Jokinen, Eeva (2004) Kodin työt, tavat, tasa-arvo ja rento refleksiivisyys. Teoksessa Jokinen, Eeva, Kaskisaari, Marja & Husso, Marita (toim.) Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö. Vastapaino, Tampere, 285-304. • Jyrkämä, Jyrki (2007): Toimijuus ja toimijatilanteet – aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa Seppänen, Marjaana; Karisto, Antti & Kröger, Teppo (toim.): Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. PS-Kustannus, X, 195-217. • Keskitalo-Foley, Seija (2004): Kohti kuulumisen maisemia: toimijuuden tilat ja paikat lappilaisen maaseudun naisten elämäkerroissa. LaplandUniv. Press, Rovaniemi. • Keskinen, Suvi (2005): Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat. Sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt. Tampere University Press, Tampere. • Kirsti Lempiäinen (2007):Sukupuolinen toimija: kysymys olemuksesta, roolista ja tavasta. Sosiologia ?,? • Malin, Maili (2006): Biovalta, toiseus ja naisten toimijuus hedelmöityshoidoissa. Stakes,Tutkimuksia 156, Vaajakoski. • McNay, Lois (2000): Gender and Agency. Reconfiguring the Subject in Feminist and Social Theory. Polity Press, Cambridge. • McNay, Lois (2003): Having it Both Ways. the Incompatibility of Narrative identity and Communicative Ethics in Feminist Thought. Theory, culture & Society, 20, 6, 1-20. • McNay, Lois (2004): Agency and experience: gender as a lived relation. Teoksessa Adkins, Lisa & Skeggs, Beverly (eds): Feminism After Bourdieu. Blackwell, Oxford, 175-190. • Negotiating in the margins… (Davis & Fisher eds.? KatsoTampereenkirjahylly!) • Mildorf, Jarmila (2007): Storying domestic violence: negotiating at the margins: constructions and stereotypes of abuse in the discourses of general practioners. Univ. of Nebraska Press. • Ojala, Hanna; Palmu, Tarja & Saarinen, Jaana (toim.): Sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa. Tampere, Vastapaino 2009. • Ojala, Hanna (2010): Opiskelemassa tavallaan: vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa. Tampere Univ. Press, Tampere. • Ronkainen, Suvi (1999) Ajan ja paikan merkitsemät. Subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Gaudeamus, Helsinki. • Ronkainen, Suvi : Haavoittunut kansakunta ja väkivallan toimijuus. Teoksessa Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.): Väkivalta – seuraamukset ja haavoittuvuus. Terttu Utriaisen juhlakirja. 531-550. Talentum, Helsinki 2006. • Salmenniemi , Suvi (2002): Sukupuoli, muutos ja jatkuvuus pietarilaisten naisten omaelämäkerroissa. Naistutkimus 1/2002. 19-31.

28. Sinevaara-Niskanen, Heidi (2007): Pohjoisen poliittisissa yhteisöissä. Arktinen neuvosto ja alkuperäiskansojen naisten toiminnan tilat. Teoksessa Autti, Mervi; Keskitalo-Foley, Seija; Naskali, Päivi & Sinevaara-Niskanen, Heidi (toim.): Kuulumisia. Feministisiä tulkintoja naisten toimijuuksista. LaplandUniv.Press, Rovaniemi., 102-130. • Siukola, Reetta (2004): Poliittinen puolue ja naisen paikka? Naispoliitikon toiminnan mahdollisuudet ja rajat kansallisessa kokoomuksessa. Naistutkimus- Kvinnoforskning. • Tuomaala, Salome (2011): Keskeytyksiä elämässä – naisten toimijuudet aborttikertomuksissa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6908-6 • Vehviläinen, Marja (2004): Kone ruumiissa. Arjen toimijuutta teknologian välittämässä yhteiskunnassa. Teoksessa Jokinen, Eeva; Kaskisaari, Marja & Husso, Marita (toim.): Ruumis töihin! Käsitejakäytäntö. Vastapaino, Tampere. • Vehviläinen, Marja (2006) Situated Agency in Interactive Research: Women's ICT Expertise and Regional Development, in Kurt Aagaard Nielsen & LennartSvensson (eds.) Action and interactive research: An attempt to combine theory and practice, Shaker Publishing, 317-331. • Vehviläinen, Marja (2005) The Construction of 'Equal Agency' in the Development of Technology, in Haddon, L, Mante, E., Sapio, B., Kommonen, K-H, Fortunati, L and Kant, A (eds.) Everyday Innovators, Researching the Role of Users in Shaping ICTs, Springer, Dordrect, 203-17. • Veijola, Soile (2004): Pelaajan ruumis. Sekapeli modaalisena sopimuksena. Teoksessa Jokinen, Eeva; Kaskisaari, Marja & Husso, Marita (toim.): Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö. Vastapaino, Tampere. • Virkki, Tuija (2004): Vihan voima. Toimijuus ja muutos vihakertomuksissa. Atena, Jyväskylä.

29. Sinevaara-Niskanen, Heidi (2007): Pohjoisen poliittisissa yhteisöissä. Arktinen neuvosto ja alkuperäiskansojen naisten toiminnan tilat. Teoksessa Autti, Mervi; Keskitalo-Foley, Seija; Naskali, Päivi & Sinevaara-Niskanen, Heidi (toim.): Kuulumisia. Feministisiä tulkintoja naisten toimijuuksista. LaplandUniv.Press, Rovaniemi., 102-130. • Siukola, Reetta (2004): Poliittinen puolue ja naisen paikka? Naispoliitikon toiminnan mahdollisuudet ja rajat kansallisessa kokoomuksessa. Naistutkimus- Kvinnoforskning. • Tuomaala, Salome (2011): Keskeytyksiä elämässä – naisten toimijuudet aborttikertomuksissa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6908-6 • Vehviläinen, Marja (2004): Kone ruumiissa. Arjen toimijuutta teknologian välittämässä yhteiskunnassa. Teoksessa Jokinen, Eeva; Kaskisaari, Marja & Husso, Marita (toim.): Ruumis töihin! Käsitejakäytäntö. Vastapaino, Tampere. • Vehviläinen, Marja (2006) Situated Agency in Interactive Research: Women's ICT Expertise and Regional Development, in Kurt Aagaard Nielsen & LennartSvensson (eds.) Action and interactive research: An attempt to combine theory and practice, Shaker Publishing, 317-331. • Vehviläinen, Marja (2005) The Construction of 'Equal Agency' in the Development of Technology, in Haddon, L, Mante, E., Sapio, B., Kommonen, K-H, Fortunati, L and Kant, A (eds.) Everyday Innovators, Researching the Role of Users in Shaping ICTs, Springer, Dordrect, 203-17. • Veijola, Soile (2004): Pelaajan ruumis. Sekapeli modaalisena sopimuksena. Teoksessa Jokinen, Eeva; Kaskisaari, Marja & Husso, Marita (toim.): Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö. Vastapaino, Tampere. • Virkki, Tuija (2004): Vihan voima. Toimijuus ja muutos vihakertomuksissa. Atena, Jyväskylä.