Talousnäkökohtia strategiaan

1. Talousnäkökohtia strategiaan 31.1.2013 Osku Pajamäki

2. Käyttötalous Nettomenojen kasvun sitominen verorahoituksen kasvuun ei ole perusteltua. Kaikki tuotot, myös liikelaitosten voitot, on otettava tarkasteluun mukaan. Henkilöstömäärän pysyttäminen nykyisellä tasolla johtaa massiiviseen yksityistämiseen. Strategiassa ei tulisi tehdä tämänkaltaisia linjauksia. Ostopalvelut ovat kasvaneet paljon henkilöstömenoja nopeammin jo useana vuonna. Voi olla jopa tarkoituksenmukaista ja taloudellista ”sisäistää” joitakin ulkoistettuja palveluja kaupungin itsensä tuottamaksi. Myös kustannuskehitys monissa ostopalveluissa on ollut hurjaa. Miksi strategian talousosiossa ei puhuta sanaakaan ostopalveluiden kustannuksista tai niiden hallinnan tarpeesta? Edellisessä strategiassa oli toteamus: Käyttötalouden menot asukasta kohti eivät reaalisesti kasva. Tämä linjaus on hyväksyttävä.

3. Käyttötalous Toimitilojen kokonaispinta-alan sitominen nykyiselle tasolle voi johtaa järjettömyyksiin. Jos esim. keskustakirjasto toteutetaan, niin miten sitten lähikirjastojen käy? Turhaa väljyyttä erityisesti toimistoissa on syytä karsia. Käyttötalouden reaalimenojen rajaaminen väestönkasvun suuruiseksi riittää. Yksiniitinen toteamus palvelusetelien käytön kasvattamisesta ei ole viisas. Asiaa on tarkasteltava toiminnoittain ja kunnioitettava sektoriasiantuntemusta sekä otettava huomioon tasa-arvon lähtökohdat. Oman toiminnan kilpailuttamisen periaatteet uudistetaan -kirjaus voi myöskin tarkoittaa aivan mitä tahansa. On myös hyvä kysyä, voivatko strategian kauniit tavoitteet toteutua tällaisessa kuristuspannassa.

4. Investoinnit Emo-Helsinki pitää määritellä tarkasti. Onko esimerkiksi säätiömuotoinen Kaupunginteatteri emoa? Korjausvelan kasvattaminen on sekä taloudellisesti että palvelujen kannalta epäviisasta. On arvioitu, että peruskorjauksiin (korjausvelan kasvun estämiseksi) tarvitaan 160 M€ vuodessa eli 40-50 M€ enemmän kuin nyt. Jos onnistutaan luopumaan kaupungin kannalta tarpeettomasta omaisuudesta, korjausvelkaa voidaan vähentää, mutta tuskin edes 10 miljoonalla koko valtuustokaudella. 400 miljoonan katto per vuosi johtaa suurella todennäköisyydellä sekä korjausvelan kasvuun että järkevien ja tarpeellisten uudishankkeiden jäädyttämiseen.

5. Investoinnit • Nykyisessä suhdannetilanteessa on hyvin perusteltua pitää investointitasoa korkeahkona (kunhan ovat järkeviä). 500 vuodessa miljoonaa saattaisi riittää. • Numeroihin ei pidä sitoutua ennen kuin tiedetään aika lailla tarkasti, mihin se johtaa. Eli hankkeet pöydälle, tarkasti. • Investointien karsiminen voi johtaa myös siihen, että kaupunki (kenties kokonaistalouden kannalta epäviisaasti) alkaa suosia vuokraamista. Eli investointi tehdään vaikkapa kansainvälisen kiinteistösijoittajan salkkuun ja sitten kaupunki tekee 20 vuoden kalliin vuokrasopimuksen. Yksityisissä firmoissa kiinteistön omistaminen tai pitkäaikainen vuokrasopimus ovat aivan verrannollisia esimerkiksi tunnuslukuja laskettaessa. • 10 vuoden investointiraamin päättäminen on demokratian kannalta mahdotonta. Tämä valtuusto ei voi sitoa kahden seuraavan, 2016 ja 2020 valittavan valtuuston käsiä. nimi