Syrjäytyminen elämänkulussa

1. Syrjäytyminen elämänkulussa Kirsi Louvesniemi Pro gradu -tutkielma

2. Syrjäytymisen käsite laaja-alainen, ei tarkkaa määritelmää (mm. Heikkilä 1990). • Syrjäytyminen tilana eli yksilön hyvinvointiongelmien yhdenaikaisuutena (mm. Helne 2000) vs. syrjäytyminen prosessina eli ongelmien ketjuuntumisena, jonka syitä ja ylläpitäviä voimia on sekä yhteiskunnassa, yhteisössä että yksilössä (mm. Lehtonen ym. 1986).

3. Syrjäytymisen dimensiot (Jyrkämä 1986): • Koulutuksellinen syrjäytyminen • Työmarkkinallinen syrjäytyminen • Sosiaalinen syrjäytyminen • Vallankäytöstä syrjäytyminen • Normatiivinen syrjäytyminen • Mielenkiinnon kohteena 3 ensimmäistä.

4. Tutkielmassa syrjäytyminen ymmärretään prosessinomaiseksi eri syrjäytymisdimensioiden ongelmien kasautumiseksi tietylle yksilölle. • Tavoitteena on syrjäytymisdynamiikan ymmärtäminen elämänkulussa ja elämänkulkuihin liittyvien syrjäytymistekijöiden tarkastelu, niiden kasautumisen selvittäminen sekä elämänhallinnan ja syrjäytymisen yhteyden selvittäminen. • Taustalla Levinsonin (1997) elämänkaariteoria: vakaat vaiheet ja siirtymät.

5. Yhteiskunnan muutokset: työmarkkinoiden muutokset, työttömyys, koulutukselliset muutokset, epävarmuus, lähiyhteisöjen heikkeneminen, perheen kriisi jne. • 1990-luvun alun laman vaikutukset tutkittavien elämänkulkuihin.

6. Ongelmien periytyvyys: Lapsuudenkodista opitaan syrjäytymiselle altistavia käytös- ja reagointimalleja (Johnsson 1973; Hessle 1988), mm. koulutuksellinen status periytyy (Lämsä 1999). • Ongelmien kasautuminen: Huonot olosuhteet ketjuuntuvat: epäsuotuisa sosiaalinen tausta, kehno koulumenestys, puutteellinen ammattitaito, alhaiset tulot, rajoittunut sosiaalinen ja taloudellinen selviytymiskyky (mm. Rönkä 1996). • Elämänhallinnan puute.

7. Tutkimusasetelma

8. Heikkilä, M. 1990. Köyhyys ja huono-osaisuus Teoksessa Riihinen, O. (toim.) Sosiaalipolitiikka 2017:näkökulmia suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteen. Porvoo: WSOY, 517-531. • Helne, T. 2000. Toiseudesta yhteisyyteen – kysymyksiä syrjäytymiskeskustelun oletuksista. Teoksessa Heikkilä, M. & Karjalainen, J. (toim.) Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Helsinki:Gaudeamus, 182-200. • Hessle, S. 1988 Familjer i sönderfall. En rapport från samhällsvården. Stockholm:Nordstedts. • Jonsson, G. Att bryta det sociala arvet. Stockholm:Tiden/Folksam. • Jyrkämä, J. 1986. Nuoret sivuraiteelle? Nuorisosta, syrjäytymisestä, yhteiskunnasta. Teoksessa Mikkola, A. (toim.) Suomalaista nuorisotutkimusta: Tutkijoiden puheenvuoroja. Helsinki: Kansalaiskasvatuksen keskus, 37-58. • Lehtonen, H., Heinonen, J. & Rissanen, P. 1986. Syrjäytymiskäsitteen käytön ongelmia. Sosiaalihallituksen toimeentuloprojekti. • Levinson, D.J. 1997. The Seasons of a Woman´s Life.New York: Ballantine Books. • Lämsä, A-L. 1999. Syrjäytyminen periytyvää? Sosiaalivakuutus 37(3),16-19. • Rönkä, A. 1996. Syrjäytymisen prosessit ja vastavoimat. Teoksessa Saarinen, E. (toim.) Elämän syrjästä kiinni. Helsinki: Lasten kasvatuskeskus, 7-22.