1 / 43

Aviovarallisuusoikeus III Osituksen sovittelu Osituksen peräytyminen

Aviovarallisuusoikeus III Osituksen sovittelu Osituksen peräytyminen Avoliiton varallisuussuhteet Aviovarallisuusoikeuden kurssi 2014 Yliopistonlehtori Tapani Lohi. Osituksen sovittelu. Kohtuusperusteinen poikkeaminen AL:n pääsääntöjen mukaisesta osituksen lopputuloksesta.

glora
Download Presentation

Aviovarallisuusoikeus III Osituksen sovittelu Osituksen peräytyminen

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Aviovarallisuusoikeus III • Osituksen sovittelu • Osituksen peräytyminen • Avoliiton varallisuussuhteet Aviovarallisuusoikeuden kurssi 2014 Yliopistonlehtori Tapani Lohi

  2. Osituksen sovittelu • Kohtuusperusteinen poikkeaminen AL:n pääsääntöjen mukaisesta osituksen lopputuloksesta. • Sisältää sekä laissa tarkasti säänneltyjä että avoimen kohtuusharkinnan varaan rakentuvia elementtejä. • Ollut mahdollista vuodesta 1988 alkaen. • Avioehtosopimuksen sovittelu käynyt päinsä OikTL 36 §:n nojalla vuodesta 1983 alkaen (ehkä jo aikaisemminkin yleisen periaatteen nojalla, arg VKL 8 §).

  3. Osituksen sovittelun peruskysymykset: 1) Johtaisiko pääsääntöjen mukainen ositus kohtuuttomaan lopputulokseen? 2) Voidaanko kohtuuttomuus poistaa avioliittolain tarjoamilla sovittelukeinoilla? 3) Jos sovitellaan, millä tavoin sovitellaan?

  4. Osituksen sovittelu edellytykset AL 103b §:n 1 mom • Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. • Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

  5. Kohtuuttomuusarvioinnin kulku 1) Tehtävä lain mukainen ositus- tai erottelulaskelma; mahdollinen avioehtosopimus huomioon ottaen. Esim. vastikesäännöksiä ja tasinkoprivilegiä sovellettava normaaliin tapaan 2) Arvioitava, johtaisiko tällä tavoin toimitettu ositus kohtuuttomaan lopputulokseen • Kohtuuton tulos – perusteeton etu: lopulta samoja asioita, vaikkakin kuvaavat asiantilaa vähän eri kannoilta. 3) Arviointi tehtävä AL 103b:n tarjoamilla kriteereillä • Esimerkiksi syyllisyysnäkökohdilla ei merkitystä!

  6. AL 103 b §:n mukaiset arviointikriteerit - avioliiton kestoaika, - puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi - puolisoiden toiminta omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi - muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat. Jako: panosperusteet – tarveperusteet (= puolison taloudellisen tuen tarve) Välimäki (1995): Pääpaino panosperusteilla. Tarveperusteilla vain suppeahko, toissijainen ja täydentävä merkitys.

  7. Panosperusteiden pääajatus: • Osituksessa puolitettavaksi pitäisi tulla se omaisuus, joka on avioliiton aikana ollut puolisoiden taloudellisten ponnistelujen kohteena. • Sovittelulla pyritään estämään avioliitolla rikastuminen, mutta myös se, että yhteisen talouden hyväksi ponnistellut jäisi taloudellisesti tyhjän päälle.

  8. Omaisuuskohtainen harkinta - kokonaisharkinta (Välimäki) Omaisuuskohtainen harkinta: • Selvitetään, miten kumpikin puoliso on toiminut kunkin omaisuuserän säilyttämiseksi tai kartuttamiseksi.

  9. Esimerkki omaisuuskohtaisesta harkinnasta: • Puoliso A:lle kuuluvan kiinteistön osalta kysytään, mistä se on peräisin, kuka on suorittanut sen kauppahinnan, onko puoliso B panostanut kiinteistöön taloudellisesti. • Jos kiinteistö on avioehtosopimuksen perusteella VO-omaisuutta, mutta B maksanut huomattavan osan kauppahinnasta, tämä puoltaa osaltaan sovittelua B:n hyväksi. • Jos kyseinen AO-kiinteistö on A:n perintötila, jonka suhteen B:llä ei ole ”osaa eikä arpaa”, tämä puhuu A:n hyväksi tapahtuvan sovittelun puolesta.

  10. Kokonaisharkinta 1/3 • Puolison toimintaa ja taloudellista asemaa arvioidaan kokonaisuutena. • Merkitystä annetaan nyt myös sellaiselle toiminnalle yhteisen talouden hyväksi, joka ei kohdistu selvästi mihinkään tiettyyn varallisuuserään. • Esim. perheen yhteinen talous ollut käytännössä kokonaan A:n vastuulla. Terve ja työkykyinen B ei ole osallistunut yhteiseen talouteen millään tavoin. – A voi vedota mainittuun seikkaan sovitteluharkinnassa. • Tarveperusteiden huomioon ottaminen • Esim. vähävaraisemmalla A:lla tarve saada varoja asumisensa järjestämiseen. Vaikka avioliitto jäänyt melko lyhyeksi, saatetaan katsoa kohtuulliseksi, että A saa B:ltä puolittamisperiaatteen mukaisen tasingon (tai ainakin osan siitä).

  11. Kokonaisharkinta 2/3 • Sovittelukysymys ei yleensä ratkea minkään yksittäisen seikan perusteella, vaan ratkaisu edellyttää laajahkon tosiseikaston kokonaisarviointia. Esimerkkejä seikoista, joille varottava antamasta yksin liikaa merkitystä: • Puolison ylivelkaisuus tai konkurssi (vrt. KKO 2008:40). • Puolison yksittäinen moitittava tai muuten huonoksi osoittautunut oikeustoimi. • Puolisoiden kesken solmittu pätemättömäksi osoittautuva avioehtosopimus (KKO 2008:74: ei lainkaan merkitystä!).

  12. Kokonaisharkinta 3/3 Avioehtosopimus - sen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon ns. sopimuksen ulkoiset seikat: Avioehtosopimuksen noudattamisen puolesta: 1) Avioehtosopimukselle ollut järkevät perusteet (esim. perintöomaisuuden suojaaminen), 2) sopimus syntynyt häiriöttömissä olosuhteissa ja 3) puolisoiden varallisuuserot pysyneet avioliiton ajan samoina. Avioehtosopimuksen noudattamista vastaan: 1) Kannaltaan huonoon avioehtosopimukseen suostunut A täysin ymmärtänyt, mihin sitoutui. 2) Olosuhteet muuttuneet avioliiton aikana niin, että A:n varallisuusasema heikentynyt tuntuvasti B:n asemaan verrattuna.

  13. KKO 2000:27 • A:n ja B:n avioliitto kesti 1977- 1996. • Ennen avioliiton solmimista tehty avioehtosopimus: kaikki A:n ennen avioliittoa hankkima omaisuus avio-oikeudesta vapaata. • A omisti tuolloin asuinhuoneiston (kaksion)ja kesämökkiosuuden. • A työskennellyt ammatissa koko avioliiton ajan. • B päättänyt opintonsa vuonna 1982, hoitanut vuosina 1980, 1982 ja 1990 syntyneitä lapsia ja kotia sekä työskennellyt vuoden 1984 jälkeen kodin ulkopuolella lehtorina.

  14. KKO 2000:27 • Avioliiton aikana A ja B olivat yhdessä hankkineet rivitalohuoneiston sekä kesämökin, joiden rahoitukseen oli käytetty A:n avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden myyntituloista 342 000 markkaa. • Avioliiton päättyessä: - A:n ja B:n yhdessä hankkiman omaisuuden arvo 655 000 mk. - A:lla oli 10 000 mk:n arvoinen auto • B:llä 4 000 mk:n arvoinen jalasmökki. • Puolisoilla yhteistä velkaa 88 171 ja A:lla yksin velkaa 26 772 mk.

  15. KKO 2000:27 • A:lle kuuluneen VO-omaisuuden myynnistä saaduilla varoilla rahoitettu osuus yhteisesti hankitusta omaisuudesta oli avio-oikeudesta vapaata (surrogaattiperiaate) • Jos ositus toimitettaisin puolittamisperiaatteen mukaan, A saisi ositettavasta omaisuudesta 410 349 mk ja B saisi 143 707 mk.

  16. KKO 2000:27 KKO Sovittelun puolesta: • Puolisoiden avioliitto kestänyt lähes 20 vuotta ja B on sen aikana tasavertaisesti puolisonsa kanssa toiminut yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Sovittelua vastaan: • Vaikka B osituksessa jäisi taloudellisesti A:ta huonompaan asemaan, ei hänen asemansa avioeron jälkeen silti ole hänen ikäänsä ja koulutukseensa nähden turvaton. • A:n VO-omaisuus ositushetkellä vastaa hänellä avioehtosopimusta tehtäessä ollutta varallisuutta eikä B ole näyttänyt olennaisesti kartuttaneensa sitä.

  17. KKO 2000:27 • Puolisoiden varallisuusolot ovat olleet erilaiset jo avioehtosopimusta tehtäessä, sopimuksen teolle on ollut järkevä peruste ja myös B on voinut tekohetkellä arvioida sen merkityksen. Lopputulos: • Avioehtosopimuksen noudattaminen osituksessa ei kokonaisuus huomioon ottaen johda B:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. • OSITUSTA EI SOVITELLA

  18. Sovittelukynnys • Välimäki (1995): Sovittelulla ei korjata kaikkia kohtuuttomuuksia, vaan ainoastaan sellaisia, jotka ylittävät tietyn sieto- tai ärsytyskynnyksen. • AL 103 b:llä ei tavoitella millimetrioikeudenmukaisuutta.

  19. Sovittelukeinot • Sovittelu edellyttää, että kohtuuttomuus voidaan korjata AL 103 b §:n tarjoamin keinoin: 1) Tasinko-oikeuden rajoittaminen 2) Ns. sivuomaisuuden käsittely VO-omaisuutena 3) Avioehtosopimuksen sovittelu

  20. 1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan; 2) että tietty omaisuus, jonka on omaisuuden osituksessa • puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään • tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä • taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta; 3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.

  21. ”Kiellettyjä” sovittelutapoja (esim.) • Tasingon määrän lisääminen. • Velkojen kattamista koskevista säännöksistä poikkeaminen. • Omistuskysymystä koskevan ratkaisun kohtuullistaminen • Esim. kohtuusperusteinen poikkeaminen nimiperiaatteesta. • Tasinkoprivilegin kohtuusperusteinen soveltamatta jättäminen. • Avio-oikeuden antaminen omaisuuteen, jonka VO-luonne perustuu: • Lahjakirjassa tai testamentissa annettuun määräykseen sovittelu. • AL 35.4:n mukaiseen ilmoitukseen (konkurssi). • Toimitettuun ositukseen (AL 107a §).

  22. Sovittelu ja ositusmenettely Toimitusositus 1) Toimituksessa esitetty sovitteluvaatimus 2) Osituksen moite (määräaika PK 23:10). • Sovitteluvaatimukseen perustuvaa moitekannetta ei estä se, että sovittelukysymys ei ollut esillä osituksessa. Sopimusositus • Osituksen jälkeen nostettava kanne. Toimittava kohtuullisessa ajassa. • Sopimusosituksen sovittelunormina OikTL 36 §. • Osituksen lopputuloksen lisäksi otetaan huomioon sopimuksen syntyolosuhteet. • Puolisolla ei ehdotonta oikeutta katua kannaltaan epäedullista ositusta.

  23. Osituksen peräytyminen velkojien hyväksi TakSL 9 § • Jos velallinen on luopunut oikeudestaan osituksessa AL 104 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ositus peräytyy: • 1) jos osituskirjaa ei ollut annettu maistraattiin ennen määräpäivää; • 2) jos osituskirja on annettu maistraattiin myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää; tai • 3) jos osituskirja on annettu maistraattiin tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää eikä näytetä, ettei velallinen ositusta toimitettaessa ollut ylivelkainen eikä osituksen vuoksi tullut ylivelkaiseksi.

  24. AL 104 § • Jos puoliso on osituksessa luovuttanut puolisolleen tai tämän perillisille omaisuuttaan huomattavasti enemmän kuin hän olisi ollut velvollinen luovuttamaan, ositus voidaan peräyttää konkurssipesään siten kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa säädetään. • Jotta 1 momentissa tarkoitetussa osituksessa omaisuutta saanut puoliso tai tämän perilliset voisivat saada suojaa toisen puolison velkojien takaisinsaantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa, osituskirja on jätettävä maistraattiin rekisteröitäväksi siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa säädetään.

  25. Osituksen peräytymisen perusasioita • TakSL 9 §:n nojalla voidaan peräyttää vain ositus, jossa velallispuoliso on luovuttanut huomattavasti liikaa tasinkoa. • Lainmukainen ositus ei peräydy. • Tasingosta luopuminen ei johda peräytymiseen. • Peräytymisen aikarajat vastaavat kuin lahjassa (ylisuuri tasinko on asiallisesti ottaen lahja). • Osituskirjan maistraattiin jättäminen - > vastaa asiallisesti lahjailmoitusta.

  26. ”- - huomattavasti enemmän kuin hän olisi ollut velvollinen luovuttamaan- - ” Ongelmakohtia: • Kuinka suuri ero lainmukaiseen tasinkoon vaaditaan? • Voidaanko TakSL 9 §:ää soveltaa toimitusosituksessa, jossa pesänjakaja määrittänyt tasingon liian suureksi? • Otetaanko vertailulaskelmassa huomioon myös AL:n vastikesäännökset? • Mikä merkitys osituksen sovittelunormilla (AL 103b§)? • Mikä merkitys osituksen esisopimuksella? • Mikä merkitys lesken tasinkoprivilegillä?

  27. Ositus saattaa peräytyä myös muun säännöksen kuin TakSL 9 §:n nojalla. TakSL 5 §: yleinen takaisinsaantiperuste: Oikeustoimi peräytyy, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. • Myös velan maksua koskeva TakSL 10 § saattaa tulla sovellettavaksi

  28. Osituksen peräytymisen oikeusvaikutuksia Vallitseva kanta: • Koko ositus peräytyy. • Tasingonsaaja joutuu palauttamaan koko saamansa tasingon – saa takaisin oman mahdollisen vastasuorituksensa. • Palautusvelvollisuus ei siis rajoitu tasingon liikamäärään. • Vrt. tilanne, jossa toimitettu lainmukainen ositus ja sen jälkeen puoliso lahjoittanut toiselle omaisuuttaan. • Tasinkoon oikeutettu voinee valvoa lainmukaisen tasingon konkurssissa ns. tavallisena velkana.

  29. Muita velkojasuhteen kysymyksiä Millä edellytyksin tasinkona luovutettu omaisuus siirtyy pois tasingonantajan velkojien ulottuvilta? Siis niin, ettei sitä voida enää ulosmitata eikä kuulu konkurssipesään • Lohi: tasinkoa koskevat yleiset julkivarmistusvaatimukset (vrt. vastikkeelliset luovutukset) • Arvopaperi: hallinnansiirto • Tavallinen velkakirja tai saatava: siirtoilmoitus velkojalle • Tavanomainen irtain esine tai kiinteistö: ositustoimitus riittää. • Sopimusositus saatetaan joskus katsoa myös valeoikeustoimeksi.

  30. Avoliiton varallisuussuhteet - Oikeustila ennen 1.4.2011 • Ei yleistä avopuolisoita koskevaa lakia. • Avosuhde otettiin huomioon lähinnä sosiaalilainsäädännössä; yksityisoikeuden puolella vain joissakin yksittäisissä säännöksiä (esim. AsHVL 11 §). • Avopuolisoihin suhtauduttiin kuten keneen tahansa kahteen naimattomaan henkilöön. • Läheinen suhde saattoi vaikuttaa jo lain nojalla (esim. TakSL). • Läheissuhteelle piti antaa merkitystä myös esim. sopimusten tulkinnassa yms.

  31. Oikeustila ennen 1.4.2011 (jatkoa) • Yhteiseen talouteen panostanut sai suojaa lähinnä perusteettoman edun palautuksen avulla. KKO 1988:28 • A ja B olivat eläneet avoliitossa, jonka aikana A:n omistamalle maalle oli pääosin B:n varoilla rakennettu yhteiseen käyttöön kesämökki. A:n kuoltua ennen mökin valmistumista B ei kuitenkaan ollut voinut käyttää mökkiä. Kun ei ollut pääteltävissä, että B:n tarkoituksena olisi ollut luovuttaa mökkiin sijoittamansa varallisuuteensa nähden huomattavat varat A:lle vastikkeetta, B:llä oli oikeus saada A:n kuolinpesästä korvaus rahasijoituksestaan.

  32. Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 14.1.2011/26 (AvolL) • AvolL tullut voimaan 1.4.2011 ja koskee kaikkia sen jälkeen purkaantuvia avoliittoja. • Avoliitto = kaksi henkilöä elänyt parisuhteessa niin, että yhteistaloudessa asumista kestänyt vähintään viisi vuotta tai parisuhdekumppaneilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. • AvolL sääntelee vain tiettyjä avoliiton purkaantumiseen liittyviä omaisuuden jakoa koskevia kysymyksiä - ei anna avopuolisolle yleisesti aviopuolisoa muistuttavaa asemaa.

  33. Avoliittolain tärkeimmät määräykset 1) Avopuolisolla oikeus vaatia pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten. 2) Irtainta omaisuutta koskeva yhteisomistusolettama. 3) Hyvitystä (edunpalautusta) koskevat säännökset • Avopuolisolain säännökset pääosin tahdonvaltaisia • ”Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen ei kuitenkaan voi pätevästi luopua oikeudestaan vaatia 4 §:ssä tarkoitettua omaisuuden erottelua tai oikeudestaan hakea 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua pesänjakajan määräämistä.” (AvolL 2.2 §).

  34. Lain ulkopuolelle jääneitä asioita (esimerkkejä) • Avopuolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus. • Sellaista ei siis ole. • Ositusta ja avio-oikeutta vastaava sääntely. • Yhteiselämän lopettamista koskeva sääntely. • Sellaista ehdotettiin OM:n työryhmämietinnössä 2008:10. • Muu avopuolisoiden asumiskysymyksiä koskeva sääntely • Avolesken kuolemanvaraisturva • Huomaa kuitenkin PK 8:2:n muutos: avoleskelle annettiin mahdollisuus avustukseen.

  35. Omaisuuden erottelu • AvolL 4 §. Jos avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen sitä vaatii, toimitetaan avoliiton päättyessä avopuolisoiden omaisuuden erottelu. • AvolL 5 §. Omaisuuden erottelussa kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, yhteisomistussuhde on vaadittaessa purettava. • Omaisuuden erottelussa siis kysymys lähinnä omistussuhteiden vahvistamisesta ja yhteisomistussuhteen purkamisesta.

  36. Yhteisomistusolettama • AvoliittoL 6 §. Jos omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin.

  37. Erottelumenettely AvoliittoL 7 § • Omaisuuden erottelusta voidaan sopia laatimalla omaisuuden erottelukirja. - Muotovaatimukset samat kuin perinnönjaossa ja osituksessa (PK 23:9). • Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen voi myös hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten. • Pesänjakajan määräämistä ja hänen toimintaansa koskevat PK 23 luvun säännökset.

  38. Hyvitysyhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta Hyvityksen määrämisen edellytykset (AvolL 8 §) • Avopuolisolla oikeus hyvitykseen, jos • hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, • että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

  39. AvoliittoL 8 §:ssä tarkoitettuja panoksia 1) Työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi. - Esim. kotitaloustyö, työ avopuolison yrityksessä, rakennustyöt kiinteistöllä. 2) Varojen käyttö yhteiseen talouteen. 3) Varojen käyttäminen toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi. 4) Muu näihin verrattava toiminta. - Esim. hoivatyö avopuolison hyväksi.

  40. Hyvityksen määrä • Perustuu kokonaisarviointiin; ei välttämättä tarkkoihin euromääräisiin laskelmiin tai tositteisiin. Hyvityskynnys • Ei oikeutta hyvitykseen, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen (AvolL 8.2 §). Hyvityksen varallisuusoikeudellinen luonne • Hyvitysoikeus normaali saamisoikeus • Periytyy normaaliin tapaan avopuolison oikeudenomistajille. • Tuottaa ”velallispuolison” maksukyvyttömyystilanteissa normaalin velkojan aseman.

  41. Hyvityksen vaatiminen (AvolL 9.1 §) Kolme toteuttamistapaa 1) Avopuolisoiden välinen sopimus • Muoto- ja sisältövapaus. 2) Pesänjakajalle tehtävä hyvitysvaatimus • Jos erottelusta jo sovittu, pesänjakajaa ei voida enää määrätä ainoastaan hyvityksen vahvistamista varten. 3) Käräjäoikeudessa nostettava kanne • Mahdollinen vain, mikäli pesänjakajan määräämistä ei ole jo haettu.

  42. Hyvitysvaateen raukeaminen 1) Erottelun jälkeen Oikeus hyvitykseen raukeaa, - jos hyvitystä ei ole vaadittu omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. 2) Erottelua ei toimitettu Oikeus hyvitykseen raukeaa, jollei sitä koskevaa kannetta ole nostettu tai pesänjakajan määräämistä ole haettu kolmen vuoden kuluessa a) avopuolison kuolemasta, tai b) siitä, kun avopuolisot muuttivat pysyvästi erilleen.

  43. VanhL:n säännösten soveltaminen KKO 2010:66 • Avopuoliso oli suorittanut puolison yhteisiin nimiin ostetun kiinteistön kauppahinnasta huomattavasti yli osuutensa. • Tästä johtuva edunpalautussaatavan oikeusperusteen katsottiin syntyneen jo kaupantekohetkellä. • Kaupantekohetkestä alkoi täten kulua VanhL 8.1 §:n mukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika. • VanhL 7.1 §:n mukaista kolmen vuoden sääntöä ei voitu KKO:n mielestä soveltaa • Edunpalautussaatava voisi siis vanhentua jo avoliiton aikana. • Ongelma: Sovelletaanko samaa sääntöä AvolL 8 §:n mukaiseen hyvitykseen? • Aarnio - Kangas: EI ! • Lohi: Epäselvä kysymys!

More Related