Sijoitetun lapsen oikeuksista ja velvollisuuksista

1. Sijoitetun lapsen oikeuksista ja velvollisuuksista Jari Sinkkonen LT, lastenpsykiatrian dosentti Pelastakaa Lapset ry Turun yliopisto

2. Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen • Keskustelu lapsen tai nuoren oikeuksista ja velvollisuuksista ei voi olla mielekästä, ennen kuin pohditaan seuraavia kysymyksiä: • 1) lapsen ikä ja kehitystaso • 2) hänen sijoitusta edeltävät kokemuksensa • 3) mahdolliset käsittelemättä jääneet traumat ja menetykset • 4) oireiden ”viesti”: miten niitä voidaan ymmärtää; mitä lapsi pyrkii saavuttamaan niiden avulla • 5) tämä kaikki edellyttää aikuisten omaa psyykkistä työtä ja vaivannäköä. Muussa tapauksessa tehdään hätiköityjä ja virheellisiä ratkaisuja

3. Mitä mentalisaatio on • Ajattelua ja oman ajattelun pohdintaa • Kykyä pitää toisen mieli omassa mielessä • Halua nähdä ilmikäyttäytymisen taakse • Halua etsiä vaihtoehtoisia selityksiä jollekin käyttäytymiselle • Painopiste siirtyy käyttäytymisestä kokemukseen • Ponnistellaan toisen ihmisen kokemusten, toiveiden, halujen ja ajatusten ymmärtämiseksi • Psyykkistä ”ongella olemista”

4. Määritelmiä • Mentalisoiminen on sellaisten psykologisten valmiuksien joukko, jotka auttavat ymmärtämään oman ja toisten ihmisten käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja sekä näiden mielentilojen ja näkyvän käyttäytymisen välisiä yhteyksiä • Mentalisoiminen on spontaania, intuitiivista, ja suureksi osaksi tiedostamatonta • mentalisaatio on kykyä yrittää kuvitella, mitä toiset ajattelevat, tuntevat tai uskovat ja kykyä antaa arvoa tälle ponnistelulle

5. Mentalisaation kehittyminen I • Kyky kehittyy lapsen ollessa 4-6 vuoden ikäinen • On kyettävä sekä pohtimaan omia tunnetiloja että jakamaan niitä ja sisäisiä kokemuksia toisten ihmisten kanssa • Mentalisaatio kehittyy vähitellen mutkikkaammaksi vuorovaikutussuhteissa • Kehitys käynnistyy, kun vauva on sellaisen hoivaavan aikuisen lähellä, joka auttaa peilaavan vuorovaikutuksen avulla luomaan mielentilojen symbolisen representaatiojärjestelmän (sorry!)

6. Mentalisaation kehittyminen II • Lapsen on saatava kokea, että hänen oma mielensä on hoivaajan mielessä • Hoivaaja reflektoi lapsen tunteita ja pyrkimyksiä (eli ”on ongella”) • Hoivaaja ei ole enempää liian tunkeutuva kuin passiivinenkaan • Laiminlyödyillä lapsilla ei ole tällaisia kokemuksia

7. Mentalisaation estymisestä • Hoivaajan vakava mielenterveyshäiriö, päihdeongelma tai omat, käsittelemättä jääneet traumat ja menetykset estävät eläytymistä vauvan maailmaan • Päihteiden käyttö vaikuttaa niin, että vauvalle ei synny hallinnan tunnetta (”kun minä, niin äiti”). Päihteet säätelevät vanhemman tunnetiloja, ei lapsen käytös • Lapseen sijoitetaan aikuisen omista traumaattisista ym. kokemuksista peräisin olevia representaatioita ja eläydytään lapseen kuin nuo vääristymät olisivat oikeasti osa häntä

8. Seuraukset lapselle • Jos vanhempi on pelokas, pelottava tai vuorotellen kumpaakin, lapsen mahdollisuudet mentalisaatioon heikkenevät dramaattisesti  yhteys ns. organisoitumattomaan kiintymyssuhteeseen • Hoivaajan tuhoavuus on lapsesta niin ahdistavaa, että hän lakkaa mentalisoimasta • Tästä voi olla seurauksena esim. erittäin patologisen vanhemman sitkeä idealisointi ja vaikeus nähdä asioiden todellista tilaa • Mentalisaatiosta luopuminen jättää lapsen alttiiksi väkivallalle, koska hän ei ”tajua” toisen pyrkimyksiä

9. Kiintymyssuhde (attachment) • Voimakas, spesifinen tunneside lapsen ja hoivaajan välillä • Sukua eläinten leimautumiselle • Välttämätön, mutta ei riittävä henkiin jäämisen edellytys • Kiintymyssuhdemallit muodostuvat 12 ensimmäisen kuukauden aikana • ”Esiviritetty” suhde (vrt. tietokone) • Vauvan suuri kysymys: miten saan äidin lähelle?

10. Kiintymyssuhde perustuu kognitioihin (”tieto”) ja affekteihin (”tunteet”) • Kognitio: syitä ja seurauksia, järjestystä, ennakoitavuutta; A:ta seuraa B, B:tä C • Säännöllisyyden, rutiinien, samana pysymisen merkitys • Affektit; tilannesidonnaisia aistiärsykkeitä, joiden perusteella arvioidaan ympäristön turvallisuutta • Kovat äänet, pimeys, yksinolo ahdistavat • Toisen ihmisen läheisyys, silittely, tuudittelu rauhoittavat

11. Turvallinen kiintymyssuhde • Lapsi elää loogisessa, ennakoitavassa maailmassa • Asiat selitetään ja perustellaan rehellisesti • Voimakkaat tunteet – myös kielteiset – lähentävät lasta hoivaajaan • Lapsi oppii käyttämään vuorovaikutuksessa sekä älyä että tunnetta • Elämän ”valttikortti”: suuri etu oppimisen, sosiaalisten suhteiden ym. Kannalta (mutta ilmankin voi pärjätä…)

12. Välttelevä kiintymyssuhde • Lapsi oppii estämään kielteisten ja vihamielisten tunteiden ilmaisemista • Asiallinen, järkevä, reipas: ”kuinka voisin palvella?” • Tarve miellyttää aikuisia ja olla riippumaton; omat tunteet ja tarpeet jäävät taka-alalle • Lievänä normatiivinen, ”suomalainen” • Vaikeissa muodoissa ulkoapäin ohjautuvuutta, tahdotonta mukautumista; yhteys omiin tunteisiin on katkennut kokonaan

13. Ristiriitainen kiintymyssuhde • Hoivaaja on epäjohdonmukainen ja vaikeasti ennakoitavissa • Lapsi elää arvaamattomassa maailmassa, jonka vaaroja vastaan hänellä ei ole suojautumiskeinoja • Siksi hän käyttäytyy tunnepitoisesti, provokatiivisesti ja manipulatiivisesti • Kokee, ettei pysy aikuisen mielessä, vaan sinne pitää tunkeutua • Vihamielis-riippuvaisia suhteita; persoonallisuuden kehityksen ongelmia

14. ”Organisoitumaton” kiintymyssuhde • Hoivaaja on ollut joko pelokas, pelottava tai molempia • Enempää välttelevä kuin ristiriitainenkaan strategia ei ole tuonut turvaa • Voi näyttää ulospäin yllättävän normaalilta; kuitenkin outoa käytöstä, jähmettymistä, irvistyksiä, pään hakkaamista • Krooninen stressi, voimien rajoilla olemista • Lapsi on kokenut toistuvia traumoja ja menetyksiä

15. Trauma ja stressi • Trauma: ihminen traumatisoituu, kun hän itse tai joku hänen läheisensä on vakavassa vaarassa ilman, että tilanteesta voi paeta tai että tapahtumien kulkuun voi mitenkään vaikuttaa • Stressi: haasteet ovat suurempia kuin voimavarat • Lyhytkestoinen stressi voi parantaa suoritusta, pitkäkestoinen stressi on vahingollista

16. Traumojen ja kroonisen stressin haittoja • Pitkäkestoinen stressi/toistuvat traumat voivat aiheuttaa • keskushermoston kehityshäiriön ilman ulkoista traumaa • solukatoa ja vajaakehitystä mm. tunneaivoissa, muistikeskuksissa, aivojen etuotsalohkossa (oman toiminnan ohjauksen keskus)

17. Edellisistä seuraa… • Vaikeuksia omien ja toisten tunteiden ymmärtämisessä • Äärimmäistä haavoittuvuutta, paniikkialttiutta, räjähdysherkkyyttä (”nahkamuna”) • Vääriä tulkintoja toisten ilmeistä ja aikeista • Muistikatkoksia, ajantajun heikkoutta • Stressiherkkyyttä, sympaattisen hermoston yliaktiivisuutta

18. Lapsen oikeudet, velvollisuudet ja kiintymyssuhde I • Turvallisesti kiintynyt lapsi ymmärtää rajoitukset, joskin voi purnata niitä vastaan • Hän myös tietää oikeutensa eikä anna kenen tahansa loukata niitä • Välttelevästi kiintynyt lapsi tarvitsee rohkaisua jotta osaa pitää puoliaan • Jotkut välttelevästi kiintyneet lapset ovat niin latistettuja, että heillä ei ole tunnistettavaa omaa ”minuutta”, vaan he antavat itsensä rajattomasti toisten käyttöön  hyväksikäytön riski

19. Lapsen oikeudet, velvollisuudet ja kiintymyssuhde II • Ristiriitaisesti kiintyneet lapset ovat joutuneet ottamaan vallan perheessä, jonka aikuisista ei ole ollut vanhemmiksi • Vallankäyttö on turvallisuusstrategia, josta luopuminen voi kestää kauan • Strategiasta luopuminen edellyttää kokemusta siitä, että aikuisiin voi luottaa, ja että he eivät hylkää • Ennakoitavuudella, rakenteilla ja rajoilla on suuri terapeuttinen merkitys

20. Lapsen oikeudet, velvollisuudet ja kiintymyssuhde III • Traumatisoitunut, organisoitumattomasti kiintynyt lapsi tarvitsee ”vakauttamista” • Elämän tulisi olla mahdollisimman rauhallista ja häiriötöntä • Stressitekijöitä pitäisi karsia niin paljon kuin mahdollista • Koettujen traumojen ja menetysten käsittely voi alkaa vasta, kun lapsi kokee olonsa riittävän turvalliseksi • Motto: ”ei ole mitään hätää!”

21. Lastensuojelun tehtävä • Tukea lapsen mahdollisuutta saada edes yksi riittävän turvallinen kiintymyssuhde • On samantekevää, keiden välille po. suhde muodostuu • Bioperheestä etsitään kaikki myönteiset voimavarat • Keskeinen kysymys on, näkevätkö biovanhemmat omassa käytöksessään korjaamisen varaa, ja onko muutos mahdollinen

22. Työntekijän rooli • Tärkeää on olla luotettava, ennakoitava ja rehellinen • Rajat ovat välttämättömiä sekä perhetyössä että yksilökeskeisessä työssä • Kaikille tunteille on oltava tilaa, mutta impulsseja ei voi toteuttaa ”käytännössä” • Työntekijä ei voi eikä hänen tarvitse aina olla kiltti eikä miellyttävä: realiteetti loukkaa toisinaan!

23. Perhehoitajan rooli I • Olla lapselle ”uusi objekti”, joka tarjoaa mahdollisuuden toisenlaiseen vuorovaikutukseen kuin mihin hänellä on aikaisemmin ollut mahdollisuus • Turvallinen k-suhde: luotettavuus, ennakoitavuus, tunnesäiliö kaikille tunteille (Bionin ”container”) • Tärkein tehtävä: lapsen mentalisaation parantaminen

24. Perhehoitajan rooli II • Mentalisoiva aikuinen on samalla terapeuttinen ja strukturoiva • Kysyvä ei eksy tieltä: aidosti tasa-arvoinen vuorovaikutus ei voi vahingoittaa; ei tarvitse pelätä että ylittää rajansa • ”ymmärsinkö minä nyt oikein…” ”tarkoititko että…” ”no olisko sun mielestä sitten parasta että…” ”en tajua, mitä pitäisi tehdä: jos teen näin, tapahtuu sitä, jos taas toisella tavalla, tapahtuu tätä…”

25. Hyvän hoitajuuden edellytyksiä • Ei ole itse enempää liian välttelevä kuin tunnepitoinenkaan • Ei tarvitse lasta itseään varten • Uskaltaa silti kiintyä • Tunnistaa jossain määrin omia motiivejaan • Pystyy työskentelemään käyttäen apuna omia vastatunteitaan • Tunnistaa kielteiset tunteet ja ymmärtää niiden heijastavan lapsen problematiikkaa