LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA Mitä varhaiskasvatuksen väitöskirjat kertovat?

1. LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA Mitä varhaiskasvatuksen väitöskirjat kertovat? Kirsi Alila 2011 VARHAISKASVATUSMESSUT 7.10.2011 Helsinki, Wanha Satama 7.10.2011 KM, Kehitysjohtaja Kirsi Alila Ediva Oy

2. LÄHTÖKOHDAT Varhaiskasvatus on pienten lasten elämänpiirissä tapahtuvaa vuorovaikutusta, joka sisältää kokonaisvaltaisesti lapsen arjessa todentuvat kohtaamiset fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen ympäristön kanssa. Yhteiskunnallisesti järjestetyn varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää suunnitelmallisesti jokaisen lapsen oppimista ja hyvinvointia näissä vuorovaikutuksellisissa kohtaamisissa.

3. LÄHTÖKOHDAT Tavoitteeseen pääsemisen lähtökohtana on ammattitaitoinen, laaja-alaisesti varhaiskasvatuksen taustateorioita ja tutkimusta tunteva henkilöstö, joka aktiivisesti arvioi ja kehittää omia toimintakäytäntöjään yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. ….Näistä lähtökohdista lähti liikkeelle ”Lapsen arki ja vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa” –hankkeemme!

4. LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA -hanke • Kolmivaiheinen hanke 2010-2011 • Tavoitteenamme oli • tuoda varhaiskasvatustutkimusta lähemmäs kentän toimijoita • tarjota uusia, tuoreita näkymiä varhaiskasvatustoiminnan ja –osaamisen kehittämiseksi

5. -

6. VÄITÖSKIRJOJEN PERUSANALYYSISTA; joitakin näkökulmia • Vuosina 2006-2010 yhteensä 43 varhaiskasvatuksen väitöskirjaa • ”Huippuvuosi” 2007 => 13 varhaiskasvatuksen väitöstä • Eniten varhaiskasvatuksen väitöskirjoja ilmestyi Jyväskylän yliopistosta (13) ja Helsingin yliopistosta (10) • Väitöskirjan tekijöistä yksi oli mies • Väitöskirjan kieli: suomi 37, ruotsi 2, englanti 4 • Kvalitatiivista tutkimusta tehdään enemmän kuin kvantitatiivista tai nämä tutkimusotteet yhdistävää tutkimusta

7. VÄITÖSKIRJOJEN AIHEET JA SYSTEEMITASOINEN JAOTTELU • Aiheet 1. Vuorovaikutus ja arki (16) 2. Sisältöalueet ja menetelmät (11) 3. Varhaiskasvatyö ja ammatillisuus (11) 4. Esiopetus ja siirtymä kouluun (4) • Systeemitasoinen jaottelu • 1. Mikrotaso: Suurin osa tutkimuksista (27/43) • 2. Mesotaso: huomattavasti vähemmän kuin mikrotaso (12/43). • 3. Eksotaso: Yksi tutkimus / 43. • 4. Makrotaso: Muutamia tutkimuksia 3/43.

8. MITÄ VÄITÖSTUTKIMUKSET KERTOVAT LAPSEN ARJESTA JA VUOROVAIKUTUKSESTA VARHAISKASVATUKSESSA? LAPSEEN TUTUSTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS-SUHTEIDEN LUOMINEN YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN JA LASTEN KESKINÄISTEN VUOROVAIKUTUSSUHTEI-DEN OHJAAMINEN ITSETUNNON RAKENTU-MINEN LEIKKI VARHAISKASVATUKSEN KESKEISENÄ TOIMINTAMUOTONA LAPSEN JA AIKUISEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUSSUHDE VARHAISKASVATUS-YMPÄRISTÖ LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA

9. LAPSEEN TUTUSTUMINEN JA VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN LUOMINEN • Lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta erittäin tärkeää on, että kasvattajat oppivat tuntemaan lapset hyvin (Lundan, Koivisto) • Tarpeet, vahvuudet, kehittämisen alueet, temperamentin jne. • Itsetunnon vahvistamiseksi on tärkeää, että jokainen lapsi nähdään positiivisessa valossa • Vanhemmilta saatava tieto (kasvatuskumppanuus) edesauttaa lapsen tuntemista => mitä paremmin kasvattajat tuntevat ja hyväksyvät lapsen omana itsenään sitä turvallisempi oli lapsella on • Toiminnan suunnittelulla ja kasvattajan roolin uudenlaisella oivaltamisella jokaisen arjen tilanteen ja kohtaamisen arvokkuus • Toimintakauden alussa tärkeää kohdentaa suunnittelun ja toiminnan painopistettä lasten ja kasvattajien kiireettömään kohtaamiseen, tutustumiseen ja hyvän vuorovaikutuksen syntymiseen (mm. Koivisto) • Päivittäiset tulo- ja lähtötilanteet • Pukemisen ja riisumisen tilanteet • Päiväuni-, ruokailu- ja ulkoilutilanteet jne.

10. ITSETUNNON RAKENTUMINEN • Päivähoidon vuorovaikutussuhteissa rakennetaan perustaa itsetunnolle eli lapsen käsitykselle hänen omasta arvostaan, merkityksestään ja pätevydestään • Tavoitteellinen itsetunnon vahvistaminen lisää lasten hyvinvointia • Itsetunnon kehittämisen kasvatuskäytäntöjen ja toimintatapojen kehittämisen kautta (Koivisto) • Kasvattajat herkistyivät näkemään ja arvostamaan uudella tavalla sekä sanatonta että sanallista vuorovaikutusta lasten kanssa kaikissa arjen tilanteissa • Sanattoman vuorovaikutuksen merkitys oivallettiin uudella tavalla (hymy, katse, kosketus) • Sanallisista viesteistä erityisen tärkeitä lapseen yksilönä kohdistuvat viestit • Lasten kohtaamiseen ja keskittyneeseen kuuntelemiseen käytettiin enemmän aikaa • Lasten kanssa juteltiin enemmän kahden kesken ja oltiin aidosti kiinnostuneita lasten tunteista, ajatuksista • Lapsia puhuteltiin enemmän nimeltä

11. ITSETUNNON RAKENTUMINEN • Pedagogiset ratkaisut ja toiminnan priorisoinnit uudistuivat: • Hyvää arkea ja perushoidon tilanteita alettiin arvostaa toimintatuokioiden sijaan • Kasvattajat alkoivat joustaa enemmän omissa suunnitelmissaan • Lasten leikeille ja omaehtoiselle toiminnalle annettiin enemmän tilaa, kasvattajat olivat enemmän mukana • Arki pyrittiin rakentamaan mahdollisimman kiireettömäksi sekä syliä ja jutustelukaveria aikuisesta oli tarjolla Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joita lapset itse arvostavat päiväkodin arjessa ja vuorovaikutuksessa. Kiireetön ja lämminhenkinen yhdessäolo, aikuisen aito läsnäolo ja lapsen kuunteleminen!

12. LAPSEN JA AIKUISEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUSSUHDE • Mitä pienempi lapsi, sen keskeisempi merkitys on aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen laadulla • Aikuisen tulee olla emotionaalisesti lapsen saatavilla ja toimia aktiivisesti suhteessa lapsen aikomuksiin ja aloitteisiin • Aikuisten sitoutumisella toimintaan on keskeinen merkitys lasten sitoutumiseen • Lapset nauttivat olostaan ja sitoutuvat toimintaan kun aikuiset ovat aktiivisesti mukana, huomioivat lasten tarpeet, mielenkiinnon kohteet, auttoivat lasten keskinäisessä toiminnassa • Konkreettisesti aikuisen tulee asettua lapsen tasolle, tunnistaa lapsen aikomuksia, mallittaa, sanoittaa leikkejä ja toimintoja ja rohkaista matkimaan ja toimimaan yhdessä. (Suhonen 2009)

13. LAPSEN JA AIKUISEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUSSUHDE • Kasvattajien ja lasten välinen vuorovaikutus on keskeinen lasten emotionaalista hyvinvointia ja oppimista määrittävä tekijä, mutta myös ajatellen lasten keskinäistä vuorovaikutusta (Koivula, Holkeri-Rinkinen) • Negatiivisen vuorovaikutuksen kohteeksi aikuisten taholta usein joutuva lapsi joutuu saman kohtelun eteen myös vertaisuhteissa • Kasvattajien on tärkeä tiedostaa, minkälaisia positioita kullekin lapselle erilaisissa arjen tilanteissa luodaan ja mikä niiden tulkintojen merkitys on lapsen kehitykselle (arjen konkfliktitilanteiden sensitiivinen tulkinta ja ratkaisu) (Lundan) • Ristiriitatilanteet tulisi purkaa kahdenkeskisessa tilanteessa lapsen kanssa, esim. lapselle mieluisassa toiminnassa (rinnakkainen toiminto). Negatiivista käyttäytymistä tulisi pyrkiä käsittelemään ja vähentämään lapsen positiivisia käyttäytymismalleja hyväksikäyttäen. Tämä edellyttää lapsen tuntemista (aiempi yhteinen historia). (Lundan) - ”Rakentuakseen vahvaksi kasvatussuhde vaatii aikaa ja jatkuvuutta” (Holkeri-Rinkinen)

14. YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN JA LASTEN KESKINÄISTEN VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN OHJAAMINEN • Lapsen hyvinvoinnille, oppimiselle ja myönteisille arjen kokemuksille varhaiskasvatuksessa keskeistä on lapsen saavuttama ASEMA YHTEISÖSSÄ ja YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN lapsiryhmässä (Koivula 2010) • Yhteisöllisyyttä on tunne ryhmän jäsenten keskinäisestä yhteen kuulumisesta ja tärkeästä merkityksestä toinen toisilleen (Koivula 2010) • Yhteisöllisyyden muodostuminen on monimutkainen ja pitkäkestoinen prosessi => varhaiskasvatuksessa tulisi panostaa koko toimintavuosi aktiivisesti yhteisöllisyyden kehittymiseen • Keskeistä huomioida kaikki vuorovaikutuksen eri tasot • Kasvattajien keskinäinen vuorovaikutus • Kasvattajien ja lasten välinen vuorovaikutus • Lasten keskinäinen vuorovaikutus

15. YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTYMINEN JA LASTEN KESKINÄISTEN VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN OHJAAMINEN • Huomio lasten keskinäisten ystävyys- ja vuorovaikutussuhteiden ohjaamiseen ja edistämiseen! (Kyrönlampi-Kylmänen 2007) • Lasten kokemat ilon hetket päiväkodissa liittyvät ennen kaikkea leikkeihin itselleen mieleisten kavereiden kanssa. • Lapset aloittavat itselleen sopivan leikkikaverin etsimisen heti toimintakauden alussa ja kokeilevat yhteistä leikkiä lukuisten kavereiden kanssa (Koivula 2010) • Ystävyyssuhteet ovat leikin ja toiminnan onnistumisen kannalta merkityksellisiä • Vastavuoroinen työskentely • Kompromissien tekeminen • Ristiriitojen ratkaiseminen • Toimintaan ja leikkeihin sitoutuminen • Viihtyminen päivähoidossa

16. LEIKKI • Leikillä keskeinen merkitys varhaiskasvatuksen tärkeänä toimintamuotona kiistaton (esim. Vasu) • Leikin keskeisyys lapsen arjen myönteisten kokemusten ja hyvinvoinnin edistäjänä nousee esiin lähes jokaisessa julkaisumme tutkimuksessa • Lapsilla on torjunnan, yksinäisyyden, syrjään vetäytyneisyyden ja kiusatuksi tulemisen kokemuksia kun lapsi jää leikin ja/tai vertaisryhmän ulkopuolelle (Raittila) • Leikin kautta mm. • Rakennetaan ystävyyssuhteita • Opetellaan vastavuoroisuutta, kompromissien tekoa ja ristiriitojen ratkaisua • Käsitellään ja opetellaan ymmärtämään nähtyä, kuultua ja koettua maailmaa ympäriltä • Harjoitellaan kielellisiä, motorisia, sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja • Iloitaan, nautitaan ja lumoudutaan!

17. LEIKKI • Leikki tapahtuu pääosin yhteisessä (yhteisöllisessä) toiminnassa, jossa lasten keskinäisten vuorovaikutussuhteiden ja leikin epäsuora ja suora ohjaaminen on kasvattajan tehtävä • Kasvattajien keskeisiä kysymyksiä voisivat olla: • Vastaavatko tarjolla olevat tilat, materiaalit ja välineet juuri tämän lapsiryhmän lasten leikin ajankohtaisia mielenkiinnonkohteita ja tarpeita? • Miten kasvattajat rikastuttavat, ohjaavat ja havainnoivat leikkiä? Kuinka paljon kasvattajat leikkivät lasten kanssa sisällä/ulkona? • Onko isommilla lapsilla riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kuvitteellisten omaehtoisten leikkien suunnitteluun ja toteuttamiseen? • Onko lapsilla mahdollisuus leikkirauhaan ja –aikaan sekä oman leikkipaikan rakentamiseen ja rajaamiseen? • Onko jokaisella lapsella madollisuus yhteisten leikkien tuomaan iloon ja innostukseen? • Kuinka usein ja miltä perustalta lasten leikkiympäristöä arvioidaan ja uudistetaan?

18. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • Lapsi on liikkuva, leikkivä, tutkiva ja eri taiteen keinoin itseään ilmaiseva (Vasu 2005) => Näiden elementtien huomioiminen varhaiskasvatusympäristön huomioimisessa tärkeää! • Varhaiskasvatusympäristö muodostuu toisiinsa kytköksissä olevista tekijöistä: psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset tekijät (Vasu) • Ympäristön toimivuus ja lapsen tarpeisiin vastaavuus perustuu jatkuvaan havainnointiin, arviointiin ja muokkaamiseen • Jokainen ympäristön käyttäjä määrittelee sitä omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan omien kokemusten, käsitysten, tunteiden kautta • Hyvän varhaiskasvatusympäristön luominen ei onnistu ilman lapsia! (Raittila: Lapset oman ympäristönsä tuottajina, kuvaajina, tulkitsijoina, suunnittelijoina ja muokkajina)

19. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • Varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen miten lapset itse tulkitsevat ja määrittävät omaa ympäristöään ja sen tarjoamia toimintamahdollisuuksia • Vastaavatko aikuisten käsitykset (henkilökohtaiset/kulttuuriset) hyvästä ympäristöstä lainkaan lasten käsitystä? • Lasten aito osallistaminen oman ympäristönsä suunnitteluun edellyttää kasvattajilta valmiutta omien vakiintuneiden käsitysten kyseenalaistamiseen • Millainen on lapsilähtöinen varhaiskasvatusympäristö? • Kasvattajien uteliaisuus ja kiinnostus lapsiin yksilönä ja ryhmänä, lasten ajatusmalleihin ja oppimiseen sekä lasten aktiiviseen toimijuuteen omassa ympäristössään. • Lasten tulee antaa havaita, kysyä, ihmetellä, tutkia, toimia ja oppia!

20. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • Neljäs varhaiskasvatuksen ympäristötekijä: Vasupohjaista varhaiskasvatusympäristön käsitettä yhteen kokoava ”määrite” PEDAGOGINEN VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ • Tarkoittaa niitä kasvatuksellisia perusteita ja ratkaisuja, joiden pohjalta psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö suunnitellaan ja toteutetaan • Kaikkien pedagogiseen varhaiskasvatusympäristöön liittyvien ratkaisujen yhdistävänä tekijänä tulisi olla tavoite jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisestä • Konkreettisesti se tarkoittaa henkilöstön pedagogista työorientaatiota kaikissa lapsen arjen ja vuorovaikutuksen sekä varhaiskasvatusympäristön rakentamiseen liittyvissä ratkaisuissa ja kysymyksissä

21. PEDAGOGINEN VK-YMPÄRISTÖ - PEDAGOGINEN VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ FYYSINEN VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ PSYYKKINEN VARHAISKASVA-TUSYMPÄRISTÖ SOSIAALINEN VARHAISKASVATUS-YMPÄRISTÖ

22. PEDAGOGINEN VK-YMPÄRISTÖ - PEDAGOGINEN VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Tavoitteena lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen FYYSINEN VARHAIS-KASVATUS YMPÄRISTÖ PEDAGOGINEN TYÖORIEN-TAATIO lapsen arjen ja vuorovaikutuksen sekä varhaiskasvatus-ympäristön rakentamiseen liittyvissä ratkaisuissa ja kysymyksissä KASVATUK-SELLISET PERUSTEET JA RATKAISUT toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa PSYYKKINEN SOSIAALINEN

23. PEDAGOGINEN VK-YMPÄRISTÖ Pedagogisin perustein ratkaistavia varhaiskasvatusympäristöön liittyviä kysymyksiä voisivat olla esimerkiksi: • Miten edistämme toimivien vuorovaikutussuhteiden syntymistä kaikilla eri tasoilla siten, että vuorovaikutussuhteet edistävät jokaisen lapsen oppimista ja hyvinvointia? • Miten suunnittelemme, toteutamme, arvioimme ja muokkaamme fyysistä ympäristöä siten, että se tarjoaa jokaiselle lapselle mahdollisuuksia oppimiseen ja lapsen hyvinvointia edistävään toimintaan? • Minkälaiset rakenteelliset ja toiminnalliset raamit luomme, jotta mahdollistaisimme lasten aloitteista nousevien oppimisprosessien ja oppimisen ilon toteutumisen?

24. LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA • Lapsen arki erilainen kuin aikuisen arki! • Lasten oman kulttuurin ymmärtäminen • Lapsilta saatavan tiedon arvostaminen ja sen käyttäminen kehittämisessä • Aikuisen aito läsnäolo vuorovaikutustilanteissa => SATSAA ja TUHLAA VAROJA: Aktiivista kuuntelua, juttelua, sylittelyä, kosketusta, ”merkitseviä katseita”, lasten osallisuutta…! • Lapsen arjesta parempi: vanhempien ja sisarusten muistelu! - Lapsi tarvitsee kasvattajan tukea vertaisryhmätoiminnan rakentumiseen! • Lapselle tärkeää asioiden ja tapahtumien ennakoitavuus, tuttuus, kiireetön arki ja omassa tahdissa leikkiminen! • Turvallinen, hyväksyvä, avoin, lämminhenkinen ilmapiiri!

25. LAPSEN ARKI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA – SEMINAARI Aika 30.11.2011 klo 8.45-15.45 Paikka Suomen Liikemiesliiton kauppaopisto (SLK-talo), Auditorio, Rautatieläisenkatu 5, 00520 Helsinki Ohjelma, luennoitsijoiden esittely, ilmoittautuminen + JULKAISUMME TILAUS osoitteesta www.ediva.fi Lisätietoja • Sanna Parrila, 040-5043678, sanna.parrila@ediva.fi • Kirsi Alila, 050-4032827, kirsi.alila@ediva.fi

26. KIITOS! MUKAVAA SYKSYÄ JATKOA KAIKILLE! Koulutus, konsultaatio, tutkimus, kehittäminen, arviointi… Kirsi AlilaSanna Parrila kirsi.alila@ediva.fisanna.parrila@ediva.fi 050 - 403 2827 040 - 504 3678