Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnalliset kehittämissuositukset Esa Nordling PsT,kehittämispäällikkö Terveyden ja hy

1. Kuntouttavan palveluasumisen valtakunnalliset kehittämissuositukset Esa Nordling PsT,kehittämispäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi keväällä 2007 mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita koskevan kehittämissuosituksen. Kehittämissuosituksen tarkoituksena on parantaa mielenterveyskuntoutujien asumisen ja kuntouttavien palvelujen laatua. Suositus koskee sekä julkisia että yksityisiä palveluja.

3. Mielenterveyskuntoutujien asumista ja palvelujen kokonaisuutta koskevien suositusten lähtökohdat ja tavoitteet ovat seuraavat (sivu 18): • Hyvin hoidetut mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut parantavat kuntoutujien elämänlaatua ja vähentävät erikoissairaanhoidon kustannuksia. • Ensisijaisena tavoitteena on turvata asumisen pysyvyys asiakkaan omassa kodissa. Paluu omaan kotiin varmistetaan myös hoitojaksojen jälkeen. • Pitkäaikaisessa asumisessa asumisen laadun on vastattava yleisiä asumisen standardeja. • Riittävät ja tarkoituksenmukaiset palvelut turvataan sekä omassa asunnossa että asumispalveluyksiköissä asuville.

4. Palvelut järjestetään suunnitelmallisesti eri toimijoiden yhteistyönä. Tätä aihetta koskevat suositukset ovat • Varmistetaan asumispalveluiden ja kuntouttavien palveluiden riittävyys ja vastaavuus tarpeisiin nähden. • Mielenterveyskeskukset ja psykiatrian poliklinikat osallistuvat mielenterveyskuntoutujien psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen suunnitteluun, järjestämiseen ja toteuttamiseen. • Kunnat ja kuntayhtymät sopivat yhdessä eri yhteistyötahojen kanssa sitä, miten yhteistyökysymykset järjestetään eri organisaatioiden kesken. • Kunta nimeää kuntoutujan palvelukokonaisuudesta vastaavan sosiaalityöntekijän.

5. (1. suositus) Kuntoutujan palveluiden tarve arvioidaan yksilöllisesti ja hänen tarvitsemansa palvelukokonaisuus kirjataan hänen kanssaan yhteisymmärryksessä laadittavaan kuntoutussuunnitelmaan. Suunnitelma tehdään yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen kanssa huomioiden mahdolliset aiemmat hoitosuunnitelmat. Sosiaalityöntekijä osallistuu suunnitelman laatimiseen jo sairaalasta kotiuttamisvaiheessa. Palveluista tehdään tarvittavat päätökset ennen potilaan kotiuttamista. Sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja auttaa tarpeen mukaan kuntoutujaa tämän tarvitsemien palveluiden ja etuuksien hakemisessa ja ohjaa kuntoutujaa eri palveluiden piiriin. Kuntoutussuunnitelmaa tarkennetaan tarvittaessa kotiuttamisen jälkeen yhteistyössä palvelutuottajien kanssa ja tarkistetaan tarpeen mukaan, vähintään kerran vuodessa.

6. 2. Asumispalveluihin liitetään kuntouttavat palvelut. Tätä aihetta koskevat suositukset ovat: Palvelukokonaisuuteen kuuluva toiminta on kuntoutujalähtöistä ja joustavaa. Huolehditaan kuntoutujien sijoittumisesta kuntoutumisen kannalta tarkoituksenmukaisimpaan asumismuotoon ja palveluiden käyttöön. Turvataan myös omassa kodissa asuville kuntoutujille riittävien asumista tukevien palveluiden ohella mahdollisuus osallistua kuntouttaviin palveluihin. Vaikeasti toimintarajoitteisten kuntoutujien olemassa oleva toimintakyky pyritään säilyttämään. Heidän mahdollisuuksiaan laadukkaaseen elämään edistetään tarpeenmukaisilla palveluilla ja yksityisyyden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden tarjoavalla asuinympäristöllä.

7. (2. suositus) Kuntoutujia aktivoidaan osallistumaan ympäröivään yhteiskuntaan. Heidän sosiaalisten verkostojensa säilymistä ja laajenemista tuetaan. Kuntoutujille tarjotaan mahdollisuus osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, vammaisten henkilöiden työtoimintaan taikka päivätoimintaan edellytystensä mukaan. Työelämään siirtymismahdollisuuksia (klubitalo-toiminta, tuettu työllistyminen, siirtymätyöpaikat ja sosiaaliset yritykset) hyödynnetään kuntoutuksessa.

8. (2. suositus) Kuntoutujaa ohjataan ja tuetaan opiskelemaan esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa, kansanopistoissa, aikuiskoulutuskeskuksissa, kansan- ja työväenopistoissa sekä oppisopimusteitse. Avustetaan kuntouttajaa selkiyttämään koulutusta ja työelämää koskevia henkilökohtaisia jatkosuunnitelmiaan ja tuetaan hänen työhön sijoittumistaan. Lisätään ja kehitetään hyviksi havaittuja, kuntoutujalähtöisiä kuntoutusmuotoja. Näitä ovat muun muassa arkista selviytymistä tukevat toimintamuodot, psykoterapeuttiset hoidot, ryhmä- ja kurssimuotoinen kuntoutus ja koulutus sekä perheiden tukeminen ja vertaistuki.

9. (2. suositus) Kuntoutustoimintaa rikastetaan tarvittaessa erityistyöntekijöiden (esimerkiksi toimintaterapeutin) palveluilla. Asumisyksikön toimintatavat ja verkostoituminen määritellään mahdollisimman monipuolisiksi jo yksikön suunnitteluvaiheessa. Kunnassa käynnistetään joustavia ja monipuolisia palveluja ja tuetaan uusien kuntoutusmenetelmien ja toimintamallien kehittymistä kokeilu- ja kehittämishankkeissa.

10. 3. Laadukkaalla asumisella edistetään kuntoutumista. Tätä koskevat suositukset ovat seuraavat: Asumispalveluyksiköt ovat kodinomaisia ja soveltuvat myös pitkäaikaiseen asumiseen. Jokaisen kuntoutujan käytössä on oma, vähintään 15 m² kokoinen huone. Kuntoutujan toivomuksesta huone voidaan jakaa kahden kuntoutujan, esimerkiksi pariskunnan kesken. Vain poikkeustapauksissa samaan huoneeseen sijoitetaan useampia asukkaita. Kahden hengen huoneen tulisi olla vähintään 30 m² kokoinen. Saniteetti- ja keittotilat ovat huonekohtaiset tai yhteisöllisyyteen perustuvan kuntoutusajattelun mukaisesti yhteiset. Aina tulee kuitenkin varmistaa riittävä yksityisyys.

11. 3. suositus Rakennettaessa uusia asumispalveluyksiköitä kuntoutujan huoneen koko on vähintään 20m². Sen lisäksi yhteistä keittiö-, ruokailu-, oleskelu- ja sauna- sekä kodinhoitotilaa on siten, että asukasta kohden ryhmäkodin pinta-ala on noin 40m². Uusissa peruskorjatuissa asumispalveluyksiköissä jokaisessa huoneessa on oma WC, suihku ja keittomahdollisuus. Esteettömyys ja toimivuus huomioidaan uusien tilojen suunnittelussa ja vanhojen korjauksessa. Esteettömyydellä mahdollistetaan tilojen joustava käyttö ja muunneltavuus. Asunnoissa huomioidaan myös hyvä äänieristys osana kuntoutujan yksityisyyttä ja viihtyvyyttä. Asumispalveluyksiköihin asennetaan huoneistokohtainen automaattinen sammutusjärjestelmä.

12. (3. suositus) Asumispalveluyksikön sijoituspaikan valinnassa otetaan huomioon kuntoutujien päivittäisten palvelujen, kuten terveydenhuolto-, kauppa-, kulttuuri- ja liikennepalvelujen tarve. Samoin huomioidaan kuntoutujien tarve olla yhteydessä luontoon ja tarve kokea olla hyväksytty osa naapurustoa ja asuinaluetta. Vältetään asumispalveluyksiköiden sijoittamista taaja-alueiden ulkopuolelle. Asuminen järjestetään mahdollisimman lähellä kuntoutujan lähipiiriä. Kotikunnan ulkopuolelle siirtyminen perustuu ensisijaisesti kuntoutujan omaan toivomukseen, ja tällöin määritellään selkeästi, miten kuntoutujan tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Kunnat seuraavat kaikkien sijoittamiensa asiakkaiden kuntoutumista.

13. (3.suositus) Laadukkaan asumisen kriteerit ovat erilaisilla asiakasryhmillä yhtäläiset. Asuntoon liittyvät tarpeet poikkeavat hyvin vähän muun väestön tarpeista. Samaan asumispalveluyksikköön mielenterveyskuntoutujien kanssa ei kuitenkaan tulisi sijoittaa hyvin erilaisia asiakkaita, kuten dementoituneita vanhuksia ja kehitysvammaisia. Jos asiakaskunta on hyvin moninaista, henkilöstön voi olla vaikea ottaa huomioon eri asiakasryhmien erityistarpeita palveluja järjestettäessä.

14. 4. Henkilöstön määrä ja osaaminen määräytyvät kuntoutujien tarpeiden mukaan. Tähän pitää vastata seuraavien suositusten avulla: Asumispalveluyksiköissä on riittävästi pätevää moniammatillista, mielenterveystyöhön ja kuntoutukseen perehtynyttä henkilöstöä. Yksiköiden henkilöstömitoituksessa otetaan huomioon kuntoutujien tarve saada ammattihenkilöiden tukea myös iltaisin ja viikonloppuisin. Avuntarve yöaikana arvioidaan erikseen. Mielenterveyskuntoutujilla voi esiintyä myös päihteiden ongelmakäyttöä. Sen vuoksi asumispalveluyksikössä tulisi olla myös sellaista henkilökuntaa, jolla on riittävä ammattitaito päihteiden käyttäjien kohtaamiseen.

15. (4.suositus) Yksikön johtajan suositeltava korkeakoulututkinto on sosiaali- tai terveysalan tutkinto, johon sisältyy mielenterveysalalle suuntaavia opintoja (esimerkiksi sosionomi AMK tai sairaanhoitaja). Kuntoutuksessa hyödynnetään vertaistukea ammatillisen koulutuksen saaneen henkilöstön ohella. Henkilöstön määrää, ammattirakennetta, osaamisen tasoa ja jaksamista seurataan ja arvioidaan jatkuvasti kuntoutujien tarpeiden ja yksikön toiminnallisen kokonaisuuden mukaan. Henkilöstö saa tukea yksikön esimieheltä sekä työnohjausta ja täydennyskoulutusta säännöllisesti. Henkilöstöllä on myös mahdollisuus vertaisarviointiin.

16. 5. Palvelujen arviointia ja valvontaa kehitetään. Aihetta koskevat suositukset ovat seuraavat: Osana mielenterveystyön kokonaissuunnitelmaa kuntiin luodaan sovitulla aikataululla asumispalveluiden arviointijärjestelmä. Siihen sisältyy päätös asioista, joita seuranta koskee, sekä sopimus seurannan menettelyistä, raportoinnista ja hyödyntämisestä laadun parantamiseksi. Palveluita, toimintatapoja ja hoitokäytäntöjä sekä toiminnan edellytyksiä arvioidaan järjestelmällisesti. Kunnat ja kuntayhtymät sopivat eri yhteistyötahojen kanssa siitä, miltä osin kukin taho huolehtii toiminnan sisällön ja laadun varmistamisesta.

17. (5.suositus) Lisäksi jokaisella asumispalveluyksiköllä on oma laadunhallintajärjestelmänsä, jolla asumisen ja palvelujen laatutasoa seurataan säännöllisesti ja dokumentoidaan seuranta-asiakirjoihin. Asiakaspalautetta kerätään säännöllisesti eri menetelmin ja sitä hyödynnetään systemaattisesti kuntoutuksen sisällön ja laadun arvioinnissa sekä palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Kuntoutujat, omaiset ja moniammatilliset tiimit arvioivat yhdessä kuntoutusta ja sen kuntoutujalähtöisyyttä määräajoin.

18. Tutkimuksen toteutus • Tutkimuskysymyksiä • Miten hyvin asumispalvelut vastaavat annettuja kehittämissuosituksia? • Miten mielenterveyskuntoutujien ja päihdekuntoutujien asumispalvelut eroavat toisistaan? • Miten asumispalveluita tulisi yksikössä kehittää?

19. Toteutus: Pohjanmaa-hanke lähetti kyselyn 73 asumispalveluyksikköön huhtikuussa 2007 • Vastauksia saatiin 46 (63 %) • vastanneista oli mielenterveysyksiköitä 29, päihdeyksiköitä 8, sekayksiköitä, joissa asui sekä mielenterveys- että päihdekuntoutujia 7 ja vanhusyksiköitä 2

20. Kriteerit kehittämissuositusten toteutumiselle 1. Palvelut järjestetään suunnitelmallisesti eri toimijoiden yhteistyönä (0-4 pist.) a) kuntoutujan kuuleminen: kyllä / ei (0-2 pist.) b) mitkä tahot ovat mukana kuntoutussuunnitelman tekemisessä: asukas, työntekijä, omainen (0-1 pist.) c) miten yhteistyö on järjestetty omaisten, viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa (0-1 pist.)

21. 2. Asumispalveluihin liitetään kuntouttavat palvelut (0- 4 pist.) • Onko kuntoutujilla mahdollisuus osallistua yksikön ulkopuolisiin toimintoihin (0-1 pist.) • Onko päiväohjelmassa kuntouttava sisältö (0-1 pist.) • Kuvataanko toiminta-ajatuksessa toiminta kuntouttavaksi (0-2 pist)

22. 3. Laadukkaalla asumisella edistetään kuntoutumista (0- 4 pist.) a) Onko huoneen varustetaso normin mukainen: oma huone, WC ja suihku (0-2 pist.) b) Onko paloturvallisuus riittävä (0-1 pist.) c) Onko avun tarve järjestetty yön aikana (0-1 pist.)

23. 4. Henkilöstön määrä ja osaaminen määräytyvät kuntoutujan tarpeiden mukaan (0-4 pist.) • Täyttyykö normi henkilöstön määrän suhteen (0-1 pist.) • Onko henkilöstön koulutustausta riittävä (0-1 pist.) • Onko yksikössä yksikkö- ja henkilökohtainen koulutussuunnitelma (0-1 pist.) • Onko työnohjaus järjestetty (0-1 pist.)

24. 5. Palveluiden arviointia ja valvontaa kehitetään (0-4 pist.) • Miten kuntoutumisen edistymistä arvioidaan (0-1 pist.) • Kerätäänkö palautetta kuntoutujilta, omaisilta, henkilökunnalta ja hoitavalta taholta ja miten palautetta käsitellään (0-2 pist.) • Onko yksikössä meneillään kehittämistoimia (0-1 pist.)

25. Keskeisiä tuloksia • Palvelut järjestettiin suunnitelmallisesti eri toimijoiden yhteistyönä parhaiten päihdeyksiköissä (ka. = 2,6): kuntoutujia kuultiin yleensä kaikissa yksiköissä, mutta yhteistyö esim. kuntoutussuunnitelmia tehtäessä yksikön ulkopuolisten tahojen kanssa toteutui erittäin harvoin • Asumispalveluihin liitettävät kuntouttavat palvelut toteutuivat selvästi parhaiten mielenterveysyksiköissä (ka.= 3,0) ja selvästi heikoimmin sekayksiköissä (ka.=2,3)  sekayksiköissä suurimmat puutteet olivat päiväohjelman kuntouttavassa sisällössä

26. 3.Laadukkaalla asumisella kuntoutumista edistettiin parhaiten päihdeyksiköissä (ka = 2,5); selvästi ongelmallisin tilanne oli sekayksiköissä (ka. = 1,9) • erityisen suuria puutteita oli kautta linjan paloturvallisuudessa ja yöllisen avun tarjoamisessa 4. Henkilöstön määrä ja osaaminen suhteessa kuntoutujien tarpeisiin toteutui selvästi parhaiten mielenterveysyksiköissä (ka. = 2,7); tilanne oli heikko sekä päihdeyksiköissä että sekayksiköissä (ka.= 1,9)  näissä suurimmat puutteet olivat koulutussuunnitelmissa ja työnohjauksen järjestämisessä

27. 5. Palveluiden arvioinnin ja valvonnan suhteen puutteet olivat erittäin merkittäviä kautta linjan; keskiarvot jäivät kaikkien osalta alle 1,0 • kuntoutumisen edistymistä saatettiin vielä arvioida, mutta palautetta koottiin ja käsiteltiin systemaattisesti vain kahdessa yksikössä ja vain yhdessä yksikössä tehtiin kehittämistyötä 6. Summapistemäärien keskiarvojen vertailussa parhaiten kehittämissuositukset toteutuivat mielenterveysyksiköissä (ka.= 11,1), sen jälkeen päihdeyksiköissä (ka.=10,3) ja heikoimmin sekayksiköissä (ka. =9,3)

28. Luokitus kokonaispistemärän perusteella: Hyvä asumisen laatu (15 pist. tai yli) 2 ( 4,3 %) Kohtalainen laatu (13-14 pist.) 11 (23,9 %) Välttävä laatu (10-12 pist.) 17 (37,0 %) Huono asumisen laatu (alle 10 pist.) 16 (34,8 %)

29. Yksiköiden vahvuudet (itsearvio) • Kaikissa yksikkötyypeissä painottui henkilökunta- ja osaamisen näkökulma (yli 40 %): ”henkilökunta on kokenutta”, ”meillä on dynaaminen ja ammattitaitoinen työryhmä”, ”henkilökunta on moniammatillista”. • Seuraavaksi yleisimmin esiin tuotiin asukkaiden kohteluun ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät asiat (n. 25 %): ”yhteisö on kodinomainen”, ”meillä on avoin ilmapiiri”, ”asiakkaita kohdellaan hyvin ja niin, että heillä on turvallinen olla”, ”asiakkaita kohdellaan tasa-arvoisesti”, meillä tehdään kuntoutussuunnitelma, jonka tavoitteet on todella laadittu asiakkaan omista lähtökohdista”.

30. - Muut vahvuudet liittyivät mm. toiminnan struktuuriin, yhteistoimintaan, organisaatioon, resursseihin, kehittämiseen ja sijaintiin

31. Yksiköiden heikkoudet (itsearvio) • myös heikkouksien osalta henkilökuntanäkökulma painottui (n. 40: %): ”henkilökunta toimii joskus jaksamisensa rajoilla”, ”sijaisia vaikea saada”, ”työntekijät vaihtuvat usein”, ”yksintyöskentely”, ”työntekijöiden motivaation ylläpito on joskus vaikeaa”, ”rutinoituminen”. • Myös resurssit nähtiin heikkoutena muissa paitsi päihdeyksiköissä (15 %): ”henkilökuntaa on liian vähän”, ”minimi miehitys, jolloin henkilökuntaa ei liikene ylimääräisiin juttuihin”

32. Muita heikkouksia olivat mm. asiakaslähtöisyyden puute, tilakysymykset, sijainti, työilmapiiri, osaamisen puutteet ja tulevaisuuden näkymät - heikkouksia tuotiin esiin yli 40 % vähemmän kuin vahvuuksia

33. Yksiköiden mahdollisuudet (itsearvio) • asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen ja toimintaan liittyvät asiat mainittiin useimmin mahdollisuuksina (yli 30 %): ”pystymme tarjoamaan kuntoutujille vaihtoehtoja”, ”mahdollisuuksia löytyy, mutta niiden hyödyntäminen riippuu asukkaan omasta aktiivisuudesta”, ”aktiviteettejä löytyy”, ”virkistystoimintaa järjestetään toiveiden mukaan”, ”mahdollisuus kuntouttavaan toimintaan”. • yksikön sijaintiin liittyvät tekijät nähtiin myös yleisesti mahdollisuuksina (n. 22 %): ”kaupunkiin ja kauppoihin lyhyt matka”, ”lähellä on paljon palveluita”, ”hyvät ulkoilumahdollisuudet”, ”kirkko on lähellä”, ”luonto on lähellä”.

34. Muita mahdollisuuksia olivat mm. kehittämistyö, yhteistyö, tilojen hyödyntäminen, kilpailukyky, palveluiden tarjoaminen ja ympäristön suotuisat asenteet • Kolme vastaajaa (6,5 %) ei nähnyt minkäänlaisia toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia

35. Uhkaavat tekijät (itsearvio) • Ylivoimaisesti suurimpina uhkana nähtiin kuntatalous ja kilpailu (lähes 50 %): ”kuntien perusturvan varat ovat niukat”, ”kilpailu on kovaa”, ”kunnan talouspolitiikka”, ”kilpailutus”, ”kuntarahoituksen ainainen epävarmuus”, ”liikaa palvelukoteja tulevaisuudessa”, ”kunnan jatkuva säästäminen”, ”suuret valtakunnalliset yrittäjät”. • Muita uhkatekijöitä olivat mm. työvoimapula, palveluiden laatuvaatimukset, asukkaiden riittämättömyys, asenteet, tulevaisuuden epävarmuus ja lainsäädäntö

36. Kehittämiskohteet Useimmin kehittämistarpeet liittyivät henkilökuntaan tai asiakkaisiin (n. kolmasosa):”työergonomiaa tulisi aina miettiä työssä jaksamisen kannalta”, ”työajat kohdalleen”, ”työaikojen muuttaminen kahteen vuoroon”, ”henkilökuntapalaverit”, henkilökunnan perehdytyskansio kuntoon”, ”ammatillisen henkilökunnan palkkaaminen”, ”toiminnan kehittäminen asiakkaiden tarpeista lähtien”, ”toiminnan arviointi asiakaspalautteen kautta”, ”omaan asuntoon muuttavan kuntoutujan siirtymävaiheen kehittäminen toimivaksi”, kuntoutujayhteisön vastuullisuudenkehittäminen”, ”kiinnitetään huomiota hygieniaan, ravitsemukseen ja liikuntaan enemmän”.

37. Tiloja haluttiin paremmiksi (n. 10 %):”pitäisi saada toiminnallisia tiloja, kuten puuverstas sekä puntti- ja liikuntasali”, ”tilojen remontointi”. • Jotkut toivat esille jatkuvan kokonaisvaltaisen kehittämistyön tärkeyden (vajaa 10 %): ”kehitetään aina tarpeen mukaan”, ”kehittämistyötä pitää tehdä jatkuvasti”, ”aina on kehitettävää”, kehittämistarpeita on paljon”. • Samoin osaamista haluttiin kehittää (vajaa 10 %): ”koulutus on aina tarpeen”, erityisosaamista pitää kehittää”, ”työnohjausta pitää saada”.

38. Markkinointiin, toiminnan kehittämiseen ja yhteistyöhön viitattiin joissakin vastauksissa:”palveluasunnoista pitäisi tehdä esittelykansio”, ”hyvä markkinointi”, ”kuntoutusmenetelmiä ja keinoja pitää kehittää”, ”toiminnan monipuolistaminen”, ”yhteistyön kehittäminen asiakkaan hoidosta vastaavan tahon kanssa esimerkiksi kuntoutussuunnitelman teon yhteydessä”, ”yhteistyömuotojen kehittäminen kuntoutujien verkostojen kanssa”.

39. Mitä tuloksista voi päätellä? • Kehittämissuositusten mukaisen toiminnan arviointia varten pitää kehittää edelleen mittaria • 2. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita koskeva kehittämissuositus annettiin vuoden 2007 keväällä. Tämän tutkimuksen aineisto koottiin välittömästi suositusten julkaisun jälkeen. Tämän vuoksi ei voida olettaa, että suosituksilla aineistonkeruuvaiheessa olisi ollut vielä ohjaavaa vaikutusta.

40. 3. Johtopäätösten tekeminen suositusten toteutumisesta vaatii tutkimuksen toistamisen muutaman vuoden kuluttua 4. Parhaiten toteutui suositus, joka edellyttää, että asumispalveluihin liitetään kuntouttavia palveluita. Lähes kaikki asumisyksiköt kuvasivat toiminta-ajatuksensa kuntouttavaksi, mutta näistä osassa päiväohjelmaan ei sisältynyt mitään kuntouttavaa. Sanat ja teot eivät asumispalveluissakaan aina kohtaa.

41. 5. Henkilöstön määrä tai koulutustausta olivat pääosin riittävät. Sen sijaan työntekijä- ja yksikkökohtaisissa koulutussuunnitelmissa oli suuria puutteita. Työntekijöiden ammatillista osaamista kehitetään koulutuksen avulla ilmeisesti sen mukaan, mitä koulutuksia kulloinkin on tarjolla ilman tavoitteellista suunnitelmaa. 6. Palveluiden järjestäminen suunnitelmallisesti eri toimijoiden yhteistyönä toteutuu korkeintaan tyydyttävästi.Myönteistä oli se, että omaiset olivat aika usein laatimassa kuntoutussuunnitelmaa. Sen sijaan kunnan sosiaali- ja terveystoimi olivat harvoin mukana, vaikka ovatkin yleensä asumispalveluiden maksajina.

42. 7. Asumisen yksityisyyteen ja turvallisuustekijöihin tulee tuloksen mukaan tulevaisuudessa kiinnittää suurta huomiota. 8. Palveluiden arviointia ja valvontaa koskeva kehittämissuositus toteutuu huonosti. Suuri epäkohta tulosten perusteella on se, että palautteet ohjaavat kehittämistoimintaa erittäin harvoin. Kuntoutujat olivat harvoin mukana palautteiden käsittelyssä, vielä harvemmin omaiset tai asukaan hoidosta vastaava taho.

43. 9. Tuloksen mukaan asumisen laatu on huono kolmasosassa yksiköistä. Tulos vastaa lähes täysin Salon ja Kallisen (2007) tuloksia, joiden mukaan asumislaadultaan keskimääräistä heikompia ja heikkoja yksiköitä oli 34 %. Mielenterveyskuntoutujien asumisen laatu on keskimäärin tyydyttävällä tasolla. Tätä ei voida pitää riittävänä asumisen laatuna etenkään, kun suurin osa kuntoutujista asuu yksikössään monia vuosia.

44. 10. On keskusteltava siitä, minkälaista asiantuntija-apua yksiköt tarvitsevat palvelutoimintansa laadun kehittämiseen. Tämän perusteella asiantuntija-apua on järjestettävä Pohjanmaa-hankkeen tai syksyllä 2009 käynnistyneiden alueellisten KASTE-hankkeiden kautta. 11. Koska mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa on suuria puutteita, on kehittämistyöhön varauduttava usean vuoden aikaperspektiivillä.

45. Maslowin tarvehierarkkia Itsensä toteuttaminen Arvostus Liityntä Turvallisuus Fysiologiset tarpeet

46. Psyykkinen turvallisuus: Liittyy mielenterveyskuntoutujan psyykkisen sairauden tilaan ja sen seurauksiin Sosiaalinen turvallisuus: Liittyy mielenterveyskuntoutujan sosiaalisiin suhteisiin ja niissä ilmeneviin reaktioihin

47. Psyykkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä • elämän ennustettavuus • tunne elämän hallittavuudesta • mahdollisuus autonomian ja riippuvuussuhteiden säätelyyn • kognitiiviset tulkinnat • sosiaaliset verkostot • tunne sosiaalisen tuen saatavuudesta • yhteisöllisyyden kokemus

48. Elämän ennustettavuus • kysymys on muutosten stressiä lisäävästä vaikutuksesta • mielenterveyskuntoutujat (erityisesti skitsofreniaa sairastavat) sietävät muutoksia muita huonommin • muutostilanteissa epävarmuus ja turvattomuuden kokemukset ja stressi lisääntyvät, jolloin myös oireet tulevat esille • elämän ja päivärytmin säännöllisyys luovat turvallisuutta

50. Mikä auttaa? • ennalta laaditut toimintaohjeet • henkilökunnan yhtenäinen toimintalinja ja –tapa • kommunikoinnin selkeys ja ymmärrettävyys • selkeät säännöt ja seuraamukset • johdonmukainen sopimuksista kiinnipitäminen • sosiaalisten taitojen opettaminen • selkeä struktuuri ja toimintojen jäsentäminen • päiväjärjestyksen avulla