Hyvät käytännöt Etelä-Pohjanmaalla Priimat-hankkeen tuloksia

1. Hyvät käytännöt Etelä-PohjanmaallaPriimat-hankkeen tuloksia TimoSuutari Priimat - Hyvät käytännöt Etelä-Pohjanmaalla -hankkeen päätösseminaari 13.12.2013

2. Hankkeen lähtökohta ja taustaPriimat – Hyvät hankekäytännöt Etelä-Pohjanmaalla -hankkeessa kartoitettiin eteläpohjalaisten ESR-hankkeiden hyviä käytäntöjä sekä etenkin niitä mekanismeja, joilla hyviä käytäntöjä tunnistetaan, levitetään ja juurrutetaan. Selvityksen aineisto koostuu sekä EU:n rakennerahastojen tietopalvelu-järjestelmästä saatavista hankekuvauksista että hanketoimijoille suunnattujen keskustelevien työpajojen aineistosta. Työpajoihin kutsuttiin sekä päättyneiden että meneillään olevien hankkeiden vastuullisia ja projektipäälliköitä toimintalinjoittain. Kaikkiaan tilaisuuksia järjestettiin yhdeksän. Eri henkilöitä osallistui tilaisuuksiin 52. Selvitystyön lähtökohta ja tarve: ei hankearviointia vaan pyrkimys saavuttaa kokonaiskäsitys ohjelmakauden ESR-hanketoiminnasta maakunnassa.

3. Mitä hyvät käytännöt ovat käytännössä? • Hyvä käytäntö on Kontekstuaalinen, se saa alkunsa jossain (paikallisessa) sovelluskontekstissaja on aikaan ja paikkaan sidottua. • Hyvässä käytännössä on kyseoppimisesta ja toimintatavan levittämisestä. Hyvä käytäntö syntyy ja leviää käytäntöyhteisöissä. • Hyvä käytäntö on luonteeltaan uudistava, parhaimmillaan kyse on sosiaalisista innovaatioista

4. Hanketoiminnan ”rinnakkaistodellisuudet”

5. Hyvä käytäntö ja hankeprosessi • Hanketasolla hyvät käytännöt ovat usein projektin sisältöön ja toteuttamiseen liittyviä uudenlaisia menetelmiä tai tapoja organisoida vuorovaikutusta. • Hankkeessa kehitetty tai hyödynnetty koulutukseen, vuorovaikutuksen edistämiseen tai tiedotukseen liittyviä käytäntöjä (mm. Blueprint-menetelmä, SWOT:in käyttö osaamiskartoituksessa, hankeblogi, kiertävä ohjausryhmä jne.) ”Tuollaista listaa kun katsoo, niin on mahdotonta sanoa, mitä uutta noissa on. Paljon jää sanomatta. Mitään maatamullistavaa ei näissä tuollaisena näyttäisi olevan. Tärkeitä asioita kaikki.”

6. Hyvä käytäntö ja edunsaajat • Projektit eivät aina kykene hahmottamaan kohderyhmän todellisia ja senhetkisiä tarpeita johtuen joko hankeprosessin hitaudesta tai toisinaan projekteja suunnittelevien substanssiosaamisen puutteista. • Edunsaajien keskuudessa hyvät käytännöt on varsin etäinen käsite. ”Jos puhutaan työpajaympäristöstä, niin en mäusko että ne ajattelevat niitä hyvinä käytänteinä. Se on vaan että projekti luo puitteen sille toiminnalle ja ilman projektia sitä ei olisi. Ei ne ajattele sitä sellaisena hyvänä käytäntöjä kuitenkaan.”

7. Hyvä käytäntö ja toteuttajaorganisaatiot • Toteuttajaorganisaatioiden tietotaidon lisääntyminen yleisesti. • Oppilaitosten toiminnan kehittäminen (mm. opetusmateriaalin uudistuminen, opiskelijoiden keskeyttämisriskin pieneneminen) yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vahvistuminen jne. ”Jos hankkeen lopputulemana syntyy sellainen, että tätä toteutetaan ja siihen tarvitaan kaksi–yksi henkilöä, niin siinähän mennään jo heti suolle siinä näinä päivinä. Pitäisi saada ylimääräisiä henkilöresursseja, jotta sitä voisi jatkaa. Siinä mielessä, ainakin meillä, pitäisi hankkeessa luoda uusi toimintamalli. Jota sitten pystyisi jatkamaan ilman uusia resursseja”.

8. Hyvä käytäntö ESR-ohjelmatasolla • Vastaajien varauksellinen suhtautuminen siihen, että hyviä käytäntöjä voitaisiin välittömästi omaksua kansalliseen kehittämispolitiikkaan. • Projektipäälliköiden tai hankkeen vastuullisten rooli kansallisissa verkostoissa. ”Sitten toi kehittämispolitiikan täydentäminen hankkeen näkökulmasta on varsin etäinen juttu. Hankerutiineissa on sitten niin kiinni, että ne laajemmat kuviot jäävät sinne sivulle.” ”Siinä kierroksessa osaksi kansallista toimintaa, niin en mää nyt ainakaan näe, että se suoraan siirtyy sinne. Siinä on väliportaita. Lähdetään yksikön sisältä, siirrytään organisaatioon, siirrytään alueelle, siirrytään ammattikorkeakouluun.”

9. Suuntaviivoja tulevaan ohjelmakauteen valmistautumiselle • Hankkeen ideointi- ja suunnitteluvaiheen tärkeys hyvien käytäntöjen kannalta. • Painoarvoa ja resursseja enemmän toimintamallien levittämiseen ja juurruttamiseen kehittämisen sijaan. • Jo alkuvaiheessa tulisi tunnistaa entistäkin paremmin niitä käytäntöjen verkostoja ja käytäntöyhteisöjä, joihin hanke aihepiiriltään tulee kiinnittymään. • Jaettu ymmärrys hyvistä käytännöistä eri tahojen kesken (esim. aloituspalaverissa, ensimmäisessä ohjausryhmäkokoontumisessa). • Olemassa olevien levittämis-, juurruttamis- ja kehittämistyökalujen käyttö hanketoiminnan apuna (mm. erilaiset valmiit portaalit). • Jatkuvan itsearvioinnin merkitys. Käytäntöjen synnyttämisprosessien ja mallintamisen dokumentaatioon satsaaminen. • Sopiminen jatkomenettelyistä hyvien käytäntöjen levittämisen ja juurruttamisen suhteen hyvissä ajoin ennen hankkeen päättymistä.

10. Kiitoksia! Lisää aiheesta: Länsi-Suomen Helmet -portaalissa http://www.lshelmet.fi/ Julkaisussa Yhteiskuntaa uudistamassa. Hyvät käytännöt eteläpohjalaisessa ESR-hanketoiminnassa (Ruralia-instituutin verkkosivuilta kohdasta Julkaisut) Timo Suutari timo.m.suutari@helsinki.fi 050-4151161