Onko pragmaattinen realismi mahdollista?

1. Onko pragmaattinen realismi mahdollista? Sami Pihlström Käytännöllisen filosofian professori (Jyväskylän yliopisto) Teoreettisen filosofian dosentti (Helsingin yliopisto) Sähköposti: sajopihl@cc.jyu.fi, sami.pihlstrom@helsinki.fi

2. Realismin ongelma • Realismin (ongelman) osa-alueita (vrt. I. Niiniluoto): • Ontologinen realismi: onko olemassa mielestä, kielestä, käsitteistä, havainnoista, teorioista, käytännöistä (jne.) riippumaton todellisuus? (Tai: onko maailma ”sellainen kuin se on” meistä riippumatta?) • Epistemologinen realismi: voidaanko tällaisesta riippumattomasta todellisuudesta saada tietoa? • Semanttinen realismi: voidaanko riippumattomaan todellisuuteen viitata kielessä? Mitä totuus on? • Metodologinen realismi: onko metodeja, joiden avulla riippumatonta todellisuutta koskevaa totuutta voidaan tavoitella tai lähestyä? Mitä on tieteen edistyminen? • Aksiologinen realismi: onko olemassa arvoja? Mikä on tieteellisen tutkimuksen päämäärä (jne.)?

3. Realismin ongelma (jatkoa) • Realismin ongelman kontekstualisointi ”sitoumusalueille” (X): realismi X:n suhteen? • Esim. tieteellinen realismi (ei-havaittavien teoreettisten entiteettien suhteen), matemaattinen realismi (matemaattisten olioiden suhteen), moraalirealismi (moraalisten arvojen ja totuuksien suhteen), teologinen realismi (Jumalan ym. teologisten tai uskonnollisten ”olioiden” ja niitä koskevien totuuksien suhteen), … • On mahdollista kannattaa realismia jo(i)llakin sitoumusalueella (jonkin X:n suhteen) ja antirealismia (esim. instrumentalismia) jollakin toisella. • Realismin ongelman globaalit vs. lokaalit muotoilut: asetetaanko kysymys todellisuuden riippumattomuudesta (vs. riippuvuudesta) yleisesti vai johonkin sitoumusalueeseen kontekstualisoituna?

4. Pragmatismi antirealismina? • Eräiden perinteisten tulkintojen mukaan pragmatismi on antirealistista. • Esim. William James, F.C.S. Schiller, jossain määrin myös John Dewey: ihminen luo totuuden ja todellisuuden, ei ole meistä riippumatonta maailmaa tai sen ”omaa” ontologista ”järjestystä”. Maailma on jonkinlainen vain suhteessa inhimillisiin käytännöllisiin pyrkimyksiin (tms.). Tieteellinen tutkimus ”luo” objektinsa eikä tutki valmiina olemassaolevaa maailmaa. Totuus ei ole realistista korrespondenssia kielen ja maailman välillä vaan uskomusten ”tyydyttävyyttä” inhimillisen toiminnan kontekstissa. … • Pragmatismin klassikoista C.S. Peirce selkeästi realistisempi!

5. Pragmatismi non-/postrealismina? • Eräiden uuspragmatistien (esim. Richard Rorty) mukaan pragmatismi ei ole realismia eikä antirealismia vaan luopuu koko realismin ongelman tarkastelusta (nonrealismia, postrealismia). Realismin ongelma häviää, kun omaksutaan pragmatismi ja (Rortyn pragmatismissa keskeinen) antirepresentationalismi: kielen ja maailman välillä ei ole semanttisia vaan ainoastaan kausaalisia suhteita. • Vrt. Arthur Fine: ”luonnollinen ontologinen asenne” (natural ontological attitude, NOA): hyväksytään tieteen (ja arkikokemuksen) olemassaolo-oletukset sellaisinaan, ilman mitään ”ylimääräistä” filosofista problematisointia tai tulkintaa.

6. Pragmatismi vs. realismi: totuudentekeminen? • Realismi (esim. D.M. Armstrong): totuudentekeminen, totuudentekijät (truthmaking, truthmakers). • Välttämättä: jos propositio p on tosi, maailmassa on jotakin, mikä ”tekee” sen todeksi. Metafysiikan metodi: totuudentekijöiden postuloiminen. • Esim. mansikan punaisuus (se asiaintila, että mansikka on punainen) tekee todeksi proposition, että mansikka on punainen. • Vaikeampia tapauksia: esim. pelkkiä mahdollisuuksia (mansikka voisi olla (olisi voinut olla) sininen) koskevat totuudet. Armstrongin mukaan aktuaalinen maailma riittää tekemään todeksi kaikki tällaiset totuudet.

7. Totuudentekeminen (jatkoa) • Onko pragmatismissa mitään sijaa totuudentekemiselle? • Ei ehkä, jos totuudentekeminen ymmärretään (esim. Armstrongin tavoin) vahvaa realismia edellyttäväksi suhteeksi propositioiden ja niistä riippumattoman todellisuuden välillä. (Armstrong: necessitating, cross-categorial relation.) • Vrt. kuitenkin James, Schiller: ”making of truth”, ”making of reality” – totuudet ”tehdään” (rakennetaan, luodaan, konstruoidaan) inhimillisen kokemuksen ja toiminnan kautta. • Ks. esim. S. Pihlström, ”Truthmaking and Pragmatist Conceptions of Reality and Truth”, Minerva 9 (2005).

8. Totuudentekeminen (jatkoa) • Pragmaattinen tulkinta totuudentekemisestä ja totuudentekijöistä: keskitie realismin ja antirealismin (konstruktivismin) välillä. Maailma, joka tekee totuuksia tosiksi, on aina jo inhimillisesti jäsennetty maailma. • Armstrongin ym. vahvojen realistien spekulaatio kielestä, käsitteellistämisestä (jne.) riippumattomista totuudentekijöistä pragmaattisesti mieletöntä.

9. Metafyysinen vs. pragmaattinen realismi • Hilary Putnam: metafyysisen realismin kritiikki (1970-luvun lopulta). • Putnamin ”vaihtoehto”: sisäinen realismi. (”I should have called it pragmatic realism.”) • Taustavaikuttajia: Kant, Wittgenstein, pragmatistit. • Putnam keskeisimpiä uuspragmatisteja. Kiista Rortyn kanssa: realismia ei tule täysin hylätä.

10. Metafyysinen realismi Maailma koostuu tietyistä mielestä riippumattomista objekteista. Maailma on periaatteessa kuvattavissa ”Jumalan näkökulmasta” täsmälleen yhdellä todella, täydellisellä teorialla (”absolute conception of the world”). Totuus on ei-episteeminen korrespondenssisuhde kielen ja maailman välillä. Pragmaattinen (”sisäinen”) realismi Objektien olemassaolosta voidaan puhua vain suhteessa kuvaukseen, teoriaan, käsitejärjestelmään tms. On useita ”oikeita” ja yhtä hyviä tapoja kuvata maailmaa (ei ole ”Jumalan näkökulmaa”). Totuus on episteeminen käsite, esim. idealisoitua rationaalista hyväksyttävyyttä. Metafyysinen vs. pragmaattinen realismi: Putnam (jatkoa)

11. Putnamin argumentteja • Käsitteellinen relatiivisuus (vs. relativismi): ei ole yhtä oikeaa tapaa käyttää olemassaolon, objektin yms. käsitteitä. • Esim. ”carnapilainen maailma”: kuinka monta objektia? • Kielen viittaaminen maailmaan: ei voida redusoida esim. kausaalisiin, fysikaalisiin suhteisiin. Vrt. Wittgenstein: kielipelit, kielenkäyttö, normatiivisuus. • Metafyysisten realistien vasta-argumentti: Putnamin sisäinen realismi johtaa idealismiin ja/tai relativismiin.

12. Pragmatismi ja idealismi? • Onko idealismisyytös oikeastaan kovinkaan vaarallinen? Tämä riippuu ratkaisevasti siitä, millaista idealismia tarkoitetaan. • Subjektiivinen idealismi (esim. fenomenalismi, solipsismi): maailma riippuvainen subjektiivisesta mielestä, havainnoista jne. • Objektiivinen idealismi (esim. Hegel, maailmanhenki; tavallaan myös Peirce). • Kriittinen, transsendentaalinen idealismi: Kant

13. Pragmatismi ja transsendentaalinen idealismi • ”Transsendentaalinen pragmatismi”: inhimilliset käytännöt toimivat ennakkoehtoina mahdolliselle kokemukselle ja sen kohteille, samaan tapaan kuin Kantin kategoriat (esim. kausaliteetti) ja intuition muodot (aika ja avaruus) toimivat mahdollisen kokemuksen ja sen kohteiden välttämättöminä ennakkoehtoina. • Pragmatismi transsendentaalisena tutkimuksena: tarkastellaan sitä, miten inhimillisesti koettavissa/tiedettävissä/tunnettavissa oleva todellisuus väistämättä jäsentyy käytäntöpitoisten oletusten ja lähtökohtien kautta. • Näin pragmatismi on eräänlaista transsendentaalista idealismia: maailmalla ei käytännöistä riippumatonta, ”omaa” perusrakennetta – me ”rakenteistamme” sitä.

14. Pragmatismi ja transsendentaalinen idealismi (jatkoa) • Vrt. Kant: transsendentaalinen idealismi ja empiirinen realismi yhteensopivia. • Transsendentaalinen idealismi tekee empiirisen realismin mahdolliseksi väistäen sekä skeptisismin että dogmatismin (joiden yhteinen lähtökohta on transsendentaalinen realismi). • Vastaavasti pragmatisti voi hyvin olla empiirinen (esim. tieteellinen) realisti, vaikka asettaa käytännöt transsendentaaliseen asemaan todellisuutta konstituoivina (rakenteistavina) taustoina/viitekehyksinä.

15. Avoimia ongelmia • Putnamin ym. uuspragmatistien suhde (1) kantilaiseen taustaansa (transsendentaalifilosofiaa?), (2) metafysiikkaan (hylättävä tai tulkittava uudelleen?). • Käytännöt: mitä oikeastaan ovat? (Sosiaalisten käytäntöjen täsmällisempi analyysi: vrt. esim. Raimo Tuomela.) • Realismin ongelman erityisalueita: mm. moraalirealismi? • Relativismin haaste: millä kriteereillä käytäntöjä, todellisuuden jäsentämisen näkökulmia (tms.) asetetaan paremmuusjärjestykseen? • Pragmatismin klassikoiden (Peirce, James, Dewey) nykyrelevanssin jatkuva uudelleenarviointi.

16. Kirjallisuutta: vanhoja ja uudempia pragmatismin klassikkoja • Dewey, J. (1929), The Quest for Certainty, suom. P. Määttänen: Pyrkimys varmuuteen, Gaudeamus, Helsinki, 1999. • James, W. (1907), Pragmatism, Harvard UP, Cambridge, MA, 1975. (The Works of William James, 19 vols, Harvard UP, 1975-88.) • Peirce, C.S. (1931-58), Collected Papers, 8 vols, Harvard UP, Cambridge, MA. • Peirce, C.S. (1992-98), The Essential Peirce, 2 vols, Indiana UP, Bloomington. • Putnam, H. (1990), Realism with a Human Face, Harvard UP, Cambridge, MA. • Putnam, H. (1995), Pragmatism: An Open Question, Blackwell, Oxford. • Putnam, H. (2002), The Collapse of the Fact/Value Dichotomy, Harvard UP, Cambridge, MA. • Rorty, R. (1979), Philosophy and the Mirror of Nature, Princeton UP, Princeton, NJ. • Rorty, R. (1982), Consequences of Pragmatism, Harvester Press, Brighton. • Rorty, R. (1998), Truth and Progress, Cambridge UP, Cambridge.

17. Kirjallisuutta: kotimaisia kommentaareja • Kilpinen, E., Kivinen, O. & Pihlström, S. (toim.), Pragmatismi filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä, Gaudeamus, Helsinki (ilmestyy). • Kivinen, O. & Ristelä, S. (2001), Totuus, kieli ja käytäntö, WSOY, Helsinki. • Niiniluoto, I. (2002), ”Pragmatismi”, teoksessa I. Niiniluoto & E. Saarinen (toim.), Nykyajan filosofia, WSOY, Helsinki. • Runsaasti Peirce-tutkimusta, mm. Mats Bergman, Leila Haaparanta, Jaakko Hintikka, Sami Paavola, Ahti-Veikko Pietarinen. Jonkin verran myös James- ja Dewey-tutkimusta.

18. Kirjallisuutta (S. Pihlström) • Structuring the World: The Issue of Realism and the Nature of Ontological Problems in Classical and Contemporary Pragmatism, Acta Philosophica Fennica 59, Helsinki, 1996. • Pragmatism and Philosophical Anthropology: Understanding Our Human Life in a Human World, Peter Lang, New York, 1998. • Filosofin käytännöt: Pragmatismin vaikutus suomalaisessa filosofiassa 1900-luvulla, UniPress, Kuopio, 2001. • Kokemuksen käytännölliset ehdot, Yliopistopaino, Helsinki, 2002. • Naturalizing the Transcendental: A Pragmatic View, Prometheus/Humanity Books, Amherst, NY, 2003. • Pragmatic Moral Realism: A Transcendental Defense, Rodopi, Amsterdam & New York, 2005. • ”The Trail of the Human Serpent Is over Everything”: Jamesian Perspectives on Mind, World, and Religion, University Press of America / Rowman & Littlefield, ilmestyy 2008.