Hyvinvointityö ja työhyvinvointi kunnissa

1. Hyvinvointityö ja työhyvinvointi kunnissa Suomen sosiaalifoorumi 26.4.2014 Kestävyysvaje – faktaa vai fiktiota Eeva Kaukoluoto

2. Suomessa kunta on jokaisen kansalaisen aineellissosiaalinen elinyhteisö, ”kotipesä” • Kunnat luotiin demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vastapainoksi mm. sotaseikkailupolitiikkaan sortuneen valtion vastapainoksi. • Niiden itsehallinnollista roolia vahvistettiin kansalaisliikkeiden, valtion ja poliittisten puolueiden (erityisesti SKDL ja Maalaisliitto) yhteisvoimin • Kunnasta tuli keskeinen kansalaisen/kuntalaisen eduista huolehtija • Suomen kuntalaitos on varakas ja osaava toimija > siksi kiinnostava myös ulkomaisten wellness - liikeketjujen kohteena

3. Suomessa valtio ja kunnat rakensivat yhteistyössä hyvinvointiyhteiskunnan Hyvinvointivaltio ja –yhteiskunta eivät oli pelkkä poliittinen sopimus tai konsepti, vaan satojen tuhansien ihmisten päivittäisen työn tulos Kuntayhteisöillä on ollut avainrooli sodan jälkeisessä kansakunnan konkreettisessa rakentamisessa ja uudistamisessa Valtio edisti kansalaistensa hyvinvointia, demokratiaa ja tasa-arvoa kuntien taloudellissosiaalista suorituskykyä vahvistamalla Esimerkkejä hyvinvointialojen luomisesta: • kunnallinen kodinhoitajajärjestelmä 1950-l • erikoissairaanhoidon järjestäminen • perusopetus- ja ammattikasvatusjärjestelmä ja lukiot • korkeakoulujen ja ammattioppilaitosten opintotuki v. 1969 • terveyskeskusjärjestelmä vuoden 1972 laki • lasten päivähoitojärjestelmä vuoden 1973 laki.

4. Kuntayhteisöjen avainrooli koko kansan kukoistuksen rakentamisessa • Kunnat ovat kansalaisten etuja palvelevia itsehallinnollisia aineellisia yhteisöjä • Kunnan jäsenet omistavat kunnan • Kunnan tehtävä on hoitaa KAIKKIEN kuntalaisten etua • Kunnan virkamiesten ja työntekijöiden tehtävä on kuntayhteisön jäsenten, ei omien etujen ajaminen • Kunta ei ole liikelaitos, vaan yleishyödyllinen yhteisö

5. Kuntatyö yhteiskunnan ydinmoottori:hyvinvointikunta mahdollistuu riittävän ja korkeatasoisen työvoiman avulla – suurkunnatko välttämättömiä? Suomessa on 320 kuntaa ja 130 kuntayhtymää Kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa on noin 437 000 palkansaajaa Viidennes eli noin 20% työllisestä työvoimasta työskentelee kunnissa Joka kolmannen naispalkansaajan työ on kunnassa. Kuntien määrää on vähennetty rajusti viime vuosikymmenten aikana: Vuonna 1960 kuntia ja kaupunkeja oli 480 kuntaa ja runsas sata kaupunkia ja kauppalaa, joissa asukkaita keskimäärin 76 000, mutta vuonna 2011 kuntia oli enää noin 250 ja kaupunkeja runsas 100. Kuntien keskikoko asukasmäärillä mitattuna on kasvanut 1960-luvulta kaksinkertaiseksi Työntekijämäärältään pienimpiä alle 500 työntekijän kuntia on enemmistö, noin 64%, suurehkoja 1000 – 4999 työntekijän kuntia/kuntayhtymiä oli 16,9% ja suuria, yli 5000 työntekijän kuntia/-yhtymiä 3,4% Ps. Julkisen sektorin työvoiman, noin 550 000 työntekijää muodostavaa kuntalaitoksen 437 000 ja valtion noin 100 000 työntekijää.

6. Kuntayhteisöjen kuntatyö kokonaisvaltainen paikallistoimija Kunnissa on liki 800 työntekijänimikettä, edustettuna elämän koko kirjo Kuntatyö on pääosaltaan kunnan jäseniin kohdistuvaa välitöntä hyvinvointi- tai ihmistyötä, ihmisten hyvän elämän mahdollistamista Päivittäisen elämänympäristön, toimeentulon hankkimisen, asumisen edellytysten, infrastruktuurin luomista ja ylläpitämistä

7. Siirtyminen hyvinvointivaltion ja -kuntien alikehitysvaiheeseen Peruskuntien vähentäminen ja kuntakokojen suurentaminen, EVAn ohjelman ”Irti sosialismin jäänteistä…” mukaisesti Erityisesti pienkuntien taloudelliseen ahdinkoon saattaminen mm. pitkäntähtäimen suunnittelun ja valtionosuuksien purkamisella Kunnallisdemokratian kaventaminen mm. virkamiesvallan lisäämisellä ja lautakuntia vähentämällä Kuntalaisten eriarvoiseen asemaan saattaminen mm. terveydenhuollossa Lasten ja lapsiperheiden etujen heikentäminen, mm. Kotipalvelun alasajo Työttömien lapsen varhaiskasvatusoikeuden puolittaminen Lapsilisäleikkaukset

8. Kuntayhteisöjen sisältä ja ulkoa heikentäminen – eriarvoisuuden ja demokratiavajeen kasvu Osana uusliberalistista ”ylhäältä alas” – hallinta- ja tehostamispolitiikkaa: Kuntien työntekijöiden aseman eri tavoin tapahtunut heikentäminen (ks. jäljempänä) Kuntien oman asiantuntijatyön sivuuttaminen ja ammatillisen osaamisen kovertaminen Kehittämistyön ulkoistaminen ”kohtuullisesti laskuttaville” konsulttifirmoille Työvoiman rekrytointikuri>>> työntekijöiden keski-iän nousu ja työrasituksen kasvu Rakenteellisen korruption, hyvä-veli-järjestelmän vakiinnuttaminen Kunnan varojen tuhlaaminen ja kuntalaisten edun vastaisen toiminnan yleistyminen Jatkuvat organisaatio- ja muut ”rakennemyllerrykset” Irrationaalista, työn edellytyksiä tuhoavaa nk. uudistamispolitiikkaa Ideologista sumutusta kestävyysvajemantroineen Kuntakaappaus- ja sotesekoilut ja -ruletit, jonka seuraavaa näytöstä; jossa ”Suomi katsoo voimattomana lauantai-iltana 14.6. kenet kokoomuksen muutama sata puoluekokousedustajaa Lahdessa taputtaa meille pääministeriksi.” (Hannu Lehtilä Kuntalehti 16.4.2014)

9. Kuntien hyvinvointityön / ihmistyön alat • Kuntien budjeteista sosiaali- ja terveysala sekä opetus- ja kulttuuri muodostavat noin 75% • Työntekijöistä on valtaosa pienipalkkaisia naistyöntekijöitä Kuntien hyvinvointityön / ihmistyön alat: sosiaali-, terveys- sekä opetus- ja kulttuuritoimi hoitavat, kasvattavat, opettavat ja hoivaavat meitä, tukevat ja rakentavat päivittäistä elämäämme ja näin uudistavat ja ylläpitävät yhteisöjä ja koko yhteiskuntaa.

10. Vakava työuupumus Vakava työuupumus on kohonnut riski erityisesti kuntasektorin naisilla (61 %) ylemmillä toimihenkilöillä (59 %). Työkyvyttömyyden uhka on kasvanut ennen kaikkea kuntasektorilla (26 %), jossa se onkin muita sektoreita suurempi. Pelko työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn on yleistynyt kaikilla sektoreilla, mutta se on edelleen huomattavasti yleisempää julkisella sektorilla, kuntasektorin työntekijöiden (47 %) ja valtion työntekijöiden (41 %) keskuudessa, kuin yksityissektorilla (35 %). Tämä uhka on kasvanut erityisesti terveydenhoidontyön ammattiryhmässä, jo ennestäänkin korkeasta 48 prosentista 58 prosenttiin. Pitkäaikaissairaudet tai pysyvät vammat ovat sitä yleisempiä, mitä iäkkäämmistä palkansaajista on kyse, yli 45-vuotiaiden joukossa se nousee yli 40 prosentin. Kuntasektorin palkansaajat ovat keskimäärin iäkkäämpiä (45,3 vuotta) kuin valtiosektorin (44,4) tai yksityissektorin (40,6) palkansaajat. >>> Pitkäaikaissairaiden palkansaajien osuus on kuntasektorilla selvästi korkeampi (39 %) kuin valtio- (32 %) tai yksityissektorilla (30 %). Erilaisilla psyykkisillä ja somaattisilla oireilla on kiistaton yhteys kiireeseen, henkiseen väkivaltaan ja ristiriitoihin työpaikalla sekä esimiestoimintaan kohdistuvaan tyytymättömyyteen.

11. Kiire, huono palkka ja jatkuva uuden omaksumisen vaatimus heikentävät työviihtyvyyttä – etenkin kuntien naistyöntekijöillä 1980-luvun tilanteeseen verrattuna 2000-luvun palkansaajien työssä viihtymistä vähentävät aiempaa yleisemmin hankalat asiakkaat (22 %), työn pakkotahtisuus (22 %), huonot työjärjestelyt (22 %), työskentelyolosuhteet (20 %), vaikutusmahdollisuuksien puute (16 %), työpaikan ilmapiiri (15 %) ja suhteet esimiehiin (13 %). 1990-luvulta on lisääntynyt jatkuva uuden omaksumisen vaatimus työviihtyvyyttä heikentävänä tekijänä on selvästi julkisen sektorin riesa (23 %). Eniten työssä viihtymistä heikentävät kiire, joka vaikeuttaa jo joka toisen palkansaajan työssä viihtymistä. Naisten työssä viihtymiselle kiire on ongelma useammin (54 %) kuin miehille (48 %), ja naisilla ongelman yleisyys on kasvanut vuodesta 2003 viidellä prosenttiyksiköllä. Kuntasektorin naisilla kiire vähentää viihtymistä palkansaajista kaikkein yleisimmin (56 %). Seuraavaksi yleisimmin suomalaisten työssä viihtymistä vähentää palkka, naisilla hieman useammin (36 %) kuin miehillä (32 %). Palkan merkitys vähentää viihtymistä kuntasektorilla selvästi useammin (44 %) kuin valtio-(30 %) tai yksityissektorilla (31 %).

12. Tutkimus- ja kehitystyö laiminlyöty • Kuntayhteisöjen roolista ja merkityksestä kunnan jäsenille ja koko kansakunnalle vain vähän tutkimusta • Talous- ja yhteiskuntatieteet ovat suuntautuneet ensisijassa uusliberalistisen politiikan perustelemiseen ja edistämiseen • Tutkimus- ja kehittämistoimintaan suunnatut varat olivat vuonna 2011 noin 7 mrd. euroa, joista yrityksille 5 mrd, jossa on noin 400 000 työpaikkaa ja joita katoaa yhtenä siimana • Julkisen sektorin, kuten kuntien tutkimus- ja kehittämisvarat olivat murto-osa (alle 700 miljoonaa euroa), huolimatta kuntasektorin korkeasta työllistävyydestä. Korkeakoulusektorin tutkimus palvelee vain nimeksi kunnan hyvinvointi-, opetus- ja kulttuurityön kehittämistä >>> • Kuntia ja kuntatyötä pidetään toisarvoisessa roolissa myös kehittämisrahoituksen näkökulmasta

13. Työväkivallan vaara kuntien hyvinvointityössä kasvanut 1970-luvun lopulta lähtientyöntekijöiden liian vähäinen määrä ja kiristynyt työtahti keskeisin syy Väkivallan kohteeksi joutumisen vaara on tutkimusajanjaksolla 1977-2008 kaiken kaikkiaan voimakkaimmin kasvanut vaara, joskin vuosina 2003–2008 kasvutahti on jo vähän hidastunut. Tämä vaaratekijä keskittyy ennen kaikkea kunta-alan hyvinvointipalveluihin. Terveydenhoitoalan ammattilaisten keskuudessa väkivallan uhka on kaksinkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa, 8 prosentista vuonna 1997 aina 18 prosenttiin vuonna 2008. Kun mukaan lasketaan myös väkivallan vaaraa silloin tällöin ajattelevat, osuus on noussut reilussa kymmenessä (1997-2008) vuodessa 58 prosentista 73 prosenttiin terveydenhoitotyön ammateissa, 36 prosentista 56 prosenttiin sosiaalityössä ja 24 prosentista 43 prosenttiin opetustyön ammateissa. Suurinta kasvu on 2000-luvulla ollut opetustyössä.

14. Työ henkisesti ja fyysisesti yhä raskaampaa ja vaativampaa etenkin ikääntyvillä, ristiriitojen ja syrjinnän lisääntyminen Työ koetaan henkisesti ja fyysisesti aiempaa raskaammaksi Vain joka viides yli 55-vuotias kokee fyysisen työkykynsä erittäin hyväksi, erityisesti tämä henkilöstöryhmä kokee työtehtäviensä vaatimustason nousseen huomattavasti. Ristiriitakokemukset esimiesten ja alaisten välillä yleistyneet, määräaikaisiin kohdistunut eriarvoinen kohtelu ja syrjintäkokemukset ovat lisääntyneet vuosien kuluessa. Sairauspoissaolopäiviä selvästi enemmän yli 40 -vuotiaiden ryhmässä ja työntekijöillä sekä alemmilla toimihenkilöillä Lähde: Työturvallisuuskeskus: Kunta-alan työolobarometri 2012

15. työväkivallan kyllästämä kuntatyö, naistyöntekijät uhreina Työturvallisuuskeskus: Kunta-alan työolobarometri 2012 Asiakkaiden aiheuttamaa väkivaltaa ja sen uhkaa todettiin lähes puolella työpaikoista ja erityisesti nuoret työntekijät, naiset ja alemmat toimihenkilöt tunnistivat tällaista työpaikallaan. Vuonna 2012 suoranaista väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikallaan asiakkaiden taholta havaittiin 45 % kunta-alan työpaikoilla. Osuus on kasvanut tasaisesti viime vuosien kuluessa. Yksityiseen palvelusektoriin (19 %) verrattuna määrä on lähes kolminkertainen, teollisuuteen (1 %) verrattuna monikymmenkertainen ja valtion työpaikkoihin verrattuna (22 %) runsaat puolet enemmän. Naiset olivat selvästi useammin väkivallan kohteena kuin miehet. Mitä nuorempi työntekijä sitä useammin hän joutui väkivallan kohteeksi asiakkaiden taholta työpaikalla. Työntekijät kohtasivat väkivaltaa selvästi harvemmin kuin toimihenkilöt.

16. Kuntatyön ja -yhteisöjen heikentämisestä kansakunnan elinvoiman rakentamiseen • Suomen kunnat ovat olleet ja ovat vieläkin vahvoja itsehallinnollisia paikallisyhteisöjä • Kunnissa on valta otettava kuntalaisten käsiin • Käynnistettävä laaja avoin, kansalaislähtöinen keskustelu suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta ja kuntayhteisöjen roolista siinä • Yhteiskunta- ja ihmistieteiden rooli on asetuttava palvelemaan kansakunnan yhteisöllistä uudistamista • On laadittava kuntayhteisöjen ja kuntatyön työn pelastusohjelma • Kuntien työvoimaan lisättävä lähivuosina vähintään 100 000 työntekijällä