Ylioppilastutkinnon kehitys erityisesti reaalikokeen näkökulmasta

1. Ylioppilastutkinnon kehitys erityisesti reaalikokeen näkökulmasta Eero Salmenkivi OKL

2. Ylioppilastutkinto • Ylioppilastutkinto on lukion päättötutkinto (Lukiolaki, 629/1998,18 §; laki ylioppilastutkinnon järjestämisestä, 672/2005). • Jos kaikkia lukion kursseja (väh. 47/51+10+18/14 =75) ei ole hyväksyttävästi suoritettu ei saa yo-todistusta.

3. Ylioppilastutkinnon historiaa • Yo-kirjoitukset alkoivat vuonna 1852 HY:n pääsykokeena, kun vanha Turun Akatemian pääsykuulustelu kytkettiin lukion oppimäärään. • Kirjalliset kokeet kouluihin 1874. • V. 1919 asetuksellapakolliseksiviisikoetta: äidinkielenkoe, toisenkotimaisenkielenkoe, vieraankielenkoe, matematiikankoesekäuutenakokeenareaalikoe, jokasamallamuuttuikirjalliseksi 1921 ja siirtyi toteutettavaksi kouluissa. • 1940-luvulla sotakokeita (3 ainetta)

4. Ylioppilastutkinnon historiaa, sotien jälkeinen aika • 1947: valinta matematiikan ja reaalikokeen välillä → 4 pakollista koetta. Ylimääräiset kokeet sallittiin. • Leimallista yo-tutkinnon rooli sosiaalisen nousun välineenä. • Suomalainen koulutusmyönteisyys • YO-tutkinnolla ollut merkittävä rooli sosiaalisessa nousussa (ks. Vuorio-Lehti 2007). • Määrällinen kriisi jo 1950-luvulla (yo-todistuksella ei enää suoraan yliopistoon) ja erityisesti suurten ikäluokkien myötä (1960-luku), osaratkaisuna ammattikorkeakoulu-uudistus 1990-luvulla.

5. Yo-historiaa, jatkoa • 1960- ja varsinkin 1970-luvulla pitkälle viedyt suunnitelmat kokeen poistamisesta. • Syynä ennen kaikkea koulutuspolitiikkaa 1960-luvulta lähtien jatkuvasti määrittänyt halu ammatillisen koulutusväylän suosion kasvattamiseen. • 2010-luvulla lopulta saavutettu (uusi) tavoite: (vain) 50 % ikäluokasta lukioon • 1980-luvulta lähtien erilaiset uudistukset: äidinkieli (aineisto), vieraat kielet (eri koetyyppejä), hajautus (1996), äidinkieli ainoa pakollinen (2005), ainereaali (2006), äidinkieli (tekstikoe, 2007) • 1990-luvulta lähtien yo-kirjoitusten arvostus palaamassa, ja keskeiseksi kysymykseksi on nousemassa yo-kokeen & korkea-asteen valintojen suhde (työurien pidentäminen).

6. Yo-kokeiden nykyinen muoto • 2004 lähtien: (Lukiolain 18 §)"Ylioppilastutkintoonkuuluuvähintäänneljäkoetta. Tutkintoonosallistuvan on suoritettavaäidinkielessäjakirjallisuudessajärjestettäväkoesekävalintansamukaankolmekoettaryhmästä, johonkuuluvattoisessakotimaisessakielessä, yhdessävieraassakielessä, matematiikassajareaaliaineissajärjestettäväkoe. Näidenkokeidenlisäksitutkintoonosallistuvavoisuorittaayhden tai useammanylimääräisenkokeen."

7. Ylioppilastutkintolautakunta (Valtioneuvoston asetus ylioppilastutkinnosta 915/2005) 10 § Ylioppilastutkintolautakunta • Opetusministeriö nimeää ylioppilastutkintolautakuntaan puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän muita jäseniä yliopistojen ja muiden korkeakoulujen sekä opetushallituksen esityksestä. Lautakunta valitsee keskuudestaan kaksi varapuheenjohtajaa. • Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenten tulee olla ylioppilastutkintoaineita ja opetustointa hyvin tuntevia henkilöitä. Lautakunta voi ottaa apujäseniä kokeiden laatimista ja arvostelua varten. • Ylioppilastutkintolautakunta kehittää ylioppilastutkintoa yhteistyössä opetushallituksen kanssa.

8. Reaalikoe • Reaalikoe pakollinen v:een 1944, sitten matematiikan kanssa valinnaisesti pakollinen v:een 2004, sitten 1 4:sta. • Pieniä muutoksia reaalissa: jokerit (1965), luopuminen 3 ja 5 pisteen vastausten minimimäärästä (1970), luopuminen väh. 3 aineeseen vastaamisesta ja kysymysten vähentäminen 10:stä 8:aan (1993), uusi arvosteluasteikko (1996). • Aineryhmät aluksi 1) us (-> ue, uo, et/1986) (josta erosi 1940-l:lla9 2) ps ja fi (eroon 1996), 3) HY (hi, yko, eroon 2006) 4) fy ja ke (eroon 1981 ja 5) bi ja ge (eroon jo aiemmin, 1981?) 6) terveystieto (uutena 2007) • Kysymysten ainekohtaisen määrän ja sisällön ratkaisevat (1996 lähtien) OPS-perusteiden pakolliset ja syventävät kurssit → OPS ohjaa yo-koetta!

9. OPS ja yo-kokeen ohjausvaikutus • Ns. backwash-efekti eli WYTIWYG-periaate (”WhatYouTest Is WhatYouGet) on tunnettu kasvatustieteellinen ilmiö. • Tämä tarkoittaa sitä, että jos koulutuksessa on yleinen loppukoe – kuten yo-kirjoitukset lukion päättötutkintona – opetus, opiskelu ja oppiminen ohjautuu sitä kohti. • Harva onkin varmaan selvinnyt suomalaisesta lukiosta kuulematta sanaparia ”yo-kirjoituksia varten…” Eri aineissa loppu voi olla eri, mutta periaate on sama. • Tämä on siis väärin! • OPS ohjaa opetusta, opiskelua, oppimista – ja ylioppilaskirjoituksia eli • hyvin OPS:n mukaan opetettu on hyvin yo-kirjoituksia varten opetettu.

10. OPS ja yo-kokeen ohjausvaikutus (jatkoa) • Totta on myös, että • OPS on ristipaineissa syntynyt poliittinen dokumentti, jota voidaan painottaa ja tulkita eri tavoin • YTL:n/yo-kokeen tulkinta on niin lukiolaisen kuin opettajankin kannalta se ”auktorisoitu” tulkinta • aivan eri tavalla kuin esim. oppikirjan tekijöiden ”kaupallinen” tulkinta (tosin sekä filosofiassa että uskonnossa YTL:n jäsenet ovat olleet oppikirjan tekijöitä (ei enää 2013?) ja ET:ssä taas jäsen 1985 – 2013 oli OPS:n päätekijä).

11. Yo-arvostelu • Kahdella tavalla kaksiportainen arvostelu. • Arvostelija • ”valmistavasti … oppilaitoksen asianomaisen aineen opettaja ja • lopullisesti ylioppilastutkintolautakunta” (L 672/2005, 8 §). • Kriteerit ja suhteellisuus • Sekä opettajien että lautakunnan arvostelut ovat lähtökohtaisesti absoluuttisia eli kriteeripohjaisia. • Kun kriteeripohjainen arvostelu on saatu valmiiksi, lautakunta päättää arvosanojen pisterajat suhteellisesti kullakin tutkintokerralla

12. Suhteellinen arvostelu • Yo-kokeen arvostelun lähtökohtana kussakin aineessa on suhteellinen arvostelu, joka tuottaa suurin piirtein arvosanajakauman L 5 %, E 15 %, M 20 %, C 24 %, B 20 %, A 11 %, I 5 %. • Suhteellinen arvostelu oli Lehtovaaran ratkaisu muuttuneeseen tilanteeseen 1960-luvun alussa, kun hyväksytty yo-koe ei enää taannut paikkaa korkea-asteen koulutuksessa (tai suoraa hyvää työpaikkaa). • Jo 1940-luvun lopulla jotkut HY:ntdk:t rajoittivat opiskelijaksi pääsyä ja opistoihin tuli yo-linjoja. • Menettelyn oikeutuksena on oletus ikäluokkien samantasoisuudesta, jolloin tämä kaava suojaa kokelaita, esim. poikkeuksellisen vaikeilta tehtäväsarjoilta.

13. Yo-kokeen pirstoutuminen • Yo-kokeessa on tapahtunut jatkuvaa ”kokelasmyönteisyyden” lisääntymistä, esimerkiksi valinnaisuudessa, arvostelussa, oikeusturvassa ja uusintamahdollisuuksissa. • Merkittävä tekijä oli myös mahdollisuus hajauttamiseen (1996). • Tämä esityksen kannalta tärkein tekijä on jatkuva valinnaisuuden lisääntyminen. • Rakenneuudistus (2005) ja ainereaali (2006) ovat huikeasti lisänneet valinnaisuutta ja tehneet suhteellisesta arvostelusta kyseenalaisen. • Syynä on, että enää ei riitä oletus ikäluokkien samantasoisuudesta, vaan tarvitaan lisäksi oletus erilaisten kokelasryhmien samantasoisuudesta, mikä edellyttää oppiaineiden ja kokeiden jonkinlaista samantasoisuutta.

14. Ainereaali Seuraava esitys perustuu ainereaaliuudistuksen osalta osin prof. Jari Lavosen esitelmälle LUMA-keskuksen avajaisissa. • Reaalikokeen rakenteellisesti merkittävin uudistus tapahtui vuonna 2006, jolloin siirryttiin ns. yleisreaalista ns. ainereaaliin. • Yleisreaalissa oli yksi reaalikoe, jossa vastattiin eri aineiden tehtäviin (valinta vain ue/uo/et (ja vrt matematiikan lyhyt/pitkä oppimäärä); vuoteen 1996 tämänkin määräsi se mitä oli opiskellut). • Todistuksessa oli maininta parhaiden aineiden pistemääristä, mutta niillä ei ollut merkitystä esim. valinnoissa. • Ainereaalikokeessa vastataan yhden aineen kysymyksiin. Aine valitaan ilmoittauduttaessa.

15. Ainereaali-uudistuksen taustaa Ulkoa tulevat uudistamispaineet • vanha reaalikoe oli ”ainutlaatuinen” koko maailmassa • lukion päättökoe: yleissivistys, opiskeluvalmius • hyödynnettävyys alhainen opiskelijavalinnoissa lukuisat työryhmät ovat päätyneet ehdottamaan kokeen jakamista (esim. Kuujo 70 l.) yleensä kahteen osaan (vrt. tuntijakoehdotus joulukuu 2013) • vuosina 99-00 lukuisia kehittämisehdotuksia: TT, yliopistojen rehtorien neuvosto, … Ylioppilaskokeen sisältä tulevat paineet • suhteellisen arvostelun toteutumisessa ongelmia • reaaliaineet luonteeltaan erilaisia -> tarve erilaisiin kokeisiin • reaaliaineet olivat aliedustettuna yo-kokeessa

16. Uudistamisen tavoitteet • reaaliaineiden asema kokeessa vastaamaan lukion tuntijakoa • ylioppilastutkinnon kokeen on mitattava oppiaineen syvällistä hallintaa ja siihen liittyvää kypsyyttä kussakin tutkintoaineessa • kokeen hyödyntäminen opiskelijavalinnoissa • kokeeseen kullekin oppiaineelle luonteenomaisia tehtäviä • suhteellinen arvostelu jokaiseen aineeseen erikseen

17. Uudistamistyö • Pienet reaalijärjestöt (mm. FETO ja SUOL) ja OAJ kannattivat lausunnoissaan toisenlaista mallia:Yleisreaali + ainereaaliKysymys: mitä on sivistys, arvostelukyky ja osaaminen • Valtioneuvosto käsitteli 5 kertaa (viimeisellä kerralla 45 min) • Ylioppilastutkintoasetuksen muutos 27.3.2003: • Lopputulos kehittämistyöryhmän ehdotuksen mukainen: 1) kaksi tutkintopäivää, 2) kullekin reaaliaineelle oma koe, • Yleissivistävyys: oppiainerajat ylittävät tehtävät • FETO, PSOP JA SUOL kantelivat EK-oikeusasiamiehelle!

18. Järjestettävät kokeet ja tehtävien määrä Ainereaalin koepäivien jakautuminen • Koepäivä a): psykologia, filosofia, historia, fysiikka ja biologia • Koepäivä b): uskonto, elämänkatsomustieto, yhteiskuntaoppi, kemia, maantiede, terveystieto • Koepäivät ja a/b-järjestys vaihtelee, mutta kaksi ainereaalikoetta yleensä eri viikoilla • Tehtävien lukumäärä/vastausten lukumäärä • uskonto, psykologia, filosofia, historia, ET, yhteiskuntaoppi, maantiede, terveystieto 10/6 • kemia, biologia 12/8, fysiikka 13/8 • Koeaika 6 h • Kaikissa aineissa suhteellinen arvostelu eli sama prosenttimäärä eri arvosanaluokkia

19. Tehtävät (yleisesti) Tehtävät laaditaan opetussuunnitelman perusteissa ilmaistujen pakollisten ja syventävien kurssien perusteella • tehtävät oppiaineen luonteen mukaisia • tehtävätyypeissä ei kovin suuria muutoksia entiseen • kokeen vaatimustaso ei periaatteessa muuttunut • perustehtävät ja aineen syvällistä hallintaa mittaavat jokeritehtävät (1 – 2 kpl) • oppiainerajat ylittävät tehtävät

20. Edellytykset vastaukselle • vastaus jäsennelty ja johdonmukainen kokonaisuus • olennaisten tietojen kattavuus • esitetyt väitteet perustellaan • asioiden käsittelytapa ilmentää tietojen ja taitojen itsenäistä hallintaa ja kykyä niiden soveltamiseen

21. Osallistuminen kokeeseen Osallistumisedellytys • oppiaineen pakolliset kurssit suoritettu • ongelmallista uskonnoissa ja ETssä (Elo ym. ehdottaneet, että kolme minkä tahansa katsomusaineen pakollista kurssia riittää) • Huom. Lisäksi koko lukiokoulutuksen suorittaneiden joukossa v. 2011 oli 357 ortodoksisen ja 178 muun uskonnon (=käytännössä islamin) suorittanutta. Islamin kasvu on ollut nopeaa ja viiden vuoden sisään muiden määrä ohittanee ortodoksisen uskonnon määrän, jolloin viimeistään se, että muita uskontoja ei voi kirjoittaa, muuttuu ongelmalliseksi.

22. Osallistuminen kokeeseen • Opinto-ohjauksellisesti ei ole syytä suositella lukiolaisia osallistumaan kokeeseen pelkän/pelkkien pakollis(t)enkurssi€n pohjalta • paitsi ”tykinruuaksi” eli keräämään i:t ja a:t; mikä on epäeettistä suhteessa kokelaaseen • uskonnossa ja varsinkin ET:ssä (toistaiseksi olevat) kolme pakolista kurssia tekevät tilanteen vähän paremmaksi pakollisilla kirjoittamiseen (kmuin FF yksi pakollinen)

23. Millä perusteella oppilas valitse tietyn aineen kokeen? • aineen erityisharrastaja • tähtää tiettyyn opiskelupaikkaan • haluaa hyvän arvosanan • haluaa varmistaa läpipääsyn reaalikokeesta • haluaa selvitä minimityöllä Missä määrin ETn/filosofian/uskonnon koe tarjoaa kaikkiin em. kohtiin ratkaisun? • Huom: osallistumisedellytysten takia kysymys koskee oppiaineen kurssien valintaa koko lukion aikana (ja siten opettajien työllisyyttä).

24. Terveystiedon ”rynnistys” • V. 2003 OPS-perusteissa uutena aineena lukioon ja v. 2007 keväällä ylioppilaskirjoituksiin tullut terveystieto on nopeasti noussut selvästi suosituimmaksi reaaliaineeksi. • Suurhäviäjä ovat ev.-lut. uskonto (myös ET ja UO menettäneet vähästään paljon) ja maantiede. • Kyseiset aineet ovat eri vaiheissa olleet ”helpon” oppiaineen maineessa -> • Näyttää siltä, että terveystieto tiedetaustaltaan ”epämääräisenä” (vrt. ET, YKO) ja vähäkurssisena kerää heikoimmat kokelaat. • Ainekohtainen suhteellinen arvostelu -> valinta on heikolle kokelaalle kannattava -> lumipalloefekti.

29. Eri aineiden kohtalo • Vaikeina pidetyt (?): biologia, filosofia, fysiikka ja kemia ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan. • fysiikalla ja kemialla lisäbonus: E:llä ja L:llä suoraan yliopistoon • Myös psykologia ja yk-oppi ovat pärjänneet hyvin • syy voi olla esim. onnistuneet koesarjat (helppous?) • YK-opilla myös uusi entistä itsenäisempi ja vahvempi OPS-asema. • Ks. tarkemmin Salmenkivi 2013

30. Vertailtavuus • Ongelmaksi on muodostunut vertailtavuus korkea-asteen valinnoissa. J • Jos/kun osa lukiolaisista ryhmittyy tiettyihin ”helppoihin” aineisiin, he saavat samat Gaussin käyrän mukaiset arvosanat kuin ”vaikeampia” aineita kirjoittavat kokelaat (vrt. pitkä matematiikka) • jos kokelaan keskimääräinen osaamistaso on samantapainen TT:n L:ssä ja kemian M:ssä (Kupiainen 2008, 2011), tämä ero pitäisi varmaan huomioida muutenkin kuin kemian ja fysiikan laitoksilla. • JYY tutkijat (2013) myönteisempiä suhteelliselle arvostelulle

31. Saman arvosanan eri reaaliaineiden kokeessa saaneiden ylioppilaiden muu koemenestys • pylväs kuvaa ao. reaaliaineen kokeessa kyseisen arvosanan saaneiden ylioppilaiden keskimääräistä puoltoäänimäärää muissa tutkintoon kuuluvissa aineissa (Kupiainen & Marjanen 2012).

32. Ongelma? • Kaavio perustuu HY:ssä tehtyyn tutkimukseen, joka osoittaa, että valtakunnallisesti pätee sama, joka jo aiemmin tiedettiin pienemmistä aineistoista: • Kemian M:n kirjoittajien keskimääräinen menestys muissa yo-kokeissa on parempi kuin TT:n L:n kirjoittajan. • Huom: tämä siitä huolimatta, että hän kilpailee myös aineyhdistelmän osalta ”kovemmassa seurassa”, koska kemiaan ja sen kirjoittajien suosimiin pitkään matematiikkaan ja fysiikkaan valikoituvat paremmin yleisesti menestyvät kokelaat. • Tästä näkökulmasta ainereaalin ja muiden yo-uudistusten lisäämä valinnaisuus ei tuota ongelmia ainoastaan korkea-asteen valinnoissa vaan jossain määrin myös lukion oppimäärän päättöarvioinnissa.