NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN

1. NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN Markku Salakka KASOPE Oulun yliopisto

2. USKONNON ULOTTUVUUDET JA USKONNOLLINEN KOKEMUS

3. MITÄ ON USKONTO • http://www.youtube.com/watch?v=bAUtDARVzrI • Uskonnon perusulottuvuus on sen välittämä suhde tuonpuoleiseen transendenssiintodelli-suuteen • Sen vastakohtana on immanenttinen eli tä-mänpuoleinen todellisuus • ”tuonpuoleinen” on erotettava tämänpuo-leisesta kokemuksen ylittävästä tai kokemus-piiriin kuulumattomasta • Näiden välinen suhde

8. USKONTO ERI NÄKÖKULMISTA • Historiallisesta näkökulmasta • Antropologisesta näkökulmasta • Kulttuurisesta näkökuklmasta - monikulttuu-risuusnäkökulmasta • Yhteiskunnallisesta näkökulmasta • Eettisestä näkökulmasta • Psykologisesta näkökulmasta • Uskonnon omasta näkökulmasta (kateku-meeninen, hengellinen peruste) • (Kallioniemi 2005, 32-35)

9. USKONNON ULOTTUVUUDET • Uskonnon pintarakenne – se mikä näkyy uskonnon kulttuuriset sekä yhtesöjen ja yksilöiden käyttäytymisessä ilmenevät ulottuvuudet • Uskonnolliset kokemukset • Välittyvät ja yhteisesti jaettavat kokemukset, lähestymistavat ja perspektiivit • Ei-välittyvät yksilölliset kokemukset ja lähestymistavat • Yksilön ja yhteisön tiedostamattomat ulottuvuudet, jotka voivat olla näkymättömiä yksilölle ja yhteisölle

10. USKONNON ULOTTUVUUDET • 1. Myytit ja kertomukset • 2. Opit • 3. Etiikka • 4. Riitit ja rituaalit • 5. Kokemukset ja uskonnolliset tunteet • 6. Yhteisöt, yhteisöllisyys ja uskonnolliset instituutiot • 7. Esineet ja pyhät paikat • 1-7 ks. (Smart N (1998) The World of Religions. Cambridge University Press. Cambridge. S. 13-22) • 8. Elämäntapa ja arki

11. USKONNOLLINEN ELÄMÄNTAPA JA USKONNON HARJOITTAMINEN • Voidaan aistia ja tunnistaa, sen ilmetessä • Näkyy käyttäytymisenä ja tapana elää • Uskonnollisesti merkitystäyteisenä maailmanku-vana • Uskonnollisena kasvatuksena • Rukouksena • Osallistumisena uskonnollisiin riitteihin ja kulttiin • Osallistumisena uskonnolliseen toimintaan • Uskonnollisen yhteisön jäsenyytenä

12. Uskonnollisena puheena (ajatukset, sisäinen ja ulkoinen puhe) • Uskonnollisina ja uskontopohjaisina asenteina, arvoina, normeina • Uskonnollisina primäärisinä sosiaalisina suhteina, joihin käyttäytymistä säätelevien arvojen ja normien muotoutuminen perustuu • Ajankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa • Vallankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa • Uskonnollisten, henkisten ja aineellisten artifaktien ja kulttuuristen rakenteiden • Uskonnolliset paikat, johon liittyvät uskonnolliset kokemukset • Yksilöllinen uskonnollinen kokemus ja elämänhistoria • Yhteisöllinen ja kulttuurinen uskonnollinen kokemus ja elämänhistoria • Kenelle se näkyy? (yhteisölle, yhteiskunnal-le, yksilölle, ”Jumalalle”)

13. SPIRITUALITEETTI JA SPIRITUALITEETTIKASVATUS • Auttaa lapsia tutkimaan hiljaisuutta • Keskittymään itseensä • Tulemaan tietoiseksi läsnäolostaan ja läsnä olevasta yhteisöstä ja toisista ihmisistä • Tulemaan tietoiseksi tässä ja nyt • Tulemaan tietoiseksi arvoistaan (arvotietoisuus) ja niiden vaikutuksesta elämäänsä • Uskonnollinen spiritualiteetti = hengellinen ulottuvuus • Esim. kristillinen, islamilainen, hindulainen spiritualiteetti • Uskonnoton spiritualiteetti 0 henkisyys

14. Lapsen herkkyys spiritualiteettiin liittyvänä ominaisuutena • Eettinen herkkyys • Spirituaalinen herkkyys • Kyky ymmärtää sanatonta ja symbolista • Näiden kykyjen kunnioittaminen ja vahvistaminen • Tutustuminen lapsen omaan uskonnolliseen ja katsomukselliseen perinteeseen, tapoihin ja käytänteisiin • Annetaan valmiuksia lapsen oman uskonnollisen ja katsomuksellisen identiteetin rakentamiseen ja lähellä olevien uskontojen ja katsomusten tapoihin • Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisista sisällöistä sovitaan lapsen vanhempien kanssa • Miten ihmiset uskonnon pohjalta ilmaisevat itseään yksilöinä ja uskonnollisten yhteisöjen jäseninä

15. Teologinen näkökulma • Kysymys “jumalasta”, “jumaluudesta” tai “tuonpuoleisuudesta”, tai “arvopohjasta • Monoteismi, polyteismi, panteismi, ateismi, agnostismi, panenteismi • Kasvatustoimintanatähtääasetettuihinihanteisiin, jotkailmenevätarvoina • Arvotsuuntaavatkäyttäytymistä, yhteiskuntaajaidentiteettiärakentavaanormistoa • ihanteetovatainajotaintoteutumatonta

16. NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN • 1-3 (Hull 2000, 2002) • 1. oppia uskonto(on) • 2. oppia uskontoa • 3. oppia uskonnosta • 4. poisoppia uskonto tai uskonnosta • ”luopumus” • Eri muodot saattavat vaihdella

17. 1. oppia uskonto(on) • Oppia ja sisäistää jokin uskonto ja omaksua se omaksi vakaumuksekseen • Esim. kasvaa uskontokunnan jäsenyyteen ja sisäistää uskonnollinen identiteetti omakseen • Oppia kokemaan uskonnon arvot ja normit omikseen • Sisäistää ja alkaa elää kyseisen uskonnon arvojen mukaista elämäntapaa todeksi omassa elämässään • Kasvatusympäristönä on tällöin uskonnollinen mikro- ja markoyhteisö ja kulttuurinen muoto, johon oppija on sitoutunut

18. 2. Oppia uskonnosta • Oppia tarkastelemaan uskontoa sen ulkopuolelta, • Vaihtoehtoisesta uskonnollisesta viitekehyksestä tai perspektiivistä tai • ei-uskonnollisesta perspektiivistä • Prosessi vaihtelee riippuen siitä onko lähtötilanteena kyseisen uskonnon jäsenyys vai ei • Jos kyseessä on jäsenyys – perspektiivi muuttuu ja vaihtuu sisäpuolisesta ulkopuoliseksi • Tällöin ulkopuolinen perspektiivi pitää opetella ja oppia uutena • Ulkopuolinen perspektiivi voi olla myös valmis, ”annettu” (ateismi, sekularismi)

19. 3. Oppia uskontoa • Oppia tapaa eläytyä uskontoon, sen omaan näkökulmaan, kun lähtökohtana on oppijan ulkopuolisuus suhteessa kyseiseen uskontoon • kyky ymmärtää toisin, itselle vierasta näkökulmaa tai kulttuuria • Kyky eläytyä itselle outoon näkökulmaan • Eläytyä ”turistina”, ei pysyvään oppimistulokseen pyrkien • Eläytyä pyrkimyksenä sisäistää tuo toinen näkökulma vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi ja osaksi omaa maailmankuvaa

20. 4. Poisoppia uskonnosta • Uskonto nähdään kielteisenä ja negatiivisena tekijänä ihmiselle, yhteiskunnalle ja kulttuurille • Uskontoa ei opeteta lainkaan • Ideologinen poisopettaminen uskonnosta • mustamaalaaminen • Ideologiset vaihtoehdot; • Vaihtoehtoinen uskonnollinen katsomus • Ateismi (sekularismi) • Agnostismi • Kvasiuskonnollisuus ideologioissa

21. KIRKKOPEDAGOGIIKKA USKONNONOPETUKSEN MENETELMÄNÄ Kirkko oppimisympäristönä – oppiminen viidellä aistilla

22. SYMBOLIDIDAKTIIKKA • Synballein = ”heittää yhteen”, liittää toisiinsa kaksi asiaa, jotka kuuluvat yhteen, mutta jotka ovat toisistaan erillisiä • Symboli viittaa itsestään poispäin johonkin toiseen • Kerrostuneet toisiinsa liittyvät merkitykset • Kerrokselliset tai toisiinsa verkottuneet merkitykset • Raamatun vertaukset ja vertauskuvat • Jeesuksen sanat: ”minä olen elämän leipä/hyvä paimen/lammasten ovi/ • Kylväjä vertaus

23. KIRKKOPEDAGOGIIKKA • Kirkko tulee sanasta ”kyriachee” (kr.) Herran oma ja se viittaa kristilliseen yhteisöön ”seurakuntaan” • Kirkot rakennettiin usein esikristillisille pyhille paikoille • Kirkko symboliympäristönä • Kirkkorakennus uskonnollisena tilana ja pedagogisena tilana täynnä pedagogisia viestejä, joka liittyy symbolididaktiikkaan, opettamiseen symbolien avulla

24. OPPIMISYMPÄRISTÖ • Ei intentionaalisesti muotoutunut pedagoginen ympäristö, joka sinänsä ei ole tietoisesti muodostettu tai rakennettu oppimisympäristöksi, mutta jossa kuitenkin oppimista tapahtuu (esim. luonto) • Intentionaalisesti muotoutunut eli rakennettu pedagoginen oppimisympäristö, jossa näkyy selkeästi pedagoginen intentionaalisuus (esim. koulu tai kirkko)

25. OPPIMISYMPÄRISTÖ • Oppiminen on jatkuva tapahtuma, jossa oppiva organismi on vaikutussuhteessa ympäristöönsä • Tämän vaikutuksen ymmärtäminen vuorovaikutukseksi • Tämän vaikutuksen ymmärtäminen intentionaaliseksi ts. että vaikutuksella on jokin tiedostettu tarkoitus intentio • Vaikutuksen ymmärtäminen pedagogisesti intentionaaliseksi tarkoitukselliseksi toiminnaksi

26. OPPIMISYMPÄRISTÖ • FYYSINEN • KULTTUURINEN • SOSIAALINEN • PSYYKKINEN • ESTEETTINEN • EETTINEN • USKONNOLLINEN • SPIRITUAALINEN • PEDAGOGINEN

27. FYYSINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Ei-intentionaalinen ympäristö saa konstruoituu uskonnolliseksi oppimisympäristöksi (vrt. Jaakobin uni - Beetel) • Intentionaalinen fyysinen oppimisympäristö • ”Reaaliympäristö”, esineet fyysiset kohteet, materiaaliset objektit • Havaittavat ja havaitsemattomat objektit • Kirkkorakennus fyysisenä objektina (mitat, muodot, paino, materiaaliset ominaisuudet) • Fenomenologinen kuvaustapa, jossa objektiin liitetään intentionaalinen merkitys (stoola, epistolapulpetti tai alttarikaide)

28. KULTTUURIYMPÄRISTÖ • Kulttuuriympäristö (ihmisen muokkaama) • Kulttuuriympäristö ihmisen vastauksena fyysisiin olosuhteisiin (vrt. pohjoiset kylmien olosuhteiden kulttuurit) • Ihmisen vastaus fyysiseen ympäristöön – luo(ko) se vasta oppimisympäristön(Jaakobin uni – kivi – Beetel) • Kirkkorakennuksen kulttuurinen funktio tekee siitä erityisen oppimisympäristön – uskonnollis-hengellisen ja moraalisen oppimisympäristön • Oulun eri kirkkorakennukset ja uskonnolliset rakennukset esimerkkinä. Jokaisella ominaisleimansa

29. SOSIAALINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Oppimisyhteisö, joka on luonteeltaan ”tapahtuma”, prosessi, jonka kesto voi vaihdella • Sosiaalisen tapahtuman tilannesidonnaisuus ja ajallinen rajoittuneisuus • Toteutuu ryhmän (ryhmien) sosiaaliseen vuorovaikutukseen sitoutuneena • Esim. seurakunnan kokoontuminen tapahtuma, jossa konkreettiset yksilöt oppivat konkreettisessa reaaliaikaisessa tilanteessa • Liittyy em. Kulttuuritasoon esim. siten, että on osa tiettyä historiallista jatkumoa • Oma yhteisömme: alakoulun ammattiin opiskelevien yhteisönä kokoonnumme tiettyyn kirkkotilaan, joka pedagogisoituu tästä näkökulmasta (muuttuu sosiaalisesta pedagogiseksi)

30. PSYYKKINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Perustuu psykologian eri osa-alueisiin • Lähtökohtana havaintopsykologia (aistit ja oppimisstrategiat ja –tyylit) • Koko oppimispsykologiseen näkökulmaan (esim. motivaatio ja erilaiset oppimiskäsitykset) • Kirkko yksilön kokemana ja kokemuksen yksilöllisyys (hengellinen, pedagoginen, sosiaalinen psyykkinen ympäristö yksilön kokemana) • Oppijan aistivalmiudet, ikä, sukupuoli, tempperamentti

31. ESTEETTINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Esteettinen arvoympäristö kauneuden ja kauneusihanteiden ilmentymänä • Ympäristön kauneus palvelee oppimista • Ympäristön pedagoginen kaunistaminen – estetisointi • Kirkko uskonnollisena rakennuksena estetisoitu • Kauneuden, hengellisyyden ja pedagogiikan yhdistäminen

32. EETTINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Arvoympäristö, ympäristö koetaan suhteessa arvoihin, arvokkaana, vähäarvoisena tai arvottomana • Normiympäristö ympäristöön sisältyy normeja ja normit määrittyvät suhteessa ympäristöön ja sen kautta • Uskonnolliset ja hengelliset ympäristöt sisältävät symboliviestinnässään ja –pedagogiikassaan arvoja ja normeja • Esim. suuntien arvottuminen, ylhäällä – alhaalla, oikealla – vasemmalla, edessä takana

33. USKONNOLLINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Luonnolliset ympäristöt saavat uskonnollisia sisältöjä (em. Beetel, Gehenna, Jerusalem) • Esim. uskonnollinen ja hengellinen maantiede • Ympäristöjen hengellistyminen ja hengellinen merkitys yhteisölle tai yksilölle • Ympäristön merkitys ja arvo (tässä on jotain suurempaa)

34. SPIRITUAALINEN ELI HENGELLINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ • Paikat ja ympäristöt, jotka tulevat tärkeiksi ja johon liittyy ja tiivistyy merkityksiä, merkitykseen liittyviä syvyysulottuvuuksia • Liittyvät tapahtumiin, jotka saavat hengellisen merkityksen • Paikassa koetaan jotain erityistä, ”suurempaa” • Yksilö, yhteisö, kulttuuritaso • Liittyy paikan erityisluonteeseen; esim. Beetel,