1 / 19

UUDISTETTU MAKSUVIIVÄSTYSDIREKTIIVI JA SEN VAIKUTUKSET SUOMESSA

UUDISTETTU MAKSUVIIVÄSTYSDIREKTIIVI JA SEN VAIKUTUKSET SUOMESSA. Tuomo Antila Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö. Tausta. Alkuperäinen maksuviivästysdirektiivi (2000/35/EY) annettiin vuonna 2000

hall-jarvis
Download Presentation

UUDISTETTU MAKSUVIIVÄSTYSDIREKTIIVI JA SEN VAIKUTUKSET SUOMESSA

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. UUDISTETTU MAKSUVIIVÄSTYSDIREKTIIVIJA SEN VAIKUTUKSET SUOMESSA Tuomo Antila Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö

  2. Tausta • Alkuperäinen maksuviivästysdirektiivi (2000/35/EY) annettiin vuonna 2000 • Direktiivin vaikutukset Suomen lainsäädäntöön olivat suhteellisen vähäisiä: joitakin muutoksia korkolakiin ja vähäisiä tarkistuksia eräisiin muihin lakeihin • Muutokset voimaan Suomessa 1.7.2002

  3. Syyt direktiivin uudistamiseen • Pitkät maksuviivästykset iso ongelma useissa EU-maissa • Erityisesti viranomaiset monissa EU-maissa hitaita maksajia • Tavoitteena torjua maksuviivästyksiä entistä tehokkaammin ja siten edistää sisämarkkinoiden toimintaa ja yritysten kilpailukykyä

  4. Valmisteluvaiheet • Komission ehdotus 8.4.2009 • Euroopan parlamentin IMCO-valiokunnan mietintö 28.4.2010 • Ns. ensimmäisen lukemisen sopu neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä alkusyksystä 2010 • EP:n kanta vahvistettiin 20.10.2010 • Neuvosto hyväksyi direktiivin 24.1.2011 • Direktiivi julkaistiin virallisessa lehdessä 23.2.2011 (2011/7/EU)

  5. Direktiivin soveltamisala • Koskee ”kaupallisia toimia” eli yritysten välisiä tai yritysten ja viranomaisten välisiä toimia, jotka johtavat tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen suorittamiseen korvausta vastaan • Kattaa sekä kotimaiset että rajat ylittävät toimet • Ei koske mm. kuluttajasopimuksia eikä vakuutus- tai vahingonkorvauksia

  6. Direktiivin soveltamisala • Palvelun käsitettä ei ole direktiivissä määritelty • EU-oikeudessa ”palvelu” ymmärretään yleensä laajaksi yleiskäsitteeksi • Kattanee myös esim. finanssialan palvelut ja vuokrasopimukset

  7. Direktiivin luonne • Direktiivi on luonteeltaan minimiharmonisoiva eli jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai saattaa voimaan säännöksiä, jotka ovat velkojalle edullisempia kuin direktiivi edellyttää

  8. Täytäntöönpano • Direktiivi on pantava kansallisesti täytäntöön viimeistään 16.3.2013 • Komissio on vedonnut jäsenvaltioihin, että ne panisivat direktiivin täytäntöön nopeammin

  9. Täytäntöönpano • OM:n työryhmä valmistelee säännöksiä, joilla direktiivi pantaisiin täytäntöön • Työryhmän mietintö luovutetaan joulukuussa 2011 • Lausuntokierros -> HE vuonna 2012 • Lait voimaan vuoden 2012 lopulla – maaliskuussa 2013

  10. Maksuaika B2B-sopimuksissa • Oikeus viivästyskorkoon alkaa: • sovittua maksupäivää seuraavasta päivästä tai • jos maksupäivää ei ole määrätty sopimuksessa, pääsääntöisesti 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen • Ei aiheuttane muutostarpeita korkolain vastaaviin säännöksiin

  11. Maksuaika B2B-sopimuksissa • Jos tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on varmistettava hyväksymis- tai tarkistusmenettelyssä, menettely saa kestää enintään 30 päivää, jollei nimenomaisesti toisin sovita ja edellyttäen, ettei se ole velkojan kannalta selvästi kohtuutonta. • Sopimuksessa määrätty maksuaika ei saa ylittää 60 päivää, jollei sopimuksessa nimenomaisesti toisin sovita ja edellyttäen, ettei se ole velkojan kannalta selvästi kohtuutonta. • Alustava näkemys Suomen kannalta se, että säännökset ovat käytännössä aika merkityksettömiä (pitemmät määräajat aina mahdollisia, jos siitä nimenomaisesti sovitaan, kunhan ehto ei ole selvästi kohtuuton).

  12. Maksuaika B2PA-sopimuksissa • Kun velallinen on viranomainen, maksuaika ei saa ylittää direktiivissä säädettyä määräaikaa, joka on pääsääntöisesti 30 päivää laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen vastaanottamispäivästä. • Maksuajaksi voidaan kuitenkin sopia enintään 60 päivää, jos siitä sopimuksessa nimenomaisesti sovitaan ja edellyttäen, että se on objektiivisesti perusteltua sopimuksen erityisluonteen tai -piirteiden vuoksi. • Hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto kuten B2B-sopimuksissa. • Vaatii Suomessa uutta sääntelyä viranomaisten maksuajoista.

  13. Maksuaikataulut • Direktiivi ei rajoita osapuolten mahdollisuutta sopia kansallisen lain mukaisesti maksuaikatauluista, joiden mukaan maksut suoritetaan maksuerissä • Laajentaa huomattavasti sopimusvapautta verrattuna edellä esitettyihin tiukkoihin pääsääntöihin

  14. Viivästyskorko • Lakisääteisen viivästyskoron on oltava viitekorko korotettuna vähintään 8 prosenttiyksiköllä (+ 1 %-yksikkö nykyiseen verrattuna) • Sopimusehto tai -käytäntö, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida lainkaan periä, on katsottava selvästi kohtuuttomaksi. • Vaatii Suomessa muutoksia viivästyskorkoa koskeviin säännöksiin. • Huom. Velvoitteet rajoittuvat vain direktiivin soveltamisalaan. Kansallisesti harkittava, rajataanko muutokset vain direktiivin soveltamisalaan.

  15. Perintäkulut • Jos maksu viivästyy siten, että velkojalle syntyy oikeus viivästyskorkoon, hänellä on samalla automaattisesti oikeus myös 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista. • Vakiokorvauksen saaminen ei edellytä mitään perintätoimia.

  16. Perintäkulut • Jos saatava erääntyy useissa erissä, kullekin viivästyneelle erälle saa periä 40 euroa. • Jos perinnästä on tosiasiassa aiheutunut kuluja yli 40 euroa, korvataan todelliset kohtuulliset perintäkulut. • Jos vaaditaan korvausta perintäkuluista esim. 100 euroa, kulujen määrä täytyy selvittää ”nollasta lähtien”, ei pelkästään 40 euron ylittävältä osalta.

  17. Perintäkulut • Sopimusehdon tai -käytännön, jonka mukaan perintäkuluista ei voi saada korvausta direktiivin mukaisesti, presumoidaan olevan selvästi kohtuuton • Todistustaakka sopimusehdon kohtuullisuudesta siis ehtoon vetoavalla • Direktiivin perintäkulusäännökset edellyttävät muutoksia perintälakiin.

  18. Perintäkulut • Oikeus 40 euron korvaukseen maksun vähänkin myöhästyessä saattaa periaatteessa johtaa siihen, että nykyistä useammin on olennaista tietää, onko maksu tullut velkojalle ajoissa vai ei • Korostaa oikea-aikaisuuden merkitystä paitsi maksajalle myös maksunvälittäjänä toimivalle pankille • jos pankki laiminlyö noudattaa maksupalvelulain mukaisia toteuttamisaikoja ja maksu tämän vuoksi viivästyy, pankki voi joutua vastuuseen viivästysseuraamuksista • Mutta kuinka moni velkoja on kiinnostunut päivän tai parin viiveestä?

  19. Direktiivin käytännön vaikutuksista • Tosiasiallisia vaikutuksia vaikea ennakoida • Suomessa maksukulttuuri on jo ennestään niin täsmällistä, että lainsäädännön muutoksilla tuskin on siihen suurta vaikutusta • Nähtäväksi jää, riittääkö direktiivi muuttamaan eteläeurooppalaista maksukulttuuria täsmällisemmäksi

More Related