Ripeitä otteita koulutuksen kehittämiseen

1. Ripeitä otteita koulutuksen kehittämiseen Paavo Okko Turun kauppakorkeakoulu EK-elinkeinopäivä Turussa 13.2.2007

2. Elintason osatekijät: tuottavuus ratkaisee ja se on aina hyvä pohja kilpailukyvylle(logaritmisia indeksejä, M. Pohjola) • Sadassa vuodessa: • elintaso on kasvanut 12-kertaiseksi • tuottavuus on kasvanut 14-kertaiseksi • työn määrä asukasta kohti on vähentynyt log (Bkt/asukas) = log (Bkt/työtunnit) + log (Työtunnit/asukas)

3. Yli 15 vuotiaan väestön koulutusrakenne 2005 • Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 36,6 % • Keskiasteen tutkinto 38,0 • Korkea-asteen tutkinto 25,4 • Nykyinen koulutuskapasiteetti on vahvasti painottunut korkea-asteen suuntaan: vuonna 2005 ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksessa aloitti 29 000 ja yliopistoissa 20 000 uutta opiskelijaa

4. Yliopistotutkintojen määrä Suomessa 1981-2005

5. Koulutuksen vaikutus talouden kasvuun • Meillä on ollut vahva usko koulutuksen hyödyllisyyteen • Osaaminen eli inhimillinen pääoma, jota voidaan hankkia koulutuksella, lisää kasvua muttei rajattomasti • Kansainvälisiä vertailuja: vuoden lisäys väestön koulutusajan keskiarvoon tuo yhden %-yksikön lisää kasvuun? • Helposti liian positiivinen kuva koulutuksesta: vaikuttaa alhaisella tulotasolla mutta meillä ei ole enää näin helppoa tietä! • Koulutuksen rakenne tasojen mukaan: korkea-asteen osuuden nostaminen tulotason myötä edistää kehitystä, mutta siinäkin tulee pää vetävän käteen • Koulutuksen väestöllinen monipuolisuus ja sisällöllinen tarkoituksenmukaisuus sekä elinikäinen oppiminen korostuvat

6. Globalisaatio on myös koulutushaaste • Nykyisen globalisaation uusi piirre on siinä, että nyt tuotanto osittuu entistä hienojakoisemmin: aikaisemmin siirrettiin kokonaisia tuotantoyksiköitä tai aloja – nyt kokonaisten yksiköiden lisäksi myös yksittäisiä tehtäviä tai tuotantoketjun vaiheita • Tämä johtaa siihen, että globalisaation vaikutuksia on vaikeampia ennakoida ja ne tulevat entistä yllätyksellisemmiksija ne voivat koskea myös korkean osaamisen aloja ja tehtäviä, joissa luulimme olevamme kilpailukykyisiä

7. Mitä nykyinen globalisaatio vaatii rakenne- ja koulutuspolitiikalta? • Voittavien alojen tietäminen ennalta on vaikeaa: esim. kaikki tietoyhteiskuntatehtävät eivät pysy korkean tulotason maissa • Päinvastoin, tehtävien ulkoistamista helpottaa • IT-intensiivisyys, tuotteen digitaalisuus • tuote/tehtävä on koodattavissa oleva ja sähköisesti siirrettävissä • vaatii vähän face-to-face kontaktia • Koulutusta pitää kehittää tasaisesti/monipuolisesti kaikille tasoille • Työmarkkinareformeilla olisi EU:ssa pelastettavissa enemmän työpaikkoja kuin Lissabonin strategialla (vaikka strategia olisi onnistunutkin!) (Richard Baldwin)

8. Suomenkin ongelma on tässä: globalisaatio haastaa rikkaat maat • Sellainen tuotanto tai sen yksittäinen vaihe, joka voidaan siirtää helposti, siirretään alemman kustannustason maihin: tuottavuuseron ja palkkaeron suhde ratkaisee (jos siirrettävissä oleva) • Uutta nousevaa korkeaan osaamisen tuotantoa ei voi helposti siirtää eikä ole tarvettakaan, koska sen ei tarvitse kilpailla vain hinnalla: meillä pitää olla aina vaan lisää sellaista! – sekään ei kuitenkaan anna turvaaalan kaikkien tehtävien osalta! • Suomessa väki vanhenee ja työvoima alkaa supistua: koulutuksen hyvä kohdentaminen voi lievittää työvoimapulaa • Tuotavuuden nostaminen on ainoa lääke – moni alemmankin koulutustason tehtävä pysyy Suomessa ja nekin on hoidettava tuottavasti – koulutusta myös sinne!

9. Koulutushaasteet • Kaikki koulutuksen tasot ovat tärkeitä • Väestön pitää olla monipuolisesti koulutettua • Yksilöiden pitää saada hyvät lähtövalmiudet koulutuksesta ja olla valmiit oppimaan työssä • Koulutustarpeiden ennakointi on vaikeaa, mutta työhön sijoittumisen vaikeus kertoo ylitarjonnasta ja työvoimapula viestii myös koulutustarpeista • Nykyinen korkea-asteen koulutuskapasiteetti on laajentumisvaiheeseen kuulunut välivaihe ja laajempi kuin pitkän päälle tarvitaan • Määrällisen laajentamisen asemesta nyt on edessä vaikeampi sisällöllisen harkinnan paikka • Opiskelukulttuurin soisi kehittyvän määrätietoisempaan suuntaan – samalla työelämäyhteydet tiivistyisivät