Elinvoiman eväät – kunta elinvoiman johtajan

1. Elinvoiman eväät – kunta elinvoiman johtajan 14.9.2011 Jarkko Huovinen

2. Lähtökohta Uusi Kunta 2017 työssä, jonka perustehtävä Rakentaa yhdessä kuntien kanssa visio ja toimintamallit siitä, millainen on erilaisissa ympäristöissä elinvoimainen kunta, elävä itsehallinto ja suomalainen kunnallishallinnon järjestelmä.

3. Elinvoima – mitä se on? • Elinvoima on tahtoa ja kykyä, sekä mahdollisuuksia ja voimavaroja uudistua eli kehittää tai synnyttää, toimeenpanna ja saavuttaa asioita. • Elinvoima ilmenee muutoksena, uudistumisena ja vahvistumisena, kehityksenä ja kasvuna, lisääntymisenä ja moninkertaistumisena, vaurastumisena. Elinvoima luo elinvoimaa. • Elinvoima rakentuu paikallistaloudessa kuntalaisten, yritysten ja yhteisöjen kautta • Kunta omilla toimenpiteillään luo toimintaympäristöä kuntalaisten valinnoille sekä yritysten ja yhteisöjen toiminnalle

4. ELINVOIMAINEN KUNTA VETOVOIMAINEN YMPÄRISTÖ →VIIHTYMINEN, UUSIA IHMISIÄ, SITOUTUMINEN PAIKKAKUNTAAN VAHVA KUNTATALOUS → RIITTÄVÄSTI RESURSSEJA UUDISTUSTEN TOTEUTTAMISEEN KILPAILUKYKYINEN YRITYSKANTA → TYÖPAIKKOJA, TOIMENNTULOA JA TURVATTUA ARKEA SOSIAALINEN PÄÄOMA JA YHTEISÖLLISYYS → VUOROVAIKUTUS LISÄÄ KUNTALAISTEN AKTIIVISUUTTA HARRASTAA JA OSALLISTUA YHTEISEEN PÄÄTÖKSENTEKOON OSAAMINEN JA SEN HYÖDYNTÄMINEN → KOULUTUS, TYÖSSÄOPPIMINEN JA KEHITTÄMISYMPÄRISTÖ ANTAA PERUSTAN UUDISTUMISELLE PALVELUT → JULKISET JA KAUPALLISET PALVELUT MAHDOLLISTAVAT SUJUVAN ARJEN

5. Elinvoiman eväät -hankekokonaisuuden tavoite • Hankkeen tavoitteena nostaa elinvoimaisuuden vahvistaminen entistä näkyvämmäksi osaksi kuntien toimintaa laajasti koko kuntaorganisaatiossa – laajentaa elinkeinopolitiikan käsitettä ja instrumentteja • Kuinka elinvoimaisuutta voidaan luoda verkostojohtamisen ja markkinoiden kautta tehtävän johtamisen keinoin (aktivoi kuntalaisia kehittämiseen ja vastuuseen omasta hyvinvoinnista, yrityksiä toimintansa kehittämiseen ja yhteisöjä uusien ratkaisujen hakemiseen toiminnassaan) • Jäsentää tekijöitä, joista elinvoima syntyy ja määrittää kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa elinvoimaisuuden kehittymiseen • Tuottaa tietoa eri tavoin toteutetun elinkeinopolitiikan vaikutuksista • Tarjota kehittämistukea mukaan lähteneille kunnille elinvoimaa vahvistavien toimenpiteiden suunnittelussa (elinvoiman kasvuohjelma) ja tehostaa hyvien käytäntöjen leviämistä kuntakentän sisällä.

7. Elinvoiman eväät ja kunnan rooli niiden kehittämisessä Teemoja joihin vaikutus ulottuu Instrumentteja, jotka toteutuksessa syytä tuntea • Hankinnat: • Palveluiden kehittäminen • Innovaatioiden edistäminen • Palvelusektorin kehitys • Sosiaaliset kriteerit – syrjäytymisen ehkäisy Johtaminen kaupunkiorganisaatiossa - Kaikki kuntaorganisaation yksiköt ja palvelut vaikuttavat elinvoimaan Verkostojohtaminen ja markkinoiden kautta johtaminen - vaikutus kunta- laisten sekä sidosryhmien tekemiseen ja valintoihin • EU:n valtiontukisäädökset: • Infrahankkeet • Toimitilat ja tontit • Työllisyyden hoito • SGEI ja maaseudun peruspalvelut • Osaamisen johtajuus: • Koulutuspolitiikka ja omistajaohjaus • verkostojen kautta hankittu osaaminen • osaavan työvoiman saanti • Johtajuus • elementtien tiedostaminen • toimintaympäristön antamat edellytykset • kokonaisuuden hallinta • strategiset valinnat • Käyttäjälähtöisyyden edistäminen: • kuntalaisten/palvelujen käyttäjien perinteinen kuuleminen • uudet innovatiiviset keinot osallistaa palvelujen käyttäjät palvelujen suunnitteluun ja tuotantoon Kuntalaisten muuttuvat roolit ja osallisuus päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä • Elinvoimaa nakertavien tekijöiden minimointi: • Syrjäytyminen, ikääntyminen… • Viihtyisä elinympäristö: • Sujuva arki • Luonto + rakennettu ympäristö • Saavutettavuus Millaisista tekijöistä elinvoima koostuu ja Kuinka kunta voi siihen vaikuttaa

8. Vaiheistus ja tulokset • Elinvoimajohtajuutta palvelevat esiselvitykset • Tulokset hyödynnettävissä sellaisenaan kunnissa • Määrittävät elinvoimajohtamisessa kunnilla käytössä olevia instrumentteja •  pohjaa vaiheelle 2 • 2. Kunta elinvoiman johtajana tutkimus ja kehittämisosio • Havainnollistaa kuntien vaikuttamismahdollisuuksia elinvoima rakentumiseen: • Hierarkisen johtamisen keinoin • Markkinoiden kautta • Verkostojohtamisen keinoin • Sisältää laajan kuntapilotoinnin (työseminaarit, vertaisryhmät, teemaseminaarit) Syntyy tarkastelukehikko, jonka avulla kunnat voivat koostaa elinvoimajohtamisen kasvuohjelman • 3. Tarkastelukehikon jalkauttaminen osaksi kuntien johtamista • johtoryhmä-, hallitus- ja valtuustotyöpajojen kautta (2013 alkava valtuustokausi)

9. Esiselvityshankkeet • Elinvoimaisuuden osatekijöiden määrittäminen • Toimintaympäristössä olevien erojen tunnistaminen ja huomioiminen elinvoimajohtamisen toimenpiteissä • Kunta ja osaavan työvoiman saannin turvaaminen • Kuntien omistajaohjaus ammatillisessa koulutuksessa ja yritysyhteistyö keinoina työvoiman saatavuuden turvaamisessa • Työelämäyhteistyö keinona syrjäytymisen ehkäisyssä • Yhteenveto kansainvälisistä kokemuksista työssäoppimisesta syrjäytymisen ehkäisyssä • Kuntien elinkeinopolitiikan organisointi elinvoimajohtamisen näkökulmasta • Kooste elinkeinopolitiikan organisointitavoista kunnissa • Elinvoiman edistäminen ja EU:n valtiontukisäännökset • Mallinnetaan päätöksentekoprosesseja • Hankinnat osana elinvoiman johtamista • Tukimateriaalia hankintastrategioiden laadintaan – esimerkkejä toimintamalleista • Uusia keinoja palveluiden kehittämiseen – case vanhuspalvelut • Osuustoimintamalli maaseudun vanhuspalveluiden organisoinnissa eri intressiryhmien näkökulmasta • Toimintaympäristön potentiaalin hyödyntäminen elinvoiman luomisessa • Kuinka kehitetään vetovoimaisuutta rakennetun ympäristön toiminnallisuutta kehittämällä

10. Elinvoiman johtamisen pilotointi • Elinvoiman johtamista käsittelevään osioon otetaan mukaan 15 pilottikuntaan • 5 keskuskaupunkia, 5 seutukaupunkia ja 5 maaseutukuntaa • Pilottikunnat saavat 3 vuoden aikana: • Johdatus elinvoimajohtamiseen – avausseminaari (kaikki pilotit) • Elinvoimajohtamisen lähtötilannearvio (kuntakohtainen) • Päivän työpaja, jossa käydään läpi tilannetta hierarkisen johtamisen, markkinoiden kautta tapahtuvan johtamisen ja verkostojohtamisen näkökulmista • Vertaisryhmän työpajat (2 kpl) • Käydään läpi elinvoimajohtamisen instrumentteja ja arvioidaan niitä kunkin ryhmän kuntiin • Teemaseminaarit (2 kpl, kaikki pilotit) • Käsitellään elinvoimajohtamisen eri tulokulmia (esiselvitykset) • Elinvoimajohtamisen kasvuohjelma –työpaja (kuntakohtainen) • Luodaan toimenpideohjelma, jolla elinvoimanäkökulmaa tuodaan mukaan kunnan päätöksentekoon • Osallistumismaksu • Maaseutukunta 5 000 euroa, seutukaupunki 7 000 euroa, keskuskaupunki 15 000 euroa

11. Toteutus ja resursointi • Tavoitteena 3 –vuotinen hankekokonaisuus • Kokonaisuutta koordinoiva projektipäällikkö KL:ssa, osahankkeet yhteistyössä tutkimuslaitosten, yliopistojen ja korkeakoulujen, kuntien, maakunnan liittojen, Tem:n, Sitran, yrittäjäjärjestöjen, YTR:n, Kaks:n… kanssa • Hankkeet vahvassa vuorovaikutuksessa käytännön tekijöiden kanssa kunnissa – varataan osaamista ja resursseja • Rahoitusta haetaan eri lähteistä – tavoitteena laaja yhteistyö • Kehittämiskokonaisuuden budjetti noin 1 milj. euroa/ 3 vuotta Vuonna 2011 toteutetaan esiselvitys, jonka tavoitteena juosta hankekokonaisuus kasaan

12. 1. Elinvoiman rakentumisen elementit ja niihin vaikuttaminen Hankkeen tavoitteena on määrittää elinvoimaisuuden osatekijöitä ja etsiä mittareita niissä tapahtuvan kehityksen kuvaamiseen. Tuhlaako kuntarakenne elinvoiman eväitä vai edistääkö se niiden syntyä? • Määritetään elinvoimaisuuden elementtejä ja niitä mittaavia indikaattoreita (pohjaa kilpailukykyindeksistä ja vertistä) • Määritetään tekijät, joiden kautta kunnat vaikuttavat näihin mittareihin (mukana olevan kuntaryhmän kautta) • Määritetään em. vaikutuksissa ilmeneviä eroja eri kuntarakenteilla. Esim. parivertailu: työssäkäyntialueen kokoinen suurkunta (Kouvola) ja pienistä kunnista muodostuva työssäkäyntialue (Lahden seutu) • Selvitetään mahdollisuus laatia mittareihin perustuen kuntien / seutujen ranking, jossa vertaillaan elinkeinopolitiikan onnistumista (ei ole sama kuin elinvoiman vertaaminen, koska lähtötaso erilainen). • Yhteistyössä: kunnat, tilastokeskus, Tem, yliopisto / tutkimuslaitos

13. 2. Osaaminen ja elinvoimajohtaminen Osaavan työvoiman saannin turvaaminen • Ammatillinen koulutus • Kuntien omistajaohjauksen kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa – tarvitaanko ammatillisen koulutuksen tulosohjausjärjestelmä • Työvoiman tarpeen ennakointi (millaista osaamista ja kuinka paljon  työnantajien työvoimatarve  koulutustarve) • Verkostoyhteistyö yritysten kanssa • Kunta yritysten tukena osaajien rekrytoinneissa • Toimialakohtaisen osaamisen lisääminen hankkeiden kautta (toimialahankkeet ja professuurit) Osaamiseen liittyvän esiselvityksen puitteissa tarkastellaan kunnan roolia yritysten toimintaympäristön kehittäjänä ja toisaalta ammatillisten oppilaitosten omistajana ja rahoittajana. Tavoitteena selvittää kunnan mahdollisuudet vaikuttaa työvoimatarpeiden ja tarjonnan kohtaantoon. Esiselvitys liittyy kiinteästi teeman ympärille perustettavan työryhmän työskentelyyn. Työryhmä toimii esiselvityshankkeen ohjausryhmänä.

14. 3. Työelämäyhteistyö ammatillisessa koulutuksessa keinona syrjäytymisen ehkäisyssä • Suomen ammatillisen koulutuksen järjestelmä on tällä hetkellä vetovoimainen, mutta se sisältää kynnyksiä, jotka johtavat siihen, että osa nuorista putoaa kokonaan järjestelmän ulkopuolelle. • Syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta tulisi koulutusjärjestelmään lisätä käytännönläheisiä vaihtoehtoja, joissa keskeisessä roolissa on tekemällä oppiminen • Tavoitteena löytää keinoja, joilla aktivoidaan nuoria ja vähän kouluttautuneita ammatillisen osaamisen kehittämiseen  Kootaan kansainvälinen vertailu, jossa selvitetään koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen eri muotojen (työssäoppimisjaksot, oppisopimuskoulutus, työkierto, mentorointi jne.) hyödyntämistä eri maissa ja näiden esimerkkien soveltumista Suomen olosuhteisiin.

15. 4. Kuntien elinkeinopolitiikan organisointi elinvoimajohtamisen näkökulmasta Kuntien tavat organisoida elinkeinopolitiikkansa toteuttaminen vaihtelee suuresti. Tavoitteena on tuottaa tietoa eri toimintatavoista ja elinvoimajohtamisen näkökulmasta erilaisissa toimintaympäristöihin. • Tavoitteena kuvata elinkeinotoimen eri organisointitapoja verrata niitä keskenään (sis. strategiset kumppanuudet) • Organisaatioiden (peruskunta, kehitysyhtiö, maakunnan liitto, teknologiakeskus, matkailuyhtiö…) roolit ja yhteistyö • Ostopalveluiden ja verkostoyhteistyön rooli • Vertaisverkostojen hyödyntäminen yritystoiminnan kehittämisessä (Koko ja oske –ohjelmat, mentorointi, yritysryhmät) • Palveluiden käyttäjien rooli palveluiden kehittämisessä (sosiaalinen media, Livinglab jne.) • Tavat tukea asiantuntijapalvelun hankintaa pienyritysten kehittämisessä  kytee asiantuntijaverkoston osaamisen mukaan (yritysseteli, kehittämisavustus jne.) • Yritys-Suomi yhteistyö kuntien elinkeinopolitiikan näkökulmasta • Toteutus: • Case –tarkastelu: kuvataan elinkeinopolitiikan organisointi kolmessa esimerkkikunnassa • Täydennetään aineistoa case –tarkasteluun pohjautuvalla kyselyllä

16. 5. Elinvoiman edistäminen ja EU:n valtiontukisäädökset • EU:n valtiontukisäädökset (koskee kaikkea julkista rahoitusta myös kuntien yrityshankkeita) rajaavat omalta osaltaan elinkeinopolitiikan keinovalikoimaa ja ennen kaikkea edellyttävät avoimuuteen perustuvien päätösprosessien noudattamista • Hankkeen tavoitteena on mallintaa eräitä yleisimpiä päätöksentekotilanteita valtiontukinäkökulmasta, jotta kunnat osaavat hyödyntää säädösten antamat mahdollisuudet ja välttää muotovirheitä päätöksenteossa. Kuvattavat prosessit ovat: • yritystilojen rakentaminen, vuokraaminen ostaminen ja myyminen • yritystonttien ostaminen, vuokraaminen ja myyminen • vesiosuuskuntien ja laajakaistahankkeiden tukeminen • takaukset • pääomasijoittaminen • maankäyttösopimukset • elinkeinoyhtiöiden status valtiontukinäkökulmasta • Yhteistyössä: Tem (työelämä- ja markkinaosasto), kunnat ja niiden hankintayksiköt, kehittämisyhtiöt

17. 6.Hankinnat osana elinvoiman johtamista Kuntien palveluhankinnat on nähty lähinnä vaihtoehtoisena tapana tuottaa palvelu. Oikein toteutettuna hankinta tarjoaa kuitenkin hankkijalle mahdollisuuden palvelun kehittämiseen ja yritykselle tilaisuuden toimintansa laajentamiseen. Miltä hankintaprosessi näyttää tuottavuuden ja elinkeinopolitiikan näkökulmasta?  Hankkeen keskeinen tavoite on tukea hankintastrategioiden laadintaa tavoitteellisuuden näkökulmasta (painopiste toiminnan kehittämisessä ei teknisessä hankintaprosessissa). Tuloksena syntyy hankintastrategiatyön tukimateriaalia. • Hankinnat tuottavuuden lisäämisen instrumenttina – yritysten innovaatiopotentiaali kuntapalveluiden kehittämiseen (innovatiiviset hankinnat ja esikaupalliset hankinnat) • Innovatiivinen hankinta yrityksen tuotekehityksen vauhdittajana • Hankintaosaaminen ja hankintojen organisointi • Kuntien hankintojen merkitys markkinaehtoisten palvelutarjonnan kehittymiselle pienillä paikkakunnilla • Yhteistyössä: Tem, kunnat, seudulliset hankintayksiköt, yrittäjäjärjestöt, Culminatum

18. 7. Uusia keinoja palveluiden kehittämiseen (case vanhuspalvelut) Kunnan elinvoimaisuus syntyy myös yhteisöllisyydestä ja kuntalaisten vahvasta osallisuudesta kuntayhteisöä kehitettäessä. Kunta edustaa yhteisöllistä vastuunottoa, paikallistuntemusta ihmisten asioista ja kansanvaltaista vaikuttamista. Osallistavassa ja asiakaslähtöisessä kunnassa kuntalainen muuttuu palvelujen passiivisesta kohteesta aktiiviseksi kehittäjäksi.* Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan uusia konkreettisia välineitä, kun väestö vanhenee, huoltosuhde vinoutuu ja kunta- ja palvelurakenteet muuttuvat. • Tässä esiselvitysosiossa hahmotellaan kuusi erilaista osuuskuntakonseptia maaseutukuntien vanhuspalvelujen järjestämiseen. • Kunnan intressissä ovat luonnollisesti kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut. Elinvoimaisuuden vahvistamisessa näkökulman on oltava kuitenkin laajempi. Esiselvityksen tarkoituksena on hahmottaa ja juridisesti taustoittaa se, miten myös kunnan työntekijät, kuntalaiset, palvelujen käyttäjät ja/tai ikäihmisten omaiset voivat osallistua vanhuspalvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen osuuskuntamuotoisena toimintana. • Esiselvitysvaiheen jälkeen konsepteja pilotoidaan erillisessä hankkeessa. * Kuntaliiton Demokratiapoliittinen asiakirja (Keskiössä kuntalainen, 2010)

19. 8. Rakennetun ympäristön potentiaalin hyödyntäminen elinvoiman luomisessa • Luodaan menetelmä, jonka avulla voidaan paikallistaa ne rakennetun ympäristön oleellisimmat kehittämistoimet, joihin keskittymällä voidaan lisätä paikallista elinvoimaa. Lähtökohtana on rakennetun ympäristön perusulottuvuuksien synerginen yhdistäminen. Perusulottuvuuksia ovat: • morfologinen (fyysiset rakenteet ja yhteysverkostot) • sosiaalinen (toiminnalliset ja taloudelliset verkostot paikkoineen) • kulttuurinen (rakennetun ympäristön symboliarvot; ympäristö-, taajama- ja kaupunkikuva; ’kolmannet’ paikat) • Työssä hyödynnetään TTY/EDGE:n aikaisempia tutkimuksia ”Takaisin kartalle” ja ”Urbaanit kesannot” • Toteutuksesta vastaa Ari Hynynen (Prof, Dr, M.Arch) Tampereen teknillisestä yliopistosta

20. 9. Kunnat elinvoiman johtajina Tässä osiossa kuvataan kunnan elinvoimajohtamisen viitekehys ottaen huomioon esiselvityksien tulokset. Tarkastelussa otetaan huomioon hierarkisen johtamisen keinot kunnan sisällä, mark- kinoiden kautta tapahtuvan johtamisen ins- trumentit sekä verkostojohtamisen mahdol- lisuudet. • Tämän kokoavan hankeosion tuloksena syntyy elinvoimajohtamisen tarkastelukehikko, jonka avulla kunnat voivat jäsentää alueensa elinvoimaisuuden kehittämisessä käytössä olevia työkaluja, vaikutuskanavia sekä kunnan eri toimintojen ja yhteistyökumppaneiden merkitystä elinvoimaisuuden rakentumisessa. • Yhteistyössä: kunnat, Tem, yliopisto / tutkimuslaitos…

21. Aikataulutusta.. • Alustava hankesuunnitelma 9/2010 • Vihreää valoa talon sisällä 11/2010 • Esiselvitys- / kokoonjuoksurahoitus vuodelle 2011 • Sparrausryhmä 18.1.2011 • Suunnitelman edelleen kehittäminen ja toteutuksen suunnittelu • Asian esittely mahdollisille yhteistyökumppaneille 2–5/2011 • Sparrausryhmä 14.6.2011 • Hankesuunnitelma 8/2011 • Suunnitelman käsittely KL:n johtoryhmässä 9/2011 • Rahoitusneuvottelut ja hakeminen 9/2011 alkaen • Pilottikuntien hankkiminen 10-12/2011 • Ensimmäisten osahankkeiden käynnistyminen 2012 alusta