330 likes | 583 Views
Raha- ja pankkiteorian kurssi Luento 8 RT 2.4, 5.3.1, 5.3.3, 3.6. 5.5.2014. Mihin pankkeja tarvitaan?. Tähän asti pidetty selviönä, että on olemassa ”pankkeja” Oli taloustieteellisessä kirjallisuudessakin pitkään aihe, jota ei juuri käsitelty
E N D
Raha- ja pankkiteorian kurssiLuento 8RT 2.4, 5.3.1, 5.3.3, 3.6 5.5.2014 K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Mihin pankkeja tarvitaan? • Tähän asti pidetty selviönä, että on olemassa ”pankkeja” • Oli taloustieteellisessä kirjallisuudessakin pitkään aihe, jota ei juuri käsitelty • Supermarketin ilmoitustaululla, netissä tms näkee harvoin seuraavanlaisia ilmoituksia: • ”Lainaan 1000 € kahdeksi viikoksi korkeinta korkoa tarjoavalle. H Virtanen, puh. xxxxx” • ”Aion ostaa asunnon. Tarvitsen 150 000 € lainaa 15 vuodeksi. Yst. Tarjoukset S Korhonen, puh xxxx” • ”Annan 20 000 euroa lainaa aina kuukaudeksi kerrallaan 4 % korolla. kapitalisti@gmail.com ” • Näin ei kai ole ollut koskaan? • Ammattimaisia pankkiireja lukuun ottamatta yksityishenkilöt eivät kai koskaan ole itsekkäistä syistä rahoittaneet kuin valtiota ja joitain suurimpia yrityksiä, ja niitäkin vain joukkolainamarkkinoilla K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Mihin pankkeja tarvitaan? • Jos rahoitusmarkkinoilla ei transaktiokustannuksia eikä minkäänlaisia kitkatekijöitä, pankeilla tuskin markkinarakoa • Ilmeisesti suorassa luototuksessa pahoja ongelmia, koska säästäjät eivät rahoita suoraan luotonottajia • Mahdollisia / todennäköisiä selityksiä pankkien markkinaraolle • Pankkien tarjoamat maksuliikennepalvelut – oikeus olla pankin velkoja = rahaa. Olisi vaikeampi (joskaan ei mahdotonta) käyttää kotitalouksien ja muiden yritysten velkoja maksuvälineinä. • Edelliseen läheisesti liittyen likviditeetti: talletukset voidaan nostaa heti, vaikka jollain yksittäisellä pankin velallisella ei tänään olisi lyhennyspäivä • Joukkolainasijoittajalle vaikeampaa, joskin paperin voi myydä • Luottoriski: tavallinen yksityishenkilö ei osaa riittävästi arvioida velallisen takaisinmaksukykyä, mahdollisia vakuuksia ym. • Kustannustehokkuus: pankit eivät tee paremmin, mutta halvemmalla • Kustannustehokkuus • Synergia- ja skaalaetuja hallinnoinnissa ym. • Jos rahoitussopimusten tekemisessä merkittäviä skaalaetuja, toiminto kannattaa keskittää yhteen instituutioon. • Paradoksi: • Monet pankinjohtajat täysin vakuuttuneita skaalaetujen olemassaolosta • Empiirinen evidenssi pankkialan skaalaeduista erittäin horjuvaa • Sadoittain empiirisiä tutkimuksia pankkien kustannusfunktioista • Euroopassa ehkä hiukan enemmän näyttöä skaalaeduista kuin Yhdysvalloissa • Yleensä kaikkein pienimmät pankit vaikuttavat kustannustehottomilta, mutta nekin pystyvät jatkamaan olemassaoloaan, mutta keskikokoisten pankkien joukossa skaalaedut on jo melkein hyödynnetty • Voidaanko pankkitutkimuksen skaalaetuja koskevia tuloksia suoraan yleistää kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa lainamarkkinat eivät ole pankkimarkkinat? K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Mihin pankkeja tarvitaan • Likviditeettiin palataan myöhemmin tällä kurssilla, uskottava selitys pankkien olemassaololle • Nyt: pankit ja luottotappioriskit • Luottoriskin diversifiointi? Halvalla munat hajautetuksi moneen koriin? • Yksityinenkin voisi hajauttaa sijoituksensa suurelle määrälle velallisia: ”Myönnän sinulle kyllä tuhannen euron lainan auton ostoon, mutta en koskaan lainaa samalle velalliselle sitä enempää. Tässä eläkesäästökassassani onkin muuten saamisia jo naapureiltani, sukulaisilta, vanhoilta kavereilta ja joiltain tuntemattomilta.” => Diversifikaatioedun kannalta pankki ei ainutlaatuinen, joskin luultavasti kustannustehokas K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Delegoitu monitorointi à la Diamond • Delegoitu monitorointi erittäin keskeinen käsite pankkiteoriassa 1980-luvulta alkaen • Esiintyi jossain muodossa Schumpeterilla 1939 • Pankkiirin tärkeimpiä tehtäviä tarkkailla ja arvioida velallisia • Perusajatus: Asymmetrinen informaatio säästäjien ja rahoituksen tarvitsijoiden välillä => markkinat eivät toimi • Luotonottaja voi puijata luotonantajia • Tarvitaan instituutio, joka ratkaisee ongelman • Pankki • Hyvin monta erilaista paperia aihealueesta • Ero: mikä kaikki informaatio on epätäydellistä • Mitä kaikkea voi monitoroida • Douglas W Diamond:”FinancialIntermediation and DelegatedMonitoring” (1984; RevEconStud) K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli - olettamuksia • Joukko säästäjiä ja joukko investointivaroja tarvitsevia yrittäjiä • N yrittäjää käynnistää kukin epävarman hankkeensa • voivat epäonnistua • Kuhunkin hankkeeseen tarvitaan ulkopuolista rahoitusta määrä +1 • Yrittäjän alkuvarallisuus = 0 • Kenelläkään koko taloudessa ei ole yksinään riittävästi varoja käynnistämiseen • Yrittäjät ovat riskineutraaleja • Yrittäjät eivät voi maksaa takaisin enempää kuin mitä heillä on projektin tuottoja • Hankkeet käynnistetään periodilla 1, tuottavat periodilla 2, minkä jälkeen maailma loppuu • Projektin tuoton odotusarvo > R = käypä korko+1 • Projektit keskimäärin kannattavia; riskineutraali yrittäjä käynnistäisi, jos olisi tarpeeksi varoja • Odotusarvoa laskettaessa otetaan tietenkin huomioon epäonnistumisriski • Periaatteessa rahoittajilla pääsy mukaan tämmöiseen hankkeeseen, joka odotusarvoisesti tuottaa paremmin kuin riskittömän koron • Säästäjiä m, jokaisella säästäjällä sijoitettavana N/m => voivat yhdessä rahoittaa hankkeet K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli - olettamuksia • Projektin arvo hankkeen päättyessä on satunnaismuuttuja Y • Voi saada arvoja nollasta ylöspäin • Y=0 (”kaikki meni”) on mahdollinen, Y ei voi olla negatiivinen • E(Y) > R+K • K = monitorointikustannus, johon palataan myöhemmin • Jakauma on yleisesti tiedossa • Y on täysin satunnainen, yrittäjä ei voi vaikuttaa • Y ei ole ulkopuolisen helposti havaittavissa • Yrittäjä itse havaitsee oman Y:nsä • Muut vain kustannuksen K avulla • Keskeinen olettamus: on olemassa jokin ei-rahallinen kustannus, joka voidaan yrittäjälle asettaa • Maineen menetys, suoranainen rangaistus ym. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli – ei monitorointia • Z = summa, jonka yrittäjä maksaa säästäjille periodin loputtua • Täytyy olla: E(Z)>R, muuten sijoittajat / säästäjät eivät lähde mukaan • Jos projekti epäonnistui täysin (Y=0), Z=0; yrittäjällä ei ole enempää. • Yrittäjälle jää Max[Y-Z,0] • Z ei välttämättä vakio – voi olla funktio jostain • Z voi riippua vain yrittäjän ilmoituksesta:”Y:n arvo oli…” • Mistä muusta voisi riippua? • Jotta Z > 0, yrittäjällä pitää olla syy myöntää, että projekti ei täysin epäonnistunut • Ainoa vaihtoehto: niin kova rangaistus, ettei valehtelu kannata K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli – ei monitorointia • Optimaalinen rahoitussopimus: • sijoittajille maksetaan projektin päätyttyä hyvitys h, jos yrittäjä ilmoittaa pystyvänsä sen maksamaan • lisäksi yrittäjälle rangaistus, joka on h:n ja todella saadun summan Z erotus • Ei rangaistusta, jos h maksetaan kokonaan. • Ei voi koskaan tulla vastaan tilannetta, jossa yrittäjän kannattaisi valehdella, että tuotto oli pienempi kuin h, yrittäjä ei hyödy valehtelusta mitään • Pakko olla: h>R • Ongelma: jos tuotto on todella pienempi kuin h, ei ole Pareto-optimi: yrittäjän rangaistus ei hyödytä ketään. • Jos Y olisi yleisesti havaittu, hyödyttömän rangaistuksen ongelmaa ei olisi. • Sijoittajien ja yrittäjien lukumäärällä ei tässä perusversiossa merkitystä. • Jos säästäjien lkm m=1, mikään ei muutu • Jos K>>0, on paras vaihtoehto K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli – entä jos voi monitoroida? • Useimmissa yrityksissä Y ei liene täysin mahdoton havaita • (Ei ole : K >>0) • Sijoittajien vaihtoehdot: • Ei monitorointia (edellä) • Jokainen monitoroi erikseen • Delegoidaan monitorointi yhdelle taholle • Mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta paras? • Jos säästäjien lkm m>>0, toinen ei liene kunnollinen vaihtoehto • Yksittäinen sijoittaja käyttää monitorointiin summan K, havaitsee Y:n • K*m erittäin suuri kustannus • Ehkä olisi parempi kuin monitoroinnin puute, mutta varmasti kustannustehoton K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli - delegoitu monitorointi • Jos m>>0, tehokkainta delegoida monitorointi yhdelle taholle => kustannus vain K*N + kulut jotka aiheutuvat siitä, että monitoroijalla pitää olla insentiivit tehdä työ kunnolla. (menetykset, virheallokaatiot tms odotusarvona) • Insentivointikustannus = D = delegointikustannus, jonka arvo määräytyy järjestelyjen ja olosuhteiden mukaan => kokonaiskustannus = K+D • Monitoroija = välittäjä = pankki • Riskineutraali • Nettovarallisuus = 0 • Saa varansa säästäjiltä (=tallettajilta), lainaa eteenpäin, hoitaa monitoroinnin • Tästä eteenpäin: säästäjät = tallettajat; monitoroija = pankki • Tallettajat havaitsevat, minkä maksun saavat pankilta, mutta eivät havaitse yrittäjien projektien menestystä • insentiiviongelma; tallettajat eivät voi havaita, mitä pankki saa yrittäjiltä => pankkiirin kannattaisi fuskata: ”Emme saaneet mitään, päädyimme huonoon maailmantilaan.” K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli – delegoitu monitorointi • Pankilla m talletusasiakasta ja N yrittäjäasiakasta • Pankki investoi summan K jokaisen yrittäjän monitorointiin => ei Pareto-huononnusta yrittäjien hyödyttömistä rangaistuksista, • Yrittäjät maksavat pankille vain rahalla, eivät rangaistuksi tulemalla • Sovitaan, että kukin yrittäjä i maksaa pankille hankkeiden jälkeen summan gi = g (yi) • Ei voi koskaan olla enemmän kuin projektin toteutunut tuotto • Monitoroinnin ansiosta pankki tietää, mikä on yi => Pankin kokonaistuotot (ilman kuluja) = G = satunnaismuuttuja, jolla yleisesti tunnettu jakauma, mutta tallettajat eivät tiedä toteutunutta tulemaa edes jälkeenpäin • Pankin pitää maksaa tallettajille periodilla 2 odotusarvoisesti vähintään summa NR, • Siis: R = riskittömän koron mukainen tuotto + pääoma • Ellei tämä ehto täyty, tallettajat eivät tule mukaan K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diamondin malli – delegoitu monitorointi • Tallettajat eivät pysty havaitsemaan pankin voittoa => pankki voi väittää, että ”Melkein kaikkien yrittäjien projektit epäonnistuivat, eikä talletuksia voida maksaa takaisin.” • Miten ongelma ratkaistaan? • Tallettajille kiinteä korvaus, siten että tuoton odotusarvo = riskitön korko • Muuten kiinteä korko, mutta pankin maksukyvyttömyystapauksessa tappioita • Talletusten korot eivät riipu pankin voitosta. Miten voisivat, kun tallettajat eivät voittoa havaitse? • Johtopäätös: Pankki kannattaa rahoittaa lähinnä velalla, ei osakepääomalla • Osakepääoma => rahoittajat määritelmällisesti jakavat tappioita. • Asetetaan ei-rahallinen rangaistus, jos tallettajat eivät saa tätä kiinteää korvaustaan • Pankin ei koskaan kannata valehdella, että asiakkaiden projektit epäonnistuivat • Sama ongelma kuin edellä: ei-rahallinen rangaistus haittaa pankkiiria, ei ex post hyödytä ketään • Tässä monitorointikustannus D = rangaistuksen odotusarvo K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Diversifiointi ja delegoitu monitorointi • Sijoittajien ja investoijien lukumäärällä nyt merkitystä • Minimivaatimukset pankin elinkelpoisuudelle • Tallettajien saatava odotusarvoisesti vähintään R • Pankkiirin voiton odotusarvo (ml. rangaistus) >0 • Yrittäjälle parempi kääntyä pankin puoleen kuin suoraan säästäjien puoleen • Pankki, jolla olisi vain yksi asiakas, ei elinkelpoinen • Jos asiakas päätyy ongelmiin, pankkiirille sama rangaistus kuin yrittäjälle tulisi, lisäksi monitorointikulut => parempi rahoittaa suoraan siten, että tallettaja monitoroi • Jos yrittäjien projektit keskenään korreloitumattomia • Diversifikaatioedun vuoksi rangaistuksen odotusarvo / laina-asiakkaiden määrä (N) alenee funktiona N:stä. • Jos N erittäin suuri, todennäköisyys, että melkein kaikki menneet huonosti lähes nolla. Lim D = 0 N→∞ (Paitsi jos yrittäjien projektien onnistumiset voimakkaasti korreloituneita) • Jos 200 yrittäjää, ja jokaisen projekti onnistuu 50 % todennäköisyydellä, 130 tai enemmän epäonnistujaa todennäköisyydellä 6,9*10-6 • Diversifikaatio hyvä, koska vähentää todennäköisyyttä, että jouduttaisiin rangaistukseen, joka ei hyödytä ketään enää ex post • Vähän samantapainen ilmiö kuin riskin hajautus osakeportfoliossa, mutta nyt vaikuttaa myös odotusarvoon! • Pankkia ei tarvitse monitoroida, sillä: • Kaikki tappio yrittäjien monitoroimatta jättämisestä kohtaa vain sitä itseään • Tallettajille valehtelu ei kannata; huonon tuleman ilmoittamisesta rangaistaan (mikä tosin on äärimmäisen harvinaista) K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Siis asetelma Monitorointikulut = K*yritysten lukumäärä Jos tallettajat rahoittaisivat suoraan, olisi: K*tallettajienlkm * yritysten lkm Yritys 1 Pankki Passiiviset säästäjät Yritys 2 Yritys 3 Yritys 4 Yritys 5 Pankki monitoroi ja hajauttaa tallettajien puolesta, optimaaliset kannustimet tehdä niin, rangaistusta ei tule juuri koskaan K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Rakennelman toimivuudesta • Kannattaako yrittäjän valehdella pankille epäonnistuneensa? • Ei kannata! Valheesta jää kiinni, koska pankki monitoroi. • Kannattaako pankin valehdella tallettajalle, että joku yrittäjä epäonnistui? • Ei kannata! Ei vaikuta koronmaksuvelvoitteeseen, ja koronmaksuvelvoitteen laiminlyönnistä tulee rangaistus. • Onko vilpittömällä pankkiirilla iso riski saada rangaistus huonosta tuotosta? • Ei ole, koska velallisia on paljon, ja diversifikaatioedun vuoksi todennäköisyys, että esim. 80 % olisi epäonnistunut, on mitättömän pieni. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Vielä Diamondin mallista • Makrotaloudelliset tekijät tms => yrittäjien projektien tuottoihin korrelaatiota • Makrotekijät usein havaittavissa • Korot tms. • Havaitaan => voidaan ottaa sopimuksiin näihin liittyviä ehtoja ilman monitorointikuluja. • Kannattaako pankin ottaa riski tekijöistä, joissa ei tarvita delegoitua eikä muutakaan monitorointia? • Diamondin vastaus: ei kannata. Pankki on monitorointilaitos. • Reaalimaailmassa isoja JVK-emittoijia etenkin valtiot, joihin liittyvä riski on lähinnä makrotaloudellista. Teknisesti olisi mahdollista esim. myydä JVK:ita, joissa on niputettuna satojen PK-yritysten lainoja – ei tapahdu. • Vielä yksi mallin ennuste: Pankilla tyypillisesti hyvin epälikvidit varat • Suhteellinen etevämmyys sellaisten hankkeiden rahoittamisessa, joiden menestys vaikeasti mitattavissa tai arvioitavissa (K suuri). • Monitoroinnin tulosta ei voi vakuuttavasti todistaa kenellekään => laina pankin taseesta vaikeasti myytävissä • Havainto: Arvopaperistamista tapahtunut, mutta yleensä keskittynyt eriin, joita luultiin (ennen vuotta 2007) käytännössä riskittömiksi • Asuntolainat K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Miksi osuuspankkeja on? • Osuustoiminta tavallisempaa pankkitoiminnassa kuin useissa muissa elinkeinoissa, miksi? • Banerjee & al (QJE 1994) • Osuuspankki optimaalisena ratkaisuna velallisten monitorointiin • Etenkin kehitysmaat • Alun perin osuuspankeissa asiakkaat = omistajat, tunsivat toisensa • informaatioetu? • Rangaistus luoton maksamatta jättämisestä helpompi toteuttaa: sosiaalinen halveksinta tms • Kuinka liikepankki voisi toimeenpanna sosiaalisen rangaistuksen? • Diamondin mallin ongelma liikepankkia ajatellen: mikä on rangaistus enää sen jälkeen, jos yrittäjän kaikki varat menneet? • Yhteisössä pula pääomista, ulkopuolella olisi rahoitusylijäämiä, mutta ulkopuolinen ei voi monitoroida lainanottajia • Pakko luoda rakenne, jolla yhteisön jäsenillä kannuste tehdä se ulkopuolisen puolesta • Esimerkkinä saksalaiset osuuspankit 1800-luvulla, Suomen osuuskassat aikoinaan hyvin samantapaisia K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Miksi osuuspankkeja on? • Mallittelua • Osuuspankissa kaksi jäsentä, kummallakin rahaa • Vain toisella mahdollisuus tehdä jokin investointi • Toinen saa saman, tasaisen tulon jostain muualta • Yhteisössä ei riittävästi pääomia hankkeen käynnistämiseen => pakko saada ulkopuolista rahoitusta, osuuskunta lainaa summan b ulkopuolelta • Miten saadaan ulkopuolinen mukaan? • Jäsen, joka ei ota lainaa kolmoisroolissa • Rahoituksen lähde • Takaaja (ollut usein todellisissakin osuuspankeissa), tai vaikka vain paikallinen tallettaja tms • Monitoroija • Kun rahoitus kerätty, lainaa ottava jäsen valitsee projektin, ei-lainaaja valitsee, kuinka paljon monitoroi • Jos projekti epäonnistuu, monitoroijan on maksettava summa L ulkopuoliselle rahoittajalle. • Voisi olla pelkkä talletusten menetys K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Miksi osuuspankkeja on? • Lainanottaja valitsee projekteista, joilla erilaiset onnistumisen todennäköisyydet • Epävarmemmat projektit tuottavat paremmin jos onnistuvat, mutta niiden odotusarvoinen tuotto on varmempia huonompi suuren epäonnistumisriskin vuoksi • Projektit, joiden tuottojen odotusarvo suurempi, onnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä • Ei-monitoroidun luotonottajan kuitenkin kannattaisi valita epävarmempi projekti • Riski suurelta osin luotonantajalla • Jos onnistuu, voitot investoijalle • Tästä seuraa: Yhteisön ulkopuolinen luotonantaja ei rahoittaisi suoraan • Ei-lainaaja voi vaikuttaa projektin valintaan, asettaa rangaistuksen C korkean riskin projektin valitsemisesta • Rangaistus C valitaan ennen projektin valitsemista • Ei ole vakuuksia • Mitä suurempi on paikallisen rahoituksen tarjoajan riski L, sitä edullisemmin ulkopuolinen lainaaja suostuu rahoittamaan paikallista osuuspankkia • Monitoroija asettaa suuremman rangaistuksen • Kantaa suuremman osan mahdollisista tappioista • Jos monitoroinnin tasoa voi säätää, valitsee tarkemman monitoroinnin K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Miksi osuuspankkeja on? • Banerjee & al. käyttivät esimerkkinä 1800-luvun Saksan osuuspankkeja, joiden toimintaa arvelivat selittäneensä • Osakkaat useissa pankeissa henkilökohtaisesti vastuussa pankkien veloista ulkopuolisille • Ollut Suomessakin • Ottivat jäseniä vain hyvin pieneltä maantieteelliseltä alueelta, yleensä maaseudulta • Osakkaat tunsivat toisensa • Olivat erittäin vakaita – ei juuri lainkaan konkurssitapauksia • Ei yhtään konkurssia osuuspankissa, jossa jäsenillä rajoittamaton vastuu K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Osuuspankit • Ghatak (Econ J 2000) • Itse itsensä muodostanut lainanottajien ryhmä • Osuuspankin tai muun luotonottoa varten organisoituneen ryhmän tulee toimia siten, että yhden osapuolen maksuhäiriöt haittaavat muita saman ryhmän velallisia => keskinäinen monitorointi toimii • Lainaehtojen vastaisesta toiminnasta jää kiinni, valmiiksi korkeariskinen ei saa lainaa… • Yleensä käy niin, että saman riskitason lainanottajat kerääntyvät samaan ”osuuspankkiin” • Alhaisen riskin velalliset ehkä maksavat muidenkin tappioita => kiinnostuneempia muiden riskitasosta; eivät lähde samaan osuuspankkiin korkeariskisten kanssa • Grameen Bangladeshissa • Lainoja ilman vakuuksia köyhille • Lainaajien muodostettava ryhmiä, joiden jäsenet vastuussa toinen toistensa veloista • Samat korot kuin liikepankeilla K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Lainasopimusten suunnittelu • HUOM! Nyt EI enää liity siihen, miksi pankkeja on. • Joseph E Stiglitz – Andrew Weiss: Credit rationing in marketswithimperfectinformation (AER 1981) • Korot screening-välineenä • Lainanottajilla erilaiset onnistumisen todennäköisyydet – pankkikaan ei voi havaita • Esim. kaksi tyyppiä; korkeariskinen ja matalariskinen • Korkeariskisen projekti tuottaa paremmin jos onnistuu, mutta odotusarvo huono, koska hanke yleensä epäonnistuu • Pankki saa joko omansa korkoineen tai sen, mitä projekti tuotti, jos yritys ei pysty maksamaan • Pankin voiton odotusarvo laskeva funktio asiakkaan projektin riskistä • Jos hanke epäonnistuu, luottotappioita • Ketkä hakevat lainaa? • Korkeampi korko => vähäriskiset asiakkaat eivät enää hae lainaa – vähäriskinen projekti ei korkeiden rahoituskulujen vuoksi kannata, vaikka onnistuisi • Korkeariskinen projekti tuottaa yhä onnistuessaan niin paljon, että on rahoituskustannustenkin jälkeen kannattava. Jos epäonnistuu, tappiot jäävät pankille. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Korko ja voitto Stiglitz-Weiss -mallissa Pankin voiton odotusarvo Lainakorko r Kaikki hakevat lainaa Vain korkeariskiset hakevat lainaa K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Stiglitz-Weiss • Entä jos yritys voi valita projektinsa? • MoralHazard • Pa Ra > PbRb • Missä P on alaindeksillä merkityn projektin onnistumistodennäköisyys ja R on projektin tuotto, jos onnistuu • a on kansantaloudellisesti parempi projekti • Rb>Ra; Jos korkeariskinen sattuu onnistumaan, kannattavampi kuin projekti a • Propositio: Jos jollain korkotasolla yritys on indifferentti kahden projektin välillä, koron nostaminen saa sen suosimaan riskipitoisempaa hanketta b • Yrityksen voittojen odotusarvot • E(∏a) = Pa{Ra-(1+r)L}-(1-pa)C • E(∏b) = Pb{Rb-(1+r)L}-(1-pb)C Missä L = lainasumma ja C = vakuus, jonka yrittäjä menettää epäonnistuessaan K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Stiglitz-Weiss • Propostio jatkuu… • E(∏a) > E(∏b) joss Pa{Ra-(1+r)L}-(1-pa)C > Pb{Rb-(1+r)L}-(1-pb)C [PaRa-PbRb]/[Pa-Pb] > (1+r)L –C Mitä korkeampi korko r, sitä epätodennäköisemmin tämä pätee: r nostaa oikeaa puolta, ei vaikuta vasempaan. • Havaitaan edellisestä lausekkeesta: matalariskisen kohteen (a) kansantaloudellisen edun suhteessa korkeariskisempään tulee korostua, jotta yritys valitsisi matalariskisen kohteen vielä koronnoston jälkeen. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Stiglitz-Weiss • Intuitio: korkea korko syö matalariskisen kohteen voitot joka tapauksessa, korkeariskinen vielä keskimäärin kannattaa yrittäjälle, sillä oikein hyvällä onnella saadaan huimat tuotot. • Siis SW:ssä • Adverseselection: korkea korko houkuttelee riskipitoisempia lainaajia • Säännöstely luonnollinen tulema pankkialalla: lainat hinnoitellaan niin, että ylikysyntää • Moralhazard: korkea korko kannustaa velallisia riskinottoon. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Stiglitz-Weiss • Olisi olemassa jokin korkotaso, jolla lainojen tarjonta = kysyntä • Tämän koron vallitessa pankki nostaisi voittoaan houkuttelemalla lisää matalan riskin lainanhakijoita koronalennuksella • Ei olisi pankin optimaalinen valinta • Sen sijaan: on olemassa ”säännöstelytasapaino” • Kysyntä ylittää tarjonnan • Kahdesta oikeastikin samanlaisesta luotonhakijasta toinen saa lainan, toinen ei • Korot eivät tasapainota markkinaa, mikä vastaa ”yleistä elämänkokemusta”; kaikki eivät saa lainaa. • Yleisemmin: jos lainanottaja ei usko joutuvansa todella maksamaan periaatteessa sovittua korkoa, hän ei sovitusta korosta välitä. => Korkeaan korkoon suostuvat velallinen on aina epäilyttävä. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Asiakkaiden valinta • Huomattavan monissa pankkiteorian malleissa asiakkaiden tarkkailu ja valinta keskeinen osa mallia (Jaottelu: Hyytinen, HSE 2000) • 1: Informaatioon perustuva valikointi • Pankilla suhteellinen etu velallisten riskien tunnistamisessa ja mittaamisessa • Yritystutkija = pankin tärkein työntekijä • 2: Lainasopimusten sommittelu • Sopimusehdot houkuttelevat vain tai etupäässä halutunlaisia asiakkaita • Minimivaatimus: houkuttelee enemmän halutunlaisia kuin jokin muu järjestely • Esim. Stiglitz-Weiss • Vakuuksien vaatiminen K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Informaatioon perustuva valikointi • Muodostuu ongelmaksi kilpailutilanteessa? • ”Lainanantajan kirous”, ThorstenBroecker ”Credit-WorthinessTests and Interbank Competition” (Econometrica 1990) • Riippumaton ja itsenäinen luottoarviointi => pankkeja kiertävä huononkin projektin yrittäjä löytää lopulta pankin, joka tekee virhearvion ja antaa lainan • Korkeariskinen luotonhakija kiertää pankkeja kunnes lopulta löytää jonkun, joka ei huomaa, kuinka korkea riski on. • Mitä enemmän pankkeja, sitä heikompi keskimääräinen luottosalkun laatu, sillä pankki saa paljon lainahakemuksia sellaisilta, jotka hylätty jo monessa paikassa, ei voi tunnistaa tällaisia hakijoita. • Huonoriskinen jää ilman lainaa vain, jos tunnistetaan korkeariskiseksi jokaisen pankin itsenäisessä arvioinnissa, mikä on epätodennäköistä, jos pankkeja on paljon • Hinnoittelusta tulee erittäin monimutkaista • Nollavoittoihin johtava korko sitä korkeampi, mitä useampia pankkeja mukana • Kilpailun lisääminen nostaa korkoja! Toisin kuin normaali toimiala! • Ongelmaa ei olisi lainasopimusten sommittelussa • Pankeilla samat ehdot – jos ei kannata hakea luottoa jostain, ei sitä kannata hakea muualtakaan. • Kilpailu ei ongelma K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Empiiristä evidenssiä Suomesta • Asiakkaiden monitoroinnin merkitys • Hyytinen (HSE 2000) • Näytteenä 250 suomalaista osuuspankkia 1992-1996 • Auttavatko konttorit pikemminkin leventämään korkomarginaalia vai välttämään luottotappioita? • Vastaus: • Pankin konttoriverkoston tiheys ja henkilökunnan määrä ehkäisevät luottotappioita , monitorointia? • Ei mitään evidenssiä siitä, että konttoreiden ja henkilökunnan avulla saisi korkeamman koron antolainauksesta => ei tuo markkinavoimaa? • Samantapainen tulos Yhdysvalloista (Ergungor, JMCB 2010) • Jos matalatuloisella asuinalueella on pankin konttori, asuntolainoja myönnetään enemmän ja matalammalla korolla. • Konttori ei siis ainakaan tuo markkinavoimaa, jonka avulla saa korkeampia korkoja K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Pankkisuhde • Pankki yhteyksissä jatkuvasti samoihin asiakkaisiin • Saa jonkin asteisen informaatioedun suhteessa mahdollisiin kilpailijoihin, voi monitoroida halvemmalla • Etenkin jos ei julkisia luottorekistereitä • Yrityksen arvokkain omaisuus = pankkisuhde? • Pankki uskaltaa rahoittaa tuntemaansa asiakasta, sellaisiakin hankkeita, jotka tuottavat vasta kaukaisessa tulevaisuudessa • Finanssikriisissä monilla pankeilla tietoinen politiikka suosia pitkäaikaisia, uskollisia asiakkaita • Maksuliikenne pankkien informaatiolähteenä? • Jos yhdysvaltalainen yritys saa pankista lainan, sen osakekurssi nousi etenkin, jos pankki paikallinen tai ulkomainen (siis ei muualta USA:sta) (Onegna & Roscovan 2009, ECB Workingpaper) • Mahdollinen tulkinta: Kansainvälisimmät pankit pätevimpiä, paikallisilla parhaat tietolähteet • Riskipitoinen asiakas saa lainaa sitä edullisemmin, mitä enemmän pankilla markkinavoimaa! (Petersen & Rajan, QJE 1995) K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900
Pankkikeskeiset järjestelmät • ”Hausbank” • Keiretsu • Pankki, ja siihen läheisessä yhteydessä olevia yrityksiä • Suomikin useiden vuosikymmenten ajan • Saksassa ja Japanissa 1990-luvulle saakka vuosikymmenien ajan nopeampi kasvu kuin muissa maissa keskimäärin • Ajanjakso, jolloin tiiviit pankkisuhteet auttoivat yrityksiä? K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900