Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuuntelemmeko ?

1. Anna-Maija Puroila, tutkijatohtori TelLis -projekti 2010-2013 ”Päiväkotiarki lapsen kertomana” (Suomen Akatemia 21892) Lapsen hyvä arki –hankkeen seminaari Ylivieska 10.9.2011 Lapsetkertovathyvinvoinnistaan – kuuntelemmeko?

2. Millaisten kertomusten äärellä olemme? • Kertomusten konteksti • 3 pohjoissuomalaista kuntaa • 6 päiväkotiryhmää (1-6 v) • lapsia yhteensä noin 100 • Tutkimusaineiston luonne • havainnointeja päiväkotiarjen tilanteista • nauhoitettuja keskusteluja • lasten piirustuksia ja piirustustarinoita • lasten ottamia valokuvia • Tutkijoina • osallistumme kertomusten tuottamiseen • kerromme tarinoita uudelleen, uusissa tilanteissa, uusille yleisöille

3. Miten lapset kertovat? • Monet kertomisen tavat: • ilmeet, eleet, kehonkieli, • itku, nauru, • leikki, • piirtely, laulaminen, käsillä tekeminen, • liikkuminen, • puhe, • hiljaisuus, vetäytyminen

4. Miksi lasta pitäisi kuunnella? • Tarve lasten kuulemisen ja osallisuuden vahvistamiseen noussut esille monilla yhteiskuntaelämän alueilla • Kolme taustajuonnetta (Moss, Clark & Kjorholt 2005) • Lapsen oikeudet (YK:n lapsen oikeuksien sopimus) • Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä ja mielipiteensä kaikissa lasta koskevissa asioissa • Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi • Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti • ”Uusi lapsitutkimus” • Children as ’becomings’ > children as ’beings’ • Tutkimus kiinnostunut yhä enemmän lapsista oman elämänsä asiantuntijoina • Lapset tutkimuksen kohteista osallisiksi, ”kanssatutkijoiksi” • Talouden muutos • Lapset asiakkaina, kuluttajina

5. Kuunteleminen yhdistää meitä toisiimme • Kuuntelemme kaikilla aisteillamme • Kuunteleminen liittyy lukuisiin erilaisiin kieliin, symboleihin, koodeihin ja tapoihin, joilla ilmaisemme itseämme • Kuuntelemiseen liittyy uteliaisuutta, epäilystä, toivoa, kiinnostusta; kuuntelemisessa on aina emootioita • Kuunteleminen on avoimuutta erilaisuudelle, toisen ihmisen näkökulmien ja tulkintojen arvon tunnistamista • ”Kuunnella” on aktiivinen verbi, johon kytkeytyy tulkintaa, merkityksenantoa ja arvonantoa viestin lähettäjää kohtaan • Kuunteleminen ei tuota vastauksia, vaan muodostaa kysymyksiä • Kuunteleminen ei ole helppoa; se edellyttää omien ennakkoluulojen kyseenalaistamista ja avoimuutta muutokselle • Kuunteleminen rikastuttaa sekä viestin lähettäjää että kuuntelijaa • Kuunteleminen on edellytys oppimista edistävän suhteen muodostumiselle • Kuunteleminen on konteksti, jossa opitaan kertomaan ja kuulemaan Mitä on kuunteleminen? (mukaillen Rinaldi 2005)

6. Mitä lapset kertovat hyvinvoinnistaan? • Having: • Materiaalinen ympäristö • Loving: • Ihmissuhteet • Being: • Suhde yhteiskuntaan (arvostus, mahdollisuudet merkitykselliseen toimintaan, osallisuuteen ja vaikuttamiseen) (Allardt 1976)

7. Having • Millainen on lapsen suhde päiväkodin materiaaliseen ympäristöön?

8. Loving • Millainen on lapsen suhde päiväkodin aikuisiin ja toisiin lapsiin?

9. Being • Millaista lapsuutta päiväkodeissa rakennetaan? • Lapsi yksilönä vs. ryhmässä • Lapsen autonomia vs. aikuisen auktoriteetti • Lapsen oppiminen vs. aikuisen opettaminen • Lapsi tässä ja nyt (being) vs. tulevana koululaisena, aikuisena (becoming)

10. Havaintoja kuuntelemisen haasteista • Minulla on tarve puhua paljon, selittää, opettaa • Puhun lapsen puheen päälle; en malta odottaa, kun lapsi etsii sanoja • Kysyn monta kysymystä yhtä aikaa A-M: Aa. Onks siinä kaikkein hauskimmat pelit nämä tammi, mylly ja mitä nämä on labyrintti? (Ö..) Vai mikä ois kaikkein hauskin peli? [Viivi äännähtää kuin vastatakseen A-M ensimmäiseen kysymykseen, mutta A-M jatkaa puhettaan toisella kysymyksellä] • Kysyn rajaavia kysymyksiä (vrt. kertomaan motivoivat kysymykset) - Onko Selinasun kaveri? - vrt. Kukahan tässä kuvassa on? Millainen lapsi tässä kuvassa on? Mitä näet? • Tarjoilen omia sanojani, omia tulkintojani Lapsi: Yks meni vähä hu… A-M: Ei se haittaa. Se ei haittaa mittää vaikka mennee vähä huonosti, kudigikamerassa ei haittaa mittää vaikka ottaa paljo. • En huomaa lapsen sanattomia viestejä tai en reagoi niihin • Useampi lapsi haluaa kertoa samaan aikaan • Erilaiset lapset, erilaiset kertomisen tavat

11. Havaintoja kertomista ja kuuntelemista edistävistä tekijöistä • Aikaa ja tilaa lapsen kertomiselle • Katsekontakti, fyysinen läheisyys • Kehonkieli • Kokonaisvaltainen läsnäolo • ”Kannattelevat kommentit”, palaute • Kuullun toistaminen • Motivoivat, avoimet kysymykset • Tunteiden ilmaiseminen ja nimeäminen • Äännähdykset, nyökkäykset Lapsi: Ja siinä oli se ilkee äijä. AM: Oliko? Lapsi: Oli. AM: Mitenhän sille tapahtu? Lapsi: Mää en tykännyku mää näkkiin, että siinä täällä leikataan sitä [näyttää kättä]. AM: Sormeelekattiin? Lapsi: Ei ku täällä oli näin täällä sisällä ja oli inhottavan näkönen. AM: Joo. Niin siinä tarinassa oli joku ilkee… Lapsi: äijä. AM: Joo. Oliko se sille pojalle ilkee? Lapsi: Oli sille pojalle, mutta se on niin rohkee, että se voi taistellakki ja siinä oli se taika myös…

12. Matkaevääksi • Kertomukset ovat ikkuna lasten maailmaan. • Onko päiväkodissamme tilaa lasten kerronnalle? • Millainen kuuntelija, kuulija ja kanssakertoja olen?

13. Julkaisuja • Puroila, A-M., Estola, E. & Syrjälä, L. (in press) Having, loving, being: Children’s narrated well-being in Finnish day care centres. Early Child Development and Care. • Puroila, A-M., Estola, E. & Syrjälä, L. (in press) Does Santa exist? Children’s everyday narratives as dynamic meeting places at a day care centre context. Early Child Development and Care. • Puroila, A-M. (2010) Lapset ja tutkija päiväkotiarjen näyttämöillä. Teoksessa L. Turja & E. Fonsen (Toim.) Suuntana laadukas varhaiskasvatus. Professori Eeva Hujalan matkassa. Tampere: Suomen varhaiskasvatus ry, 14-29. • http://www.oulu.fi/ktk/kasope/tutkimus/tutkimusryhmat_ja _projektit/elava_kertomus/tellis/