Yhteiskuntakriittisen filosofian tehtävä, miten tulisi ymmärtää?

1. Yhteiskuntakriittisen filosofian tehtävä, miten tulisi ymmärtää? mitä meitä hallitsee? - mitä se tekee meille järjestelmä - yhteiskunnallinen kokonaisuus - yhteiskuntajärjestelmän kokonaisuuden analyysia • esim: - Marx: historiallinen materialismi - Habermas (lähinnä kansallisvaltio järjestelmänä), - Immanuel Wallerstein (maailman systeemi) - Michael Hardt & Antonio Negri (maailma imperiumina)

2. Habermasin projekti • kriittis-emansipatoorisen arvopohjan seulominen esiin ja tarkentaminen - yhdistämällä aikalaisdiagnoosia ja filosofinen normien pohdintaa (immanentti kritiikki) • => normatiivisen potentiaalin tunnistaminen nyky-yhteiskunnassa - löytyykö nyky-yhteiskunnassa (normatiivisesti hyviä) potentiaaleja kehitykseen? - potentiaali ≈ on jo olemassa mutta ei riittävän vahvoissa, voidaan kehittää ja vahvistaa • vastaus: kommunikatiivinen toiminta • aikalaisdiagnostinen väite: moderni yhteiskunta perustuu pitkälti kommunikatiiviseen toimintaan - mutta muunlaiset rationaalisuusvaatimukset hallitsevat (tehokkuus, päämäärärationaalisuutta, hallinnon rationaalisuus) • => filosofinen teoria kommunikatiivisesta rationaalisuudesta - olemassa olevan inhimillisen kompetenssin (kommunikaatio) rationaalisen ytimen rekonstruktio • normatiivisen teorian deliberatiivisesta demokratiasta

3. Habermasin projekti, jatkuu • kommunikatiivisen kompetenssin 4 aluetta - kielellinen ymmärrettävyys - subjektiivinen (rehellisyys, tarkoitan mitä sanon) - objektiivinen (faktualinen totuus, asiat josta puhun pitävät paikkaansa) - sosiaalinen (normatiivinen oikeutus, minulla on oikeus puhua tästä) • nostavat automaattisesti pätevyysvaatimuksia (validityclaims) - ts. puhe voidaan kyseenalaista ja kritisoida näistä näkökulmista käsin - hallitsemme jo näitä taitoja (immanentteja) • kun normatiivinen teoria yhdistetään diagnostiseen arvioon avautuu joukon mahdollisia normatiivisia poliittisia päämääriä => normatiivinen päämäärä 1: - kehittää instituutioita jotka tukevat ja vahvistavat kommunikatiivisen toiminnan läsnäoloa ja valtaa yhteiskunnassa => normatiivinen päämäärä 2: - yhteisymmärrykseen tähtäävää yhteistoimintaa pitää ohjaa yhteiskunnan kehitystä -> deliberatiivinen demokratia

4. Michel Foucault (1926-1984) • Histoire de la folie(1961) • Les mots et les choses(1966),Sanat ja asiat • L’archéologie du savoir(1969), Tiedon arkeologia • Surveillir et punir(1975), Tarkkailla ja rangaista • Histoire de la sexualité(1976 ja 1984), Seksuaalisuuden historia • Dits et écritsI-IV • Ethics, Subjectivity and Truth • Aesthetics , Method and Epistemology • Power • Foucault’n luentosarjat College de Francessa

5. Foucault: nykyisyyden kriittinen ontologia ontologiecritique de l’actualité (présent) • nykyisyyden ontologia => ajallinen, historiallisesti rajattu ja partikulaarinen olemismuoto • miten voimme ymmärtää nykyaikaa? - eli ajanjakson, jonka sisällä olemme ja joka vaikuttaa siihen miten ajattelemme - emme voi astua nykyaikamme ulkopuolelle => sisäinen (immanentti) näkökulma • Foucault:n 1960-luvun tutkimukset: arkeologia ja nykyajan tutkiminen - ’arkeologia’: tietyn ajanjakson ajattelutapojen ja käytäntöjen ’arkiston’ tutkiminen - ainoastaan historiallisen tutkimuksen (vertailun) avulla voimme tuoda näkyviin joitakin puolia nykyajasta • diagnostinen näkökulma: - Foucault keskittyy tutkimaan tietynlaisia ’rajailmiöitä’

6. Foucault: nykyisyyden kriittinen ontologia ontologiecritique de l’actualité (présent) •diagnostinen näkökulma: - Foucault keskittyy tutkimaan tietynlaisia ’rajailmiöitä’ •ajattelutapoja, suhtautumistapoja ja käytäntöjä suhteessa järjen ja normaalin rajatapauksiin - hulluuden historia - sairaalajärjestelmän historia - myöhemmin myös rikollisuuden, rangaistukäytäntöjen ja seksuaalisuuden historia •sisällyttää: - ajanjakson tavat määritellä normaaliuutta - ajanjakson käytännön tason suhtautumistavat poikkeuksiin: ’pyhä, koskematon hullu’ vs. suljettu laitoshoitoa väkivaltainen rangaistuskäytäntö vs. hoitava ’paluuta yhteiskuntaan’-ajattelutapa - korostaa ihmistieteiden merkitystä normaaliuden märittelijänä

7. Foucault: nykyisyyden kriittinen ontologia ontologiecritique de l’actualité (présent) •diagnostinen näkökulma: - Foucault keskittyy tutkimaan tietynlaisia ’rajailmiöitä’ “It is obvious that the archive of a society, a culture, or a civilizationcannot be describedexhaustively … it is not possible for us to describeourownarchive, since it is from withintheserules that wespeak … The archivecannot be described in itstotality; and in itspresence it is unavoidable“ “The analysis of the archive, then, involves a privileged region: at onceclose to us, and different from our present existence, it is the border of time that surroundsourpresence, whichoverhangs it, and whichindicates it in itsotherness … It establishes that we are difference, that ourreason is the difference of discourses, our history the difference of times, ourselves the difference of masks. That difference, far from being the forgotten and recoveredorigin, is this dispersion that we are and make.“ (The Archaelogy of Knowledge, p. 130-31) • => erilaisten järkikäsitysten rajat kertovat meille jotain meidän omasta ajanjaksostamme - vertailu tuo esiin eron vieraan ja tutun välillä - tuttu ≈ oma ajattelutapaamme

8. Foucault: nykyisyyden kriittinen ontologia ontologiecritique de l’actualité (présent) • siirtyminen vallan ja subjektin tutkimiseen • väite 1: valta voi esiintyä hyvin erilaisissa muodoissa - esim. avoimesti ja väkivaltaisesti tai piilossa ja suostuttelevasti • väite 2: subjekti (eli ajattelutapamme, näkemyksiämme itsestämme, käytöstavat ym.) muokkautuu kulttuurin tavoista, mukaan lukien vallankäytön muodoista - ihmisen subjektius on historiallisesti riippuvainen - subjekti ei ole autonominen, ’syntyy’ (sisällöllisesti) erilaisten paineiden, vaatimusten ja vallan vaikutusten risteyksessä - keitä olemme tänä päivänä? • genealoginen tutkimus’menetelmä’ (vrt. Nietzsche): vallan muotojen ja modernin ’sielun’ (âmé) yhteinen genealogia - genealogia ≈ historiallisen alkuperän tutkiminen sekä erojen ja muutosprosessien seuranta • valta: vastaus kysymyksiin ’Mitä meitä hallitsee?’, ’Miten valta toimii?’, ’Mitä valta tekee meille?’ on kriittisesti ja poliittisesti keskeinen osavastaus kysymykseen aikakauden ymmärtämisestä ja diagnostisoinnista

9. Foucault vallan muodoista ja mitä valta meille tekee • suvereeni valta - hallitsijan suoraviivaista vallankäyttöä - julkinen voimannäyttö, teatraalisuus, väkivaltaisuus (vähintään uhkana) - aiheuttaa kipua ja alistumista, kohdistuu usein suoraan ruumiiseen • kurinpitovalta (pouvoirdisciplinaire) - toimii säännöstelevien sääntöjen ja aikataulujen kautta - kurinpitovalta kohdistuu suoremmin henkilöön subjektina (’sielun kautta ruumiiseen’) - päämääränä siirtää valtaa sisään, itsetarkkailun puolelle - panoptisismi: JeremyBenthamin mallivankila Panoptikon

10. vanki, tarkkailun kohde Panoptikonin idea (panoptisismi) yksisuuntainen näkyvyys vartija, tarkkailija - tarkkailun jatkuva läsnäoloa (pan-optisismi) - vanki epätietoinen vartijan todellisesta läsnäolosta, vartija voi poistua => vanki alkaa tarkkailla itseään, muokkaa omaa käytöstä - ”sielun kautta ruumiiseen”

11. Foucault vallan muodoista ja mitä valta meille tekee • bio-valta (bio-pouvoir) - kohdistuu elämään (laajassa merkityksessä) - korostetusti tuottava vallan muoto - suuntautuu ’elämän’ lisäämisen, ei sen estämiseen: ’tuottaa ja hallita elämää’ - bio-vallan aikakausi: Euroopassa erityisesti 1800-luvusta eteenpäin • mutta vain tietyillä, tarkkaan säädetyillä tavoilla: perustuu jakoihin, esim. tuottoisat elämänmuodot vs. epä-tuottoisat voimat, normaali vs. epänormaali , terve vs. sairas • kohdistuu samanaikaisesti väestöön kokonaisuudessaan ja yksilöön subjektina - miten saada väestö mahdollisimman tuottavaksi - yksilön muokkaamista tuottoisaksi, yksilön itsetarkkailua ja vastuunottoa omasta tuottavaisuudesta • paimenvalta - historiallinen ilmentymä ja/tai muunnelma bio-vallasta - paimen huolehtii samalla laumasta ja yksilöistä

12. Modernin vallan tuottava puoli • tavanomainen käsitys: valta kieltää, alistaa, pakottaa, käskee - Foucault haastaa tämän: vallankäytön muodot ovat muuttuneet - modernin vallan tavoite on positiivinen, tuottava suuntautuu kokonaisuuksiin, väestöön • ongelmat, päämäärät: - kokonaisuuksien hallinta - tukea positiiviset seuraukset, estää negatiiviset seuraukset suuntautuu yksilöihin, subjektiin • ongelmat, päämäärät: - kuinka saada yksilöt toimimaan oikealla tavalla -> subjektin ymmärtämisen ongelma - tehokkain ratkaisu: subjektin itse-säätelyä

13. Foucault vallasta ja minä-teknikoista • minä-tekniikat(techniques du soi) - subjektin tapoja muokkaa itseään subjektina - etiikka: suhtautuminen itseään - vallan välineenä vai vapautuksen muoto? • minä-teknikoiden neljä aluetta: - eettinen substanssi tai itse-muodostuksen pääaines (kiellot, itsehillintä, intensiteetti) - alistumisen syy (miksi: yhteiskuntaluokka, perinne, esimerkillisyys, elämän täydellistäminen) - työ itsensä kanssa (miten: oppimisprosessi, joidenkin asioiden kieltäminen, taisteluna, itse-analyysi, toiminta) - päämäärä (mitä varten: täydellinen itsehallinta, maailman kieltäminen, sielunrauhan löytäminen, puhdistus, ikuinen elämä)

14. Foucault:n tutkimusten kriittinen ja poliittinen ulottuvuus • kyseenalaistaa vahvan teorian ja erityisesti normatiivisen teorian tarpeellisuutta - kokonaisuuden ymmärtäminen ja diagnoosin tehtävä - kriittisen teorian ensisijainen tehtävä on pysyä kriittisenä => vallan ’empiiristä’ (genealogia) ja kriittistä tarkastelua - ’paljastuksen moraali’ (morality of unmasking) • järki/rationaalisuus on myös hallitsemisen väline - parempi teoria rationaalisuudesta ei voi toimia ’ratkaisuna’ => erilaisten rationaalisuuksien (forms of rationality) ja niiden seurausten tutkiminen - vrt. Max Weber •historiallisuus - osoittaa nykyisten käytäntöjen ja rationaalisuusmuotojen historiallista luonnetta: ’nykyisyys on yksi mahdollisuus monista’ => nykyisyys ei pidä ymmärtää rationaalisen kehityksen tai suunnitelman tuloksena - satunnaisuuden korostaminen (contingency): ”to deprive us of ourcontinuities”

15. Foucault:n tutkimusten kriittinen ja poliittinen ulottuvuus, jatkuu • valta-tematiikka - genealogia paljastaa nykyisyyttä vallan tuotteena - valta tuottaa meitä (”whatweare, do and think”) - valta ei välttämättä ole pahaa, mutta vähintään vaarallista - kritiikin ’ydinaines’: haluttomuutemme tulla hallituksi väärillä tavoilla • toiseuden tutkiminen: - genealogia tutkii toiseuden ja ulos-sulkemisen historiaa • viittauksia poliittisiin päämääriin - vallan seurausten väistyminen - rajojen ylittäminen (transgression) - uusien subjektiusmuotojen kehittelyä - ”new economy of power” ”The criticalontology of ourselves … mustbeconceived as an attitude, an ethos, a philosophical life in which the critique of whatweareis at one and the sametime the historicalanalysis of the limitsimposed on us and an experimentwith the possibility of goingbeyondthem… thistaskrequireswork on ourlimits, that is, a patientlaborgivingform to ourimpatience for liberty” (”What is Enlightenment?) (1984), s. 319